Mediakulttuuri taistelukenttänä
Douglas Kellner:
MEDIAKUL TTUURI.
Suom. Riitta Oittinen ja työryhmä.
Tampere: Vastapaino 1998. 443s.
Amerikkalainen med1atutk1ja Ja fi- losofi Douglas Kellner on asteit- tain rakentanut omaa kulttuurin- tutkimuksen malliaan, JOssa yhdis- tetään metodologista pluralismia kr1itt1seen politiikkaan. Nyt suo- meksi ilmestyneessä teoksessa Kellner käsittelee vivahteikkaasti Ja haastavasti med1akulttuuria, palJastaen kiiltävän pmnan alla pii- leviä ideologisia latauks1a. Samalla Kelinerin kirJa tuo esi1n jännitteitä itse kulttuurintutkimuksen ken- tässä.
Kelinerin kulttuurintutkimuk- sen avainsanoJa ovat mon1pers- pekti1v1syys, mon1kulttuurisuus Ja kriittisyys. Hän haluaa kuitenkin välttää tietyille kulttuurintutkijoille om1na1sen abstraktin teoretisoin- nin ja kehittelee mall1aan konk- reettisten tutkimusten yhteydes- sa. Tässä mielessä Kellner tekee kulttuurintutkimusta, eikä esitä tarkasti rajattua kulttuurintutki- muksen teor1aa. Siksi useimmat teoksen luvu1sta to1m1vat myös it- senäisinä esseinä. Kellner ei myös- kään kehittele kovin monimut- kaista terminologiaa, vaan lähes- tyy aiheitaan useimm1ten yleista- JUisesti Sujuvan suomennoksen ansiosta kirjaa vo1daank1n suosi- tella hyvänä JOhdatuksena amerik- kalaiseen kulttuurintutkimuksen kriittiseen haaraan. Toisaalta teoksessa esiintyy JOnkin verran ärsyttävääkin toistoa, sillä Kellner tuo esiin samat perusajatuksensa useissa eri yhteyks1ssä.
Vaikka Kellner painottaakin konkreettista Ja paikallistettua tut- kimustyötä, on Mediakulttuurissa havaittavissa myös tiettyjä pyrki- myksiä yleispätevyyteen. Kellner analysoi hyvin amenkkalaisia il- miöitä, kuten rapmusiikkia ja Viet- nam-elokuvia, mutta antaa ym- märtää, että mediakulttuurin kan- sainvä listyessä tutkimustulokset voivat olla merkityksellisiä yli pe- rinteisten kulttuuriraJOJen. Tässä hän l1enee oikeassa, sillä eivät hä-
nen es1merkkinsä kovin vierailta tunnu. Ovathan Madonna ja Mia- mi V1ce useimmille suomalaisille- km tuttuja Eikä Kellner pelkäs- tään kuvaa irrallisia Ilmiöitä. Hä- nen kritiikillään on paljonkin sa- nottavaa kulttuunpoliti1kasta ja itse tutkimuksen teosta.
Moniulotteinen mediakulttuuri
Kellner pyrkii antamaan kokonais- valtaisen kuvan mediakulttuurista.
Tutkijan pitäisi ottaa huomioon niin tuotanto Ja levitys kuin sisältö ja vastaanottokin. Kellner suhtau- tuukin knittisest1 tutkimukseen, JOSsa keskitytään yksipuolisesti jo- honkin mediakulttuurin osa-alu- eeseen. Esimerkkeinä tälla1s1sta raJOittuneista näkökulmista mai- nittakoon formalistinen struktura- lismi, jossa teksti on pääos1ssa, tai äärimmäinen etnografinen tutki- mus, jossa aktiivinen tulkitsija on merkityksen ainoa lähde. Kulttuu- rikriitikkona Kellner tekee myös pesäeroa sellaisiin mediatutkijoi- hin, jotka ovat innostuneet ylistä- mään populaankulttuurin demok- ratisoivaa Ja vapauttavaa voimaa, hyläten vanhanaikaisena pidetyn ideologiakritiikin. Vaikka ei ole- kaan mielekästä tuomita media- maailmaa perinteisen korkeakult- tuurin kriteerien mukaan, voi sen ilmiöitä silti arvioida ja arvostella.
Mediakulttuureissakin on eroja.
