Joet

koskia. Joen tilaan vaikuttavat kuitenkin etenkin Pirtikosen voimalan aiheuttama nousueste sekä jokeen laskevien vesistöjen (mm. Venetjoen ja Patanan tekojärvet) säännöstely. Kuormitus näkyy kohonneina ravinnepitoisuuksia, sen sijaan happamuus ei ole ongelma. Päällyslevät ja pohjaeläimet ilmentävät hyvää-erinomaista tilaa, sen sijaan kalasto vain välttävää. Tämä kertoo selvästi vesirakentamisen vaikutuksista. Toisaalta Perhonjoen keskiosan kos-kissa tavataan myös taimenia. Osuudella on myös ahvenista mitattu kohonneita, laatunormit ylittäviä elohopeapi-toisuuksia. Tämä johtunee yläpuolisista tekojärvistä kulkeutuneesta elohopeasta. Perhonjoen järviryhmään laskee kaksi merkittävää sivujokea:Ullavanjoki ja Köyhäjoki. Näistä Ullavanjoki on selvästi paremmassa kunnossa. Erot johtuvat maankäytöstä, sillä Köyhäjoen valuma-alueella on maataloutta selvästi enemmän, lisäksi jokea on myös perattu. Ullavanjoen varsilla peltoa on selvästi vähemmän ja joki virtaa pitkän matkaa mutkitellen lähes asumatto-milla seuduilla. Ojitettua suota on molempien jokien valuma-alueella runsaasti. Ullavanjokea kuormittavat lisäksi rehevöityneen Ullavanjärven vedet sekä Ullavan taajaman jätevedet. Ullavanjoen ravinnepitoisuudet ovatkin kuormituksen seurauksena kohonneet, mutta happamuushaittoja ei esiinny. Köyhäjoella etenkin fosforipitoisuudet ovat kuitenkin selvästi korkeammat ja ajoittaisia happamuushaittojakin esiintyy. Vaikka ympäristölaatunormien ylittyminen on epätodennäköistä, on Köyhäjoen kemiallinen luokittelu jätetty tekemättä. Ullavanjoen päällyslevät ja -eläimet ilmentävät erinomaista ja kalat tyydyttävää tilaa. Kokonaisuutena Ullavanjoki on luokiteltu hyvään tilaan, mutta selvästi kohonneiden ravinnepitoisuuksien johdosta tilaa voidaan pitää uhattuna. Köyhäjoelta tietoa on vain kalastosta, joka on luokiteltu välttäväksi. Köyhäjoelta on kuitenkin saatu myös taimenia.Köyhäjoen sivujoki, pieni Tastulanojavirtaa pääosin peltoalueiden halki. Ojaan tulevat myös Vissaveden tekojärven vedet. Oja on luokiteltu painearvioinnin perusteella tilaltaan välttäväksi. Ullavanjoen, Köyhänjoen ja Tastulanjoen kemiallisen tilan voidaan katsoa olevan riskissä kalaelohopeapitoisuuksien suhteen.

Ø Arvio: Ullavanjoki hyvä (tila alustavasti uhattuna), Perhonjoen keskiosa tyydyttävä sekä Köyhäjoki ja Tas-tulanoja välttävä ekologinen tila. Perhonjoen keskiosa kemiallinen tila hyvää huonompi, Köyhäjoki, Ulla-vanjoki ja Tastulanoja riskissä kemiallisen tilan osalta(Taulukko 6a, kuva 7).

Halsuanjoen vesistö: Halsuanjoki on Perhonjoen suurin sivujoki ja se yhtyy Perhonjokeen lähellä Vetelin Räyrin-gin kylää. Joen vedenlaatuun vaikuttaa suuresti yläpuolisten vesistöjen tila, sillä joen lähivaluma-alue on pieni.

