10. SEKTORIKOHTAISET PINTAVESIEN TOIMENPITEET
10.8 Vesien säännöstely, rakentaminen ja kunnostus
Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet
Säännöstelyn kehittäminen
Vesistöjen rakentamiseen ja säännöstelyyn tarvitaan vesilain mukainen lupa. Luvat ovat pääsääntöi-sesti pysyviä, mutta uudempien säännöstelylupien ehdot on yleensä määrätty tarkistettavaksi määrä-välein. Pysyväksikin määrättyjä säännöstelylupia voidaan muuttaa vesilain 8 luvussa säädetyillä me-nettelyillä: Säännöstelykäytäntöjä voidaan tarkistaa luparajojen puitteissa yhteistyössä eri osapuolien kanssa. Jos säännöstelyn haitat vesiympäristölle ovat huomattavia eikä yhteisymmärrykseen säännös-telyn kehittämisestä päästä, voi alueellinen ympäristökeskus, kalatalousviranomainen tai kunta tietyin edellytyksin hakea ympäristölupavirastosta pysyviksikin määrättyjen lupaehtojen tarkistamista tai uusien määräysten asettamista.
Säännöstelykäytäntöjä on kehitetty 1990-luvulta lähtien siten, että säännöstelyissä on otettu huomioon ekologian ja virkistyskäytön kannalta tärkeitä näkökohtia siinä määrin kuin se on ollut mahdollista vähentämättä merkittävästi säännöstelystä saatavaa voimatalous- tai tulvasuojeluhyötyä. Aloitteente-kijänä säännöstelyn kehittämishankkeissa on useimmiten ollut säännöstelyn luvanhaltija, kalastus-alue, osakaskunta tai alueellinen ympäristökeskus. Hankkeiden toteutuksesta ovat vastanneet alueel-liset ympäristökeskukset. Suomen ympäristökeskus on antanut asiantuntijatukea erityisesti laajoissa ja merkittävissä hankkeissa sekä vastannut monista osaselvityksistä. Myös kalatalousviranomainen, kunnat, voimayhtiöt ja vesistön eri käyttäjäryhmät ovat osallistuneet selvitysten ja suositusten laa-dintaan.
Säännöstellyissä jokivesistöissä eliöstön elinolosuhteiden parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä voi-vat olla esimerkiksi lyhytaikaissäädön intensiteetin vähentäminen, tulvahuippujen koon ja ajankohdan muuttaminen sekä riittävän vähimmäisvirtaaman takaaminen kaikkina vuodenaikoina. Säännöstellyis-sä järvisSäännöstellyis-sä eliöstön elinolosuhteiden parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi talven alimman vedenkorkeuden nostaminen, kevättulvan voimistaminen, kesävedenkorkeuden aleneman lisääminen ja syksyn ylimpien vedenkorkeuksien laskeminen. Säännöstelystä aiheutuvia haittoja voidaan jossain määrin vähentää myös kunnostustoimenpitein.
Kalan kulkua helpottavat toimenpiteet
Kalateiden rakentaminen on yleisin toimenpide vaellusmahdollisuuksien palauttamiseksi. Kalatie voi-daan toteuttaa vapaaehtoisena hankkeena, jolloin luvanhakijana voi toimia esimerkiksi voimalaitoslu-van tai säännöstelyluvoimalaitoslu-van haltija, kunta tai TE-keskus. Joissakin tapauksissa kalatien rakentaminen voi liittyä jo olemassa olevaan luvanhaltijan velvoitteeseen. Juridisesti on myös mahdollista muuttaa ole-massa olevaa kalatalousvelvoitetta siten, että luvanhaltija velvoitetaan toteuttamaan kalatie tai osallis-tumaan sen toteutukseen.
Vesistöjen kunnostus
Vesistöjen kunnostuksen tarpeet nousevat esiin usein virkistyskäytön tai kalatalouden edistämisen tarpeista, mutta oikein toteutettuna niillä voidaan parantaa myös ekologista tilaa. Vesienhoitoon liitty-vissä kunnostuksissa tavoitteena on nimenomaan vesistöjen ekologisen tilan parantaminen.
Vesistökunnostuskohteissa suunnittelun ja toteutuksen käynnistämisessä aloitteen voi tehdä esimer-kiksi kunta, kyläyhdistys, järven suojelu- tai hoitoyhdistys, osakaskunta, kalastuskunta tai kalastus-alue. Usein jokin edellä mainituista tahoista toimii myös hankkeen vastuullisena vetäjänä. Valtio, eli käytännössä esimerkiksi alueellinen ympäristökeskus, voi osallistua kunnostushankkeen suunnitte-luun ja toteutukseen, mikäli kunnostuksella on huomattava yleinen merkitys vesistön käytölle ja suo-jelulle. Kunnostushankkeissa, joilla on merkittävää kalataloudellista merkitystä, TE-keskuksen kalata-lousyksikkö voi toimia aloitteen tekijänä ja usein myös hankkeen rahoittajana. Merkittävissä ja laa-joissa kunnostushankkeissa valtio on usein myös vetovastuussa.
Vesistön kunnostukseen on haettava ympäristölupaviraston lupa, mikäli siitä saattaa aiheutua vesilain 1 luvun 12 - 15 §:ssä mainittu seuraus. Tällaisia toimenpiteitä ovat järvikunnostuksissa ainakin ve-denpinnan nosto, laajamittainen pohjasedimentin poisto ja tilapäinen kuivattaminen. Virtavesikunnos-tuksissa luvan tarpeen määrää toimenpiteiden laajuus sekä vaikutukset virtaamiin ja vedenkorkeuk-siin. Valtio ei yleensä toimi luvan hakijana, vaan luvan hakee yhteistyökumppani.