Kellner käsittelee mediakult- tuuna yhteiskunnallisena ilmiönä, JOhon kuuluu niin luovuus ja vas- tarinta kuin kaupallisuus ja vallan- käyttökin. Periaatteessa me- diakulttuuria on kaikki, mikä välit- tyy viestintävälineiden kautta, sekä tähän prosessiin liittyvä tek- nologia ja talouselämä. Nykyajan yhteiskunnassa mediakulttuuri on valloittanut keske1sen aseman, sil- lä se hallitsee aJankäyttöä ja luo sosiaalisen todellisuuden rakentei- ta representaatioiden kautta. Me- diakulttuuri ei kuitenkaan ole mi- kään autonominen voima. Se toi- mii kontekst1ssa, JOhon kuuluu muu kulttuuri, yhteiskunnalliset rakenteet ja materiaalinen todelli- suus.
Käytännössä Kellner analysoi ennen kaikkea visuaalista kulttuu- ria. Tutkimuksissa käsitellään kult-
tuuris1a tuotteita ja objekteJa, ku- ten elokuvia tai median luomia hahmoja, sekä nä1den ilmiöiden yhteiskunnallista taustaa. Keline- rin tutkimusten konteksti on 'rea- ganilainen' aikakausi ramboineen ja Persianlahden sotineen. Tässä mielessä Kelinerin proJekti on ai- kala1Sd1agnosti1kkaa: jotain histo- nalllsta tilannetta pyr1tään ymmär- tämään ajan tyypillisten ilmiöiden avulla, samalla kun painotetaan mediailmiöiden yhteiskunnallista kontekstia.
Eklektisen otteen ongelmia
Kellner e1 tarjoa tarkoin määritel- tyä teoreettista v1itekehystä, jonka avulla vo1simme tutkia mediakult- tuunn ilmiöitä. Hän puhuu toki 'media kulttuurintutkimuksen mallista', mutta kyseessä on OI- keastaan eräänlainen metodologi- nen ohjelma, JOssa painotetaan monipuolisuutta, JOustavuutta ja itsekriittisyyttä. Kellner ei myös- kään esittele uusia teoreettisia oi- valluksia. Sen s1jaan hän käyttää hyväkseen olemassaolevia teonoi- ta, jos hän löytää niistä toimivia tarkastelutapoja.
Kelinerin mon1perspekt11vinen kulttuurintutkimus on itsetietoi- sesti eklektinen, niin teorian ku1n metodolog1ankin suhteen. Tär- keintä ei siis ole teoria tai metodi itsessään, vaan omaksutun näkö- kulman kyky selittää tulk1ttavaa Il- miötä. Kelinerin mukaan teoriat ovat tutkimuksen työkaluja, JOilla ei ole varsinaista arvoa itsessään.
Tämä näkemys on pragmaattinen, koska se painottaa käyttökelpoi- suutta hyväksyttävyyden kriteeri- nä, sekä kontekstuaalinen, koska teorian valinta riippuu yhteiskun- nallisesta tilanteesta ja tutkimuk- sen pyrkimyksistä. Eri lähestymis- tapoja voi ja pitääkin sekoittaa, JOS se tukee tutkimuksen tavoitteita.
Puoltaessaan teoreettista ja metodologista pluralismia Kellner hylkää kulttuurintutkimuksen tekstuaaliset Ja etnografiset orto- doksiat Kriittisen tutkiJan pitää säilyttää t1etty avoimuus suhtees- sa analysoitavaan ilmiöön, välttä- en etukäteen rajoittavia näkökul- mia. Kellner seikkaileekin mielel- lään modernismin Ja postmoder-
Tiedotustutkimus 1998:1 91
nisrnin välimaastossa, po1rn:er~
molemmis'a le;re;stä, i u- lo~<.sena on ktrjava ~eoreettinen ar- senaali, jOta Kel!ner käyttää ke';- sel;ääst; tutkiessaan n1;nkin er:lai- sia ;lm,ö'ta kuin kyberpcnk-kiqa;I;- SUi,tta ja propagandaa,
Ke'lner myöntää kuitenk,n, että tutk;rnukse:~ p1uraiismille löy- tyy raJOituksia NdköK~ . .!n;issa on erop, eivätkä ka kki strategiat ole yhdisteltäv;ssa, Val;ntoja on siis tehtävä, Ke11nenn tärkeimpiin esi-
~uviin p rnnoittajiin Kuuluvat Frankfurtin koulukunta, brittiläi- nen kulttuurintutk~rnus, femin:s- ml, Ja postmodernism;, Nä1tä nä- kökulmia yhdistää tietty kr;itt;nen perusvire, E1 riitä, että kuvataan JOta;n ilmiötä teoreettinen ja analyyttinen työ on kytkettävä so- Siaaliseen toimintaan, Kellner ha- luaa tukea tiettyJä l1beraaleja ra- dikaaleja pyrkimyksiä, sekä vastustaa yhteiskunnan l:onservatiivis'a voimia, Vai~ka kirJan puolustamat arvot -vastannta, demokra- tla, tasa-arvo, vapaus ovat~m Keli'ler;n mukaan konventionaalisia e;vätkä absoluuttisia periaatteita.
