Arvot ja yrittäjyys
Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Hämeenlinnan korkeakoulukeskus, Liiketalous syksy, 2020
hyväksymislukukausi, vuosi Aleksi Lehkonen
Liiketalous
Hämeenlinnan korkeakoulukeskus
Tekijä Aleksi Lehkonen Vuosi 2020
Työn nimi Arvot ja yrittäjyys Työn ohjaaja /t Pasi Laine
TIIVISTELMÄ
Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia yrittäjyyttä ja arvoja sekä tarkastella, eroavatko yrittäjien arvot yleisesti työntekijöiden arvoista.
Opinnäytetyössä tarkastellaan arvoja Shalom Schwartzin arvoteoriaan pohjautuen. Lisäksi perehdytään yrittäjyyteen yleisesti ja yrittäjyyteen liit- tyviin henkilö-, ja motivaatiotekijöihin ja tarkastellaan niitä arvojen näkö- kulmasta. Tutkimuksen taustalla on oletus siitä, että yrittäjillä on saman- kaltainen arvopohja, joka motivoi heitä ryhtymään yrittäjiksi.
Tutkimuksen mukaan yrittäjille tärkeimmät arvot ovat itsellisyys, lähipiirin hyvä, universaali hyvä ja neljäntenä arvona on suoriutuminen. Nämä arvot eroavat huomattavasti yleisesti työntekijöiden arvoista. Tutkimuksen mu- kaan työntekijät arvostavat enemmän pysyvyyttä kuvaavia arvoja, kuten turvallisuus ja yhdenmukaisuus. Tutkimus vahvistaa jo aikaisemmin tutkit- tuja henkilö-, ja motivaatiotekijöitä yrittäjäksi ryhtymisen taustalla. Näistä riskisuuntautuneisuus, autonomian- ja vallanhalu ovat yhteydessä itselli- syys arvoon, joka oli tärkein tutkimukseen osallistuneiden arvoista.
Avainsanat Arvot, motivaatio, yrittäjyys Sivut 32 sivua
Name of degree programme Campus
Author Aleksi Lehkonen Year 2020
Subject Values and Entrepreneurship Supervisors Pasi Laine
ABSTRACT
The goal of this thesis is to process values and entrepreneurship and search differences in values comparing to common employee.
Initially the thesis will enter into the concept of values and will orient into Shalom Schwartzs theory of human values which works as the basis of the study. After that it researches entrepreneurship in general and which char- acteristics are connected with the decision behind of becoming an entre- preneur and look at them from the prespective of values. The study is based on the assumption that entrepreneurs have similar values that mo- tivates them to become entrepreneurs.
The research shows that the most important values for entrepreneurs are self-direction, beneveolence, universalism and fourth most important value is achievement. These values differ vastly comparing to the most im- portant values for common employees. According to the research com- mon employees value more conservative values like conformity and secu- rity. In addition the research confirms previously researched personal and motivational factors behind the reasons for becoming an entrepreneur. Of these, risk orientation, autonomy and desire for power are associated with self-direction, which was the most important value for the participants in the study.
Keywords Values, Motivation, Entrepreneurship Pages 32 pages
1 JOHDANTO ... 1
2 ARVOT ... 3
2.1 Arvot yleisesti ... 3
2.2 Schwartzin arvoteoria ... 4
2.3 Shalon Schwartzin arvokehä ... 6
2.4 Arvot työelämässä ... 9
3 YRITTÄJYYS ... 11
3.1 Yrittäjyys yleisesti ... 11
3.3 Yrittäminen Eu-maissa ja Suomessa ... 13
3.3 Yrittäjäksi ryhtymisen tekijät ... 13
3.4 Motivaatiotekijät yrittäjäksi ryhtymisen taustalla ... 18
3.5 Arvot ja motivaatio ... 18
4 TUTKIMUS ... 22
4.1 Tutkimusasetelma ja tutkimuskysymykset ... 22
4.2 Työelämän arvotesti ... 23
4.3 Työelämän arvotestien tulos Crazy Townin yrittäjillä ... 24
4.1 Työelämän arvotestien tulos Crazy Townin työntekijöillä ... 25
4.2 Työelämän arvotestien tulos yleisesti työntekijöillä ... 26
4.3 Yhteenveto tuloksista ... 26
5 POHDINTA ... 27
LÄHTEET ... 29
1 JOHDANTO
Yrittäjä tarvitsee tiettyjä ominaisuuksia menestyäkseen. Tärkeitä ominai- suuksia ovat esimerkiksi rohkeus, paineensietokyky, täsmällisyys, sitkeys, itseohjautuvuus ja toimeliaisuus. Kaikki yrittäjän toiminta on hänestä it- sestä kiinni. Itsenäisyyden takia mukaan saattaa tulla yksinäisyys. Yksinyrit- täjän pitää tehdä päätöksensä itse.
Yrittäjä Ilkka Herlin on todennut: ”Olen epäonnistunut elämässäni lähes täydellisesti.” Isänsä sanoja muistelee Ilona Herlin kirjassa Koneen ruhti- nas. Suomen historian ehkä menestyneimmän yrittäjän sanoissa on paljon pohdittavaa jokaiselle menestystä tavoittelevalle yrittäjälle. Onko menes- tyminen yrittäjälle rikastumista, vai syvemmän tarkoituksen toteutta- mista?
Arvot ovat aihealueena laaja ja suurimmalle osalle myös tuntematon kä- site. Ajoittain toisten ihmisen arvomaailmat ja arvoihin liittyvät erimieli- syydet tuntuvat käsittämättömiltä. (Helkama, 2015 s.10) Varsinkin nykyti- lanteessa yhteiskunnallisesti käydään jatkuvasti arvokeskustelua ja arvoi- hin liittyvän keskustelun vahvistamiseksi olisi tärkeää tuoda esille eri ihmis- ryhmien arvoja. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutkia Työelämän ar- votestin avulla Crazy Townissa toimivien yrittäjien arvoja ja tarkastella löy- tyykö eri alojen yrittäjien arvoista yhteneväisyyksiä ja lisäksi, että onko yrit- täjien arvoissa eroavaisuuksia verrattuna yleisesti eri aloilla työskentele- vien työntekijöiden arvoihin.
Arvot ovat läsnä jokaisessa tilanteessa ja niiden vaikutus valinnantekoon näkyy selkeästi esimerkiksi työalan valitsemisessa. Työalan yhteys arvoihin on jopa kansallisuutta ja ikää vahvempi. (Helkama, 2015) Tämä yhteys ar- voihin on mielenkiintoinen havainto ja tutkimuksessani pyrinkin tutkimaan
sitä, että onko eri toimialoilla toimivien ja yrittäjien arvoissa eroja, eli ovatko yrittäjät arvojensa näkökulmasta niin sanotusti oma toimialansa.
Tässä opinnäytetyössä arvoilla tarkoitetaan niitä valintoja, jotka ohjaavat jokaisen henkilön päätöksentekoa. Organisaation tasolla arvoilla tarkoite- taan niitä periaatteita ja pelisääntöjä, jotka ohjaavat toimintaa työyhtei- sössä.
2 ARVOT
Tässä luvussa määritellään arvot ja perehdytään tarkemmin tutkimuksen perustana olevaan Schwartzin arvoteoriaan. Lisäksi tarkastellaan sitä, että miten arvot näkyvät johtamisessa ja työelämässä.
2.1 Arvot yleisesti
Arvot määritellään halutuiksi, tilannekohtaisiksi tavoitteiksi, jotka ohjaavat henkilön tai yhteisön toimintaa. Arvot osoittavat, mitä ihmiset pitävät elä- mässään tärkeänä. Ne toimivat arvioinnin perustana ja ohjaavat yksilön kä- sityksiä, tavoitteita ja asenteita asioita, ihmisiä ja tilanteita kohtaan. Arvot muodostuvat yksilön tarpeiden, rajoitusten, temperamentin, kulttuurin, sosiaalisen ja henkilökohtaisten kokemusten summana. (Rokeach 1973;
Schwartz 1992).
