etelään. Ylivieskan Kankaan kylään kuuluva Pylvään kylä sijaitsee Kalajoen pohjoispuolella, noin 12 kilometriä Yli-vieskan keskustasta itään. Talouksia on viitisenkymmentä ja asukkaita noin 120. Pylvään kylän Ängeslevän talot on rakennettu 1600-luvun alkuvuosikymmeninä Pylväsjoen suulle. Kylän pääelinkeino on maatalous. Lisäksi kylällä on pienimuotoista yritystoimintaa. (Wikipedia)
P
ohjavirta-hanke kannusti eri alojen taiteilijoita yhdistämään voimansa. Ylivieskan tapauksessa tämä onnistui erinomaisesti.Taidemaalari Jaakko Mattila (Helsinki) ja mediataiteilija-muotoi-lija, Jussi Ängeslevä (Berliini) toivat osaamisensa omille juurilleen pieneen Pylvään maalaiskylään.
Taiteilijoiden erilaiset toimintatavat eivät olleet este onnistu-neelle lopputulokselle. Mattila on urallaan keskittynyt galleriatai-teeseen, Ängeslevä on puolestaan tutkinut ja opettanut uusinta muotoilua.
Pylväsvuo sisältää valmiisiin kappaleisiin asennettuja pola-risoivia värilevyjä. Se on eräänlainen readymade-teos. Värilevy-kalvoja asennettiin traktorin renkaaseen, maitokärryihin, käytet-tyihin ikkunanpokiin, sillan kaiteeseen ja suureen himmeliin. Jussi Ängeslevän suunnittelemat värilevyt olivat teoksen juju. Katso-miskulmasta ja valosta riippuen kalvolla näkyi erilainen kuva.
Polarisoivien suodattimien ominaisuuksien ansiosta teoksessa kuvat ilmestyvät ja häipyvät. Teos synnyttää eräänlaisia muisti-ikkunoita, jotka muuttuvat maiseman tavoin katsomiskulmasta
riippuen. Osa kuvista oli perinteistä maalaiskuvastoa kotieläimi-neen ja maatalouskoneikotieläimi-neen. Joissakin kuvakalvo sisälsi tekstiä tai näkymä oli täysin abstrakti.
Pylväsvuon viisiosainen teossarja koostuu yksittäisistä rea-dymade/kalvo osista, jotka asennettiin kylän hiekkatien varrelle.
Vajaan kilometrin pituinen reitti on mahdollista kiertää pyörällä tai jalan. Teoksen osat kierrettyään katsojalle välittyy näkymä maalaiskylästä, jossa on sekä vanhaa että uutta maataloutta rinnakkain. Teosten sisältö perustuu laajaan aineistoon, johon kerättiin tarinoita ja kuvia kylästä. Niinpä esimerkiksi sillalle asennettu värikalvo esitti tarinan viereiseen jokeen tippuneesta sota-ajan pienlentokoneesta – se oli kuva, joka löytyi aineistoa kerätessä.
Onnistumiset:
Pieni maalaiskylä heräsi taideprojektin myötä eloon. Taiteilijoiden kesätyöskentely alueella todella aktivoi kylän. Teosprojektiin lähti sponsorina mukaan useat alueen maatalousyritykset ja paikallinen kaivinkonefirma. Pylvään hiipunut kylätalo aloitti uudestaan kesä-kahvilatoiminnan ja pienimuotoisen näyttelytoiminnan. Mattila &
Ängeslevän teoksissaan esille tuomat kylätarinat innoittivat kylä-läisiä kokoamaan kylähistoriikin. Kyläyhteisö haki onnistuneesti rahoituksen kirjalleen ja pari vuotta teosten julkistuksesta histo-riikki oli valmis.
Junamatkailijat välillä Ylivieska–Iisalmi saivat yllättävän maamerkin Pylvään kylän kohdalla. Junan ikkunasta saattoi bon-gata odottamattoman näyn: keskelle peltoa pystytetyt värikal-volliset ikkunateokset. Moni ylivieskalainen ja nuorempi kyläläi-nen kuuli ensimmäistä kertaa ihmeellisiä tarinoita omasta lähi-seudustaan, kuten sotakoneen tippumisen paikalliseen jokeen.
Yksi teoksista asetettiin navetan viereen. Taidereitillä sai tietoa Pylvään kylän edistyksellisestä karjanhoidosta. Tilalla panoste-taan eläinten hyvinvointiin ja samalla käytetään uusinta nave-tan etävalvontatekniikkaa. Mattila & Ängeslevä onnistuivat kertomaan maalaisperinteistä mielenkiintoisesti nykyaikaisin menetelmin.
