Teollisuus ja yritystoiminta

10.2.1 Teollinen ja kaupallinen toiminta

Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet

Ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisesti kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toi-minnot tarvitsevat ympäristöluvan. Ympäristönsuojeluasetuksen mukaisesti ympäristölupa on oltava kaikille merkittäville teollisille toiminnoille kuten esimerkiksi massa-, paperi- ja kartonkitehtaalle, rauta- ja terästehtaalle, kemiantehtaalle, kaivostoiminnalle, malmin tai mineraalien rikastamolle, mai-donjalostuslaitokselle sekä elintarviketuotantolaitokselle.

Teollisuussektorilla ympäristöhaittoja tarkastellaan kokonaisvaltaisesti ja ympäristön eri osiin kohdis-tuvat vaikutukset otetaan tasavertaisesti huomioon. Päästöjen rajoittaminen perustuu parhaaseen käy-tettävissä olevaan tekniikkaan (BAT).

Teollisuuslaitoksen lupaprosessissa selvitetään myös vaarallisia ja haitallisia aineita koskevassa ase-tuksessa mainittujen aineiden käyttö ja päästöjen merkittävyys. Tarvittaessa näille aineille asetetaan päästö- ja tarkkailumääräyksiä.

Pohjavesiä koskevat teollisen ja kaupallisen toiminnan toimenpiteet käsitellään toimenpideohjelman osassa 6: pohjavedet.

Lisätoimenpidevalikoima

Valtioneuvoston vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 antaman periaatepäätöksen mukaan teollisen toiminnan haittojen vähentämisessä painotetaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyt-töönottoa, prosessitekniikan kehittämistä, jäteveden puhdistusprosessin optimointia, teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien yhteiskäsittelyä sekä häiriötilanteiden ennalta ehkäisyä.

Vaikuttavimpia vesiensuojelun lisätoimenpiteitä ovat sellaiset toimenpiteet, joilla voidaan vähentää häiriöpäästöjä. Tarvittavat lisäinvestoinnit ja käyttökustannukset sekä toimenpiteiden tarve vaihte-levat tehdaskohtaisesti. Päästövähennystavoitteita ja niihin liittyviä lisätoimenpiteitä määritetään vain paikallisen ja tehdaskohtaisen arvioinnin perusteella, jolloin niitä tarkastellaan lupaprosessin yhteydessä.

10.2.2 Turvetuotanto

Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet

Ympäristönsuojeluasetuksen mukaan ympäristölupa vaaditaan turvetuotannolta ja siihen liittyvältä ojitukselta, jos tuotantoala on yli 10 hehtaaria. Ympäristölupaa tulee hakea myös alle 10 hehtaarin tuotantoalueille, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista tai jos turvetuotantoalue sijoittuu pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Myös ve-denottamoiden suoja-aluepäätökset tulee ottaa huomioon turvetuotannosta päätettäessä. Suoja-aluepäätöksissä on vesilain perusteella annettuja, vedenottamon suoja-alueelle sijoitettavia toimin-toja koskevia määräyksiä.

Turvetuotantoalueiden ympäristöluvissa annetaan määräyksiä muun muassa vesiensuojelurakenteis-ta, niiden kunnossapidosta ja käytöstä sekä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusta. Ympäristöluvat ovat pääsääntöisesti voimassa toistaiseksi, mutta niiden lupamääräyksiä tarkistetaan noin 10 vuoden välein.

Ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja parhaan käytännön periaatteen (BEP) soveltamista. Turvetuotantoalueilla BAT määritel-lään tapauskohtaisesti ottaen huomioon tuotantoalueen erityisolosuhteet sekä jäljellä oleva käyt-töikä. Uusilta turvetuotantoalueilta vaaditaan yleensä aina vähintään pintavalutuskenttää tai muuta sen tasoista vesiensuojelua. Mahdollisuudet ympärivuotiseen pintavalutuksen toteuttamiseen on tutkittava tuotantoalueen koosta riippumatta. Muutoinkin turvetuotannon tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ympäristölupien tarkistamisen yhteydessä pyritään aina tehostamaan vesiensuojelua perustasosta.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaan menettelyä sovelletaan turvetuo-tantoalueisiin, joiden yhtenäinen tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria.