ne toimivat silti hänen tut- kimustensa suunrannäyttä- jinä, Sosiaalinen Tavoite, eli taantumuksellisen hege- morl!Jn Ja vallankäytö0 vas- tustammen, o;keuttaa vi;·
me kädessä näkökulmien valinnan
Kelinerin varovaisuudes- ta huol;matta eklekt;smi on ongelma rroniperspektiivi- sessä tutkimuksessa, Kell- ner on kiltettavän avoin ta- voitteittensa suhteen, mut- tei ole yhtä selkeä kuvates- saan tutk;mustensa lähtö- kohtia. Hän hahmottelee toki yleistä teoreettista viitekehystä, mutta Jättää monet yksity:skohdat håfYiäriksi. Esimerkiksi purkaes- saan Miami Vice -sarjan ;denti, teett'rakenteita Ke!her ilmoittaa käyttävänsä hyväkseen muun muassa marxila:sta Ja fem;nististä ideolog;akriti!Kkiä, rnune; tarken- na minkäla;sesta ;r.arxismista Ja fern;nisrnistä on kyse, LJkijalle jää epäselväksi täsmälleen mitä teo- 'io;ta Ja metodeJa käytetään, mikä voi va1keuttaa tulosten arv;oint;a,
Torne~ ongelma li.tcyy ~äytet
ty)en näkökulm;en väl;s;in s~r·
te;si:n, Kel;ner e' juunkaan käSitte- le omaksuttujen näkökulmien yh~
teef1sop;vuutta, Häc yhdistää huoletta postmodern;smia knittl·
teonaan ja poststCJKturalls- rnia struktura;ism;'n, kunhan yh- distelmät vaTt tonr.vat twtkimuk- sen :avoitte1den kanna:ta. Ei kt:i- tenkaan ole varmaa, että en näkö- kulmat ovat yhteersop;via vain s;ksi, e\tä ne ~äyttävät toimivan hyvin yhdessä. Or selvää, et:ä teonoiden perusoiet:amukset voi- vat olla nstinidassa kes~enäär., vaikka ne jossain taoauksessa saattavatk;n JOhtaa samaan tulok- seen, Huolestuttavampaa Keline- rin proJektin kannalta on kuiten- kin mahdolii~en käs;tteel'inen se- kaannus, Er; teonat käyttävät rnoJa termejä eri tavan Sellaiset
kasitteet ku:n 'diskurssi' ja ';dent;- teetti' esiintyvät lähes JOkaisessa luvussa, rnutta aina e; ole selvää missä mielessä Kellner käsitteitä käyttää omaksuttujen moder- nien Ja postmodernien näkemys- ten välillä on toki Y,uomattavia eroja, esimerkiksi surtaull;mises- sa ;dentiteetin rakenteeseen, Voi- ko lukija olettaa, että käsitteiden rT'erkitykset muuttuvat näkbkul- m'en vaihdon myötä? Vai käyttää- kö Kellner sittenkin eräänlaista perusterminolog;aa? Kellner py-
1 sähtyy harvo;n poht;maan käyttä-
rntensä terrnier er: ulottuvuuks:a Ja monet käs;tteeiliset suhteet jää- vätkin kiJsa:lisen hämäriks
Teksti ja ideologia
Kel;nenr. teoksen Keskeisin kBsite lienee 'tekst', s;ilä hän lukee me- diakulttuurin ilmiöitä tekste;nä Vaikka kyseinen tekstuaalinen hestymistapa on lahestulkoon it- sestäanselvyys kuittuurintutkr- muksen valtavirrassa, on hieman yllättävää, eaä Kellner antaa netelmätle niin keskeisen roolin omassa mall:ssaar, Vai!Dnalla oD n mittäin huomattavia seurauks;a, Ke;lnenn mukaan mediakult- tuurin teksteistä löytyy monenlai- Sia d;s~ursseJa Ja ideologisia vir- tauksia. Nämä on asetettava oi- keisilr, yhteyksi'nsä, ei; ne on nähtävä suhteessa ajan politiikkaan ;a yhteiskun- nalliseen keskusteluun, Ramboa ei voi ymmärtää ilma'l reagani~ais:a kon~
tekstia, Toisaalta tekst;ssä esimtyy rakenteita, JOtka JOhdatteleva! luentaa.