Haasteet:
Pylvään kylällä oli isot odotukset maatilamatkailun heräämisestä eloon uuden nykytaidehuomion myötä. Kylä odotti Ylivieskan
147
146 147
146 Ympäristötaide ja pienet paikkakunnat Ympäristötaide ja pienet paikkakunnat
kaupungilta panoksia kulttuuri- ja maatila-matkailun markkinointiin. Visioitiin pyörä-reittiä Ylivieska–Pylvään kylä, jossa samalla
reissulla olisi mahdollista nauttia kauniista maisemista, kyläkah-vilasta, nykytaiteesta ja tarvittaessa maatilayöpyminenkin onnis-tuisi. Markkinointi jäi puolitiehen, eikä pienellä kylällä yksin ollut siihen resursseja. Polarisoivista värikalvoista ulkotilakäytössä ei ollut aiempaa kokemusta. Niiden kestävyys ja toimivuus tum-muneena eivät olleet parhaat mahdolliset. Kyläläiset kuitenkin huolehtivat jokaisen teoksen osan talvisäilöön, lukuun ottamatta siltateosta.
Koordinaattorin työmäärä
Ylivieska oli koordinaattorin työn kannalta helpoin tapaus. Teokset sijoitettiin yksityiselle maalle ja lupa-asiat hoituivat helposti. Tai-teilijaparin suunnitelmat olivat selvät jo alusta alkaen ja he asuivat paikan päällä teoksen valmistumisen aikaan. Työpari sai käyttöönsä kylävajan, jossa he pystyivät valmistamaan teokset läheisessä yhteistyössä paikallisen aputyövoiman kanssa. Eniten koordinointi-työtä teetti avajaistilaisuuden järjestäminen – bussikyydit Oulusta, opaskierros ja avajaisesiintyjien tilaamiset. Tuottaja ja kuraat-tori kävivät Ylivieskan kunnanvaltuustossa esittelemässä hank-keen ja saivat kaupungin sitoutumaan pienellä summalla teoksen budjetointiin.
Oulu
, Hollihaan puisto, Joona Mikola, Isolaatio, veistos, vapaa graffitiseinäOulu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakeskus, joka sijait-see Oulujoen suulla Perämeren rannikolla. Vuonna 1605 perustettu Oulu on Pohjois-Suomen vanhin ja väkiluvul-taan Suomen viidenneksi suurin kaupunki väkiluvulväkiluvul-taan 205 750 asukasta. Hollihaan puisto sijaitsee Oulun suisto-alueella noin kilometri kaupungin ydinkeskustasta lounaa-seen. Nimitys hollihaka tulee kaupunginosan alueella ennen olleesta hevosaitauksesta, eli haka, jossa hevosia hollataan (ruots. håll, pitää). (Wikipedia)
I
solaatio oli Pohjavirta-hankkeen ainut teos, joka sijoittui kaupun-kiin. Hollihaan puisto ei kuitenkaan ole aivan Oulun ydinkeskus-taa, vaan syrjäisempi vähemmälle käytölle jäänyt viheralue. Katu-taiteilijana tunnetulle Mikolalle tämä oli ensimmäinen suurempi tilaustyö. Taiteilija oli teoksen valmistumisen aikaan vielä opiske-lija. Taiteilijavalinnoissa työryhmä päätti toteuttaa ainakin yhden”riskipitoisen teoksen”. Teokseksi valikoitui Mikolan Isolaatio. Riski kannatti ottaa, sillä teoksessa yhdistyi onnistuneesti laadukas, aikaa kestävä nykytaide sekä populaarikulttuuri.
Isolaatio-teos on viidentoista neliömetrin kokoinen avoin teräksi-nen sylinteri, joka sijoittuu Oulun Hollihaan puiston rannalle lähelle Stora Enson paperitehdasta. Sylinterin sisäpuoli on eristetty alue ja tarkoitus jättää ”koskemattomaksi luonnoksi”. Taiteilija toivoi avoimen sisätilan muodostavan luontaisen elintilan kasveille, hyön-teisille ja linnuille, kenties muillekin olioille. Sylinterin sisäseinällä on metallilaatta, johon on kaiverrettu Heidegger-sitaatti: ”Miksi yli-päätään on olevaa, eikä pikemminkin ei mitään?” (Why are there beings at all, why not rather nothing?) Teoksen sisäpuolelle näkee vain kipuamalla kiviportaalle ja kurkistamalla sylinterin sisään metalliin leikatusta aukosta. Ulkopuolelta teos on vapaa graffitipinta.
Mikolan taiteellinen tausta on maalaus- ja veistotaiteessa. Hän on kiinnostunut filosofiasta sekä skeitti- ja katukulttuurista. Teo-sidea sai alkunsa, kun Mikola oli huomannut Oulu–Kemi-tien var-ressa vuosia hylättynä olleen ison teräsputken. Putki oli metallifir-man omaisuutta, muttei ollut liikahtanut yrityksen pihasta minne-kään. Mikola leikitteli ajatuksella, että teräskappale muodostuisi kahdesta yhteen hitsatusta half pipe -skeittiramppista ja hän olisi Pylväsvuo.
Kuva: Jaani Föhr
149
148 149
148 Ympäristötaide ja pienet paikkakunnat Ympäristötaide ja pienet paikkakunnat
halunnut testata putkea skeittaamistarkoituksessa. Ideahakuvai-heessa taiteilija käänsi mielessään sylinteriputkea 90 astetta ja näki siinä ainekset veistokselle.