Jokien kunnostuksia on tehty pääosin kalataloudellisista syistä, mutta jonkin verran myös uinti-, ve-neily- ym. virkistyskäyttömahdollisuuksien sekä vesimaiseman parantamiseksi. Pääosin puun uittoa varten perattuja jokia ja koskijaksoja on kunnostettu uittosäännön kumoamiseen liittyvinä velvoitteina ja kalatalouskunnostuksina kalatalousviranomaisen toimeksiannosta. Kunnostusten päätavoitteena on ollut parantaa lohikalojen elinolosuhteita, mutta niillä on pystytty monimuotoistamaan jokea myös muiden vesieliöiden elinalueena. Kunnostuksissa on muun muassa monipuolistettu syvyys- ja virtaus-olosuhteita kynnysten, syvänteiden ja kiveämisen avulla, lisätty kutusoraikkojen määrää sekä vesitetty kuivilleen jääneitä uomanosia.
Vähävetisiksi jääneissä luonnonuomissa ja rankasti tulvasuojelutarkoitukseen peratuissa uomissa ylei-sin kunnostuskeino on ollut matalien pohjapatojen rakentaminen vesitetyn alueen ja vesisyvyyden lisäämiseksi. Myös tulvasuojelluilla jokiosuuksilla voidaan parantaa joen ekologista tilaa. Kunnostus-keinoja ovat muun muassa suoristetun rantaviivan monimuotoistaminen, rantasuojauksien poistami-nen tai muuttamipoistami-nen luonnonmukaisiksi, penkereiden poistamipoistami-nen tai siirtämipoistami-nen kauemmaksi ranta-viivasta sekä hallittu tulva-alueiden palauttaminen. Jokiuoman ulkopuolelle kohdistuvien kunnostus-toimenpiteiden toteuttaminen on toistaiseksi ollut melko vähäistä, mutta jatkossa niitäkin tulee ta-pauskohtaisesti harkita osana virtavesien ekologisen monimuotoisuuden parantamista.
Järvien kunnostuksenyleisin syy on kuormituksen seurauksena tapahtunut rehevöityminen. Yleensä parhaan ratkaisun järven ongelmiin tuo eri kunnostusmenetelmien yhdistelmä, jossa toimia kohdiste-taan sekä ulkoisen, että sisäisen kuormituksen vähentämiseen. Järvikunnostusmenetelmistä poistoka-lastusta, hapetusta ja fosforin saostusta on käytetty sisäisen kuormituksen vähentämiseen. Järven mo-nitavoitteisen käyttökelpoisuuden parantamisen keinoina on käytetty vesikasvien ja pohjasedimentin poistoa, järven tilapäistä kuivattamista, vesipinnan nostoa ja säännöstelyn kehittämistä. Vesipinnan nosto voi parantaa merkittävästi ekologista tilaa etenkin järvissä, joiden vesipintaa on aikaisemmin laskettu. Useimmiten rehevän järven kunnostuksen onnistumiselle on edellytyksenä ulkoisen kuormi-tuksen vähentäminen. Siihen liittyviä toimenpiteitä on käsitelty aiemmin tässä luvussa. Säännöstel-lyissä järvissä voidaan säännöstelyn haittoja jossain määrin vähentää myös kunnostustoimin esimer-kiksi rakentamalla pohjapatoja ja tekemällä rantasuojauksia ekologiset seikat huomioiden.
Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantaminen
Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantamista on viime aikoina painotettu entistä enemmän muun muassa kuivatustoimenpiteiden ja valuma-alueen kunnostustoimenpiteiden suunnittelussa. Kuivattu-jen järvien vesittäminen, merkityksettömien tai vähämerkityksellisten ojien tukkiminen ja hallittu tulva-alueiden palauttaminen tai uusien luominen ovat esimerkkejä ekologisesti kestävistä menetel-mistä, joilla voidaan suunnata valunta- ja virtaamaoloja luonnonmukaisemmiksi. Toimenpiteet vähen-tävät myös vesistöjen kuormitusta.
Istutukset
Istutukset ovat kalakantojen yleisin hoitomuoto. Pääosa istutuksista on velvoiteistutuksia, jotka on määrätty vesistön rakentajalle, säännöstelijälle tai kuormittajalle ympäristö- ja vesilain mukaisessa lupapäätöksessä. Tavoitteena on (vesilain 2:22§ mukaisesti) ehkäistä tai vähentää vesien tilaa hei-kentävästä toiminnasta kalastolle tai kalastukselle aiheutuvia haittoja. Istutuksilla voidaan siten ta-voitella kalansaaliiden tai kalakantojen lajikoostumuksen ja ikärakenteen kohentumista lähemmäksi tilaa, joka vallitsi ennen vesistöä heikentäviä toimintoja. Heikentyneisiin elinolosuhteisiin niillä ei voida vaikuttaa.
Vesistön ekologinen tila voi istutuksien avulla parantua, jos niillä voidaan palauttaa vesistössä ai-emmin esiintyneiden kalalajien tai -kantojen luontainen lisääntyminen, vahvistaa heikentyneitä luontaisia kalakantoja ja/tai kompensoida vesistön käytön tai kalastuspaineen aiheuttamaa kalakan-nan heikentymistä. Joissakin tapauksissa istutukset voivat jopa heikentää istutusvesistön ekologista tilaa. Esimerkki tästä on tilanne, jossa istutettavat, vesistölle mahdollisesti vieraat kalalajit tai -kannat heikentävät vesistön luontaisten lajien tai kantojen elinolosuhteita esimerkiksi ravintokilpai-lun tai liiallisen saalistuksen kautta. Istutuksia suunniteltaessa ja toteutettaessa tulisi suosia alkupe-räisiä lajeja ja kantoja.
Vesistöihin tehdään istutuksia myös kalakantojen elvyttämiseksi muun muassa virtavesien kunnos-tamisen ja kalateiden rakenkunnos-tamisen jälkeen, koska kalakantojen tila on yleensä aluksi heikko. Täl-löin istutus käytännössä aina parantaa vesistön ekologista tilaa. Istutukset voidaan lopettaa sen jäl-keen, kun luontainen elinkierto on lähtenyt käyntiin. Kalakantojen ylläpito voi kuitenkin vaatia jat-kuvia tuki-istutuksia liiallisen tai epätasapainoisen kalastuspaineen vuoksi tai jos lisääntymis- ja/tai poikastuotantomahdollisuuksia ei ole vesistöön kohdistuvin toimenpitein saatu riittävässä määrin palautetuksi.
Lisätoimenpidevalikoima
Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella vesien tilaa voidaan parantaa monenlaisilla lisätoimenpiteillä.
Ne vaativat kuitenkin useimmiten lupakäsittelyä sekä merkittävää hankekohtaista rahoitusta, joten niiden toteutumisessa ja varsinkin toteutumisen ajankohdassa on osin suurta epävarmuutta.
Säännöstelyn kehittämisen tarpeen arviointi voidaan tehdä aikaisemmin tehtyjen selvitysten ja tutkimusten sekä niissä esitettyjen säännöstelyn kehittämistarpeiden perusteella. Toimenpiteet ja niiden mitoitus valitaan siten, että niistä olisi selvitysten perusteella selvää hyötyä järvien ekologi-selle tilalle, mutta vaikutukset säännöstelystä saatavaan hyötyyn jäävät kohtuullisiksi.
Kalojen ja muiden vesieliöiden vapaan liikkumisen turvaaminen on yksi vesienhoidon keskei-sistä tavoitteista. Ensimmäisellä hoitokaudella kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä tulisi esittää vaellusesteisiin, joiden yläpuolisella alueella on pinta-alaltaan merkittäviä vaelluskalojen lisäänty-mis- ja poikastuotantoalueita.
Jokien kunnostustarpeen arviointi tulee perustua eri lähteistä kerättyyn tietoon muutoksista joki-en hydrologisessa ja morfologisessa tilassa sekä eri toimjoki-enpiteidjoki-en merkityksestä ekologisjoki-en tilan parantamisessa. Hydrologisen ja morfologisen tilan parantamistarpeet on mahdollista arvioida ve-simuodostumakohtaisesti. Arvioinnissa huomioidaan käytettävissä olevan tiedon pohjalta toimenpi-teiden kustannustehokkuutta. Useissa kohteissa tarvitaan lisäselvityksiä ennen kunnostustarpeiden ja -mahdollisuuksien määrittämistä.
Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantamiseksi tulee valuma-alueella välttää virtaamia äärevöit-täviä toimenpiteitä sekä suunnitella ja toteuttaa valuma-alueen luontaisen vedenpidätyskyvyn palautta-mista edistäviä toimenpiteitä.
Rehevöityneitä,vesienhoitosuunnittelua varten luokiteltuja järviäkunnostetaan.
Ensimmäisellä hoitokaudella ei ole ollut riittävästi tietopohjaa pienempien vesien luokittelemiseksi.
Kuitenkin erilaisten kartoitusten ja muiden tietolähteiden perusteella tiedetään, että niiden ekologi-nen tila on usein merkittävästi heikentynyt ja tilaa voidaan parantaa erilaisin kunnostustoimenpitein.
Seuraavassa on arvioitu karkeasti näiden kohteiden kunnostustarvetta ja esitetty kunnostustavoittei-ta ensimmäiselle hoitokaudelle.
Purojen ja pienten jokien kunnostustarve on suuri. Perkaukset ja liettyminen ovat muuttaneet huo-mattavasti pienten virtavesien tilaa. Tämä on todettu muun muassa Kainuussa ja Koillismaalla teh-dyissä inventoinneissa. Vesistöjen tilan kokonaisvaltaisessa parantamisessa on viime aikoina huomi-oitu esimerkiksi valuma-alueen tila ja purojen merkitys rajapintana maa- ja vesiekosysteemien välillä.
Aiemmissa purokunnostuksissa on keskitytty uoman monipuolistamiseen pääasiassa kivirakentein sekä tukittujen mutkien uudelleen vesittämiseen. Päähuomio on kiinnitetty purotaimenen elinolojen parantamiseen. Uusimmissa vesienhoitoalueella tehdyissä purokunnostuksissa on lisätty olennaisesti puuaineksen käyttöä. Puurakenteet on suunniteltu sellaisiksi, että ne paitsi monimuotoistavat uomaa, myös puhdistavat puron pohjaa hienosta aineksesta ja sopivissa paikoissa nostavat tulvan ja sen kul-jettaman hienon aineksen tulvatasanteille. Toinen keskeinen purojen kunnostustoimenpide on veden pidättäminen valuma-alueille. Viimeisimmässä vuosina 2006–2008 toteutetussa metsäpurojen kun-nostushankkeessa kunnostettiin yhteensä 15 puroa, yhteispituudeltaan 14,2 km.
Tehdyt kartoitukset koskevat vain pientä osaa vesienhoitoalueesta ja lisäkartoitusten tarve on suuri.
Kuitenkin jo tehtyjen kartoitusten perusteella voidaan arvioida, että vesienhoitoalueella satojen puro-jen tilaa voitaisiin parantaa kunnostuksin ja työtä riittää kymmeniksi vuosiksi. Vesienhoitokaudella tuleekin jatkaa metsäpurojen kunnostuksia aiemmista kohteista saatuja kokemuksia sekä uusia mene-telmiä hyödyntäen.
Pienten, luokittelemattomien järvien ja lampienkunnostustarvetta ei tunneta tarkasti, mutta Pohjois-Pohjanmaalla sen voidaan arvioida olevan suuri ympäristökeskukseen tulleiden kunnostusaloitteiden perusteella. Kainuussa kunnostustarveselvityksissä mukana olleet pienet järvet on pyritty luokittelemaan kattavasti. Näistä hyvää huonompaan tilaan luokittuneet järvet on otettu mukaan toimenpideohjelmaan ja niille voidaan esittää tilaa parantavia kunnostustoimia. Muiden, tähän mennessä luokittelematta jää-neiden pienten järvien ja lampien kunnostustarve on arvioitu Kainuussa melko vähäiseksi.
Rannikoillafladat ja kluuvijärvetovat jokisuiden ohella tärkeimpiä kevätkutuisten kalojen sekä ma-teen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Niissä kunnostustarve voi syntyä suuaukon tukkeentumi-sesta tai toisaalta sen ruoppaamitukkeentumi-sesta sekä fladan liettymisestä ja umpeenkasvusta. Jo toteutettuihin fladojen kunnostuksiin on sisältynyt suuaukon avaamista ja samalla sen kynnyskorkeuden säätämistä.
Pienvesien kokonaisvaltaisen tilanteen selvittämiseksi sekä kunnostustarpeen määrittämiseksi tulee laatia ja käynnistää pienvesien ennallistamisohjelma.
11 KUSTANNUSTEN LASKENTAPERUSTEET
Toimenpiteiden kustannukset on esitetty toimenpideohjelman osissa 2–7 vesienhoidon seuraavan suunnittelukauden 2010–2015 investointeina, vuosittaisina käyttökustannuksina sekä pääomitettui-na vuosikustannuksipääomitettui-na. Tarkemmat arviointiperusteet kuten yksikkökustannukset on kuvattu ve-sienhoidon suunnittelun kustannusten arviointiohjeessa:
www.ymparisto.fi/oulujoen-iijoenvesienhoitoalue > vesienhoitosuunnitelma.
Suunnittelukauden investoinneilla tarkoitetaan investointien (ml. suunnitelmat, selvitykset ym.) kokonaiskustannuksia koko suunnittelukaudelle 2010–2015.Vuosittaisella käyttökustannuksella tarkoitetaan toimenpiteen käytön tai ylläpi-don kustannuksia vuodessa.
Vuosikustannuksessa otetaan toimenpiteen käyttö ja ylläpitokustannuksen lisäksi huomioon toimenpiteen investointi-kustannuksen yhdelle vuodelle pääomitettu osuus. Pääomituksessa toimenpiteen investointikustannus kuoletetaan sen elinkaaren aikana. Elinkaaren pituus vaihtelee toimenpiteittäin. Esimerkiksi yhdyskuntapuhdistamojen pääomitetut vuosi-kustannukset on laskettu 30 vuoden elinkaarelle. Vuosikustannuksen laskennassa on käytetty 5 %:n korkokantaa.
Yhdyskuntien jätevedet
Yhdyskuntien vesihuollon kustannusten arvioinnissa on koko maassa käytetty keskimääräisiä yk-sikkökustannuksia. Yksittäisissä investoinneissa kustannusten vaihteluväli on luonnollisesti huo-mattava. Yhdyskuntien vesihuoltolaitosten kustannukset katetaan pääosin liittymismaksuilla sekä vesi- ja jätevesimaksuilla. Maksuilla katetaan käyttö- ja ylläpitokustannusten lisäksi myös tarvitta-vat uusinvestoinnit, kuten viemärien saneeraukset ja puhdistamoiden perusparannukset. Hankkeiden aikaansaamiseksi valtion rahoitusosuudella on huomattava merkitys, eivätkä siirtoviemärihankkeet toteutune ilman valtion merkittävää avustusta.
Investointikustannusten arvioinnissa on käytetty vesihuollon alueellisista yleissuunnitelmista, kunti-en vesihuollon kehittämissuunnitelmista ja ympäristöhallinnon tietokannoista saatavaa tietoa sekä kuntien toimittamaa tietoa. Uusien alueiden viemäröinti-investointien arvioinneissa on pyritty otta-maan huomioon yhdyskuntarakenteen muutos ja kaavoitus. Vesihuoltolaitosten käyttö- ja ylläpito-kustannukset on arvioitu valtakunnallisen keskimääräisen jätevesimaksun perusteella. Kunnat otta-vat lainaa erityisesti uusien puhdistamojen, mm. kuntien yhteisten puhdistamojen, rakentamiskus-tannuksiin ja rahoittavat investointeja vesi- ja jätevesimaksutulojen ohella myös verotuloilla.
Haja-asutuksen jätevedet
Haja-asutuksen vesihuollon kustannusten arvioinnissa on koko maassa käytetty keskimääräisiä yk-sikkökustannuksia. Yksittäisissä investoinneissa kustannusten vaihteluväli on luonnollisesti huo-mattava. Haja-asutuksen jätevesihuollon merkittävimmät kustannukset aiheutuvat toisaalta viemäri-verkoston laajentamisesta niille alueille, joilla toimenpide on teknistaloudellisesti ja vesiensuojelul-lisesti perusteltua sekä toisaalta haja-asutuksen jätevesiasetuksen edellyttämistä kiinteistökohtaisista investoinneista. Ohjeiden mukaisesti lisätoimenpiteille ei ole suunnitelmassa laskettu kustannuksia.
Viemäriverkoston haja-asutusalueille laajentamisen ja kiinteistökohtaisten toimenpiteiden inves-tointien sekä käytön ja ylläpidon yksikkökustannuksina on käytetty keskimääräisiä valtakunnallisia arvioita. Yksittäisten kiinteistöjen kustannuksissa on varsin laajaa vaihtelua.
Teollisuus
Teollisuuden vesiensuojelukustannukset on arvioitu vesienhoitotasolla käyttäen hyödyksi Tilasto-keskuksen Teollisuuden ympäristönsuojelumenot -tilastoa varten keräämiä tilastoja vuodelta 2006.
Tilastossa on mukana muun muassa metsäteollisuus, kemian- ja mineraaliteollisuus, metalliteolli-suus sekä energia- ja vesihuolto.
Kustannustarkastelu on jaettu seuraaviin menolajeihin:
- Investoinnit: sisältävät sekä jätevesienkäsittelyyn että sellaisiin prosessimuutoksiin liittyvät investoinnit, joiden tarkoituksena on jätevesipäästöjen ennaltaehkäiseminen
- Käyttö- ja kunnossapitomenot: sisältävät jätevesihuollon omassa laitoksessa, kuten energian, materiaalit, kemikaalit, palkat ja tarkkailun
- Maksut: sisältävät muualla suoritetut toimenpiteet, kuten jätevesimaksut yhdyskuntien jäte-vesipuhdistamoille sekä ulkopuolisen suorittaman tarkkailun.
Turvetuotanto
Turvetuotannon kustannusten arviointi on perustunut Turveteollisuusliitolta saatuihin investointi- ja käyttökustannuksiin, jotka on esitetty vesienkäsittelymenetelmittäin tuotantopinta-alaa kohden.
Olemassa olevilla turvetuotantoalueilla vesiensuojelumenetelmien kustannukset on laskettu käyttö-kustannuksina. Vesiensuojelun perusrakenteet -toimenpide on esitetty koko olemassa olevalle tuo-tantopinta-alalle ja muut toimenpiteet sen mukaan, miten ne ovat käytössä. Uusien turvetuotanto-alueiden vesiensuojelutoimenpiteiden kustannukset on arvioitu sekä investointi- että käyttökustan-nuksina. Uusien turvetuotantoalueiden kustannukset on arvioitu käyttämällä pumppaamolla varuste-tun pintavalutuskentän vastaavia kustannuksia, koska tarkempaa tietoa vesiensuojelurakenteesta ei ole ollut tässä vaiheessa käytettävissä.
Kalankasvatus
Kalankasvatuksen vesiensuojelutoimenpiteiden kustannukset on arvioitu hoitokaudelle 2010–2015 vuonna 2006 tuotettujen kalamäärien perusteella.
Maatalous
Nykykäytännön mukaiset vuosikustannukset perustuvat maksettuun maatalouden ympäristötukeen.
Tiedot on saatu Tilastokeskuksesta.
Maatalouden nykykäytännön mukaisena toimenpiteenä on tarkasteltu ympäristötukijärjestelmän mukaisia perustoimenpiteitä, lisätoimenpiteitä ja vesiensuojelua edistäviä erityistukia: suoja-vyöhykkeet, kosteikot, valumavesien käsittely, pohjavesialueiden peltoviljely ja luomutuotanto.
Ympäristötuen määrät vaihtelevat vuosittain. Lisäksi nykykäytännön mukaisiin toimenpiteisiin kuu-luu lantaloiden ja jaloittelutarhojen rakentaminen. Näistä julkisten kustannusten osuus on 30 %.
Vesienhoitosuunnitelmissa esitetyt maatalouden lisätoimenpiteiden investointikustannukset muo-dostuvat kosteikkojen ja säätösalaojituksen investointikustannuksista. Nykykäytännön ja lisätoi-menpiteiden kustannukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia, koska lisätoilisätoi-menpiteiden kustan-nusten arvioinnissa on otettu huomioon toimenpiteiden kokonaiskustannukset eikä vain toimenpi-teestä maksettavia tukia.
Metsätalous
Metsätalouden toimenpiteiden kustannusten arviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Ongel-mana on sekä toimenpiteiden sijoittumisen arviointi että myös vesiensuojelutoimenpiteiden määrän ja niiden kustannusten arviointi. Vuosittaiset toimenpidemäärät on arvioitu toiminnanharjoittajilta saatujen ojitus- ja lannoitustietojen ja metsäkeskusten tekemien hakkuiden luontolaadun tarkastus-ten perusteella. Ojitustarkastus-ten sijoittuminen vesistöalueille on arvioitu Pohjois-Pohjanmaalla ympäristö-hallinnon vesistötietojärjestelmän metsäojitustietokannan perusteella. Muilta osin vesistöalueittaiset arviot perustuvat esimerkiksi metsäalatietoihin. Nykykäytännön mukaisten vesiensuojelutoimenpi-teiden määrän arvioinnissa on käytetty vesiensuojeluoppaissa esitettyä vesiensuojelutasoa. Toimen-piteiden investointi- ja käyttökustannuksista on kerätty kustannusarvioinnin pohjaksi tietoja Kehit-tämiskeskus Tapiolta, metsäkeskuksista, metsähallitukselta sekä metsänhoitoyhdistyksiltä.
Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet, metsätalouden eroosiohaittojen torjunta- ja kun-nostusojituksen tehostettu vesiensuojelu -toimenpideryhmissä kustannuksia aiheutuu lähinnä raken-teiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Hakkuiden ja lannoitusten suojavyöhykkeillä kustannukset muodostuvat puuntuoton menetyksistä.
Happamuuden torjunta
Happamilla sulfaattimailla sijaitsevien peltojen ja metsätalouden kuivatusten toimenpiteiden koko-naiskustannukset muodostuvat keskeisesti sulfaattimaiden kartoituksista, jotka luovat edellytyksiä toimenpiteiden toteuttamiselle, sekä teknisistä ja tiedollisista toimenpiteistä. Säätösalaojituksesta aiheutuvat kustannukset on sisällytetty maatalouden kustannuksiin.
Vesistöjen kunnostukset
Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden investointikustannukset on arvioitu pääasiassa hankkei-den kustannusarvioihankkei-den perusteella. Lisätoimenpiteihankkei-den kustannukset vaihtelevat suuresti vesimuo-dostuman luonnonolojen ja haittaa aiheuttavien tekijöiden mukaan. Ilman tarkentavaa hankesuun-nittelua tai -selvitystä on useimmiten mahdotonta tehdä yksittäisestä kohteesta edes kohtuullisen luotettavaa kustannusarviota. Kustannusarvioissa on paljon epävarmuutta. Ne ennustavat kustan-nuksia sitä paremmin mitä laajemman vesimuodostumajoukon yhteiskustannuksista on kysymys.
Lisäkustannusten arvioinnissa on käytetty olemassa olevista selvityksistä tai suunnitelmista saata-vaa tietoa ja alueellisen ympäristökeskuksen tai muiden toimijoiden asiantuntemusta. Etenkin pie-nehköissä, tähän asti selvittämättömissä kohteissa on käytetty tukena vesienhoitotoimenpiteiden kustannusten arviointiohjeessa esitettyjä keskimääräisiä ja suuntaa antavia kustannuslukuja. Kaikil-le lisätoimenpiteilKaikil-le on arvioitu investointikustannukset ja osalKaikil-le toimenpiteistä käyttö- ja ylläpito-kustannukset vuosille 2010–2015. Virtavesien kunnostukselle ja säännöstelyjen kehittämiselle ei ole katsottu mahdolliseksi arvioida tässä vaiheessa käyttö- ja ylläpitokustannuksia. Useille lisätoimen-piteille on tälle kaudelle esitetty vain toteutusta valmistelevaa suunnittelua tai selvitystyötä. Niiden kustannukset katsotaan investoinneiksi.
Säännöstelyn muutokset
Järvien säännöstelyn kehittämiskustannukset jakautuvat kertaluontoisiin suunnittelu- ja toteutuskus-tannuksiin ja pysyviin kustoteutuskus-tannuksiin, jotka johtuvat pääasiassa voimataloustappioista. Tässä vai-heessa on niistä kohteista, joissa mahdollinen säännöstelyn muutoksen suuruus on epävarma, on esitetty vain arvio suunnittelukustannuksista. Jos tarvittavan/mahdollisen säännöstelyn muutoksen suuruudesta ollaan melko varmoja, on muutokselle esitetty arvio myös pysyvistä kustannuksista.
Virtavesien rakenteelliset (morfologiset) kunnostukset
Virtavesien morfologiset kunnostuksien kustannukset jakautuvat tarveselvitys-, suunnittelu- ja to-teutuskustannuksiin. Yleensä toimenpiteet suunnitellaan siten, ettei niistä aiheudu pysyviä kustan-nuksia. Niistä kohteista, jossa mahdollinen kunnostuksen laajuus on epävarma, on esitetty vain ar-vio selvitys-/suunnittelukustannuksista. Yleensä mahdollinen kunnostus on näissä kohteissa ohjel-moitu toiselle tai kolmannelle hoitokaudelle, joten toteutuskustannuksia, ei ensimmäiselle hoito-kaudelle tule. Niissä kohteissa, joissa kunnostukset todennäköisesti toteutetaan jo ensimmäisellä hoitokaudella, on arvioitu sekä suunnittelu- että toteutuskustannukset.
Kalojen vapaan liikkumisen turvaaminen
Kalojen vapaan liikkumisen turvaamisen kustannukset jakautuvat tarveselvitys-, suunnittelu-, toteu-tuskustannuksiin sekä pysyviin kalatien käytöstä ja kunnossapidosta aiheutuviin kustannuksiin.
Energianmenetysten arvo sisältyy toteutettavien kalateiden käyttökustannuksiin.
OULUJOEN - IIJOEN VESIENHOITOALUEEN TOIMENPIDEOHJELMA 2010–2015
Osa 2
Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt
Sisällys
1 JOHDANTO ... 1 2 OSA-ALUEEN YLEISKUVAUS ... 2 3 VESIEN KUORMITUS JA MUU MUUTTAVA TOIMINTA ... 3 3.1. Kuormitus ja sen lähteet ... 3 3.1.1 Ravinnekuormitus ... 3 3.1.2 Kiintoainekuormitus ... 5 3.1.3 Happamoitumista aiheuttava kuormitus ... 5 3.1.4 Haitalliset aineet... 6 3.2 Kuormittava toiminta ... 7 3.2.1 Hajakuormitus ... 7 3.2.2 Pistekuormitus ... 8 3.3 Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen ... 10 3.3.1 Joet ... 10 3.3.2 Järvet ... 12 3.3.3 Pienet joet ja järvet sekä purovesistöt, norot ja lähteet ... 14 3.4 Veden hankinta-alueet... 14 4 VESIEN TILA JA YLEISET TILATAVOITTEET ... 15 4.1 Luokittelun perusteet ... 15 4.1.1 Ekologisen tilan luokittelu ... 15 4.1.2 Kemiallisen tilan luokittelu ... 15 4.1.3 Erityisten alueiden huomioiminen luokittelussa ... 15 4.1.4 Pintavedet, joilla pohjaveden vaikutus voi olla merkittävä ... 17 4.1.5 Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet ... 17 4.2 Vesimuodostumien tila ja tilatavoitteet... 20 4.2.1 Ekologinen tila ... 20 4.2.2 Kemiallinen tila ... 23 4.3 Pienten järvien ja jokien sekä purojen, norojen ja lähteiden tila ... 24 5 NYKYKÄYTÄNNÖN MUKAISET TOIMENPITEET ... 26 5.1 Asutus... 26 5.2 Teollisuus ja yritystoiminta ... 26 5.2.1 Teollisuuslaitokset ... 26 5.2.2 Turvetuotanto ... 27 5.2.3 Turkistarhaus ... 27 5.2.4 Kalankasvatus ... 27 5.3 Maatalous ... 27 5.4 Metsätalous ... 31 5.5 Vesistöjen säännöstely ... 32 5.6 Kunnostustoimenpiteet... 32 5.6.1 Yleistä ... 32 5.6.2 Joet ... 32 5.6.3 Järvet ... 33 5.6.4 Pienet joet ja järvet, purovesistöt, norot ja lähteet ... 34 5.6.5 Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantaminen ... 35
6 VESIEN TILATAVOITTEET JA TOIMENPITEET NIIDEN SAAVUTTAMISEKSI ... 36 6.1 Yleistä ... 36 6.2 Kalajoen vesistö ... 37 6.2.1 Vesien tila- ja tilatavoitteet ... 37 6.2.2 Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys ... 38 6.2.3 Ehdotukset lisätoimenpiteiksi ... 40 6.2.4 Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta ... 43 6.3 Pyhäjoen vesistö ... 46 6.3.1 Vesien tila- ja tilatavoitteet ... 46 6.3.2 Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys ... 48 6.3.3 Ehdotukset lisätoimenpiteiksi ... 49 6.3.4 Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta ... 53 6.4 Siikajoen vesistö ... 56 6.4.1 Vesien tilatavoitteet ... 56 6.4.2 Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys ... 57 6.4.3 Ehdotukset lisätoimenpiteiksi ... 59 6.4.4 Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta ... 62 6.5 Piehinginjoen, Pattijoen ja Haapajoen vesistöt ... 65 6.5.1 Vesien tilatavoitteet ... 65 6.5.2 Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys ... 65 6.5.3 Ehdotukset lisätoimenpiteiksi ... 66 6.5.4 Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta ... 68 6.6 Temmesjoen vesistö ... 70 6.6.1 Vesien tilatavoitteet ... 70 6.6.2 Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys ... 71 6.6.3 Ehdotukset lisätoimenpiteiksi ... 72 6.6.4 Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta ... 74 6.7 Olkijoki ... 76 6.7.1 Vesien tilatavoitteet ... 76 6.7.2 Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys ... 76 6.7.3 Ehdotukset lisätoimenpiteiksi ... 77 6.7.4 Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta ... 77 6.8 Pienet joet ja järvet sekä pienvedet ... 79 6.8.1 Vesien tilatavoitteet ja nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys ... 79 6.8.2 Ehdotukset lisätoimenpiteiksi ... 79 6.8.3 Vaikutukset ... 80 7 TOIMENPITEIDEN KUSTANNUKSET ... 81
1 JOHDANTO
Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman osassa 2 on kuvattu vesienhoitoalueen eteläistä osa-aluetta koskevia seikkoja. Alueen yleiskuvauksen lisäksi on käsitelty alueen vesien kuormitusta ja muuta muuttavaa toimintaa, vesien tilaa ja tilatavoitteita sekä nykykäytännön mu-kaisia toimenpiteitä. Luvussa 6 on arvioitu vesimuodostumakohtaisesti nykykäytännön mukais-ten toimenpiteiden riittävyyttä ja tehty tarpeelliset esitykset lisätoimenpiteiksi. Lisäksi on arvioi-tu toimenpiteiden vaikuarvioi-tuksia sekä tarvittaessa esitetty jatkoaikaa ympäristötavoitteiden saavut-tamiseksi. Lopuksi on arvioitu sekä nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden että esitettyjen lisätoimenpiteiden kustannukset.
Suunnittelun perusteita sekä koko vesienhoitoaluetta koskevia toimenpiteitä on tarkasteltu toi-menpideohjelman osassa 1. Oulujoen vesistöä on tarkasteltu toitoi-menpideohjelman osassa 3, ve-sienhoitoalueen pohjoisia vesiä osassa 4, rannikkovesiä osassa 5 ja pohjavesiä osassa 6. Toimen-pideohjelman osa 7 koostuu yhteenvedosta ja siinä käsitellään myös toimenpiteiden toteuttamis-ta.
2 OSA-ALUEEN YLEISKUVAUS
Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen eteläinen osa-alue kattaa Oulujoen vesistöalueen eteläpuoli-set vesistöt valuma-alueineen. Alueen kokonaispinta-ala on 15 300 km2. Toimenpideohjelmassa tarkasteltavien jokien kokonaispituus on 1 244 km ja järvien kokonaispinta-ala 270 km2. Kaikki vesistöt laskevat Perämereen. Suurimmat joet ovat Kalajoki, Pyhäjoki sekä Siikajoki ja suurim-mat järvet Pyhäjärvi, Uljuan tekojärvi sekä Iso Lamujärvi (kuva 1). Alueelle luonteenomainen järvien vähäisyys lisää jokien tulvaherkkyyttä.
Rannikon läheisellä vyöhykkeellä noin 100 metrin korkeuskäyrän alapuolella olevalla muinaisel-la merenpohjalmuinaisel-la sijaitsee happamia sulfaattimaita (ks. toimenpideohjelman osan 1 luku 2). Ha-jakuormitus, peruskuivatukset, voimatalousrakentaminen sekä tulvasuojelujärjestelyt ovat hei-kentäneet vesistöjen tilaa merkittävästi.
Kuva 1. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen eteläinen osa-alue.
3 VESIEN KUORMITUS JA MUU MUUTTAVA TOIMINTA
3.1. Kuormitus ja sen lähteet
3.1.1 Ravinnekuormitus
Osa-alueen vesistöihin kohdistuva fosforikuormitus on yli neljä kertaa niin suuri kuin fosforin luonnonhuuhtouma (taulukko 1 ja kuva 2) ja typpikuormitus on lähes kaksi kertaa niin suuri kuin typen luonnonhuuhtouma (taulukko 2 ja kuva 3). Pääosa kuormituksesta on maa- ja metsätalou-den sekä haja-asutuksen aiheuttamaa hajakuormitusta. Maatalous on suurin yksittäinen kuormit-taja. Fosforikuormituksesta sen osuus on noin 74 %. Pistemäisen kuormituksen (yhdyskunnat, turvetuotanto ja yritystoiminta) osuus eteläisen osa-alueen fosforikuormituksesta on noin 4 % ja typpikuormituksesta noin 11 %. Sisäisestä kuormituksesta ei ole saatavilla luotettavia arvioita.
Taulukko 1. Arvio keskimääräisestä fosforikuormituksesta ja -huuhtoumasta (t/v) vesienhoito-alueen eteläisellä osa-alueelle vuosina 2001–2006.
Vesistöalue
Fosforikuormitus (t/v)
Luon-non huuh-touma (t/v)
Yhdys-kunnat
Haja-asutus
Yritys-toiminta1
Kalan-kasvatus
Turve-tuotanto
Maa-talous2
Metsä-talous
Muu kuormi-tus3
Las-keuma vesiin
Kuor-mitus yhteensä
Kalajoki 1,9 11,8 0,0 0,0 0,4 61,1 4,1 0,1 0,7 80,1 13,0
Pyhäjoki 0,9 6,3 1,8 0,0 1,7 33,7 3,9 0,1 2,0 50,4 14,9
Piehingin-joki 0,0 0,2 0,0 0,0 0,0 0,5 0,4 0,0 0,0 1,1 0,3
Siikajoki 1,4 7,0 0,3 0,0 1,5 52,6 7,6 0,0 1,1 71,5 19,1
Pattijoki-Haapajoki 0,0 1,3 0,0 0,0 0,0 2,6 0,3 0,0 0,0 4,2 0,9
Olkijoki 0,0 0,2 0,0 0,0 0,0 0,5 0,1 0,0 0,0 0,8 0,3
Temmes-joki 0,0 2,7 0,0 0,0 0,3 24,8 1,7 0,0 0,1 29,6 5,2
Yhteensä 4,2 29,5 2,1 0,0 3,9 175,8 18,1 0,2 3,9 237,7 53,7
1) teollisuus, energiantuotanto, kaivos- ja kaivannaistoiminta
2) peltoviljely, kotieläintuotanto, turkistarhaus
3) hulevedet, varasto- ja liikennealueet, pilaantuneet maat
Maatalous 60%
Metsätalous 6%
Hulevesi 0%
Haja-asutus 10%
Pistekuormitus 2%
Turvetuotanto 3%
Laskeuma 1%
Luonnonhuuhtouma
Kuva 2. Arvio fosforikuormituksen ja fosforin luonnonhuuhtouman jakaumasta vesienhoitoalu-een eteläisellä osa-alueella.