Järvet ja tekojärvet

ylä-osa kuuluu tyyppinsä ja valuma-alueen olosuhteiden perusteella vesistöihin, joissa kalojen elohopeapitoisuudet saattavat ylittää laatunormit.

Ø Arvio: Patananjoen yläosa tyydyttävä, Patananjoen alaosa, Patanan tekojärven täyttökanava, Perhonjoen yläosa ja Myllyoja välttävä ekologinen tila. Patananjoen alaosa ja Perhnjoen yläosa riskissä kemiallisen ti-lan osalta, muut joet hyvä kemiallinen tila (Taulukko 6a, kuva 7).

Kälviänjoen alue: Kälviänjoki, sen sivujokiVähäjoki ja Perämereen laskeva pieni Korpilahdenoja kuuluvat ekolo-giselta tilalta maamme huonoimpiin. Huonoa tilaa ilmentävät biologiset laatutekijät, joiden perusteella tila on tyy-dyttävä-välttävä. Vesistöjen tilaa heikentää maa- ja metsätalouden hajakuormitus, turkistarhaus sekä varsinkin happamuus, sillä joet virtaa laajojen tehokkaasti kuivatettujen sulfaattimaiden läpi. pH-arvot saattavatkin olla erit-täin alhaisia. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ovat jokien kohdalla pienempi ongelma. Jokia on myös perattu, joten ne ovat varsin kaukana luonnontilasta. Kadmiumpitoisuudet ovat korkeita Kälviänjoessa ja nikkelipitoisuudet-kin selvästi kohonneita. On todennäköistä, että sekä Vähäjoessa että Korpilahdenojassa ympäristölaatunormit ylittyvät.

Ø Arvio: Kaikki vesistöt huono ekologinen tila sekä hyvää huonompi kemiallinen tila (Taulukko 6a, kuva 7).

myös luonnontilaisia soita, samoin kuin turvetuotantoalueita, kuten suuri Kairinneva Venetjoen alueella, löytyy.

Järveä kuormittaa myös muun muassa haja- ja ranta-asutus sekä Halsuan jätevedet. Lisäksi järveä säännöstel-lään. Kuormitus on rehevöittänyt järveä. Mutta vaikka ravinnepitoisuudet ilmentävät tyydyttävää tilaa, on kasvi-planktonin perusteella tila parempi. Järvi on varsin humuspitoinen ja ilmeisesti humus ja veden tumma väri vai-mentaa kuormituksen vaikutuksia. Järvi on ilmeisesti myös melkoisen sisäkuormitteinen, sillä talviaikaiset fosforipi-toisuudet ovat selvästi kesäaikaisia pienempiä. Myös järveen laskevien jokien vedenlaatu on jopa parempaa kuin itse järven. Luultavasti pitkään jatkunut ravinne-, humus- ja orgaanisen aineksen kuormitus on muuttanut olosuh-teita matalissa järvessä ja altistanut sitä rehevöitymiselle. Matlassa järvessä myös tuulet sekoittavat vettä ja pitä-vät ravinteita tehokkaasti kierrossa.

Ø Arvio: ekologinen tila tyydyttävä(Taulukko 6b, kuva 7).

Muut järvet: Kaikki Perhonjoen muut luonnonjärvet ovat pieniä ja matalia runsashumuksisia järviä. Osaa järvistä on laskettu. Järvistä Korpijärvi, Jängänjärvi ja Patananjärvi sijaitsevat valuma-alueen latvoilla. Etenkin Patananjär-ven valuma-alue on hyvin pieni. KorpijärPatananjär-ven ja JängänjärPatananjär-ven valuma-alue on hyvin harvaan asuttua. Valuma-alueen soista varsin suuri osa on ojitettu. Metsätalouden ja -ojitusten merkitys kuormittajana onkin alueella hallit-seva. On todennäköistä, että kaikkien järvien kohdalla ovat metsäojitukset ja muu maankäyttö aiheuttaneet pitkällä aikavälillä humus- ja kiintoainekuormitusta, joka on muuttanut jo luonnostaan matalien järvien olosuhteita, altista-nut järviä muun muassa happikadoille ja heikentänyt ekologista tilaa. Selvimmin tämä näkyy Happajärvessä ja Emmes-Storträsketissä. Haapajärvi on Perhonjoen yläosan ja Emmes-Storträsket Ullavanjoen laajentuma. Mo-lemmat ovatkin läpivirtaustyyppisiä ja niihin kohdistuu koko yläpuolisen valuma-alueen kuormitus. MoMo-lemmat järvet ovatkin pitkään jatkuneen ravinne- ja kiintoainekuormituksen seurauksena mataloituneet ja Haapajärvi lähes um-peenkasvanut. Muista järvistä myös Jängänjärvellä on umpeenkasvun merkkejä. Järvistä on hyvin vähän ajanmu-kaista tietoa. Koska paineiden tai olosuhteiden ei tiedetä muuttuneen, luokitellaan järvet edellisen hoitokauden tulosten pohjalta. Järvistä Patananjärvi on selvästi rehevöitynein ja Korpijärvi vastaavasti lähimpänä luonnontilaa.

Ø Arvio: Korpijärvi hyvä, muut tyydyttävä ekologinen tila (Taulukko 6b, kuva 7).

Tekojärvet ja voimakkaasti muutetut järvet: Perhonjoen valuma-alueella on kolme tekojärveä, joista Venetjoen tekojärvi on koko vesistöalueen suurin järvi. Tekojärvet on rakennettu tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin 1960-luvulla. Altaiden vedenkorkeuden säännöstelyväli on noin 4-7 metriä. Kaikki tekojärvet ovat matalia ja ne perustettu soisille alueille valuma-alueittensa latvaosiin. Venetjoen tekojärven valuma-alue on hyvin harvaan asut-tua ja soista. Maatalouden merkitys kuormituksessa onkin vähäinen, vastaavasti metsätalouden merkitys korostuu.