Veistoksen ulkopinta jäi paljaaksi paikallisten graffititaiteili-joiden luomuksia varten. Katutaiteilijat pystyivät näin jättämään merkkinsä Mikolan teokseen. Mikolan työ kommentoi luonnon vapaata olemassaoloa, mutta samalla myös vapaata graffitikult-tuuria. Molemmat voivat elää rinnakkain kaupunkiympäristössä, tuntuu taiteilija ehdottavan.
Onnistumiset:
Teoksen suuri onnistuminen on filosofisen sitaatin tuominen osaksi puistoa ja sitaatin yhdistäminen graffitikulttuuriin. Heideggerin kysymys on pohja kaikelle inhimilliselle kysymyksenasettelulle ja siten filosofiselle, tieteelliselle ja taiteelliselle toiminnalle. Taiteen tai graffitin tekemisessä voi nähdä selkeän vastauksen Heideggerin kysymykseen. Filosofi toteaa, että loppujen lopuksi olemme olemassa suhteessa ei-mihinkään, jatkuvassa joksikin tulemisen tai jonkin tuottamisen, kuten taiteen tai luomisen prosessissa. Mikolan Iso-laatio-teos luo yleisölle tilan pohtia olemistaan ja luovaa prosessia.
Hollihaan syrjäinen puisto sai kaupungin huomion. Pitkään suunnitelmissa ollut puiston kehittäminen aktiiviseen käyttöön nytkähti eteenpäin. Pari vuotta teoksen valmistuminen jälkeen puistoon tuli skeittiparkki ja toinen laillinen graffitiseinä. Hank-keen myötä teoksen avajaisjuhliin järjestettiin noise-äänitaiteilijan keikka sekä DJ:n vetämä puistoklubi. Ensimmäiset graffitit val-mistuivat samana iltana ilman ennakkomarkkinointia. Pohjoisen parhaat graffitintekijät antoivat tyylinäytteensä ja mediahuomio oli taattu heti alusta alkaen.
Haasteet:
Kasvit eivät lähteneetkään kasvamaan niin monipuolisesti kuin taiteilija oli ajatellut. Veistokseen sisälle meno tehtiin hankalaksi, mutta siitä huolimatta teoksen sisälle kiivettiin erilaisilla puomiviri-telmillä ja sisäpuoli tuli jatkuvan ilkivallan kohteeksi. Metallilaatalle tehty Heidegger-sitaatti töhrittiin pian ja se on vaikeasti puhdis-tettavissa. Lisäksi pienestä kurkisteluaukosta heitellään edelleen maalipurkkeja veistoksen sisälle, vaikka vieressä on isot roskikset maalipurkkeja varten. Aluksi varauduimme kahdella pienellä ros-kiksella, jotka pursusivat nopeasti yli. Uusien isompien roskisten
asentaminen kesti liian kauan ja maalarit olivat jo omaksuneet purkkien heittelyn teoksen sisälle pois näkyvistä.
Teokseen porattu reikä vaati yllättäviä turvallisuusneuvotteluja kaupungin puistopuolen kanssa. Reikä piti sijoittaa niin korkealle, ettei lapset siihen yltäisi. Samoin reiän koko ei saanut olla sellainen, että siihen olisi mahdollista jäädä päästään jumiin. Koska reikä oli tarkoitus olla kurkistusaukko teoksen sisälle ja sitaatin lukemiselle, täytyi taiteilijan suunnitella reiän korkeus ja aukko moneen ker-taan. Taiteilijan vastustuksesta huolimatta sisäpuolelle piti asentaa tikkaat putoamistapausten varalta (vrt. Hesperian puisto ja Pekka Jylhän Kekkos-muistomerkki).
Koordinaattorin työmäärä
Lupa-asiat osoittautuivat erityisen monimutkaisiksi ja aikaa vie-viksi. Kaupunginpuistoon sijoitettavalle teokselle tarvittiin useita lupia: Yleisen alueen käyttölupa 1. (Veistoksen pystytyslupa ylei-seen puistoon). Yleisen alueen käyttölupa 2. (Lupa siihen, että ras-kasta ajokalustoa voi käyttää yleisessä puistossa veistoksen pys-tyttämisen aikaan). Yleisen alueen käyttölupa 3. (Lupa järjestää yleisömäärältään suuri, melurajat hetkellisesti ylittävä puistota-pahtuma). Lisäksi poliisille tuli saattaa tiedoksi, että yleisöllä on lupa maalata teosta.
Teoksen teräsputki oli todella painava ja sitä varten tarvittiin iso kuljetusauto nostureineen. Teospaikkaan johti kapea hiekkatie, jonka kestävyys raskaalle ajoneuvolle oli arvoitus.
Kuljetusjärjeste-lyt ja etukäteisselvitteKuljetusjärjeste-lyt oli-vat monimutkaisia, eikä niihin ollut varauduttu ajallisesti.
Isolaatio. Kuva: Jaani Föhr (kuva ennen ensimmäisiä graffiteja)
151
150 151
150 Ympäristötaide ja pienet paikkakunnat Ympäristötaide ja pienet paikkakunnat