Yleistä

8.1.1 Ekologinen tila

Pintavesien ekologisen tilan arvioinnin pääpaino onbiologisissa laatutekijöissä. Näitä ovat plank-tonlevät, vesikasvit, pohjalevät, pohjaeläimet ja kalat. Biologisten laatutekijöiden tilaa kuvaavien muuttujien arvoja verrataan oloihin, joissa ihmisen vaikutus on vähäinen. Pintavesien ekologista tilaa kuvaavat luokat ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.

Pintavedet ovat jo luonnostaan erilaisia muun muassa maantieteellisistä syistä ja maaperästä johtu-en. Tämän takia pintavedet on tyypitelty ennen niiden tilan arviointia eli luokittelua. Kullekin tyy-pille on määritelty omat luokittelumuuttujien vertailuolot ja eri tilaluokkien luokkarajat eli vain sa-mantyyppisiä vesistöjä voidaan vertailla keskenään ja eri joki-, järvi tai rannikkovesissä hyvää tilaa voivat siis ilmentää toisistaan poikkeavat biologisten muuttujien arvot. Laatutekijän poikkeama luonnontilaisista arvoista ilmaistaan ekologisena laatusuhteena, joka ilmentää vesimuodostuman tilaa. Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet tarkastellaan yksilöllisesti. Niiden vertailuolot määritellään vesistökohtaisesti arvioimalla toimenpiteiden avulla saavutettavissa oleva paras tila.

Veden fysikaalis-kemiallisen tilan laatutekijät (esimerkiksi fosforipitoisuus, pH) ja hydrologis-morfologiset tekijät (esimerkiksi vaellusesteet, perkaukset) otetaan huomioon vesieliöiden tilan ar-viointia tukevina tekijöinä. Biologisen tiedon vähäisyyden vuoksi vesien tilan arvioinnissa on tällä suunnittelukierroksella jouduttu pääosin tukeutumaan fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin tekijöihin. Vesien tilan kokonaisarvioinnissa on otettu huomioon myös vesimuodos-tumaan kohdistuva piste- ja hajakuormitus. Hajakuormituksen suuruus arvioitiin taulukon 3 mu-kaisesti. Pistekuormituksen arviointi perustuu VAHTI -tietoihin, joiden mukaan sen vaikutus jaoteltiin viiteen luokkaan (ei pistekuormituksen vaikutusta, vähäinen pistekuormituk-sen vaikutus, kohtalainen pistekuormitukpistekuormituk-sen vaikutus, suurehko pistekuormitukpistekuormituk-sen vaikutus ja va-kava pistekuormituksen vaikutus).

Taulukko 3. Arvio hajakuormituksen suuruudesta vertailuoloihin verrattuna.

Fosfori¹⁾ (kg/km²/vuosi)

Kuormituksen luonnehdinta Typpi¹⁾ (kg/km²/vuosi)

<2,5 Ilmentää vertailuoloja <50

2.5-5 Vähäinen ihmistoiminnan vaikutus 50-100

5-10 Kohtalainen vaikutus 100-200

10-20 Suurehko vaikutus 200-400

>20 Vakava vaikutus >400

1)Kuormitus maa-alaa kohden

Pintavesien tilan arvioinnissa on tarkasteltu kaikkia valuma-alueeltaan yli 200 km²:n suuruisia jokia ja pinta-alaltaan yli 5 km²:n kokoisia järviä sekä joitakin pienempiä jokia ja järviä, joissa tiedetään olevan vesiensuojeluongelmia. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella on 91 yli 5 km²:n kokoista järveä tai järven osaa, joista neljän tilaa ei tiedon puutteen vuoksi voitu arvioida. Valuma-alueeltaan yli 200 km²:n suuruisia jokia on 101, joista viisi jäi luokittelematta. Lisäksi kahdesta voimakkaasti muutetuksi nimetystä rannikkovesimuodostumasta ei ollut luokitteluun soveltuvia tietoja. Valtaosaa pienemmistä joki- ja järvikohteista ei pystytty luokittelemaan niiden suuren määrän ja tiedonpuut-teen takia.

Pintavesien ekologisen tilan arvio on tehty käytettävissä olevien luokitteluun soveltuvien, pääosin vuosijakson 2000–2007, aineistojen perusteella. Fysikaalis-kemialliset tiedot on poimittu ympäris-töhallinnon Hertta-tietojärjestelmän pintavesien tila -rekisteristä, jossa on kaikki ympärisympäris-töhallinnon seurantojen tulokset ja vesistötarkkailutulokset niiltä osin kuin vesistötarkkailuja toteuttavat konsul-tit ovat tuloksia rekisteriin toimittaneet. Läheskään kaikista vesimuodostumista ei ole käytettävissä luokitteluun soveltuvaa biologista aineistoa. Useiden vesimuodostumien osalta luokittelu perustui vedenlaatuluokitukseen. Luokittelu on tehty suosituksia vähäisemmän aineiston perusteella niissä vesimuodostumissa, joiden tilaan ihmistoiminnalla on vain vähäinen vaikutus, jolloin luokittelun taso on alustava asiantuntija-arvio. Osa vesimuodostumista on luokiteltu ryhmittelyä hyödyntäen käyttämällä vastaavantyyppisistä vesimuodostumista saatavilla olevia tuloksia. Luokittelun taso Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen pintavesissä käy ilmi kuvasta 15.

Kuva 15. Luokittelun taso Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella.

Ympäristöministeriö vahvisti ensimmäisen suunnitelmakauden ekologisen luokittelun vertailuolot ja luokkarajat 17.12.2007. Luokittelun ohjeet löytyvät osoitteesta:www.ymparisto.fi/vesienhoito >

Vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma > Vesienhoidon materiaalia > Pintavesien vaikutus-tenarviointi ja luokittelu.

Luokitteluun käytetyn aineiston laajuus vaihtelee vesimuodostumittain. Tästä syystä luokittelun taustatiedot ja luokittelun taso on tallennettu ympäristöhallinnon vesimuodostumatietojärjestelmään (VEMU). VEMUun on kirjattu luokittelupäätöksen perusteet muun muassa milloin laskennallista luokkaa on korjattu asiantuntija-arviolla ja mihin tietoon korjaus perustuu. Vesimuodostumakohtai-set luokittelupäätökVesimuodostumakohtai-set, tausta-aineistot ja perustelut löytyvät osoitteestawww.ymparisto.fi/oiva.

Luokittelujärjestelmää on kehitetty huhtikuussa 2008 tehdyn luokituksen jälkeen ja kehittämistä jatketaan edelleen. Monen laatutekijän kohdalla luokittelu on tarkentunut vertailuaineiston määrän kasvaessa (esimerkiksi kalat, kasviplanktonbiomassa, vesikasvit, järvisyvännepohjaeläimet). Uusia muuttujia on valmisteilla (rannikkovesien kasviplanktonin kokonaisbiomassa) tai testauksen alla (järvien litoraalipiilevät ja -pohjaeläimet). Seuraavaan vesienhoidon suunnittelukierrokseen men-nessä ympäristöhallinto selvittää jokisuistojen ja happamilla sulfaattimailla sijaitsevien vesimuodos-tumien erityispiirteet luokittelussa. Luokittelu ulotetaan myös pienempiin vesiin, sikäli kun uusi seurantaohjelma on tuottanut niistä tietoa.

8.1.2 Kemiallinen tila

EU:n määrittelemien pilaavien aineiden perusteella on tehty erikseen kemiallisen tilan luokittelu.

Pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos haitallisten aineiden ja yhdisteiden mitatut pitoisuudet ve-dessä ovat alle ympäristönlaatunormin. Jos pitoisuuksien vuosikeskiarvo ylittää ympäristönlaa-tunormin, ei tila ole hyvä. Mikäli mittauksiin perustuvaa aineistoa ei ole, voidaan vesimuodostuma jättää luokittelematta, tehdä kemiallisesta tilasta asiantuntija-arvio tai arvioida kemiallinen tila mui-den vesimuodostumien perusteella.

Vesiin joutuu haitallisia aineita teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesistä sekä kaatopaikoilta, maata-louden torjunta-aineista, liikenteestä, kuluttajatuotteista, maankäytön seurauksena ja ilmaperäisenä laskeumana. Tiedot vaarallisten aineiden päästöistä ja vaikutuksista ovat vielä puutteellisia.

Kemiallisen tilan arviointi perustuu metallien osalta ympäristöhallinnon säännölliseen seurantaan Kala-, Pyhä-, Siika-, Oulu-, Kiiminki-, Ii- ja Kuivajokien sinkki-, kupari-, kromi-, lyijy-, nikkeli- ja kadmiumpitoisuuksista. Elohopeapitoisuuksista on tuloksia Pyhäjoelta, Oulujoelta, Kiiminkijoelta ja Iijoelta. Näistä metalleista EU on asettanut ympäristölaatunormit nikkelille, lyijylle, kadmiumille ja elohopealle. VAHTI -valvonta- ja kuormitustietojärjestelmässä on tietoa elohopean, kadmiumin, lyijyn ja nikkelin kuormituksesta. Muiden haitallisten aineiden osalta Suomen ympäristökeskus on tehnyt alustavan arvion pohjautuen tehtyihin kartoituksiin sekä pintavesien tila -rekisterissä oleviin tietoihin.

Suomen ympäristökeskus on kartoittanut haitallisten orgaanisten aineiden pitoisuuksia Suomessa.

Kartoituksessa on ollut mukana Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamo, jonka puhdistetusta jäteve-destä, sedimentistä, purkualueen kaloista ja lietteestä on mitattu haitallisten aineiden pitoisuuksia (VOC, aromaattiset hiilivedyt, kloorifenolit, alkyylifenolit, OCP, ftalaatit, PAH, tinat, SCCP). Kar-toituksessa on noussut esiin muutamia orgaanisia aineita, joiden pitoisuudet ovat olleet paikoin ko-holla. Tällaisia ovat tributyylitinayhdisteet (TBT), nonyylifenolit ja di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP). Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamon puhdistettujen jätevesien purkualueella näiden or-gaanisten aineiden pitoisuudet olivat alhaisia. Suomen ympäristökeskuksen alustavan arvion mu-kaan muiden haitallisten aineiden pitoisuudet eivät ylitä asetettuja raja-arvoja.

HAITALLISTEN AINEIDEN PITOISUUKSIA VESIENHOITOALUEELLA

Tributyylitinayhdisteiden pitoisuuksia on selvitetty satamien ja väylien sedimenteistä ruoppaus- ja läjitystöihin liittyen.

Raahen satamassa ja väylällä samoin kuin Oulun Oritkarin satamassa ja väylällä TBT-pitoisuudet eivät ylittäneet haitalli-sena pidettyä TBT-pitoisuustasoa 200 µg/kg. Oulun alueen pienvenesatamien sedimenttien selvityksessä TBT-pitoisuus ylittyi Hietasaaren pienvenesataman yhdessä kolmesta näytteenottopisteestä. Vaikka TBT-pitoisuudet voivat paikallisesti ylittyä satama-alueilla, koko vesimuodostuman TBT-pitoisuus alittuu asiantuntija-arviona.

Suomen ympäristökeskus on kartoittanut Oulujoen alaosalla teollisuus- ja kuluttaja-aineiden (nonyyli & oktyylifenolit, PAH, ftalaatit ja raskasmetallit) pitoisuuksia vedessä kesäkuussa 2007 - huhtikuussa 2008. Pitoisuudet olivat alhaisia, eivätkä ne ylittäneet ympäristönlaatunormeja. Touko-syyskuussa 2008 otettiin näytteet kerran kuukaudessa torjunta-aineiden määrittämistä varten. Oulujoen vesinäytteistä ei havaittu torjunta-aineita lainkaan.

Suomen ympäristökeskuksen sisä- ja rannikkovesien ympäristömyrkkyjen seurantahankkeessa on seurattu kaloihin, simpukoihin ja sedimenttiin mahdollisesti kertyneiden aineiden, kuten raskasmetallien, orgaanisten klooriyhdisteiden, polykloorattujen bifenyylien, dioksiinien ja furaanien pitoisuuksia. Seurantajaksot toistuvat kolmen vuoden välein. Oulujo-en-Iijoen vesienhoitoalueen sisävesillä näytteenottoalueina ovat Yli-Kitka ja Oulujärvi Niskanselkä. Rannikkoalueelta näytteitä on otettu Hailuodon edustalta (Oulun ulkomerialue). Mitattujen haitallisten aineiden pitoisuudet ovat olleet 2000-luvulla alhaisia.

Ympäristönlaatunormin ylittyminen tai alittuminen todennetaan vesinäytteistä mitatuista pitoisuuk-sista. Sedimentistä tai eliöstöstä mitattuja pitoisuuksia voidaan käyttää tukena, kun arvioidaan voiko haitallisilla aineilla olla vaikutusta biologisiin tekijöihin. Jos kertyvän aineen pitoisuus sedimentissä tai eliöissä jää alle määritetyn haittatason, on epätodennäköistä, että aineen vesipitoisuuden keskiar-vo ylittäisi ympäristönlaatunormia. Sedimentti- tai eliöpitoisuuksia ei kuitenkaan keskiar-voida yksinomaan käyttää kemiallisen tilan arvioimiseksi silloin, kun ympäristönlaatunormin epäillään ylittyvät. Näis-sä tapauksissa tarvitaan riittävästi tietoja vedestä mitatuista pitoisuuksista.

Kemiallinen tila on jätetty luokittelematta niissä vesimuodostumissa, joihin tulee pistemäistä haital-listen aineiden kuormitusta, mutta haitalhaital-listen aineiden pitoisuuksista vedessä ei ole tietoa. Tällaisia ovat Oulun edusta ja Raahen edusta.

Arvio haitallisten aineiden (EUn prioriteettiaineet, kansallisesti määritellyt haitalliset aineet ja muut haitalliset aineet) raja-arvojen ylityksistä on tallennettu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän vesimuodostumat osajärjestelmään (VEMU). Alueelliset ympäristökeskukset ovat tehneet em. arvi-ot metallipitoisuuksien ja Suomen ympäristökeskus muiden haitallisten aineiden raja-arvojen yli-tyksistä.

Ekologisen ja kemiallisen luokittelun perusteet on kuvattu ympäristöhallinnon verkkosivuilla www.ymparisto.fi > ympäriston tila > pintavedet > vesien tila > pintavesien luokittelu ekologisen ja kemiallisen tilan perusteella

EU:n ympäristönlaatunormeja vesipolitiikan alalla koskeva direktiivi tuli voimaan tammikuussa 2009. Tähän direktiiviin sisältyy myös kalojen ympäristönlaatunormi. Kansallinen lainsäädäntö kaloja koskeviksi ympäristönlaatunormeiksi valmistuu kesällä 2010. Vesien kemiallinen tila eloho-peapitoisuuden perusteella tulee arvioitavaksi ko. direktiivin mukaisesti vasta seuraavalla vesien-hoidon suunnittelukaudella direktiivin kansallisen toimeenpanon myötä.