Turvetuotannon ympäristönsuojeluoppaan mukaan ympäristöhaittoja vähennetään tuotannon huolel-lisella suunnittelulla ja toteutuksella sekä erilaisilla ympäristönsuojeluratkaisuilla. Kaikkien turve-tuotantoalueiden vesistökuormitusta vähennetään tuotantoalueen eristysojituksella, sarkaoja-altailla, lietteenpidättimillä sekä laskeutusaltailla. Vesienkäsittelyn perusmenetelmien lisänä käytetään te-hostettuja vesienkäsittelymenetelmiä, joilla voidaan pidättää kiintoaineen lisäksi ravinteita ja liuen-neita orgaanisia ailiuen-neita. Tehostetuista vesienkäsittelymenetelmistä tällä hetkellä yleisimmin käytet-ty menetelmä on pintavalutus, missä turvetuotantoalueelta tulevat vedet puhdistuvat kulkiessaan luonnontilaisen suoalueen kautta. Muita käytössä olevia vesiensuojelumenetelmiä ovat virtaaman-säätö, kosteikot, kasvillisuuskentät, maaperäimeytys tai kemiallinen käsittely.

Vesienhoitoalueen toiminnassa olevien turvetuotantoalueiden vesiensuojelu on ratkaistu lupamenet-telyllä. Vesienhoitoalueella kaksi kolmasosaa turvetuotannon vesistä käsiteltiin vuonna 2007 sulan maan aikana pintavalutuksella tai muulla vähintään yhtä tehokkaalla vesienkäsittelymenetelmällä.

Turvetuotantoalueiden toiminnallisilla ja rakenteellisilla ratkaisuilla huolehditaan siitä, ettei tuotan-toalueelta purkautuvia pintavesiä imeydy pohjaveteen eivätkä kuivatus ja vesienkäsittely aiheuta haitallista pohjavedenpinnan alenemista.

Turvetuotannosta poistuu suunnittelukauden aikana alueita, joiden vesiensuojelumenetelmät ovat osittain riittämättömiä nykyiseen vaatimustasoon nähden. Niitä korvataan uusilla tuotantoalueilla, joiden vesiensuojelurakenteet täyttävät nykyiset vaatimukset. Koska toiminta tulee kuitenkin toden-näköisesti laajenemaan, turvetuotannon kokonaiskuormituksen arvioidaan pysyvän entisellään tai jonkin verran kasvavan nykyisestä. Suunnittelukaudella arvioidaan otettavan käyttöön noin 7 100

hehtaaria uusia turvetuotantoalueita. Näistä noin 2 700 hehtaaria sijoittuu vesienhoitoalueen eteläis-ten vesistöjen, 1 400 hehtaaria Oulujoen vesistön sekä 3 000 hehtaaria pohjoiseteläis-ten vesistöjen valu-ma-alueille.

Pohjavesiä koskevat turvetuotannon toimenpiteet käsitellään toimenpideohjelman osassa 6: pohja-vedet.

Lisätoimenpidevalikoima

Valtioneuvoston vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 antaman periaatepäätöksen mukaan turvetuotannon haittojen vähentämisessä painotetaan sijainninohjausta, valuma-alueittaista suunnit-telua, elinkaaren aikaiset vaikutukset huomioon ottavan parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöä sekä tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelua. Nämä toimenpiteet ovat vesienhoi-toalueella jo osa nykyistä käytäntöä.

Happamilla sulfaattimailla sijaitsevien turvetuotantoalueiden kuivatusjärjestelyt suunnitellaan ja toteutetaan niin, ettei happamuushaittoja pääse syntymään. Myös turvetuotantoalueen jälkihoidon suunnittelussa on otettava huomioon happamuuskuormituksen estäminen.

Turvetuotannon lisätoimenpiteet ratkaistaan tapauskohtaisesti ympäristölupapäätöksissä.

10.2.3 Kalankasvatus

Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet

Ympäristönsuojeluasetuksen mukaan kalankasvatus- ja kalanviljelylaitokset tarvitsevat luvan sil-loin, kun niissä käytetään vähintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa tai sitä vastaava määrä muuta rehua, tai kun kalojen kasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa. Lisäksi luvan tarvitsee kooltaan vä-hintään 20 hehtaarin luonnonravintolammikko tai lammikkoryhmä.