Halsuanjoen vesistöalueella on runsaasti suota, mikä näkyy veden tummana värinä. Seutu on varsin harvaanasut-tua ja yläpuolella olevat järvet tasaavat vedenlaaharvaanasut-tua, minkä vuoksi ravinnepitoisuudet ovat vain lievästi kohonneita ilmentäen tyydyttävää tilaa. Jokea on jonkin verran perattu ja nousuesteet ja yläpuolisten vesien säännöstely vai-kuttavat sen tilaan. Joen kalasto ilmentääkin vesirakentamisen laaja-alaisuutta, sillä kalaston tila on vain välttävä.

Halsuanjokeen Venetjoen tekojärvestä laskevaa Venetjokea säännöstellään, joessa on nousuesteitä ja sitä on sekä perattu että pengerretty. Joki onkin nimetty voimakkaasti muutetuksi. Rakenteellisten muutosten lisäksi joen tilaan vaikuttaa lähivaluma-alueiden kuormitus. Joen alaosilla on varsin runsaasti peltoa, lisäksi joen yläosaa kuormittaa Kairinevan suuri turvetuotantoalue. Sen sijaan järveen laskeva Venetjoen tekojärven vesi on melko vähäravinteista, joskin hyvin tummaa. Ajoittain juoksutettava vesi saattaa lisäksi olla vähähappista. Pohjaeläimet ilmentävät säännöstelystä huolimatta hyvää tilaa. Muista Halsuanjoen vesistöalueen joista on hyvin vähän ajan-mukaista tietoa. Joet virtaavat pääosin hyvin harvaanasutuilla metsä- ja suovaltaisilla seuduilla. Alueella korostu-vatkin metsätalouden vaikutukset, sillä maataloutta on vähän eikä turvetuotantoalueita lainkaan. Alueen soista merkittävä osa on ojitettu, mutta myös luonnontilaisia soita ja suojelualueita on melko paljon. Joet ovat luultavasti jonkin verran kärsineet esimerkiksi ojituksen aiheuttamasta hiekoittumisesta. Vanhempien 1990-luvun vedenlaatu-tietojen perusteella joet ovat lähinnä hyvässä tilassa. Paineiden ja tilan ei arvioida tämän jälkeen olennaisesti muuttuneen.

Ø Arvio: Penninkijoki, Pahkajoki, Pajuoja ja Kivioja hyvä, Venetjoki ja Halsuanjoki tyydyttävä ekologinen ti-la(Taulukko 6a, kuva 7).

.

Taulukko 6a. Perhonjoen vesistön jokien vedenlaadun ja biologisten laatutekijöiden tietoa vuosilta 2006-2012 (HERTTA-rekisteri). Jokityyppien lyhenteet: P = pienet, K = keskisuuret, S = suuret, k = kangasmaiden, t = turve-maiden joet.). pH vuosiminimien log-muunnettu keskiarvo.