Arvot nähdään myös käsitteinä ja uskomuksina, jotka ovat tekemisissä toi- vottavien tulosten kanssa. Arvot ohjaavat siis kaikkia valintojamme ja arvi- ointejamme. Arvot voidaan tämän lisäksi järjestää niiden suhteellisen tär- keyden mukaan ja ne voidaan määritellä yksilön motivaatioksi tai päämää- riksi. (Schwartz 1987; Schwartz 1992.) Arvot perustuvat inhimillisen olemi- sen tärkeimpiin edellytyksiin: biologisiin tarpeisiin, sosiaalisen vuorovaiku- tuksen edellytysten luomiseen sekä ryhmän säilymisen ja hyvinvoinnin var- mistamiseen. (Schwartz 1992). Arvot muuttuvat hitaasti, lähinnä sukupol- vien tasolla. Lisäksi arvoja voidaan käyttää johtamisen apuvälineinä (Puohi- niemi 2003).
Arvot ovat vakaampia kuin asenteet ja selittävät ihmisten käytöstä. Ne ovat määrältään rajallisia, universaaleja kulttuurien välillä ja suhteellisen pysyviä. Arvojen eroavaisuus asenteisiin on se, että arvot ovat suhteellisen
pysyviä ja abstrakteja, asenteen ovat taas kohde- ja tilannesidonnaisia.
(Kamakura & Mazzon 1991; Schwartz 1992).
Arvoille yhteisiä piirteitä ovat (Schwartz 2012):
1. Arvot ovat uskomuksia, jotka sitoutuvat tiiviisti tunteisiin.
2. Arvot heijastavat ihmisen tavoitteita, jotka motivoiva ja ovat motivaation lähde.
3. Arvot vallitsevat kaikissa tilanteissa ja toiminnoissa. Niiden abstrakti luonne erottaa ne normeista ja asenteista, jotka liit- tyvät yleensä tiettyihin tilanteisiin, tavoitteisiin tai toimin- taan.
4. Arvot toimivat valintojen perustana tai kriteereinä.
5. Arvoilla on keskinäinen järjestys. Ihmisten muodostama ar- vojärjestys luonnehtii heitä yksilöinä. Tämä erottaa ne nor- meista ja asenteista.
2.2 Schwartzin arvoteoria
Professori Shalom Schwartz on listannut kymmenen erilaista arvoa, jotka hän kuvaa arvokehän avulla. Arvokehä havainnollistaa teorian mukaan ku- vatut arvojen keskinäiset suhteet: arvokehän samalla puolella keskipis- tettä olevat arvot täydentävät toisiaan ja vastakkaiset ovat taas puolestaan keskenään ristiriidassa. Suoriutuminen ja valta ovat toisiaan täydentäviä arvoja; ihminen, joka haluaa pärjätä elämässään muita paremmin, on usein mielissään, että hänen työskentelynsä huomataan ja palkitaan. Toisilleen
vastakkaiset arvot, esimerkiksi itsellisyys ja perinteet ovat sijoittuneet ar- voympyrän vastakkaisille puolille. Jatkuvasti uutta tavoitteleva ihminen ei voi noudattaa perinteiden edellyttämiä tapoja.
Schwartz (1992) perustaa arvoteoriansa yli 20 maassa tehtyihin empiirisiin mittauksiin. Schwartzin tutkimuksen tavoitteena on ollut etsiä ja määrittää merkityksiltään yhdenmukainen arvojen joukko, jota voitaisiin käyttää eri kulttuurien vertailuissa. Schwartz (1992) on aikaisempien tutkijoiden ja laajan eri kulttuureissa toimivan tutkijajoukon työn perusteella kehittänyt teorian arvojen universaalisesta rakenteesta ja niiden sisällöstä. Schwartz korostaa sitä, että arvoja ei keksitä itse. Schwartz (1987) ja Bilsky (1990) olivat ensimmäisiä tutkijoita, jotka käyttivät arvorakenteita johdonmukai- sesti arvojen merkitysten analysoinnissa, ja kehittivät yhtenäisen teorian arvojen merkityksistä.
Arvorakenne tarkoittaa arvo-osioiden keskinäisiä korrelaatioita kuvaavaa tilastollista mallia. Arvorakenne on kaksi- tai useampiulotteinen koordi- naatisto, jossa jokaisen arvo-osion paikka on määritetty kaikilla tutkituilla ulottuvuuksilla. Näin saadaan selville, miten arvo-osiot liittyvät toisiinsa.
(Puohiniemi 2002.) Schwartzin teorian oletusten mukaan arvot perustuvat inhimillisen olemisen perusedellytyksiin, jotka ovat samat kaikkialla: Ihmi- nen tarvitsee virikkeitä ja vaihtelua ja Ihmisellä on tarve vuorovaikutuk- seen muiden kanssa ja pyrkiä elämään sovussa muiden kanssa ja osataan tarvittaessa myös alistua johdettavaksi. Ihmisellä on halu säilyä lajina, minkä vuoksi ihminen pyrkii takaamaan läheistensä ja oman itsensä turval- lisuuden sekä toimimaan neuvokkaasti selviytyäkseen hankalista tilan- teista. (Puohiniemi 2002.)
2.3 Shalom Schwartzin arvokehä
Ihmisten arvoissa on arvojännitteitä. Jokainen tarvitsee virikkeitä ja mieli- hyvää ja lähes jokainen haluaa tehdä itselleen tärkeitä asioita, kokea olonsa turvalliseksi, ja huolehtia itsensä ja omien lähimmäistensä turvalli- suudesta. Arvojen tilannesidonnaisuus tekee eri ammattiryhmissä toimi- vien arvoista erilaisia, vaikka toiminnan taustalla olevat arvojännitteet ovat periaatteessa samat. Poliitikko pyrkii jakamaan resursseja siten, että niin kunnan taloudellinen kehitys kuin palvelut voidaan turvata ja uuden yrityk- sen perustaja uhraa mahdollisen työpaikan luoman turvallisuuden toteut- taakseen omaa yritystoimintaansa. Näiden arvojännitteiden tiedostami- nen helpottaa yksilöiden välistä arvokeskustelua. (Puohiniemi 2002; Leh- konen 2009)
Arvojännitteiden kuvaamiseksi Schwartz (1992) esittää kuvion mukaisesti kymmenen universaalia perusarvoaan arvokehän avulla. Sen vastakkaisilla puolilla olevat arvot muodostavat arvojännitteen, ja vie-
rekkäiset arvot tukevat samoja päämääriä.
Kuva 1. Schwartzin arvokehä (Lehkonen 2009)
Lehkonen (2009) luonnehtii Schwartzin arvoja seuraavasti:
• Itsellisyydellä tarkoitetaan ajattelun ja toiminnan vapautta, omien päämäärien valintaa, sekä uuden tutkimista ja luomista. Tämänlai- nen henkilö ei välttele riskin ottoa. Hän ei välttämättä edes itse tie- dosta ottavansa suuriakin riskejä, koska rajojen kokeileminen on hänelle tärkeää.
• Virikkeisyyttä arvona pitävä hakee jännitystä, etsii uutta ja haluaa haasteita. Virikkeisyys ja itsellisyys arvoina täydentävät toisiaan. Ne eroavat siltä osin, että itsellisyyttä arvostava haluaa enemmän itse määritellä toimintansa suunnan, kun taas virikkeisyys voi toteutua toisten määrittelemällä tavalla. Tärkeitä arvoja virikkeisyyttä arvos- tavalle ovat uskaltaminen ja jännittävä ja vaihteleva elämä.
• Hedonisti arvostaa itsensä hemmottelun mahdollisuuksia, mielihy- vää, nautintoja. Hedonisti yrittää ja pyrkii toiminnallaan tyydyttä- mään omia nautinnonhalujaan. Arvona hedonistisuus käsittää pal- jon laajemman alueen kuin esimerkiksi herkullisen ruuan arvostuk- sen.
• Suoriutuminen tarkoittaa pyrkimystä henkilökohtaiseen menestyk- seen kulttuurin arvostamia standardeja noudattaen. Suoriutumista arvona pitävä ottaa asiat henkilökohtaisena haasteena ja pyrkii me- nestymään tilanteessa parhaansa mukaan käytössä olevilla resurs- seilla.
