Maatalous

10.2.4 Turkiseläintuotanto

Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet

Ympäristönsuojelulain mukaisesti turkistarhalla tulee olla ympäristölupa, jos se on tarkoitettu vä-hintään 250 siitosnaarasminkille tai lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaavalle muulle eläinmäärälle. Myös pienemmälle tarhalle on haettava ympäristölupa, jos toiminnasta saat-taa aiheutua vesistön pilaantumista tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Ympäristösuojelulain mu-kainen määräys koskee vuodesta 2000 lähtien tarpeellisin osin myös vanhoja eläinsuojia ja turkis-tarhoja, joiden kohdalla alueellinen ympäristökeskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on harkinnut luvan tarpeellisuuden. Ympäristöluvat sisältävät yleisiä määräyksiä tuotannon määrästä, lannan käsittelystä ja vesiensuojelusta.

Turkistarhauksen vesiensuojelumääräykset annetaan niiden lupakäsittelyn yhteydessä. Vesiensuoje-lun tehostamiseksi turkistarhoilla otetaan käyttöön halliratkaisuja ja vesitiiviitä lanta-alustoja. Käy-tettäviä rehuja ja ruokintamenetelmiä sekä lannan käsittelyä ja hyötykäyttöä kehittämällä vaikute-taan vesistökuormitukseen.

Pohjavesiä koskevat turkiseläintuotannon toimenpiteet käsitellään toimenpideohjelman osassa 6:

pohjavedet.

Lisätoimenpidevalikoima

Valtioneuvoston vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 antaman periaatepäätöksen mukaan turkistiloilla otetaan käyttöön parasta käyttökelpoista tekniikkaa kuten halliratkaisuja ja vesitiiviitä lanta-alustoja vesiin kohdistuvan kuormituksen minimoimiseksi.

Muita vesienhoitoalueen turkiseläintuotannolle soveltuvia lisätoimenpiteitä ovat:

Olemassa olevien tarhojen valumavesien käsittely vesiensuojelutarpeet huomioon ottaen.

Turkistarhojen varjotalojen varustaminen vesitiiviiksi.

Turkistarhoilla tehtäviä vesiensuojeluinvestointeja, kuten tiiviitä alustoja ja valumavesien käsitte-lymenetelmiä, pyritään tukemaan valtion budjetin mahdollistamissa puitteissa.

osin myös vanhoja eläinsuojia. Viimeksi mainittujen luvantarpeen on harkinnut eläinsuojan koosta riippuen joko kunnan ympäristöviranomainen tai ympäristökeskus. Eläinsuoja voi tulla lupavelvol-liseksi myös terveydensuojelulain tai naapuruussuhdelain perusteella. Ympäristöluvissa määrätään muun muassa lantaloista ja tarvittavan peltopinta-alan suuruudesta lannan levitystä varten.

Ympäristönsuojelulain 19 §:n mukaan kunnalla on mahdollisuus antaa tarpeellisia paikallisista olo-suhteista johtuvia kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Annettuihin ympäristömääräyk-siin sisältyy vaihtelevasti myös kotieläintalouteen liittyviä määräyksiä.

Kaavoituksella sovitetaan yhteen erilaisten maankäyttömuotojen tarpeita ja minimoidaan haitallisia ympäristömuutoksia. Eläinsuojien sijoittumista voidaan ohjata oikeusvaikutteisella yleis- tai asema-kaavalla. Jos kunnassa on tarvetta kaavoittaa eläinten pidolle osoitettuja alueita, merkitään alueva-raukset yleensä maatalouden suurten eläintuotantoyksiköiden aluemerkinnällä ME. Kaavat eivät sellaisenaan ole riittäviä ratkaisemaan eläinsuojan sijoittamista, vaikka niissä olisikin esitetty selvi-tyksiä eläinsuojien ympäristövaikutuksista. Eläinsuojan sijoittaminen ratkaistaan aina tapauskohtai-sessa ympäristölupamenettelyssä.

EU:n temaattinen strategia torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annettiin 2007. Parhaillaan EU:ssa on valmisteilla direktiivi yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaan-saamiseksi (COM (2006) 373), jonka tavoitteena on vähentää torjunta-aineiden käytöstä ympäristöl-le ja ihmisten terveydelympäristöl-le aiheutuvia vaaroja ja pyrkiä kestävämpään torjunta-aineiden käyttöön sekä riskien ja käytön selkeään vähentämiseen ammattikäyttöön vaikuttamatta.

