KYLLI-TÄDIN joulu on
lapsenmielinen
Ali Kinnunen
Taiteilija K y l l i K o s k e n , Karstulan kesävieraan,
joulu pääkaupunki- laismaisemissa on
lapsenmielisyyttä, laulua, leikkiä ja lahjoja täynnä.
Silloin on myös aika hiljentyä ja unohtaa joulunaluskiireet,
joiden keskellä Kylli-täti
kertoi lehdellemme taiteestaan ja elämästään.
Joulun aikaan Kylli-täti on lapsen- mielisempi kuin koskaan - niinpä hän sitten saattaakin hyräillä joululauluja jopa kadulla kulkiessaan. Aina hän ei edes huomaa laulavansa.
- Monen ohikulkijan mielestä se on jonkinlainen synti. Kadulla kai pitäisi kulkea mököttäen, mutta jouluna ei jaksa. . . Minulle joulu merkitsee lämpöä, hellyyttä, lapsia ja lapsen
mielisyyttä, kynttilöitä. . .
Kylli viettää perinteisen joulun jomm an kum m an poikansa perhees
sä, ennen joulua hän järjestää juhlat leikkisästi Karhukoplaksi ristitylle lä
himmälle ystäväpiirilleen. Kuusen ympärillä askarrellaan, lauletaan ja vaihdetaan lahjoja.
- Ennen tein lahjat itse, nyt kirjoi
tan vain runon paketin päälle. Omilla tauluillakaan kun ei ystäviä enää voi rasittaa. . .
Ne, jotka joskus ovat Kyllin tauluja saaneet, ovat varm asti toista mieltä, samoin kuin ne karstuset, joiden ko
tia taiteilija Kosken taulut koristavat.
Mutta taiteestaan puhuessaan Kylli- täti on itse vaatimattomuus. Hän sa
noo, ettei ole mikään eikä vielä se
kään eli taiteen rintam assa hän on niin pieni tekijä, ettei hänen taitees
taan ole paljon kertomista.
Näyttelyjä joka tapauksessa on ol
lut useita, kauimmainen Lontoossa.
Aikoinaan sitä pidettiin uhkarohkeu
den huippuna: Englanti näet on vesi- värien luvattu maa, jossa ulkomainen yrittäjä helposti tyrm ätään. Vaan ei
päs tyrm ätty Kylliä, jonka m aalauk
set myös olivat vesiväritöitä.
- Meillä akvarellimaalauksia ei a r
vosteta, mutta minua niiden tekotapa kiehtoo. Ne pitää tehdä nopeasti.
Maalaan silloin kun ehdin, lähinnä omaksi iloksi. Nuoruuden luomisvuo- teni menivät perheen huoltamiseen.
Ja eihän siihen aikaan taiteilija, jolla oli leipätyö, ollut mikään taiteilija...
En uskaltanut, enkä voinut elää vain maalaamisella, joten minusta tuli opettaja. Niinhän sitä sanotaan, että joka osaa, se tekee, joka ei osaa, opettaa, sanoo Kylli.
T u n n e n o le v a n i k a r s t u l a l a i n e n
Kylli Kosken maalauskurssi Kars
tulan kansanopistossa ja Kylli-tädin kesäkoulu ovat monille karstusille tuttuja, kuten Kylli myös ihmisenä.
Hän on kuin muuttolintu, joka saapuu Karstulaan keväällä, lähtee syksyllä.
Lomansa Kylli viettää tädeiltään pe
rimässään Riuttaniemen mökissä.
- Talvella siellä ei ikävä kyllä tar- kene asua, mutta kesällä - silloin siellä on ihanaa.
Kylli pitää itseään karstulalaisena, vaikkei ole edes puolipaljasjalkainen.
Hän on syntynyt Ruskealassa Sorta
valan lähellä pohjalaisista vanhem mista ja tutustunut Karstulaan vasta lapsuudessaan.
- Isovanhemmillani oli kymmenen lasta ja jokainen heistä koulutettiin, mikä siihen aikaan oli hyvin harvi
naista. Ehkä juuri sen vuoksi minul
lekin sanottiin, että taiteilijaksi voit alkaa vasta sitten, kun olet ensin hankkinut kunnon am matin.