• Valta on muiden ihmisten ja resurssien hallintaa. Valtaa arvostava haluaa ja kunnioittaa yhteiskunnallista arvostusta ja statusta. Valta ja suoriutuminen ovat saman motiivin kaksi puolta. Valtaa voidaan pitää palkkiona hyvin tehdystä työstä. Vallanhaluinen ei välttä- mättä halua ottaa riskejä. Pikemminkin hän pyrkii suoriutumaan tu- tuista tehtävistä aina paremmin ja saada sitä kautta enemmän val- taa.
• Turvallisuutta arvostava on tyytyväinen, kun yhteiskunta, lähipiiri ja oma elämä kulkevat tasaisesti eteenpäin, ilman ei-toivottuja yl- lätyksiä. Turvallisuus arvona voi ilmetä eri tasoilla oman itsensä tur- vallisuudesta huolehtimisesta aina yhteiskuntajärjestyksen ylläpi- don arvostamiseen.
• Yhdenmukaisuus on pidättäytymistä tavoista ja mieltymyksistä, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä. Yhdenmukaisuutta arvostava kunnioittaa perheessä opittuja tapoja ja esimerkiksi käyttäytyy kohteliaasti kaikkia ihmisiä kohtaan.
• Perinteitä arvostava on tärkeää kulttuurin ja uskonnon edellyttä- mät tavat. Erilaiset juhlapyhät sekä kulttuurisesti merkitykselliset tapahtumat ovat heille tärkeitä ja motivoivat heitä toimimaan.
• Lähipiirin hyvää arvostava ihminen asettaa lähipiiriin kuuluvien hy- vinvoinnin ja mukavuuden ylläpitämisen ja edistämisen etusijalle.
Se ilmenee henkilössä esimerkiksi yleisessä halussa helpottaa vuo- rovaikutusta.
• Universaalia hyvää arvostava haluaa vaikuttaa laajemman alueen hyvinvointiin. Tämä arvo on kymmenestä arvoista laaja-alaisimmin ihmisyyteen liittyvä arvo, josta johtuen sitä arvostava joutuu otta- maan kantaa moraalisiin kysymyksiin useammin kuin sellainen hen- kilö, jonka elämässä universaali hyvä ei ole vallitsevana arvona.
Universaali hyvä ja lähipiirin hyvä ovat osittain sisäkkäisiä arvoja.
(Schwartz 1992; Schwartz & Bardi 2001; Puohiniemi 2002; Lehko- nen 2009)
Arvokartalla lähelle toisiaan sijoittuneet arvot ovat toisiaan täydentäviä, kun taas vastakkaisille puolille arvokarttaa asettuvat arvot ovat keskenään ristiriidassa ja luovat arvojännitteen. Edellä esitetyistä arvoista itseohjau- tuvuus, virikkeisyys, hedonismi, suoriutuminen ja valta palvelevat
henkilökohtaisia päämääriä, kun taas universalismi, hyväntahtoisuus, yh- denmukaisuus, perinteen ja turvallisuus palvelevat yhteisiä päämääriä. Ar- vokehällä näkyvät jännitteet, jotka syntyvät avoimuus muutokselle-säilyt- täminen -akselin ja muiden huomiointi-itsensä korostaminen -akselin vä- lille. (Schwartz 1992; Lehkonen 2009) Arvokehä kiteyttää kaksi ihmisten toimintaan liittyvää seikkaa: jos halutaan kokea uutta, ei voida säilyttää kaikkea vanhaa, ja jos oman minän haluja pidetään keskiössä, jää vähem- män tilaa muiden huomioimiselle. (Puohiniemi 2002; Lehkonen 2009) Puohiniemi (2002) on tehnyt vuosien 1991-2001 välisenä aikana pitkittäis- tutkimuksen suomalaisten arvoista soveltaen Schwartzin (1992) teoriaa.
Tutkimuksen mukaan suomalaisia voidaan keskimäärin pitää arvomaail- maltaan enemmän muiden hyvinvointia ajattelevina, omaa turvallisuutta arvostavina ihmisinä, jotka vierastavat statusta ja valtaa. Sukupuolen mu- kaan tarkasteltuna arvot ovat samankaltaisia. Iän ja koulutuksen suhteen tarkasteltuna arvoissa esiintyi enemmän vaihteluja. Ainutlaatuista suoma- laisuudessa on hyvinvointiyhteiskunnan arvostus ja siten sitoutuminen tasa-arvoajatteluun. (Puohiniemi 2002; Schwartz 1999; Lehkonen 2009)
2.4 Arvot työelämässä
Miten arvot näkyvät työelämässä? Yleensä, jos yritykset puhuvat arvoista, niin puhe keskittyy yrityksen itse luomiin arvoihin. Ovatko arvot vain yri- tyksen konttorilla ja kotisivuilla näkyviä sanoja, vai ovatko ne oikeasti yri- tyksen arvoja?
Arvot ovat keskeinen työkalu johtamisessa. Kun organisaatiossa saadaan yhteinen tulkinta sen ydinarvoista, ja siitä miten niiden tulisi näkyä työpai- kalla ja arjessa, päästään merkittävään loikkaan johtamisen kehittämi- sessä. Arvot toimivat oppaana vaikeimpien kysymyksien kohdalla ja tuke- vat päätöksenteossa. Yrityksen tai organisaation arvot myös haastavat toi- mintaa. Jos organisaatio asettaa arvokseen esimerkiksi vastuullisuuden,
asiakkaat ja muut sidosryhmät odottavat silloin yritykseltä vastuullista toi- mintaa. Arvojen julkituomisen jälkeen on varauduttava siihen, että organi- saation toimintaa arvioidaan julkituotujen arvojen läpi. Lisäksi jokainen taho määrittää vastuullisuuden eri tavoilla. On tärkeää kuvata ulkopuoli- sille, että mitä kyseinen arvo tarkoittaa organisaatiolle. (Saksi 2020, 17)
Se, millä perusteella ja miten henkilöstöä palkitaan ja tuloksia mitataan, kertoo paljon ulkopuolelle organisaation arvoista. Määriteltäessä arvoja organisaatiolle, on tärkeää, että ne näkyvät toiminnassa ja ovat todella yri- tyksen tai organisaation arvoja. Tekojen ja puheiden on vastattava arvoja, jotta arvot ovat uskottavia. (Lämsä & Hautala, 2005, 180)
Työn arvostus on Hodsonin (2002) tutkimuksen mukaan yhteydessä työ- tyytyväisyyteen. Hyvin toimivassa työyhteisössä tai organisaatiossa, jossa kunnioitetaan ja arvostetaan työntekijöiden oikeuksia, työntekijät arvosta- vat työtänsä myös enemmän. (Hodson 2002, s.3) Työn arvostuksesta seu- raa työtyytyväisyyden paraneminen, luottamuksen kasvaminen johtoon ja vähäisempi väsyminen työhön. Myönteinen työyhteisö tukee työntekijöi- den arvostusta ja tuloksena ovat hyvät tulokset koko organisaatiolle tai yri- tykselle. (Hodson 2002, 1) Työyhteisön hyvinvoinnille on tärkeää, että hen- kilöstö kokee työnsä arvokkaaksi.
Nykyinen työelämä on murroksessa ja monien työkuva on muuttunut esi- merkiksi koronaviruspandemian takia. Ihmiset haluavat tehdä enemmän heille itselleen merkityksellistä työtä. Yrittäjien kertomuksia lukiessa mai- nitaan tämä usein syyksi ryhtyä yrittäjäksi.
YRITTÄJYYS
Tässä kappaleessa käsitellään yrittäjyyttä. yrittäjyyteen liittyviä tekijöitä sekä niiden yhteyttä arvoihin. Lisäksi kappaleessa perehdytään tilastoihin teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n ja Euroopan komission vuonna 2010 tehdystä tutkimuksesta yrittäjyydestä EU-maissa sekä Suo- messa.