Laitoksilla käytetään vesiensuojelurakenteina lietetaskuja tai -altaita, pyörreselkeyttimiä ja rumpu-siivilöitä. Kalankasvattamoissa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän fosforia sisältäviä rehu-ja. Kassikasvattamoissa tämä on keskeisin keino kuormituksen vähentämiseksi. Kuormitusta pie-nennetään lisäksi automaattiruokinnalla ja kalojen hyvinvoinnista huolehtimalla.

Lisätoimenpidevalikoima

Valtioneuvoston vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 antaman periaatepäätöksen mukaan kalankasvatuslaitosten vesiensuojelua tulee tehostaa erityisesti silloin, kun niiden kuormitus kohdis-tuu pintavesiin, jotka ovat hyvää heikommassa tilassa ja joissa tilaa voidaan parantaa niiden kuor-mitusta alentamalla, tai vesiin, joiden tila uhkaa heiketä niiden ravinnekuormituksen vuoksi. Kalan-kasvatuksen haittojen vähentämisessä on sijainninohjauksella sekä rehujen ja ruokintamenetelmien kehittämisellä tulevaisuudessakin tärkeä merkitys. Myös maa-allaskasvatuksen vesiensuojelutoimia tulee tehostaa.

Kalankasvatuksen lisätoimenpiteet ratkaistaan tapauskohtaisesti vesienjohtamis- ja ympäristölupa-päätöksissä.

Kalankasvattajat voivat saada harkinnanvaraista EU-tukea uusien laitosten rakentamiseen tai vanho-jen laitosten perusparantamiseen Euroopan kalatalousrahastosta (EKTR). Tuen määrä voi olla 35–

70 % laitosten ympäristönsuojelua parantavista investoinneista.

10.2.4 Turkiseläintuotanto

Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet

Ympäristönsuojelulain mukaisesti turkistarhalla tulee olla ympäristölupa, jos se on tarkoitettu vä-hintään 250 siitosnaarasminkille tai lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaavalle muulle eläinmäärälle. Myös pienemmälle tarhalle on haettava ympäristölupa, jos toiminnasta saat-taa aiheutua vesistön pilaantumista tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Ympäristösuojelulain mu-kainen määräys koskee vuodesta 2000 lähtien tarpeellisin osin myös vanhoja eläinsuojia ja turkis-tarhoja, joiden kohdalla alueellinen ympäristökeskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on harkinnut luvan tarpeellisuuden. Ympäristöluvat sisältävät yleisiä määräyksiä tuotannon määrästä, lannan käsittelystä ja vesiensuojelusta.

Turkistarhauksen vesiensuojelumääräykset annetaan niiden lupakäsittelyn yhteydessä. Vesiensuoje-lun tehostamiseksi turkistarhoilla otetaan käyttöön halliratkaisuja ja vesitiiviitä lanta-alustoja. Käy-tettäviä rehuja ja ruokintamenetelmiä sekä lannan käsittelyä ja hyötykäyttöä kehittämällä vaikute-taan vesistökuormitukseen.

Pohjavesiä koskevat turkiseläintuotannon toimenpiteet käsitellään toimenpideohjelman osassa 6:

pohjavedet.

Lisätoimenpidevalikoima

Valtioneuvoston vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 antaman periaatepäätöksen mukaan turkistiloilla otetaan käyttöön parasta käyttökelpoista tekniikkaa kuten halliratkaisuja ja vesitiiviitä lanta-alustoja vesiin kohdistuvan kuormituksen minimoimiseksi.

Muita vesienhoitoalueen turkiseläintuotannolle soveltuvia lisätoimenpiteitä ovat:

Olemassa olevien tarhojen valumavesien käsittely vesiensuojelutarpeet huomioon ottaen.

Turkistarhojen varjotalojen varustaminen vesitiiviiksi.

Turkistarhoilla tehtäviä vesiensuojeluinvestointeja, kuten tiiviitä alustoja ja valumavesien käsitte-lymenetelmiä, pyritään tukemaan valtion budjetin mahdollistamissa puitteissa.