Tekst;t luovat identiteette- Jä ja subje~t;aserr.;a. Rarn- bo on maskul;ininen san- kari, johon katsoJa voi sa- ma;stua T ~tkittaessa me- diakulttuuria on si1s tar- kasteltava ni;n tekstin u;- ko;sia kuin sisäis;äk;n suh, teita. Kelinerin mukaan mediakulttuurin dlskurs- seista ja hahmoista löytyy koodattuja ideolog's;a rnerk;tyksiä, JOita vo'daan dekonstruo;da tekstuaali sen analyysin avulla. Näin puretaan esimerkiksi toi- mintaelokuvien oatriarkaalis;a ja konservatiivisia arvorakente;ta,
KellnE'r ei JUurikaan perustele vahvasti teksti-painotteista nakö- kulmaansa, Pa;kmtellen hänen tekstuaalinen 1ähestymistapansa on niin hall'tseva, että tutkimus vaikuttaa eräänlaiselta puhdasop- piselta ideologiaknittiseltä teks, t;analyysilta, Tästä herää kysymys, missä rnäärh Kel'ner lopPUJen lo- puksi huomio; mediakulttuurin ja sen tutkimuksen eri aspekteJa, Kellner keskittyy tekstii~. sekä sen
tdeologseen yhtetskunnalltseen
~ontekst1in, rnmta vastaano:on käs.tte!y
~okt rek'sterö1 entyyppisiä
raJaliinec vapaus konstruo.da näkerny~sensä ku;tt~JUf!", ouitteis-
rcutta rnitä2n varstnaista et- nograftsta OSiJUtta, jossa selvitet- täisiin m ten todelliset vastaanot- tajat s"htautuvat medtakulttucrin tuottetsiin, ei teoksesta löydy.
Tämä on valinta, jota voidaan pe- rustella tekstuaalisen lähestymis- tavan tehokkuudel:a, r<1utta on kuitenkin rajottds mon.perspektti- ku !tt uuri ntut~i m u ksessa.
E~kä Kellner .kuitenkin lupaa rie- man 1tikaa, kun hän il:ro11taa tar- kastelevansa med.akulttuurin ka1kk1a aspekteja.
Sotaisa pedagogiikka
Keliner ei esittele kulttucrintutki- muksen maitiaan vaio osoittaak- seen, että med·atekstit ovat yh- teiskunnallisia Ja ideologisia timlöi- Hän haluaa myös vahstaa luki- 1aansa mediakulttuurin luontees- ta. Kellneri~ mukaan vtestimet ovat pedagogeJa, JOiden kautta orna~sutaan arVOJa Ja rakenne- taan identtteetteJii. Med;akulttuu- nn hege1noniassa Ot" voimaa, JOta on va kea vastustaa Siksi on'<in aar.mmä.sen tärkeää oppia kriittt·
nen med.alukutaito. Rambon voi oppia näkemään a1~ansa ja kult- tuurinsa tuotteena san<arihah- mon SiJasta.
Antonto Gramscia mukaillen Kellner määnttelee mediakulttuu- rin taistelu,entäKSI. Kulttuuri on a1na poliittista ja ideologista, suh- teessa yhteiskunnan valtaraken- teisiin. Med1akuittuun ei ole staat- tista, vaan sen merki;yksistä käy- dään JatKuvaa kamppailua. Tämä ei tietenkään ole mii<äan uusi tdea vastaav1a väitte1tä on esitetty mon1ssa 'sem.ootttsen sodan- käynntn' teonoissa. Kellner yhd,s- täa kuitenkin kulttuurisodan har- Vinaisen yksiselitteisesti yhteiskun- nalliseen vo1manmittelöön, jossa vastakkatn ovat konservatiivit ja radikaalit liberaalit. Tassä Keline- rin arcerikkalainen taus:a ja pollit-
tiset intress1t tu.evat selkeästi esiin Kuvacessaan kulttuurisa tai- teluJa Kellner on avoincest puolu- eellinen, antaen tukensa edistyl:- sel:is Iie voim:lie (vasemmistoiatstl- le liberaaleille) naiden kamppai- hegemoniaa (reaganilarsia konservattiveja) vastaan.
