Lehtinen (2016) tutkielmassaan listaa psykologisia henkilötekijöitä yrittä-jäksi ryhtymisen taustalla. Shanen (2003) mukaan yksilön mahdolliset yrit-täjämäiset ominaisuudet ja piirteet määrittävät sen, ryhtyykö henkilö hyö-dyntämään huomaaviaan mahdollisuuksia. On olemassa useita psykologi-sia ominaisuukpsykologi-sia ja piirteitä, jotka vaikuttavat yrittäjäksi ryhtymisen taus-talla. Osalla henkilöistä on enemmän yrittäjämäisiä kykyjä ja rohkeutta läh-teä hyödyntämään ja toteuttamaan havaittuja liiketoimintamahdollisuuk-sia. Psykologiset ominaisuudet eivät yksinään tarkoita sitä, että yksilö ky-kenee havaitsemaan liiketoimintamahdollisuudet, mutta ne auttavat nii-den havaitsemisessa. Psykologisten henkilötekijöinii-den vaikutus on merkit-tävämmillään varsinkin silloin, kun henkilö tekee päätöksen ryhtyä yrittä-jäksi. (Shane, 2003; Lehtinen 2016.).
Persoonallisuus ja motiivit ovat perustavanlaatuisia ominaisuuksia, jotka ohjaavat toimimaan tietynlaisella tavalla, ja ne toimivat myös ratkaisevina tekijöinä silloin, kun henkilö tekee päätöksensä liiketoimintamahdollisuu-den hyödyntämisestä ja yrittäjäksi ryhtymisestä. Vaikka kahdella eri henki-löllä olisi täysin samat taidot, resurssit ja tietämys tietystä liiketoiminnasta, toisella voi olla synnynnäisesti enemmän motivaatiota ja halua ryhtyä to-teuttamaan liiketoimintaa (Shane 2003; Lehtinen 2016.).
Huuskonen (1992) on lisäksi tutkinut yrittäjäksi ryhtymisen prosessin yh-tenä osana henkilötekijöitä, jotka vaikuttavat yrittäjäksi ryhtymisen taus-talla. Huuskonen käyttää psykologisista henkilötekijöistä termiä lyhenne-tysti henkilötekijöinä. Huuskonen (1992, 90) on tehnyt prosessimallin yrit-täjäksi ryhtymiseen taustalla vaikuttavista tekijöistä ja piirteistä.
Huuskonen (1992, 90) esittelee kuviossaan prosessimalli yrittäjäksi ryhty-misessä (Kuvio 2) mallin siitä, miten yrittäjän yleiset taustatekijät, henkilön objektiivinen todellisuus, sekä henkilötekijät ovat vaikuttaneet päätökseen yrittäjäksi ryhtymisen taustalla.
Kuva 2. Prosessimalli yrittäjäksi ryhtymisessä (Huuskonen, 1992, 90)
Huuskonen (1992) on tutkinut henkilötekijöitä, jotka ovat yleisiä yrittäjäksi ryhtyvillä henkilöillä. Henkilötekijöillä tarkoitetaan persoonan eri osa-alu-eita, jotka vaikuttavat siihen minkälaisia strategioita ja tekniikoita henkilö käyttää päättäessään työurastaan (Huuskonen, 1992, 69.). Henkilötekijöitä on tutkimuksen mukaan kuusi. Ensimmäinen henkilötekijä on yleinen per-soonallisuus.
Tyytymättömyyden tunne, merkityksettömyys, impulsiivisuus, , sekä hei-kohko itsearvostuksen tunne kuuluvat yrittäjien yleiseen persoonaan.
Tästä voidaankin osittain Huuskosen (1992, 57) mukaan johtaa, että yrittä-jiä on todettu yleisesti vaivaavan stressi, jännittyneisyyttä, sekä syyllisyy-dentunnetta (Huuskonen, 1992, 57). Heille yleistä ovat myös ja epäluulo ja epäluottamus auktoriteetteja kohtaan, jotka puolestaan johtavat siihen, että yrittäjä alkaa etsimään sellaisia tilanteita, joissa hän kokee hallitse-vansa tilanteen ja olehallitse-vansa riippumaton muista.
Toinen henkilötekijä on yleinen elämänhallinta. Elämänhallinnaksi määri-tellään yksilön oma usko siihen, että hän kykenee vaikuttamaan tapahtu-miinsa ympärillään. (Rotter, 1966). Yrittäjäksi ryhtyminen on epätodennä-köistä, mikäli henkilö kokee, että tulokset eivät ole kiinni hänen oman vai-vannäkönsä määrästä tai kyvykkyydestään, koska silloin hän epätodennä-köisesti altistaa itsensä sellaiseen tilanteeseen, jossa epäonnistumisen mahdollisuus on suuri (Brockhaus, 1982). Persoonallisuus vaikuttaa myös siihen, millainen jännitystä lieventävä käyttäytymismalli on kullekin syn-nynnäinen ja vallitseva. Jos henkilö kokee halutun toiminnan kohteen ole-van mahdotonta, voi seurauksena olla pois vetäytyvää tai korvaavaa käyt-täytymistä. (Huuskonen, 1992). Mikäli taas henkilö kokee tai tietää omalla toiminnalla olevan selvä vaikutus tilanteeseen, silloin hän myös todennä-köisemmin pyrkii edistämään tilannetta (Robbins, 1983). Yrittäjien sisäisen hallinnan uskotaan Huuskonen (1992) mukaan olevan keskimäärin voimak-kaampaa verrattuna yleisesti muihin ihmisiin. Huuskonen (1992) toteaa, että voimakas sisäinen hallinta lisää omaehtoista ja aloitteellista toimintaa.