Nykyinen maanvuokralaki mahdollistaa maatalousmaan vuokraamisen enintään 10 vuodeksi. Lyhy-et pellonvuokrausajat vaikeuttavat pitkäjänteistä toimintaa sekä halukkuutta peltojen perusparan-nukseen ja maan rakenteen hoitoa edistäviin toimenpiteisiin. Lyhyet pellonvuokrausajat ovat on-gelmallisia myös tilusjärjestelyissä.

Nykyinen taloudellinen ohjaus

Täydentävien ehtojen noudattaminen on EU:n suorien tukien eli tilatuen ja tuotantoon sidottujen suorien EU-tukien sekä maatalouden ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen saannin edellytyk-senä. Täydentävät ehdot muodostuvat hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisää-teisistä hoitovaatimuksista. Muutokset torjunta-aineita koskevassa lainsäädännössä tulevat todennä-köisesti vaikuttamaan täydentävien ehtojen sisältöön.

Käytännössä maatalouden ympäristönsuojelua edistetään ennen kaikkea Manner-Suomen maaseu-dun kehittämisohjelma 2007–2013:een sisältyvällä maatalouden ympäristötukijärjestelmällä. Maa-talouden ympäristötuki sisältää muun muassa vesiensuojelun kannalta keskeisiä toimenpiteitä maa-taloudessa. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on vähentää kuormitusta pinta- ja pohjavesiin sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta. Ympäristötuen perustoimenpiteisiin on sitoutunut yli 90 % ve-sienhoitoalueen tiloista. Lisäksi alueella on toteutettu ympäristötuen erityistukijärjestelmään kuulu-via toimenpiteitä. Maatalouden ympäristötukeen on tehty vesistökuormituksen vähentämistä tehos-tavia muutoksia ja niitä pyritään kehittämään lisää.

Maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013 sisältää myös muita tukijärjestelmiä sekä hankkeita, joil-la voidaan edistää maatalouden vesiensuojelua. Ei-tuotannollisten investointien tueljoil-la voidaan ra-hoittaa monivaikutteisten kosteikkojen perustamista. Maaseudun kehittämisohjelman maaseutualu-eiden elämänlaatua ja maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamista edistävillä hankkeilla (maa-seutuohjelman linja 3) sekä maaseudun toimintaryhmien paikallisilla hankkeilla (Leader-toimintatapa) voidaan rahoittaa vesiensuojelua edistäviä hankkeita. Näiden tukien käyttö maatalou-den kuormituksen vähentämisessä on ollut vielä vähäistä, mutta kaikki mahdollisuudet käytön laa-jentamiseen tulisi selvittää. Neuvoston maaseudun kehittämisasetus (1698/2005) tarjoaa myös

mah-dollisuuden ottaa käyttöön ns. vesipuitedirektiivi-tuki (artikla 38), jolla korvataan viljelijöille vesi-puitedirektiivin toimeenpanosta aiheutuvia kustannuksia ja tulonmenetyksiä. Myös investointituilla voidaan rahoittaa toimenpiteitä, joilla on vesiensuojelullista vaikutusta.

Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella peltojen keskimääräiset fosforitaseet ovat suuria. Alueella on paljon tasaisia turvemaapeltoja, joilta ravinteita huuhtoutuu vesistöihin pääosin liukoisessa muodos-sa. Nykyisillä, suurelta osin eroosion vähentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä ei näin ollen voida tehokkaasti vähentää ravinteiden huuhtoutumista.

Pohjavesiä koskevat maataloustoimenpiteet käsitellään toimenpideohjelman osassa 6: pohjavedet.

Lisätoimenpidevalikoima

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 on tavoitteena vä-hentää maatalouden ravinnekuormitusta vuoteen 2015 mennessä vähintään kolmanneksella vuosien 2001–2005 keskimääräisestä tasosta. Kuormituksen vähentämisessä EU:n osaksi rahoittama maata-louden ympäristötukijärjestelmä on edelleen tärkein keino.

Suuressa osassa vesienhoitoaluetta pintavesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää maatalouden kuormituksen vähentämistä enemmän kuin kolmanneksella. Tähän tarvitaan monenlaisia ja laaja-alaisia toimenpiteitä sekä niiden toteutuskeinoja. Keskeisimpiä ovat ravinnepäästöjen hallintaan ja peltojen suurien ravinnepitoisuuksien ja -taseiden vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet. Toimenpi-teiden keskeisenä perustana ovat nykyiseen maatalouden ympäristötukijärjestelmään sisältyvät toi-menpiteet ja niiden kehittäminen. Edellytyksenä toimenpiteiden toteuttamiselle on uusia toimenpiteitä koskien tarpeen mukaan ohjauskeinojen kehittäminen ja rahoituksen järjestyminen.

Ympäristötukijärjestelmään sisältyy perus-, lisä- ja erityistukitoimenpiteitä. Sen sijaan vesienhoitosuunnitelmassa lisätoi-menpiteet ovat niitä toimenpiteitä, joita tarvitaan nykyisten lisäksi vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Lisätoilisätoi-menpiteet ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin nykykäytännön mukaiset toimet, kysymys on paljolti toimenpiteiden suuntaamisesta, tehos-tamisesta ja määrällisestä lisäämisestä.

Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueelle soveltuvat keskeiset lisätoimenpiteet ovat ravinnepäästöjen hallinta: optimaalinen lannoitus

ravinnepäästöjen tehostettu hallinta: lannan hyödyntämisen merkittävä tehostaminen ja pel-tojen ravinnevarastoa hyödyntävä viljely

talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisäys suojavyöhykkeiden lisäys

kosteikkojen lisäys

säätösalaojituksen lisäys: salaojituksen muuttaminen säätösalaojitukseksi tai säätökasteluksi ja uudet salaojitukset säätösalaojituksena tai -kasteluna

lannan jatkokäsittelyn tehostaminen: lannan käsittely uutta teknologiaa hyväksikäyttäen pohjavesialueiden peltoviljelyn vesiensuojelu

tilakohtainen tehostettu koulutus ja neuvonta

Pääosa edellä mainituista toimenpiteistä vähentää mm. kasviravinnekuormitusta. Säätösalaojituksen lisäyksen keskeisimpänä tavoitteena on tällä vesienhoitoalueella happamuus- ja metallikuormituksen vähentäminen happamilta sulfaattimailta (ks. luku 10.6).

Suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen lisäämistavoitteena on, että yleissuunnitelmissa esitetyt kohteet saadaan toteutetuksi. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmat on varsin kattavasti laadittu alueille, joilla on laajasti suojavyöhyketarvetta. Ensimmäiset peltoalueiden monivaikutteisten kosteikkojen

yleis-suunnitelmat on laadittu v. 2008–2009 ja suunnittelu jatkuu lähivuosina. Lisäksi suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen tarvetta on paikallisesti peltoalueilla, joille yleissuunnitelmaa ei ole laadittu.

Säätösalaojituksella tarkoitetaan salaojitusta, jonka kuivatussyvyyttä voidaan säädellä.

Ravinnepäästöjen hallinnalla tarkoitetaan kasvilajit ja peltojen ravinnetilanne huomioivaa optimaalista lannoitusta. Tällöin lannoituksessa huomioidaan muun muassa viljavuustutkimukset ja typpivarastojen analysointi.

Ravinnepäästöjen tehostettu hallinta sisältää lähinnä karjatalouden keskittymäalueilla ja korkean fosforitason pelloilla peltojen ravinnekuormituksen vähentämiseksi tehtävät tehostetut toimenpiteet, kuten lannan hyödyntämisen merkittävä tehostaminen ja viljely niin, että hyödynnetään pellossa olevaa ravinnevarastoa esimerkiksi energiakasvien avulla.

Talviaikainen kasvipeitteisyystarkoittaa pellon pitämistä kasvipeitteisenä ympärivuoden esimerkiksi nurmen, syysviljan tai kevennetyn syyssänkimuokkauksen avulla. Tähän kokonaisuuteen sisältyy myös turvepeltojen nurmiviljely ja hoidettu vilje-lemätön pelto.