Politiikka on keskeistä Kelloerin kulttuurintutkimukse~ mallissa. li- man po'1t1ikkaa koko projekt<
om.en kriteerienscl mukaan -- tyhiänpäivätstä sananhel1nää, sillä tutkimusten tavoitteet ovat kiin- :eäs\1 sidottu yhteiskunnallisiin pytktrryks:ir. Teoriat ja metod1t ovat tarpeei11sia vatn, jos niitä voi- daan käyttää vastaregemonisina aseina kulttuurisodassa. Tämä po- 111ttisuus oo sekä voimavara että mahdolli'oen neikkous. Liberaalit arvot, Kuten tasa-arvo ja monl- kulttourisuvs, muodostavat Keli- nerin analyysien normat'ivisen oe- ruscan. l'man eettistä pohJaa hänen kritiikkinsä o is1 pelkkää so- keaa nihilismiä. Silt1 Kednerin poli- tiikka on hänen mallinsa haavoit- tuvin kohta. Mtä Kellner vo1 sa- noa henkilölie, joka yksmkertai- sestl e1 hänen radikaalia näke- mystään? Eikö konservatiivi voi hylätä <.ri1ttisen kulttuurintutki- muksen tulokset liberaaiina pro- pagandana' Voi, sillä epäpoliitti- sia onnistuneen tutk.muksen kri- teerejä Kellner ei tarJoa.
Kelinerin rnaailnoassa on mah- dotonta es:ttää poliittisesti neut- raaleja väitteitä, sillä jokainen mte- liptde on poliittisesti latautunut.
Tätnä poliittisuus :!menee kahden vastakkaisen voiman taisteluna, etkä kolmatta vaihtoehtoa ole nä- kyvissä. Mediakulttuuri on pkau- tunut kartia edistyksellisiin ja taa~tumuksellisiin virtauksiin. Voi- daan kuitenk1~ kysyä, kattaako dualistinen kuva koko me- d<a<uittuLr'n. Voi olla, että ,okai- r:en näkökulma on poliittisesti la- :autunut. mutta tästä e välttä- mättä seuraa, että yhteiskunnalli- sen toiminnan pitäisi olla veristä taistelua loppuun asti. Hrstoria tuntee myös komprom•SSit ja yh- teisymmärryksen mahdollisuuden Ehkä mediaku:ttuurista sittenkin iöyty1si tilaa myös kommunikaa- tlolle Ja rauranomaisilie :avoitteil- le.
MATS BERGMAN
Pedagogiikan ja teknologian vuoropuhelu
Erno lehtinen (toim. ):
VERKKOPEDAGOGIIKKA.
Helsinki: Edita, 1997. 163
Jatk0vast1 kehittyvä tietotekni'kka herättää hammentyneitä kysy- myksiä kasvatuksen
:a
kouluope-tuksen alueella. Pecintetnen opet- taJaJOhtoinen didaktiikka välttä- mättä ole paras keino opettaa ta kasvattaa oppilaita tietoverkko1en ja www-maaiimojen syleilyssä, jossa t!eto on nopeasti muuttuvaa fragmentaa'ISta. Usetn myös käytännön opetustyössä opetta-
;an perinteinen auktor'teett:ase- ma voi hor;ua oppilaiden masst,vi-
pc-tietämy~sen edessä.
Erno lehtinen on toimittanut kahdeksan en ktrjoittajan mal!tk- kaan teoksen, joka käsittelee ver- kostoitumisen ja pedagogiikan vä- lisiä relaat101ta. Ki'IOitcaJat ovat opetusteknologian ja tietoverkko- je1 opetuskäytön asiantunti;oita, jOtka pohtivat ver,attain laajaSti verkostoltumtsen haasteita. Kiqa :iik{uu kcnnianhimo!sesti teoreet- tisen pohdinnan ja käytännön opetustyön välisessä maastossa, pyrk1en hahmottamaan uuden median raas:e:ta ja ongelmia.
Lehtinen toteaai"n JOhoanto!u- vussa, että Verkkopedagog1ikan keskeisenä tavoitteena on luoda katsaus informaatioteknologian Ja er:tytsesti t.etoverkkojen käyttöön opp;misen ja opetuksen apuna
Kautta linjan teoksen kiqoitta- jat vannovat konstruktiivisen op- pirniskäsityKsen n1meen, ;ossa op- piminen käsitetään aktiivisena prosessina. Tämä t•etoteoreettt- ren lähestymistapa tähdentää, että informaatiota ei voida me- kaanisesti siirtää opettaJalta oppi- laalle, vaan oppilas 1tse aktiivisest.
konstruoi uutta informaatiota ai- kaisempiin oppimisskenaar ro1hin j a - kokemuksiin noJautuen. Sa- moin ttetotekntikan Ja internet!n käyt:ö koulutyössä nähdään uu- den:aisen sosiaalisuuden rnahdol- listajana, JOssa oppilaat voiva:
v1estiä keskenään, opettaja~ kans- tai laajentaa tätä interaktiota myös laajempiin maantieteellisiin etäisyyksiin.