Vissaveden tekojärven valuma-alue on varsin pieni, suovaltainen ja asumaton. Suurin valuma-alue on Patanan tekojärvellä, sillä järveen johdetaan Perhonjoen yläosan vesiä. Näin ollen järveen kohdistuva kuormitus on myös suurempaa, koska sekä Perhonjoen yläosan että Patananjoen vedet ovat varsin runsasravinteisia. Vedenlaadul-taan ja ekologialVedenlaadul-taan parhaimmassa kunnossa on Venetjärven tekojärvi. Järven vedenlaatu ja ekologiset laatuteki-jät ilmentävät hyvää tilaa, kasviplankton tyydyttävää. Patanasta ja Vissavedestä ei ole ajanmukaista tietoa. Van-hempien tietojen perusteella Vissaveden ravinne-, varsinkin fosforipitoisuudet ovat olleet varsin korkeita. Myös Patanan fosforipitoisuudet ovat olleet korkeita, mutta laskusuunnassa. Typpipitoisuudet ovat vastaavasti olleet noususuunnassa. Tekojärvien suurimmat ongelmat liittyvät kuitenkin niiden käyttöön ja syntyhistoriaan. Järvien pintaa lasketaan talvella runsaasti, mikä aiheuttaa hapen vähyyttä pienentämällä alusveden tilavuutta ja toisaalta kuluttaa rantoja. Järvet ovat syntyhistoriastaan johtuen myös hyvin humuspitoisia ja tummavetisiä. Tämä lisää hapen kulutusta, kuormittaa järviä ja lisää myös alapuolisten vesistöjen kuormitusta. Tekojärville ovat tyypillisiä myös kalojen kohonneet elohopeapitoisuudet ja kaikissa järvissä ahvenen elohopeapitoisuudet ylittävätkin ympä-ristölaatunormit. Pitoisuudet ovat kuitenkin olleet laskusuunnassa. Perhonjoen keskiosan järviryhmä on nimetty voimakkaasti muutetuksi, sillä järvien pintaa on nostettu yli 2 m, sitä on pengerretty ja ryhmää säännöstellään voimakkaasti voimatalouden ja tulvasuojelun tarpeisiin. Järviryhmä koostuu useasta toisiinsa yhteydessä olevasta järvestä. Muodostuma on varsin sokkeloinen ja Perhonjoki virtaa osittain sen läpi. Kyseessä onkin selvästi läpivir-taustyyppinen järviyhdistelmä, joissa on erityyppisiä vesiä. Järviryhmään laskevat myös Ullavanjoki ja Köyhäjoki.

Järvi kerää näin kuormitusta hyvin laajalta alueelta, mutta läpivirtaus vaimentaa rehevöitymistä. Toisaalta ongel-mat voivat kasaantua suljetuille lahtialueille. Säännöstely vaikuttaa myös järvien tilaan ja muun muassa

happion-gelmia esiintyy. Veden laatu ilmentää tyydyttävää tilaa, mutta kasviplankton hyvää. Läpivirtaus ja vesien tumma väri vaimentavat kuormituksen vaikutusta. Myös järviryhmän ahventen elohopeapitoisuudet ylittävät ympäristön-laatunormin rajat.

Ø Arvio: kaikissa tyydyttävä ekologinen tila, kemiallinen tila hyvää huonompi kaikissa (Taulukko 6b, kuva 7).

Taulukko 6b. Perhonjoen valuma-alueen järvien tilan luokittelu v. 2013. (MRh = Matala runsashumuksinen järvi, lit

=rantavyöhyke).

Pintavesi-tyyppi

veden laatu

Kalat Pohja-eläimet

Piilevät Kasvipl Vesi-kasvit

Hymo Perhonjoen

keskiosan järviryhmä

MRh T H Hu

Halsuanjärvi MRh T V

Jängänjärvi MRh E

Korpijärvi MRh E

Emmes-Storträsket

MRh H

Ullavanjärvi MRh T V T (lit) H T ^{T T}

Vissaveden tekojärvi

MRh keinot

Venetjoen tekojärvi

MRh H H H ^{T keinot}

Haapajärvi MRh E

Patananjärvi MRh E

Patanan teko-järvi

MRh keinot

Taulukko 7. Perhonjoen valuma-alueen järvien kesäaikaisia (1.6.-30.9.) vedenlaatutietoja vuosilta 2006-2012.

(Järvityyppi MRh = Matala runsashumuksinen järvi).HERTTA-rekisteri 2013.

Paikka Tyyppi pinta-ala

(ha)

max. syv.

m

kok-P µg/l

kok-N µg/l

Näkösyv (m)

a-klorofylli

µg/l

Happi (min)

mg/l Perhonjoen

keskiosan järviryhmä

MRh 98 59 1010 0,5 18,4 0,1

Halsuanjärvi MRh 773 3 56 810 0,5 15,2 7,1

Jängänjärvi MRh 152

Korpijärvi MRh 160

Emmes-Storträsket

MRh 102

Ullavanjärvi MRh 1303 2,9 57 1030 0,6 27,4 0,5

Vissaveden tekojärvi

MRh 302

Venetjoen tekojärvi

MRh 1518 30 550 1,1 34,3 0,2

Haapajärvi MRh 88

Patananjärvi MRh 138

Patanan teko-järvi

MRh 1004

Kuva 7: Perhonjoen ja Kälviänjoen alueen vesimuodostumien ekologinen tila (HERTTA-tietojärjestelmä 2013).