Yleiset tilatavoitteet ja kuormituksen vähentäminen

Rehevyys ja kiintoainekuormitus heikentävät lähes kaikkien tarkasteltujen jokialueiden ja järvien tilaa. Maape-rän happamuus heikentää Perhonjoen alaosan, siihen laskevien pienten jokien sekä Kälviänjoen ja Korpilah-denojan tilaa. Lisäksi säännöstely, perkaukset, rantavyöhykkeen muokkaus, vaellusesteet ja monet muutkin raken-teelliset seikat vaikuttavat useiden vesimuodostumien tilaan. Jokien yläosilla turvetuotanto on merkittävä kuormit-taja ja alueen tunnusomainen kuormitkuormit-taja on myös turkistalous.

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Perhonjoen valuma-alueella seuraavaa:

· Vesistön ravinne- ja kiintoainepitoisuus tulee saada selkeästi alemmaksi.

· Perhonjoen alajuoksun ja muiden happamuudesta kärsivien jokien happamuuspiikkejä tulee lieventää ja samalla pienentää vesistön korkeita metallipitoisuuksia niin, että kalakuolemia ei enää esiinny ja, että ka-lasto saadaan palautumaan niihin vesistönosiin, joissa se on happamuuden vuoksi hävinnyt tai taantunut.

· Vaelluskalojen (siian, meritaimenen, ja nahkiaisen) liikkuminen tulee olla mahdollista vähintään Perhon-joen pääuomassa ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita.

· Perhonjoen vaelluskala- ja nahkiaiskantojen sekä keskiosan sekä vesistön latvaosien jokien taimen- ja rapukantojen elinmahdollisuuksia on parannettava.

· Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista.

· Jokiekosysteemin toimivuutta ja monimuotoisuutta ml. rantavyöhyke tulee turvata ja parantaa etenkin keskisuurten ja pienten jokien tilan parantamisessa

· Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueen latvoilla

· Tekojärvien ja niiden vaikutuspiirissä olevien jokien kalojen elohopeapitoisuuksia tulee saada pienem-mäksi

Arvio fosforipitoisuuden vähentämistarpeesta on esitetty kuvassa 10 a ja a-klorofyllipitoisuuden vähentämistarve kuvassa 10 b.

Kuva 10 a. Kokonaisfosforin vähennystarve

Kuva 10 b. A-klorofyllin vähentämistarve.

8.3.1 Joet

Muutamassa alueen joessa hyvä tila on jo saavutettu, vaikka se saattaakin olla uhattuna. Näillä vesistöillä tilan parantaminen tai ylläpitäminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Näissä joissa kuormitus on suhteellisen vähäistä ja uoma sekä rantavyöhyke ovat melko luonnontilaisia. Joet ovat saattaneet kuitenkin kärsiä esimerkiksi valuma-alueen ojitusten aiheuttamisesta hiekoittumistesta, minkä vuoksi kunnostuksil-le saattaa olla tarvetta. Ullavanjoen tila on heikompi ja sen hyvä tila onkin uhattuna: joen kuormitus on suurempaa ja ravinnepitoisuudet ovat selvästi koholla. Tavoitteet: jokien ja niiden rantavyöhykkeen monimuotoisuudesta huo-lehtiminen tai sen lisääminen, ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lasku 0-30 %. Osa joista voisi pienehköillä

kuor-mitusta vähentävillä ja rantaluontoa säästävillä toimilla saavuttaa jopa erinomaisen tilan. Näihin vesistöihin kuulu-vat Penninkijoki, Pahkajoki, Kivioja ja Pajuoja. Myös Ullavanjoki kuuluu tähän ryhmään, vaikka sen hyvä onkin selvästi uhattuna.

Osa pienistä ja keskisuurista joista on maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja osittain myös esimerkiksi taa-jamien jätevesien siinä määrin kuormittamia, että hyvää tilaa ei ole saavutettu, tai jos on, se on selvästi uhattuna.