Ensin Kylli valmistui kansakou
lunopettajaksi, sitten Ateneumista graafikoksi, vaikka olikin aikonut ku
vaamataidon opettajaksi.
- Opettajat kehottivat vaihtamaan linjaa ja tottelin nöyrästi ohjeita. Olin nimittäin päättänyt, että kansakou
lussa en ainakaan ikinä opeta - m ut
ta tulipa aika sellainenkin. . .
Sota oli juuri päättynyt, samoin Kyllin avioliitto. Poikiensa Jorm an ja Yrjön kanssa Kylli muutti Angelnie- melle, nykyiseen Halikkoon, muka
"korpeen kuolemaan” - mutta pää
tyikin kansankynttiläksi, kansakoulun opettajaksi.
- Ja kuinka sitten sattuikaan, en kuollutkaan, pikemminkin päinvas
toin. Päätin valmistua kuvaam atai
don opettajaksi ja muutin lapsineni Helsinkiin.
Asuntopula hajotti perheen kolmeen eri paikkaan, vaikeudet kasaantuivat mutta koettelemukset karaisivat - ja Kylli valmistui. Vuodessa, kuten oli päättänytkin.
” H y m y i l e , v a i k k a s tu d io h a j o a i s i ”
Kolme vuotta Kylli Koski opetti Tyttönorssissa, kymmenen Opettaja
korkeakoulussa, 14 Helsingin juuta
laisessa yhteiskoulussa, osin kahdes
sa paikassa yhtä aikaa.
Mutta tarm okas kun on, hän on eh
tinyt olla mukana monessa m uussa
kin: m uunmuassa taittaa aikakaus
lehteä kesäisin, kirjoittaa ja kuvittaa kirjoja Aapisesta aina vastikään il
mestyneeseen lasten opaskirjaan Muista aina liikenteessä ja suunnitel
la jopa nenäliinoja.
Parhaiten hänet kuitenkin tunne-
Kylli-tädin hymy on herkässä, kun puhe kääntyy Karstulaan, jokakesäiseen lo
manviettopaikkaan. M uuttolinnun lailla Kylli saapuu keväällä, lähtee syksyllä.
Talvisin hän toim ii kopestelaisten Helsin
gin alaosaston puheenjohtajana.
6
taan television satutätinä. Lasten ruutu, Satusivellin, Pienten piiri - sii
nä m uutamia niistä lukemattomista lastenohjelmista, joissa Kylli 17 vuo
den aikana piirsi ja kertoi satuja las
ten ratoksi. Joitakin niistä on nähty uusintoina silloin tällöin, uusia ei ole viime aikoina tehty.
- Minä en ole enää muodissa. En ole osallistuva. . . sanoo Kylli.
Lapset hänen ohjelmissaan ainakin osallistuvat. Joskus jopa liikaakin.
Kerran Kylli-täti ihmetteli, miksi vil
lein poika yhtäkkiä heittäytyikin hil
jaiseksi. Selvisi, että studio-ohjaaja oli salaa antanut pojalle luunapin ikään kuin muistuttaakseen, että joku raja se on rajuudellakin.
- Lähetykset olivat suoria, ja kom
melluksia tietysti sattui. Joskus, tosin harvoin, lapsijoukko innostui liikaa.
Mutta yleensä meillä oli oikein haus
kaa - paitsi kerran, kun yksi poika lakkaam atta kyseli ja ihmetteli kaik
kea niin äänekkäästi, että en tahtonut saada suunvuoroa. Silloin taisin näyt
tää jopa hivenen äkäiseltä. . .
Ohjaajan mielestä Kylli-täti näytti olevan suuttumaisillaan. Ohjaaja lä- hetytti Kyllille lapun, jossa luki:”
Hymyile, vaikka ne hajoittaisivat ko
ko studion” .
Eestinm atkat ovat halvempia, mutta se ei ole ainoa syy, miksi Kylli käy Tallinnassa.