3.1 Yrittäjyys yleisesti
Lehtinen (2016) tiivistää yrittäjyyden pro gradu-tutkielmassaan näin:
Yrittäjyys on laaja käsite. Sitä on kuitenkin tutkittu varsin vähän verrattuna muihin taloustieteen käsitteisiin (Shane, 2003, 1-2). Huomionarvoista on, että yrittäjyys ei ole pelkästään taloustieteellinen käsite.
Shane ja Venkatamaran (2000) määrittelevät yrittäjyyden sellaiseksi toi- minnaksi, joka sisältää uuden luomista, arvioimista ja mahdollisuuksien hyödyntämistä. Yrityksen perustamisessa voidaan käyttää niin uusia orga- nisointimenetelmiä, markkina-alueita, tuotantomenetelmiä sekä materi- aalin käyttötarkoituksia (Shane & Venkatamaran, 2000, 13-17.). Reynold- sin ym. (1999, 3) mukaan maissa, joissa talousajattelu perustuu kasvuun, yrittäjyydeksi on määriteltävissä jokainen kokeilu tai toiminta, jolla aloite- taan uusi liiketoiminta, oli se sitten oman itsensä työllistämistä, uuden lii- ketoiminnan rakentamista tai olemassa olevan toiminnan laajentamista tai kehittämistä yksityisen henkilön, tiimin toimesta
Schumpeterin (1934) mukaan yrittäjyys merkitsee oikeutta muuttaa jo jär- jestyneitä markkinoita ja asettua niitä vastaan. Shane (2003, 3) toteaa yrit- täjyyden olevan itsellistä toimintaa, johon esimerkiksi teknologia-alan muutokset eivät suoraan vaikuta. Yrittäjyyttä voidaan hänen mukaansa
kuvata henkilöillä, jotka pyrkivät luomaan ja tuomaan esiin uusia mahdol- lisuuksia. Shanen (2003, 3) mukaan yksikään tutkimus ei yksimielisesti kerro sitä, että ympäristö itsessään muodostaisi yrittäjyyttä. Psykologi McClellandin (1961, 210-211) mukaan yrittäjät ovat yksilöitä, jotka ovat valmiita tekemään valintoja ja ottamaan suuriakin riskejä tilanteesta riip- pumatta. He haluavat päästä tekemään valintoja epävarmoissa tilanteissa ja kykenevät toimimaan jopa paremmin paineen alla kuin normaalitilan- teessa. (McClelland, 1961, 210-211). Nuoria yrittäjiä tutkittaessa onkin huomattu, että monet heistä ovat suuntautuneet yrittäjiksi jo nuorina ja omanneet yrittäjämäisiä piirteitä jo yrittäjäuran alkutaipaleella. (Steven- son, 1987).
3.2 Yrittäminen EU-maissa ja Suomessa
EU-maissa yrittäjyysaste on keskimäärin noin 15,1%, tämä selviää teolli- suusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n ja Euroopan komission vuonna 2010 tehdystä tutkimuksesta. Keskimäärin yrittäjyysaste kasvaa sitä mu- kaan, mitä etelämmäksi mennään. Esimerkiksi Kreikassa (29,5%) ja Itali- assa (23,4%) yrittäjyysaste on huomattavasti korkeampi kuin muualla Eu- roopassa. Kreikassa ja Italiassa on myös huomattavasti korkeampi kes- kiarvo nuorten yrittäjien määrässä verrattuna muuhun Eurooppaan. Tämä osittain selittyy sillä, että pohjoismaissa koulutuksen kesto on huomatta- vasti pitkäkestoisempi kuin Etelä-Euroopan maissa. (Yrittäjyysaste eräissä EU-maissa, 2010)
Suomessa yrittäjien osuus työvoimasta on keskimäärin matalampi verrat- tuna muihin EU-maihin. Suomen yrittäjyysaste on 12,9%, kun EU-maiden keskiarvo yrittäjien määrästä on 15,1%. Nuorten yrittäjien määrä on suo- messa 3,2%. Tämä selittyy osittain ainakin sillä, että Suomessa on nuorilla pitkä koulutus, jonka aikana käydään pikemminkin palkkatöissä. Tämä sel- viää hyvin vuoden 2015 opiskelijabarometristä, jossa 5805 vastanneesta
97 ilmoitti työskennelleensä omassa yrityksessä ja 12 ilmoitti työskennel- leensä kevytyrittäjänä. (Yrittäjyysaste eräissä EU-maissa, 2010)
3.3 Yrittäjäksi ryhtymisen tekijät
Lehtinen (2016) tutkielmassaan listaa psykologisia henkilötekijöitä yrittä- jäksi ryhtymisen taustalla. Shanen (2003) mukaan yksilön mahdolliset yrit- täjämäiset ominaisuudet ja piirteet määrittävät sen, ryhtyykö henkilö hyö- dyntämään huomaaviaan mahdollisuuksia. On olemassa useita psykologi- sia ominaisuuksia ja piirteitä, jotka vaikuttavat yrittäjäksi ryhtymisen taus- talla. Osalla henkilöistä on enemmän yrittäjämäisiä kykyjä ja rohkeutta läh- teä hyödyntämään ja toteuttamaan havaittuja liiketoimintamahdollisuuk- sia. Psykologiset ominaisuudet eivät yksinään tarkoita sitä, että yksilö ky- kenee havaitsemaan liiketoimintamahdollisuudet, mutta ne auttavat nii- den havaitsemisessa. Psykologisten henkilötekijöiden vaikutus on merkit- tävämmillään varsinkin silloin, kun henkilö tekee päätöksen ryhtyä yrittä- jäksi. (Shane, 2003; Lehtinen 2016.).
Persoonallisuus ja motiivit ovat perustavanlaatuisia ominaisuuksia, jotka ohjaavat toimimaan tietynlaisella tavalla, ja ne toimivat myös ratkaisevina tekijöinä silloin, kun henkilö tekee päätöksensä liiketoimintamahdollisuu- den hyödyntämisestä ja yrittäjäksi ryhtymisestä. Vaikka kahdella eri henki- löllä olisi täysin samat taidot, resurssit ja tietämys tietystä liiketoiminnasta, toisella voi olla synnynnäisesti enemmän motivaatiota ja halua ryhtyä to- teuttamaan liiketoimintaa (Shane 2003; Lehtinen 2016.).
Huuskonen (1992) on lisäksi tutkinut yrittäjäksi ryhtymisen prosessin yh- tenä osana henkilötekijöitä, jotka vaikuttavat yrittäjäksi ryhtymisen taus- talla. Huuskonen käyttää psykologisista henkilötekijöistä termiä lyhenne- tysti henkilötekijöinä. Huuskonen (1992, 90) on tehnyt prosessimallin yrit- täjäksi ryhtymiseen taustalla vaikuttavista tekijöistä ja piirteistä.
Huuskonen (1992, 90) esittelee kuviossaan prosessimalli yrittäjäksi ryhty- misessä (Kuvio 2) mallin siitä, miten yrittäjän yleiset taustatekijät, henkilön objektiivinen todellisuus, sekä henkilötekijät ovat vaikuttaneet päätökseen yrittäjäksi ryhtymisen taustalla.
Kuva 2. Prosessimalli yrittäjäksi ryhtymisessä (Huuskonen, 1992, 90)
Huuskonen (1992) on tutkinut henkilötekijöitä, jotka ovat yleisiä yrittäjäksi ryhtyvillä henkilöillä. Henkilötekijöillä tarkoitetaan persoonan eri osa-alu- eita, jotka vaikuttavat siihen minkälaisia strategioita ja tekniikoita henkilö käyttää päättäessään työurastaan (Huuskonen, 1992, 69.). Henkilötekijöitä on tutkimuksen mukaan kuusi. Ensimmäinen henkilötekijä on yleinen per- soonallisuus.
Tyytymättömyyden tunne, merkityksettömyys, impulsiivisuus, , sekä hei- kohko itsearvostuksen tunne kuuluvat yrittäjien yleiseen persoonaan.
Tästä voidaankin osittain Huuskosen (1992, 57) mukaan johtaa, että yrittä- jiä on todettu yleisesti vaivaavan stressi, jännittyneisyyttä, sekä syyllisyy- dentunnetta (Huuskonen, 1992, 57). Heille yleistä ovat myös ja epäluulo ja epäluottamus auktoriteetteja kohtaan, jotka puolestaan johtavat siihen, että yrittäjä alkaa etsimään sellaisia tilanteita, joissa hän kokee hallitse- vansa tilanteen ja olevansa riippumaton muista.
Toinen henkilötekijä on yleinen elämänhallinta. Elämänhallinnaksi määri- tellään yksilön oma usko siihen, että hän kykenee vaikuttamaan tapahtu- miinsa ympärillään. (Rotter, 1966). Yrittäjäksi ryhtyminen on epätodennä- köistä, mikäli henkilö kokee, että tulokset eivät ole kiinni hänen oman vai- vannäkönsä määrästä tai kyvykkyydestään, koska silloin hän epätodennä- köisesti altistaa itsensä sellaiseen tilanteeseen, jossa epäonnistumisen mahdollisuus on suuri (Brockhaus, 1982). Persoonallisuus vaikuttaa myös siihen, millainen jännitystä lieventävä käyttäytymismalli on kullekin syn- nynnäinen ja vallitseva. Jos henkilö kokee halutun toiminnan kohteen ole- van mahdotonta, voi seurauksena olla pois vetäytyvää tai korvaavaa käyt- täytymistä. (Huuskonen, 1992). Mikäli taas henkilö kokee tai tietää omalla toiminnalla olevan selvä vaikutus tilanteeseen, silloin hän myös todennä- köisemmin pyrkii edistämään tilannetta (Robbins, 1983). Yrittäjien sisäisen hallinnan uskotaan Huuskonen (1992) mukaan olevan keskimäärin voimak- kaampaa verrattuna yleisesti muihin ihmisiin. Huuskonen (1992) toteaa, että voimakas sisäinen hallinta lisää omaehtoista ja aloitteellista toimintaa.
Kokemus oman elämän hallinnasta vaikuttaa päätökseen yrittäjäksi ryhty- misen taustalla ja kasvattaa jo havaittujen toimintavaihtoehtojen määrää.
Kolmas henkilötekijä on riskisuuntautuneisuus. Brockhaus (1980) määrit- tää riskisuuntautumisen omakohtaiseksi todennäköisyydeksi sen onnistu- miselle, ennen kuin henkilö asettaa itsensä tilanteeseen, jossa on mahdol- lisuus epäonnistumiselle. Huuskosen (1992) mukaan riskeihin
suhtautuminen ei erottele yrittäjiä muista merkittävästi. Riskisuuntautu- neisuus mielletään usein yhteyteen yrittäjämäisestä persoonasta. Lisäksi Brockhausin (1982) mukaan tutkimuksissa yrittäjistä yrittäjät kokevat it- sensä hallituiksi riskin ottajiksi ja sopiva riskinotto sopii yhteen korkean suoritustarpeen kanssa. Yrittäjien uskotaan kuitenkin sietävän epävarmuu- den tunnetta muita paremmin (Low & Mcmillan, 1988).
Neljäs henkilötekijä on Huuskosen (1992) mukaan suoriutumistarve. Tarve suoriutua on useilla yrittäjillä synnynnäisesti korkea, jo ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Shane (2003) määrittelee suoriutumistarpeen motivaatioteki- jäksi, joka johtaa henkilön ryhtymään sellaisiin toimintoihin ja tehtäviin, jotka sisältävät vastuuta tuloksesta, ja jotka edellyttävät yksilöllisiä taitoja ja tehokkuutta, sekä sisältävät kohtuullisia riskejä, jotka voivat johtaa hen- kilökohtaisiin tuloksiin tai saavutuksiin (Shane, 2003, s. 99.). Suoriutumis- tarve on korkeampi yrittäjillä, joiden yritykset kasvavat nopeammin verrat- tuina yrittäjiin, joiden yritykset kasvavat maltillisemmin (Huuskonen, 1992). Huuskonen (1992) myös toteaa, että suoriutumistarve motivoi hen- kilöä tavoittelemaan menestystä ja luomaan suoritushakuista käyttäyty- mistä, mutta ei kohdenna sitä tiettyihin asioihin. Korkea suoriutumistarve ei ole ainoastaan yrittäjille ominainen piirre, vaan se on myös hyvin yleinen taiteilijoilla ja urheilijoilla (Low & McMillan, 1988).
Viides henkilötekijä on Huuskosen (1992) mukaan autonomian ja vallan- halu. Halu riippumattomuuden tunteeseen määritellään persoonallisuus- tekijäksi, jossa yksilö tuntee voimakasta halua tehdä asioita ennemmin itse kuin muiden kanssa (Shane, 2003). Yrittäjiä pidetäänkin joskus hankalina työskentelykollegoina koska heidän on hankala sopeutua työskentele- mään alaisena. Yrittäjät usein myös muovaavat työympäristöjään itsel- lensä sopivammaksi (Low & Mcmillan, 1988). Yrittäjät yleisesti ovatkin muita enemmän riippumattomuuteen haluavia, ja joissain tapauksissa val- lanhakuisia tai jopa hallitsevia persoonia. (Huuskonen, 1992)
Kuudenneksi henkilötekijäksi Huuskonen (1992) määrittää asenteet, arvot ja uskomukset. Henkilön arvomaailma vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä ja maailmankuvaansa. Arvot vaikuttavat myös yksilön muodostamiin käsi- tyksiin yrittäjyydestä ja siihen, että ryhtyykö hän yrittäjäksi (Haahti, 1983).
Yrittäjien arvomaailmoja tutkittaessa (Brockhaus, 1982) on havainnut, että heidän arvonsa ja heidän yrittäjyydelleen antamansa syyt ovat hyvin yh- teensopivia. Yrittäjät arvostavat itsellisyyttä, onnistumista ja riippumatto- muutta muista, eivätkä ole erittäin kiinnostuneita taloudellisesta menes- tymisestä tai heille annetusta sosiaalisesta tuesta (Brockhaus, 1982). Ha- vainnot ympäristöstä ja tulkinnat sen sisältämistä syy ja seuraussuhteista muodostavat asenteita ja uskomuksia. Nämä puolestaan määrittävät sen, että millainen kuva yrittäjällä on yrittäjyyden ja muiden vaihtoehtojen si- joitus-tuottosuhteella. Huuskonen (1992) sanoo, että henkilölle syntyy yk- silöllinen kuva siitä, kuinka arvokkaita eri tavoitteet ja päämäärät ovat hä- nelle ja, että voiko yrittäjyyden avulla saavuttaa kyseiset tavoitteet. Ajan kuluessa henkilölle muodostuu asenne siihen, että kannattaako pyrkiä jo- honkin sellaiseen johon yrittäjyys olisi väline, vai onko yrittäjyys ollenkaan oikea keino tässä tapauksessa. Lisäksi pitää tiedostaa, että onko yrittäjyy- teen liittyvät uhraukset oikeassa suhteessa odotettaviin tuloksiin.
3.4 Motivaatiotekijät yrittäjäksi ryhtymisen taustalla
Carter ym. (2003, 14) käyvät artikkelissaan läpi kuusi motivaatiotekijää, jotka ovat tutkitusti yleisimmät motivaatiotekijät yrittäjäksi ryhtymisen taustalla. Näitä motivaatiotekijöitä on yhteensä kuusi kategoriaa, jotka esiintyivät muita huomattavasti enemmän. Nämä motivaatiotekijät ovat:
1. Innovaatiot motivoivat yrittäjäksi ryhtymisessä, koska innovaatioiden avulla luodaan jotain uutta. Yrittäjä pyrkii luomaan tai kehittämään uu- den palvelun tai tuotteen, tai vaihtoehtoisesti erilaisen tavan tai keinon tuottaa jo keksittyä palvelua tai tuotetta.
2. Itsenäisyys motivoi yrittäjäksi ryhtymisessä, koska yksilö haluaa itse johtaa itseään. Yrittäjä haluaa itse määrätä oman työaikansa, työpaik- kansa sijainnin ja lisäksi sen miten ja mitä hän työkseen tekee. Samalla yksilö kokee vapauden toimia niin kuin itse haluaa.
3. Huomatuksi tuleminen ja statusarvon nosto toimivat motivaatioteki- jänä, kun yksilö pyrkii tulemaan huomatuksi niin läheisten ihmisten, sekä ympäristössään olevien ihmisten toimesta. Yrittäjänä toimiessaan henkilö pystyy tuomaan esille omaa substanssiosaamistaan ja työnku- vaansa yrityksensä kautta.
4. Roolimallit toimivat motivaatiotekijänä sellaisissa tilanteissa, joissa henkilö esimerkiksi ottaa vaikutteita muista yrittäjätaustaisista henki- löistä tai haluaa kunnioittaa suvun yrittäjäperinteitä.
5. Taloudellinen menestyminen motivoi henkilöä, joka haluaa varmistaa itselleen taloudellisen menestymisen. Kyseisessä tilanteessa yksilö ko- kee, että yrittäjänä hän pystyy paremmin takaamaan itsellensä talou- dellista menestymistä.
6. Omien tavoitteiden saavuttaminen toimii motivaatiotekijänä yksilölle, joka on asettanut itsellensä tavoitteita työelämään ja pyrkii yrittämisen avulla saavuttamaan tavoitteensa.
Myös Stephan ym. (2015, ss. 15-16) tuovat esille samat kuusi motivaa- tiotekijää yrittäjäksi ryhtymisen taustalla, mutta eri termeillä kuin Carter ym. (2003, 15) Eroavaisuutena on se, että Stephan ym. ovat tutkimuksis- saan nostaneet vielä seitsemänneksi motivaatiotekijäksi tyytymättömyy- den nykyiseen työnantajaan ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Aloittelevalla yrittäjällä tärkeimpänä motivaatiotekijänä on edellä mainituista motivaa- tiotekijöistä huomatuksi tuleminen ja roolimallit. (Carter ym., 2003, s. 15)
3.5 Arvot ja motivaatio
Arvot, persoonallisuus ja toiminta ovat yhteydessä toisiinsa. Kaikella toi- minnallamme pyrimme tavoittelemaan meille henkilökohtaisesti arvok- kaita päämääriä persoonallisuutemme suuntaamana. Puhuaksemme toi- minnasta tarvitaan tekijä, sekä kaksi vaihtoehtoista tapaa, päämäärä ja toi- mintaympäristö. Tekijän on kyettävä ymmärtämään päämäärien ja keino- jen välinen suhde. Lisäksi tulee olla mahdollisuus valita yhden tai useam- man keinon välillä. Muuten toiminta tapahtuisi pakon edellyttämänä. (Ar- gyris, Putnam & Smith, 1985; Heiskala 2000; Lehkonen 2009)
Yksilön arvot ovat kulttuurisesti muodostunut abstraktio. Arvot ohjaavat käyttäytymistämme ja toimivat päämääriemme lähtökohtina. Arvoilla on välitön yhteys yksilön motivaatioon. Arvot ovat suhteellisen pysyviä, mutta erilaiset kokemukset tietyissä tilanteissa muodostavat asenteet. (Hirsijärvi 1975; Ruohotie 1998; Lehmuskallio 2003; Lehkonen 2009)
Arvot ohjaavat jokapäiväisiä valintojamme ja toimintojamme. Arvot ote- taan käyttöön silloin, kun kaikkea ei ole mahdollista tehdä. Toiminta suun- nataan silloin joko itselle henkilökohtaisesti tärkeiden arvojen mukaan, tai alistutaan muiden näkemyksiin. (Puohiniemi 2002) Arvojen vastainen toi- minta on ihmisen persoonallisuudelle haitallista. (Rogers 1951; Lehmuskal- lio 2003; Puolimatka 2004; Lehkonen 2009)
Kuva 3. Boydenin (1987,229) kaavio kuvaa perusarvojemme ja uskomusten ja tietojen yhteydestä motivoiviin arvoihin, jotka ohjaavat valintojamme.
Arvojen motivoiva vaikutus toimintaamme on yhteydessä siihen, että ar- vostammeko arvon tavoittelemisen arvoiseksi. Lisäksi tiedämmekö tai us- kommeko, että on keinoja miten arvo kyetään saavuttamaan ja miten ar- vokkaana pidämme toimintamme kautta saavutettavaa päämäärää. Har- kintamme on yhteydessä persoonallisuuteemme ja tiedolliseen pää- omaamme ja sen rakenteeseen. Rationaalisesti ajatteleva ihminen ei yritä toteuttaa mahdottomaksi kokemiaan tavoitteita. (Åhlberg 1989, 4; Lehko- nen 2009, 53)
Kuten Huuskonen (1992) totesi, että henkilötekijät yrittäjyyden taustalla vaikuttavat siihen, että motivoituuko yrittäjäksi ryhtyvä toteuttamaan toi- mintaansa. Yrittäjäksi ryhtyvällä täytyy olla päämääriä mihin hän pyrkii ja usko tai tieto, jopa laskelmat siitä, että hän pääsee tavoitteisiinsa. Monet yrittäjät sanovatkin ensisijaiseksi syyksi yrittäjäksi ryhtymiseen sen, että he haluavat toteuttaa omia tavoitteitansa.
4 TUTKIMUS
Tässä kappaleessa käsitellään tutkimuksen lähtökohdat ja tutkimusmene- telmä. Lisäksi kappaleessa käsitellään tutkimusasetelma, otannan suuruus ja tutkimuskysymykset. Lopuksi kappaleessa käsitellään tutkimustulokset otantaryhmittäin.
4.1 Tutkimusasetelma ja tutkimuskysymykset
Tutkimus tehtiin Crazy Town yhteisön yrittäjille ja yhteisössä työskentele- ville työntekijöille. Tutkimus toteutettiin maaliskuussa 2020 ja siihen osal- listui 33 henkilöä, joista 15 toimi Crazy Town yhteisössä yrittäjinä ja 18 työntekijöinä. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden arvoprofiileja verrattiin 380:n eri alojen työntekijöiden arvoprofiileihin, jotka otettiin sa- tunnaisesti Tacit Oy:n tietokannasta.
Tutkimus järjestettiin etätilaisuutena ja jokainen tilaisuuteen osallistuja pääsi tekemään Työelämän arvotestin. Tutkimuksen tarkoituksena oli sel- vittää, että onko yrittäjien arvoprofiileissa yhteneväisyyksiä vai onko jokai- sen yrittäjän arvoprofiili erilainen. Hypoteesina tutkimukseen oli se, että yrittäjien arvoprofiilit ovat samankaltaiset. Lisäksi tutkimuksessa tarkastel- tiin, minkälaisia eroavaisuuksia löytyy yrittäjien ja työntekijöiden arvopro- fiileista. Tutkimuksessa käytettiin arvoprofiilien selvittämiseen Työelämän arvotestiä, joka kuvataan seuraavassa luvussa.
Crazy Town Oy on perustettu vuonna 2004 ja sen kotipaikkana toimii Jy- väskylän toimitilat. Crazy Townin toimitilat löytyvät myös Tampereelta, Po- rista ja Hämeenlinnasta. Crazy Town on 200 yrityksen yhteisö, jossa työs- kentelee niin yksinyrittäjiä, etätyöntekijöitä, mikroyrityksiä, startup-yrityk- siä, isojen organisaatioiden tiimejä ja julkisia kehittäjiä. Crazy Town tarjoaa
jäsenilleen työskentelytilat neljästä kaupungista ja mahdollisuuden esi- merkiksi osallistua ja pitää koulutuksia muille jäsenille. (Työn ja oppimisen yhteisö, 2020)
4.2 Työelämän arvotesti
Tutkimuksessa käytetty HL-concept Työelämän arvotesti perustuu profes- sori Shalom Schwartzin arvoteoriaan sekä kasvatustieteiden tohtorin He- lena Lehkosen tutkimuksiin työhön sisältyvästä hiljaisesta tiedosta ja niihin linkittyvistä arvoista. Testi sisältää 64 arvopäämäärää, joita arvioidaan as- teikolla 1-7. Mitä tärkeämmästä arvosta on kyse, sen suurempi numeeri- nen arvo sille tulee antaa. Testi nostaa esille kolme tärkeintä arvoa.
HL-concept Työelämän arvotesti tuo esille henkilön eri arvojen merkityk- sellisyyden. Arvot ovat muodostuneet elämänkokemuksen kautta. Tulok- set kuvastavat toisaalta työympäristön ja toisaalta elinympäristön arvoja.
Arvojen käsite on hämärä ja ongelmallinen ja harva pohtii niitä tietoisesti omassa työssään. Silti niiden merkitys työmotivaatiolle ja työn mielekkyy- delle on ilmeinen. Mitä arvokkaammasta asiasta on kyse, sen innokkaam- min motivoidutaan tekemään työtä sen eteen ja sen mielekkäämmältä työ
tuntuu. Alla olevassa kuviossa näkyy, että minkälaiselle ympyrälle vastaa- jan tulokset hahmottuvat.
Kuva 4. Työelämän arvotestistä muodostuva arvoympyrä
4.3 Työelämän arvotestien tulos Crazy Townin yrittäjillä
Tutkimuksen yrittäjien otanta tehtiin Crazy Town- yhteisön yrittäjille. Yrit- täjistä 15 henkilöä teki Työelämän arvotestin. Tutkimuksessa tuli ilmi se, että yrittäjien tärkeimmät arvot ovat: itsellisyys, lähipiirin hyvä, universaali hyvä ja neljäs tärkein arvo on suoriutuminen. Lisäksi tuloksista käy ilmi se, että miten yrittäjäyhteisössä universaalia hyvää arvostetaan. Se näkyy yh- teisössä niin, että enimmäkseen yrittäjät työskentelevät yksin, mutta tar- peen tullen yhteisö on apuna. Alla olevassa kuviossa näkyy arvojen tarkat prosenttiosuudet
Kuva 5. Crazy Town-yhteisön yrittäjien arvoprofiilit
0,00%
5,00%
10,00%
15,00%
20,00%
25,00%
30,00%
21,43%
14,29%
0,00%2,38%4,76%
2,38%
11,90%
4,76%
9,52%
28,57%
4.4 Työelämän arvotestien tulos Crazy Townin työntekijöillä
Toisena otantana tutkimukseen osallistuivat Crazy Town – yhteisössä työs- kentelevät työntekijät. Työntekijöistä Työelämän arvotestin teki 18 henki- löä. Tuloksista tulee ilmi se, että yhteisössä työskentelevät työntekijät so- pivat arvoprofiililtaan suhteellisen vapaaseen ja avoimeen työympäris- töön. Suuria eroavaisuuksia yrittäjien arvoprofiileihin ei ole, sillä kaikki ar- vostivat Itsellisyyttä, Lähipiirin hyvää ja universaalia hyvää. Alla olevassa kuviossa näkyy Crazy Town-yhteisön työntekijöiden arvojen tarkat pro- senttiosuudet
Kuva 6. Crazy Town-yhteisön työntekijöiden arvoprofiilit
0,00%
5,00%
10,00%
15,00%
20,00%
25,00%
30,00%
17,65%
15,69%
1,96%5,88% 5,88%
1,96%
9,80%
1,96%
11,76%
27,45%
4.5 Työelämän arvotestien tulokset yleisesti työntekijöillä
Kolmantena otantana tutkimuksessani on yleisesti erilaisten yritysten työntekijöiden arvoprofiilit n:380. Arvoprofiilit otettiin Tacit Oy:n tietokan- nasta satunnaisotantana. Tuloksista tulee ilmi se, että yleisesti työntekijät arvostavat muiden huomiointia ja pysyvyyttä. Tärkeimmät kolme arvoa ovat lähipiirin hyvä, turvallisuus ja yhdenmukaisuus. Neljäntenä arvona on itsellisyys. Alla olevassa kuviossa näkyy yleisesti eri toimialojen työntekijöi- den tarkat prosenttiosuudet.
Kuva 7. Eri toimialojen työntekijöiden arvoprofiilit
4.6 Yhteenveto tuloksista
Tulosten mukaan Crazy Town-yhteisössä työskentelevät sellaiset ihmiset, joiden tärkeimpänä arvona on itsellisyys. Itsellisyyden jälkeen eniten ar- vostetaan muiden huomiointiin koskevia arvoja. Yhteisössä työskentele- vien yrittäjien ja työntekijöiden arvoprofiilit eroavat paljonkin verrattuna yleisesti eri toimialojen työntekijöiden arvoprofiileihin. Yleisesti eri toi- mialojen työntekijät arvostavat eniten lähipiirin hyvää ja sen jälkeen tule- vat pysyvyyteen liittyvät arvot.
0,00%
5,00%
10,00%
15,00%
20,00%
25,00%
30,00% 28,95%
9,32%
1,19%
17,26%19,27%
0,82%
6,30%
5,39%
0,00%
11,51%
5 POHDINTA
Tutkimukseni tarkoituksena on ollut tutkia Työelämän arvotestin avulla Crazy Townissa toimivien yrittäjien arvoja ja tarkastella löytyykö eri alojen yrittäjien arvoista yhteneväisyyksiä ja lisäksi, että onko yrittäjien arvoissa eroavaisuuksia verrattuna yleisesti eri aloilla työskentelevien työntekijöi- den arvoihin. Tutkimuksesta tuli hyvin esille se, että ainakin tähän tutki- mukseen osallistuvilla yrittäjillä on yhdistäviä arvoja. Yrittäjille kolme tär- keintä arvoa ovat: itsellisyys, lähipiirin hyvä, universaali hyvä ja lisäksi nel- jäntenä arvona on suoriutuminen. Lisäksi tutkimuksessa tuli esille se, että saman yhteisön työntekijöillä oli suhteellisen samankaltainen arvoprofiili, mutta verratessa tuloksia muiden alojen työntekijöihin eroavaisuudet oli- vat selkeästi nähtävissä. Muiden alojen työntekijät arvostavat pysyvyyttä enemmän, kun taas Crazy Town-yhteisön yrittäjät ja työntekijät olivat muutokselle avoimempia.
Tutkimuksen tulos vahvistaa hyvin tutkimuksen viitekehyksessä esille tuo- tuja tutkimuksia, joissa käsiteltiin yrittäjille tärkeitä henkilö-, ja motivaa- tiotekijöitä yrityksen menestymisen kannalta. Yrittäjälle tärkeät henkilö- piirteet olivat yleinen persoonallisuus, hallinta, riskisuuntautuneisuus, suoriutumistarve, autonomian- ja vallanhalu, arvot ja asenteet. (Lehtinen 2016; Huuskonen 1992) Näistä riskisuuntautuneisuus, autonomian- ja val- lanhalu ovat yhteydessä itsellisyys arvoon, joka oli tärkein tutkimukseen osallistuneiden arvoista.
Opinnäytetyötä tehdessäni, ja varsinkin viitekehyksen rakentamisen ai- kana huomasin, että miten vähän arvot näkyvät arkielämässä. Arvojen ole- massaolo ja niiden tärkeys tiedostetaan, mutta hyvin harva oikeasti ym- märtää arvojen laajempaa vaikutusta. Opinnäytetyötä tehdessäni ainakin oma käsitykseni ja ammattitaitoni aihealueeseen kasvoi huomattavasti. Li- säksi oma käsitykseni ja ammattitaitoni aihealueeseen kasvoi huomatta- vasti.
Opinnäytetyön ensimmäisenä tavoitteena oli saada selville, että onko yrit- täjillä yhdistäviä arvoja ja lisäksi laajentaa omaa käsitystä ja ymmärrystä arvoista. Mielestäni onnistuin hyvin tiivistämään teoriaosuuteen olennai- simmat kohdat yrittäjyyteen liittyvistä arvoista, että mitä arvoista pitää tie- tää pystyäkseen tulkitsemaan tutkimuksen tuloksia ja saada käsitys siitä, että mitä tulokset tarkoittavat todella. Tutkimuksen luotettavuus olisi hie- man parempi, jos yrittäjien osalta olisin saanut hieman laajemmalta alu- eelta ja enemmän vastaajia. Työelämän arvotestin yrittäjistä teki 15 hen- kilöä.