Joissa voi olla myös huomattavia rakenteellisia muutoksia, kuten perkauksia ja patoja. Jokien tilana parantaminen edellyttää useimmiten selkeää ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä ja toisaalta rakenteellisia paran-nuksia, kuten nousuesteiden poistoa sekä uoman ja rantavyöhykkeen monimuotoisuuden lisäämistä. Köyhäjoen kohdalla tilan parantaminen edellyttää lisäksi happamuuden vähentämistä. Tavoitteet: ravinne-, kiintoaine- ja hu-muspitoisuuksien vähentäminen 10-60 %. Ekologista tilaa voidaan parantaa myös jokiuomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuutta lisäämällä ja säilyttämällä, mikä vähentää myös kiintoaineen kulkeutumista joessa. Köyhäjoella lisäksi pitemmän jakson pH-minimin tulisi olla yli 5,5. Näihin vesistöihin kuuluvat Perhonjoen keski- ja yläosa, Köy-häjoki, Halsuanjoki ja Patanajoen yläosa.

Alunamaa-alueella virtaavien jokien keskeinen ongelma on happamuus. Näiden jokien tila on yleensä välttävä-huono. Happamuuden suhteen kehityksessä on ollut suotuisia merkkejä viime vuosina, mutta kyse voi olla suo-tuisasta jaksosta, sillä perusongelma ei ole hävinnyt. Tämän alueen joilla tilan parantaminen edellyttää ensisijai-sesti happamuuden vähentämistä sekä toissijaiensisijai-sesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä ja elinympäristöjen kun-nostuksia. Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia. Tavoitteet:

pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5; fosforipitoisuuksien lasku 20-30 % sekä uomien ja rantavyöhykkeen monimuo-toisuuden lisääminen. Näihin vesistöihin kuuluvat Kälviänjoki, Vähäjoki, Kainobäcken, Hömossadiket, Såkabäcken ja Korpialhdenoja.

Voimakkaasti muutetuissa joissa vesistörakentamisen ja säännöstelyn vaikutukset ovat muita paineita merkit-tävimpiä. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämisen on näissäkin joissa tärkeää, mutta suurin ekologiseen tilaan vaikuttava tekijä on vesistörakentamisen aiheuttama elinympäristöjen määrällinen ja laadullinen heikentymi-nen. Näissä jokimuodostumissa tilan parantaminen tarkoittaa niin sanotun hyvän saavutettavissa olevan tilan saa-vuttamista, mikä edellyttää vesienhoidon tavoitteiden yhteensovittamista voimatalouden ja tulvasuojelun asettami-en reunaehtojasettami-en kanssa. Tavoitteet: Ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiasettami-en 0-30 % vähasettami-entäminasettami-en, jokiuoman ja ran-tavyöhykkeen monimuotoisuuden lisääminen ja vesieliöstön liikkuvuuden järjestäminen ja vesienhoidon tavoittei-den yhdistäminen tulvasuojelun tavoitteisiin. Näitä jokia ovat Venetjoki, Patananjoen yläosa ja Patanan tekojärven täyttökanava. Tavoitteiden kannalta tähän ryhmään voidaan lukea myös Perhonjoen alaosa, sillä sen kohdalla rakenteelliset ja hydrologiset tekijät ovat suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle. Perhonjoen alaosaa ei ole kuitenkaan nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi.