- Minulla on siellä paljon hyviä ys
täviä. 12 vuoden aikana olen käynyt Tallinnassa 15 kertaa. Ystävät sano
vatkin minua Eestihulluksi.
Ystäväpiirin, Karhukoplan, muita Kyllille antam ia lempinimiä ovat fo- tomaanikko (innokas valokuvaaja), vieraskirjavirtuoosi ja ikuinen opti
misti. Ja ystävät, jos ketkä tietävät, mitä puhuvat.
Useimmat Karhukoplalaiset ovat muuten Kylliä vähintään 20 vuotta nuorempia, m utta se ei yhteishenkeä häiritse, päin vastoin. Jotkut kopla- laiset ovatkin vihjaisseet, että Kylli voisi vähentää iästään nuo 20 vuotta eikä kukaan huomaisi vilppiä, niin nuorekas ja puuhakas Kylli on. Vaan sitähän Kylli ei tee.
- Minusta on paljon hauskempi olla nuori 70-vuotias kuin vanha 50-vuoti- as. Vuodet eivät sitäpaitsi merkitse mitään. Tärkeintä on kuinka vanhak
si ihminen itse itsensä tuntee. Enkä minä tunne itseäni lainkaan vanhak
si, vaikka täytänkin 70 vuotta.
Nuori 70-vuotias vai vanha 50-vuotias?
Virallisesti Kylli-täti on eläkkeellä, mutta ei suinkaan toimettomana. 13 vuotta sitten perustettu Kylli-tädin koulu muun m uassa toimii täydellä teholla Kyllin yhdistetyssä asunto- ateljeessa.
Aamupäivisin Kylli opettaa alle kouluikäisiä, päivällä koululaisia ja illalla aikuisia kolmena - neljänä päivänä viikossa. Pienim m ät kouluk
kaat ovat alle kolmevuotiaita, van
himm at jo hyvinkin eläkeiässä. Las
ten kanssa Kylli-täti askartelee ja opettaa piirtämisen alkeita, isommat lapset ja aikuiset saavat piirtää, ja maalata. Koulun suosiosta kertoo se, että monet oppilaat tulevat ennen m ääräaikaa, eivätkä millään tahtoisi lähteä pois.
- En kertakaikkiaan osaa olla jou
ten. Tykkään työnteosta, vaikka en aina itsekään tiedä, mistä alkaa työ, mistä harrastus.
Kylli m aalaa itse sam alla kun opet
taa. Ja kun oppitunti päättyy, hän saattaa lähteä Taidehalliin ikuista
m aan alastonmallia paperiin. Muuta
kin puuhaa on yllinkyllin, kuten myös harrastuksia. Niistä erikoisin lienee karstusten Helsingin alaosaston pu
heenjohtajuus, joka myös velvoittaa:
parhaina aikoina Kyllin kodissa on ol
lut koolla 50 karstulalaista juttele
massa ja vaihtam assa kuulumisia.
Siinä missä monet muut eläkeläiset päivittelevät sairauksiaan ja vertaa- vat lääkkeitään ja leikkausarpiaan, Kylli suunnittelee esimerkiksi ulko
maanm atkoja. Pari m atkaa vuodessa pitää mielen virkeänä - ja Kyllin ah
kerana varsinkin silloin, kun matka suuntautuu esimerkiksi Egyptiin.
Sivelsatoa Kyllin viimekesäiseltä Rans- kan-retkeltä: poika, joka otti osaa samal
le taideleirille kuin Kyllikin. Leiriä johti hollantilainen maalari, oppilaat olivat Eu
roopan eri puolilta.
Kylli-täti maalaa mieluiten vesiväreillä ja mahdollisimman luonnonmukaisesti, täs
sä kukka-asetelma. Eläkepäivinään hän on innostunut uudelleen myös öljyvärei- hin, jopa grafiikantekoon.
Näyttelyvieraiden kätteleminen on Kylli Koskelle tuttua puuhaa: näyttelyjä kuten myös vieraitakin on ollut monia, onpa Kylli käynyt esittelemässä taitojaan Lon
toossa asti. Keskimmäinen nainen on tv- toim ittaja Ulpu Tolonen, tuttu televisioa- joilta.