Nimi rajaus

Pintavesi-tyyppi

Veden-laatu

Kok.P Kok.N pH COD kiintoa Kalat Pohja-eläimet

Piilevät Hymo Perhonjoen

alaosa

meri-järviryhmä

St T 62 1290 5,1 28 6,8 T H H Hu

Hömossadiket Pt Hu 3,8

Såkabäcken Pt Hu 39 4350 4,0 T

Kainobäcken Pt T 5,0

Perhonjoen keskiosa

järviryhmä-Räyrinki

St T 59 1070 6,3 V E H T

Ullavanjoki Kt T 64 1260 6,2 T E E E

Köyhäjoki Kt T 87 1250 5,1 7,1 V T

Halsuanjoki Kt T 44 900 6,3 V V

Penninkijoki Kt T E

Pajuoja Pt E

Tastulanoja Pt

Venetjoki Kt T 48 880 5,8 31 7,7 H Hu

Kivioja Pt

Pahkajoki Pt

Perhonjoen yläosa

Kt V 79 1150 6,0 28 6,4 V

Patanajoen alaosa

allas-Pehonjoki

Kt T 57 1090 6,3 Hu

Patanan teko-järven täyttö-kanava

Pt Hu*

Patanajoen yläosa

altaan yp. Pt T 65 1070 5,8 36 10,7

Myllyoja Pt

Kälviänjoki Kt Hu 61 1370 4,3 35 23,3 V T V

Vähäjoki Kt T

Korpilahdenoja Pk Hu 54 1380 4,3

Perhonjoen yläosa: Perhonjoen yläosan alueen jokien tilaa heikentää maa- ja metsätalouden hajakuormitus, asutuksen jätevedet ja turvetuotanto. Jokia on myös osin voimakkaasti perattu muu ja vesistöalueella on toteutettu laajoja vesistöjärjestelyjä tulvasuojelun tarpeisiin ja Patanan tekojärveen liittyen. Valuma-alueen soita on ojitettu runsaasti ja alueella on runsaasti turvetuotantoalueita, mikä on kuormituksen lisäksi vaikuttanut vähäjärvisen ve-sistöalueen hydrologiaan. Vesi on varsin tummaa ja humuspitoista. Ravinnepitoisuudet ovatkin nousseet, ilmentä-en tyydyttävää-välttävää tilaa. Korkeimmat ravinnepitoisuudet ovat Perhonjoilmentä-en yläosalla, jossa on ilmentä-enitilmentä-en maatalo-utta. Toisaalta alueella on myös luonnontilaisia soita, jotka tasaavat veden virtaamia ja laatua. Patanan tekojärvi ja siihen liittyvät vesistöjärjestelyt ovat suuresti muuttaneet hydrologiaa alueella.Tekojärvi katkaisee Patananjoen ylä- ja alaosaksi, lisäksi tekojärveen johdetaantäyttökanavaa pitkin osa Perhonjoen yläosan vesistä. Patananjo-en alaosa on nimetty voimakkaasti muutetuksi ja järvePatananjo-en laskeva täyttökanava keinotekoiseksi vesimuodostumak-si, lisäksi Perhonjoen yläosan rakenteellinen tila on vain välttävä. Patanan tekojärvestä lähtevä vesi on hyvin tum-maa ja ajoittain myös vähähappista. LyhytMylloja laskee Patanjärvestä (luonnonjärvi) Perhonjokeen. Oja on pe-rattu ja virtaa peltojen halki, minkä takia se lienee ekologisesti varsin heikossa tilassa. Patananjoen alaosalla on yläpuolisen tekojärven vaikutuksen vuoksi riski kalojen kohonneille elohopeapitoisuuksille. Myös Perhonjoen

ylä-osa kuuluu tyyppinsä ja valuma-alueen olosuhteiden perusteella vesistöihin, joissa kalojen elohopeapitoisuudet saattavat ylittää laatunormit.

Ø Arvio: Patananjoen yläosa tyydyttävä, Patananjoen alaosa, Patanan tekojärven täyttökanava, Perhonjoen yläosa ja Myllyoja välttävä ekologinen tila. Patananjoen alaosa ja Perhnjoen yläosa riskissä kemiallisen ti-lan osalta, muut joet hyvä kemiallinen tila (Taulukko 6a, kuva 7).

Kälviänjoen alue: Kälviänjoki, sen sivujokiVähäjoki ja Perämereen laskeva pieni Korpilahdenoja kuuluvat ekolo-giselta tilalta maamme huonoimpiin. Huonoa tilaa ilmentävät biologiset laatutekijät, joiden perusteella tila on tyy-dyttävä-välttävä. Vesistöjen tilaa heikentää maa- ja metsätalouden hajakuormitus, turkistarhaus sekä varsinkin happamuus, sillä joet virtaa laajojen tehokkaasti kuivatettujen sulfaattimaiden läpi. pH-arvot saattavatkin olla erit-täin alhaisia. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ovat jokien kohdalla pienempi ongelma. Jokia on myös perattu, joten ne ovat varsin kaukana luonnontilasta. Kadmiumpitoisuudet ovat korkeita Kälviänjoessa ja nikkelipitoisuudet-kin selvästi kohonneita. On todennäköistä, että sekä Vähäjoessa että Korpilahdenojassa ympäristölaatunormit ylittyvät.

Ø Arvio: Kaikki vesistöt huono ekologinen tila sekä hyvää huonompi kemiallinen tila (Taulukko 6a, kuva 7).