Jatkotutkimusaiheena, olisi mielenkiintoista tietää, että muokkaako yh- teisö sinne tulevien henkilöiden arvoja, vai hakeutuvatko tietynlaisen ar- voprofiilin omaavat henkilöt työskentelemään yhteisön tiloihin. Yleisesti työntekijöiden kohdalla olisi myös mielenkiintoista tietää, että onko orga- nisaatio muokannut heidän arvoprofiiliaan vai onko se ollut jo tietynlainen jo organisaatioon mennessä. Oman lyhyen yrittäjätaipaleeni varrella olen huomannut, että miten tärkeitä arvoja itsellisyys, lähipiirin hyvä ja suoriu- tuminen ovat, varsinkin jos yritystoimintaa lähtee käynnistämään aivan yk- sin. En usko, että täysin pysyvyyttä arvostava henkilö uskaltaisi ikinä oma- toimisesti käynnistää yritystoimintaa, vaikka tietäisi vuosisadan bis- nesidean.
LÄHTEET
Argyris, C. 1999. Tacit knowledge and management. Teoksessa: Sternberg, R. J. &Hor- vath, J. A. (toim.) Tacit knowledge in professional practice – Researcher and practi- tioner perspectives. Mahwah, New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates, 123-140 Argyris, C., Putnam, R. & Smith, D. 1985. Action science. San Francisco, London: Jossey – Bass Publishers.
Boyden, S 1987. Western civilization in biological perspective. Oxford: Clarendon Press.
Brockhaus, R. H. 1982. The psychology of entrepreneur. In Kent Calvin A., Sexton Don- ald L., Vesper Karl H. Encyclopedia of entrepreneurship. Prentice-Hall. 39-56.
Brockhaus, R. H. 1982. The psychology of entrepreneur. In Kent Calvin A., Sexton Don- ald L., Vesper Karl H. Encyclopedia of entrepreneurship. Prentice-Hall. 39-56.
Carter, N., Gartner, W., Shaver, K. & Gatewood, E. 2003. The career reasons of nascent entrepreneurs. Journal business venturing 18. 13-39
Heiskala, R. 200. Toiminta, tapa ja rakenne. Kohti konstruktionistista synteesiä yhteis- kuntateoriassa. Helsinki: Gaudeamus.
Helkama, K. (2015). Suomalaisten arvot – Mikä meille on oikeasti tärkeää?. Helsinki:
Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Hirsijärvi, S. 1975. Arvot ja arvojen konsistenssi kasvatustavoitteiden määräytymisen lähtökohtana. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Research Reports. no. 47.
Hodson, R. 2002. Demography or respect? Work group demography vs. organizational dynamics as determinant of meaning and satisfaction at work. British Journal of So- ciology 53 (2). Tiivistelmä
Huuskonen, V. 1992. Yrittäjäksi ryhtyminen. Teoreettinen viitekehys ja sen koettelu.
Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. Sarja A-2: 1992. Turku John B. Simon. 2002 Kone's Prince: The Colorful Life of Pekka Herlin
Juha Tall, Kirsti Sorama, Piia Tulisalo, Erkki Petäjä & Ari Virkamäki (2013) Yrittäjyys 2.0 – menestyksen avaimia
Kamakura, W. A., Mazzon, J. A. 1991. Value Segmentation: A Model for the Measure- ment of Values and Value Systems. Journal of Consumer Research, Volume 18, Issue 2.
208-128.
Knight, F. 1921. Risk, uncertainty, and profit. New York, US: Augustus Kelly. Koiranen, M. 1993. Ole yrittäjä – sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys. TTKustannustieto Oy. Tammer- Paino Oy Tampere
Lämsä, Hautala. 2005. Organisaatiokäyttäytymisen perusteet. Edita 2004
Lehkonen, H. 2009. Mikä tekee rehtorista selviytyjän? Tampere: Tampereen ylipisto- paino
Lehmuskallio, Rajaukko ja kasvukannikka – Arvoista kasvatuksen suuntaamiseen. Hä- meenlinna: Hämeenlinnan opetusviraston julkaisuja 2/2003.
Lehtinen, T. (2016) Y-Sukupolven ikäisten motivaatiotekijät ryhtyä yrittäjiksi
Low M. & Mcmillan I. 1988. Entrepreneurship: Past Research and Future Challenges.
Journal management 1988:2. s. 139-161.
McClelland, D. 1961. The Achieving Society. New York.
Puohiniemi M (2002) Arvot, asenteet ja ajankuva. Opaskirja suomalaisen arkielämän tulkintaan. Dark Oy. Vantaa
Puohiniemi M (2003) Löytöretki yrityksen arvomaailmaan. Dark Oy. Vantaa.
Puolimatka, T. 1995. Kasvatus ja filosofia. Helsinki: Kirjayhtymä.
Puolimatka, T. 2004. Kasvatus, arvot ja tunteet. Vantaa: Dark Oy
Reynolds, P., M. Hayand and Camp, S.M. 1999. Global Entrepreneurship Monitor, 1999. Executive Report. D. Reynolds, Michael Hay and Kauffman Center for Entrepre- neurial Leadership at the Ewing Marion Kauffman Foundation.
Robbins, S. P. 1983. Organizational behavior: Concepts, Controversies And applica- tions. 2nd Edition ed. Englewood Cliffs. N.J. USA.
Rogers, C. 1951. Client-Centered therapy. Boston: The Riverside Press Cambridge Rokeach, M. 1973. The nature of human values. Free press.
Rotter, J.B. 1966. Generalized expectancies for internal versus external control of rein- forcement. Psychological Monographs: General and applied, 80(1)
Ruohotie, P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen. Helsinki: Edita.
Saksi, J. Arvovalta – opas arvojen hyödyntämiseen 2020-Luvun johtamis- ja asiantunti- jatyössä. Helsingin seudun kauppakamari. Printon, Viro 2020
Schumpeter, J. 1934. The Theory of Economic Development. Cambridge.
Schwartz, S. H. & Bardi, A. 2001. Value hierarchies across cultures: Taking a similarities perspective. Journal of Cross-Cultural Psychology, 32, 268-290
Schwartz, S. H. 1992. Universals in the Content and Structure of Values: Theoretical Ad- vances and Empirical Tests in 20 countries. Teoksessa: Zanna, M. (toim.) Advances in experimental social psychology, vol 25. Orlando: FL academic, 1-62.
Schwartz, S. H. 1999. A Theory of cultural values and some implications for work. Ap- plied psychology: an international review, 48, 23-47
Shane, S & Venkatamaran, S. 2000. The Promise of entrepreneurship as a field of re- search. Academy of Management Review, 26(1), 13-17.
Shane, S. 2003. A General Theory of Entrepreneuship – The Individual Opportunity Nexus. Edward Elgar Publishing Limited. United Kingdom.
Stephan, U., Hart, M. & Drews C. 2015. Understanding motivations for entrepreneur- ship. Enterprise research centre. Rapid evidence paper. 02/2015.
Stevenson, L. 1987. Towards Understanding Young Founders. In Churchill N., Hornaby j., Kirchhoff B., Krassner O., Vesper K (eds.). Frontiers of entrepreneuship Research 1987. Center fo entrepreneur studies, Babson College, Wellesley Massachuttes, USA.
275-288.
Syrjäpalo, K. 2006. Väitöskirja. Arvot ja arvostukset psykiatrisessa hoidossa. Henkilö- kunnan ja potilaiden näkemyksiä hoidon nykytilasta. Lääketieteellinen tiedekunta, Psy- kiatrian klinikka. Oulun yliopisto. Acta universitatis Ouluensis. D 871.
Työn ja oppimisen yhteisö (2020) https://www.crazytown.fi/. (10.11.2020)
Yrittäjyys eräissä EU-maissa 2010, https://www.eva.fi/tyotjatekijat/yrittajien-maara- eussa/ (10.11.2020)
Åhlberg, M 1989. Kasvatuksen arvoperusta: arvojen ja ajattelun välisestä yhteydestä.
Helsinki: Yliopistopaino. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos tutkimuksia 75.