Kokemus oman elämän hallinnasta vaikuttaa päätökseen yrittäjäksi ryhty-misen taustalla ja kasvattaa jo havaittujen toimintavaihtoehtojen määrää.
Kolmas henkilötekijä on riskisuuntautuneisuus. Brockhaus (1980) määrit-tää riskisuuntautumisen omakohtaiseksi todennäköisyydeksi sen onnistu-miselle, ennen kuin henkilö asettaa itsensä tilanteeseen, jossa on mahdol-lisuus epäonnistumiselle. Huuskosen (1992) mukaan riskeihin
suhtautuminen ei erottele yrittäjiä muista merkittävästi. Riskisuuntautu-neisuus mielletään usein yhteyteen yrittäjämäisestä persoonasta. Lisäksi Brockhausin (1982) mukaan tutkimuksissa yrittäjistä yrittäjät kokevat it-sensä hallituiksi riskin ottajiksi ja sopiva riskinotto sopii yhteen korkean suoritustarpeen kanssa. Yrittäjien uskotaan kuitenkin sietävän epävarmuu-den tunnetta muita paremmin (Low & Mcmillan, 1988).
Neljäs henkilötekijä on Huuskosen (1992) mukaan suoriutumistarve. Tarve suoriutua on useilla yrittäjillä synnynnäisesti korkea, jo ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Shane (2003) määrittelee suoriutumistarpeen motivaatioteki-jäksi, joka johtaa henkilön ryhtymään sellaisiin toimintoihin ja tehtäviin, jotka sisältävät vastuuta tuloksesta, ja jotka edellyttävät yksilöllisiä taitoja ja tehokkuutta, sekä sisältävät kohtuullisia riskejä, jotka voivat johtaa hen-kilökohtaisiin tuloksiin tai saavutuksiin (Shane, 2003, s. 99.). Suoriutumis-tarve on korkeampi yrittäjillä, joiden yritykset kasvavat nopeammin verrat-tuina yrittäjiin, joiden yritykset kasvavat maltillisemmin (Huuskonen, 1992). Huuskonen (1992) myös toteaa, että suoriutumistarve motivoi hen-kilöä tavoittelemaan menestystä ja luomaan suoritushakuista käyttäyty-mistä, mutta ei kohdenna sitä tiettyihin asioihin. Korkea suoriutumistarve ei ole ainoastaan yrittäjille ominainen piirre, vaan se on myös hyvin yleinen taiteilijoilla ja urheilijoilla (Low & McMillan, 1988).
Viides henkilötekijä on Huuskosen (1992) mukaan autonomian ja vallan-halu. Halu riippumattomuuden tunteeseen määritellään persoonallisuus-tekijäksi, jossa yksilö tuntee voimakasta halua tehdä asioita ennemmin itse kuin muiden kanssa (Shane, 2003). Yrittäjiä pidetäänkin joskus hankalina työskentelykollegoina koska heidän on hankala sopeutua työskentele-mään alaisena. Yrittäjät usein myös muovaavat työympäristöjään itsel-lensä sopivammaksi (Low & Mcmillan, 1988). Yrittäjät yleisesti ovatkin muita enemmän riippumattomuuteen haluavia, ja joissain tapauksissa val-lanhakuisia tai jopa hallitsevia persoonia. (Huuskonen, 1992)
Kuudenneksi henkilötekijäksi Huuskonen (1992) määrittää asenteet, arvot ja uskomukset. Henkilön arvomaailma vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä ja maailmankuvaansa. Arvot vaikuttavat myös yksilön muodostamiin käsi-tyksiin yrittäjyydestä ja siihen, että ryhtyykö hän yrittäjäksi (Haahti, 1983).
Yrittäjien arvomaailmoja tutkittaessa (Brockhaus, 1982) on havainnut, että heidän arvonsa ja heidän yrittäjyydelleen antamansa syyt ovat hyvin yh-teensopivia. Yrittäjät arvostavat itsellisyyttä, onnistumista ja riippumatto-muutta muista, eivätkä ole erittäin kiinnostuneita taloudellisesta menes-tymisestä tai heille annetusta sosiaalisesta tuesta (Brockhaus, 1982). Ha-vainnot ympäristöstä ja tulkinnat sen sisältämistä syy ja seuraussuhteista muodostavat asenteita ja uskomuksia. Nämä puolestaan määrittävät sen, että millainen kuva yrittäjällä on yrittäjyyden ja muiden vaihtoehtojen si-joitus-tuottosuhteella. Huuskonen (1992) sanoo, että henkilölle syntyy yk-silöllinen kuva siitä, kuinka arvokkaita eri tavoitteet ja päämäärät ovat hä-nelle ja, että voiko yrittäjyyden avulla saavuttaa kyseiset tavoitteet. Ajan kuluessa henkilölle muodostuu asenne siihen, että kannattaako pyrkiä jo-honkin sellaiseen johon yrittäjyys olisi väline, vai onko yrittäjyys ollenkaan oikea keino tässä tapauksessa. Lisäksi pitää tiedostaa, että onko yrittäjyy-teen liittyvät uhraukset oikeassa suhteessa odotettaviin tuloksiin.