8.3.2 Järvet

Matalien Ullavanjärven ja Halsuanjärven suurin ongelma on rehevöityminen ja sen aiheuttamat seuraukset, kuten kalaston muutokset. Ullavanjärven tilassa on havaittavissa heikentymistä pitkällä aikavälillä, muun heikke-neminen vaikuttaa pysähtyneen 2000-luvulla. Myös Halsuanjärvellä tila on pitkän ajan kuluessa heikentynyt, mutta kehitys vaikuttaa 2000-luvulla pysähtyneen ja jopa myönteisiä merkkejä on havaittavissa. Kummatkin järvet ovat hyvin humuspitoisia ja veden tumma väri vaimentaakin ravinnekuormituksen vaikutuksia esimerkiksi leväntuotan-toon. Kumpikaan järvi ei ole kaukana hyvästä tilasta, vaikka hyvän tilan alaraja onkin järvien luonnontilasta varsin kaukana. Keskeisessä asemassa kuormituksen vähentämisessä on varsinkin Ullavanjärvellä lähivaluma-alue.

Myös sisäisen kuormituksen merkitys lienee nykyisin merkittävä. Tavoitteet: Ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien lasku 10-20 % sekä elinvoimainen ja monipuolinen kalasto.

Korpijärvi on ainut hyvässä tilassa oleva järvi alueella. Järven valuma-alue on varsin pieni ja osin varsin luon-nontilainen. Korpijärven hyvän ekologisen tilan ylläpitäminen tai parantaminen edellyttää, ettei kuormitusta tai mui-ta tilaa heikentäviä toimia lisätä. Tavoitteet: Tilaa heikentävien toimien välttäminen rannoilla ja valuma-alueella.

Osa alueen järvistä on siinä määrin rehevöityneitä tai kiintoaine- ja humuskuormituksen muuttamia, että ne ei-vät saavuta hyvää tilaa. Näihin kohdistuu voimakkuudeltaan vaihtelevaa maa- ja metsätalouden ravinnekuormitus-ta ja monet ovat kärsineet aiemmin soiden ojitusten ja turvetuoravinnekuormitus-tannon kiintoaine- ja humuskuormituksesravinnekuormitus-ta. Jo luonnostaan matalien järvien mataloituminen on kärjistänyt happitilannetta entisestään. Muutama järvi on umpeen

kasvamassa usein sekä luontaisista tai historiallisista syistä (järvenlaskut), mutta ravinne- ja kiintoainekuormitus on nopeuttanut kehitystä selvästi. Tavoitteet: ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien pitäminen hyvän tilan rajoissa sekä humuspitoisuuden kasvun pysäyttäminen. Monitavoitteiset kunnostukset umpeenkasvavilla järvillä. Näitä järviä ovat Jängänjärvi, Patanajärvi, Haapajärvi ja Emmes-Storträsket.

Tekojärvien ja Perhonjoen keskiosan järviryhmän ongelmat liittyvät niiden käyttöön ja toisaalta syntyhistoriaan.

Tilaa heikentävänä tekijöinä on suuri talviaikainen pinnanlasku, joka kuluttaa rantoja ja heikentää välillisesti happi-tilannetta. Lisäksi tekojärville tyypillisesti ongelmana ovat petokalojen kohonneet elohopeapitoisuudet. Perhonjoen keskiosan järviryhmässä myös ravinne- ja klorofyllipitoisuudet ovat selvästi kohonneet, koska järveen kohdistuu koko yläpuolien Perhonjoen valuma-alueen kuormitus. Sen sijana varsinkin Venetjoen tekoaltaan ravinnekuormi-tus ja sitä kautta myös ravinnepitoisuudet ovat varsin alhaisella tasolla. Kaikki tekojärvet ovat kuitenkin hyvin tum-mavetisiä, minkä vuoksi orgaanista kuormitusta tulee vähentää. Tekojärville ovat syntyhistoriansa johdosta tyypilli-siä kohonneet kalojen elohopeapitoisuudet. Kaikissa tekojärvissä ja asiantuntija-arviona myös järviryhmässä pitoi-suudet ylittävätkin ympäristölaatunormit. Tavoitteet: säännöstelykäytäntöjen ja tulvasuojelun yhteensovittaminen ekologisen tilan tarpeet huomioiden sekä kalojen elohopeapitoisuuksien laskeminen.

8.4 Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesistöjen