Peavy painottaa sosiodynaamisessa ohjauksessa ohjaajan ja ohjattavan välistä yhteis-työsuhdetta ja siinä tapahtuvaa vuorovaikutusta tärkeänä elementtinä koko ohjauspro-sessissa. Ihannetilanteessa ohjauksen lopputulokseen päästään sekä ohjaajan että ohjat-tavan yhteispelin kautta, jossa molemmat voivat oppia toisiltaan. Yksi haastatteluiden keskeinen teema olikin selvittää, miten ohjaajat pyrkivät luomaan mahdollisimman hy-vän yhteistyösuhteen ohjattavaan. Haastatteluista ilmeni, että ohjaajat pitävät erittäin tärkeänä tutustumista ohjattaviin ja tutuksi tulemisen kautta luottamuksellisen suhteen kehittämistä. Kun ohjattavat kokevat, että voivat luottaa ohjaajaan, pystyvät he parem-min kertomaan ja avautumaan asioistaan, myös niistä vaikeimmista ja henkilökohtai-simmista. Lämmittelykysymykset ja yleinen jutustelu kuulumisista osoittautuivat haas-tatteluissa yleiseksi tavaksi aloittaa ohjaussuhde ja luomaan mukavaa ja avointa ilmapii-riä ohjaukseen. Ohjaajat painottivat myös, että on hyvä perehtyä etukäteen ohjattavan taustaan, jotta ohjaajan on helpompi luoda keskustelua ohjattavalle tärkeistä asioista.
”Kyllähä mää pyrin lähtee sillee että ensin tehhää vähä keventävää kes-kustelua, että en suoraa hyökkää asiaan vaan vähä kyselen niitä näitä tämmösillä sloganeilla, et mitäs kuuluu. Tai jos mää satun tietää mitä hän
38
tekee vapaa-ajalla, nii sieltä kyselen juttuja. Ja toki mää oon ennakkoon kahtonu vähä tietoja ja pohojia et missä mennää ja sit ruvetaa niitä yhessä kahtoo. Määhä en oo pöydän yli keskustelija vaan mulla on pyöriä pöytä ja vierekkäin istutaa ja katellaa juttuja.”
Ohjaajat pitivät tärkeänä asiana siis myös tutuiksi tulemista, sillä jos molemmat osapuo-let kokevat toisen täysin vieraaksi ihmiseksi, ei keskusteluväylä avaudu parhaalla mah-dollisella tavalla. Luottamussuhteen rakentuminen on edellytys hedelmälliselle ohjaus-keskustelulle. Tutustuminen voi tapahtua myös ns. ”käytäväohjauksella”, eli ohjaaja voi kysellä kuulumisia ja jutella opiskelijoille käytävällä ohi mennessään. Tällainen toi-minta on omiaan kasvattamaan opiskelijoiden luottamusta ja tekemään ohjaajaa tutum-man tuntuiseksi. Tutustumisen kannalta on myös tärkeää, että ohjaaja säännöllisesti jut-telee ohjauksissa opiskelijoiden kanssa ja katsotaan yhdessä missä mennään. Ohjaajat kertoivat, että ihannetilanteessa jokainen kävisi vähintään kerran vuodessa ohjauksessa.
Tällainen toiminta tuo jatkuvuutta ja syventää ohjausprosessia.
”Noh, heti ekana lukiovuoden aikana otan jokaisen lukiolaisen jututetta vaksi ja siinä alakuvaiheessa se o enempi semmosta jutustelua missä käy-dää vähä läpi nuoren opiskeluhistoriaa, harrastuksia, kotiympäristöä, sais jonkulaisen kuvan minkälainen kaveri on kyseessä, mitkä on hänen vaha-vuuksia, mistä se kaveri tykkää, minkälaisia haaveita suunnitelmia on tu-levaisuudelle.”
”Se voi olla sit sitä käytävä huomiota. Mää monesti käytän sitä et juttelen opiskelijoille käytävillä. Puhutaa mistä vaa nii se saattaa olla niille
semmone tärkiä kokemus, ei välttämättä koulustakaa puhuta, saatan harrastuksista kysellä. Niitä näitä. Ja niissä saattaa käyvä et hei mulla ois yks juttu, no tuu käväsee.”
Ensivaikutelma on niin ohjauksessa kuin missä tahansa muussakin tilanteessa äärimmäi-sen tärkeä. Sen pystyy tekemään vain kerran ja se voi asettaa pysyviä suuntaviivoja oh-jaussuhteelle. Mikäli ohjattava kokee alusta asti ohjaajan miellyttävänä ja luotettavana ihmisenä on ohjauskeskustelutkin todennäköisesti paljon antoisampia. Taas toisinpäin,
39
mikäli ohjattava kokee epävarmuutta tai ohjaajan jollain tapaa epämiellyttävänä on oh-jaussuhteeseen muodostunut jo esteitä. Ohjaajat painottivat myös, miten tärkeää on luoda avoimuuden ilmapiiri, että ohjaajan ovi on aina auki opiskelijoille. Ohjaukseen saapumisen kynnys täytyy olla myös matalalla, ettei ohjattavalle tule missään vaiheessa oloa, ettei oma asia ole tärkeä tai ettei tämä varmastikaan opinto-ohjaajalle kuulu.
”Mun mielestä se koostuu puhumisesta ja välittämisestä. Ensimmäinen kontakti on hirmu tärkiä. Ku tehhää henkilökohtasta haastattelua tietyn sapluunan läpi ja saa kertoo itestä, toiveista ja jopa peloista. Mulla on se tavote et tavallaa mää pääsen siihen opiskelijan kans sisälle. Molemmat oppii tuntee tosiensa. Jos me ei tunneta, jos siinä on kaks vierasta, nii luottamussuhe ei rakennu kovinkaa nopiasti. Ensin pitää rakentaa luotta-mus ja sitte lähtiä siitä eteenpäi. Oon pyrkiny aina viestittää, että tänne saa tulla aina, ku on ovi auki ja voi tulla kysymää semmosiaki asioita, jotka on omasta mielestä tyhymiäki kysymyksiä. Minusta se on sillo hy-vällä mallilla, ku se osottaa sen, että sillo sitä tyhymää kysymystä ei mee ventovieraalle esittää. Se o minusta aika vahva lähtökohta.”
Ohjaustilanne vaatii ohjaajalta myös erittäin herkkää tilannetajua. Ohjaajan tulee voida aistia ohjattavasta, millä tavalla heidän kanssaan voi ohjausta viedä eteenpäin. Saman-laiset kaavat ja toimintamallit eivät toimi jokaiselle ohjattavalle. Oman persoonan tuo-minen työhön on tärkeää, mutta esim. huumorin käytön kanssa tulee olla varovainen.
”Omalla persoonallahan sitä tehää, iha niin ku opetustyötäkin, mut se on kaksinkeskeinen tilanne nii siinon oltava tosi sensitiivinen, ei voi laukoo mitä tahansa, jos ohjattava saa semmosen kuvan et hän ei voi luottaa tä-hän tyyppii, tää on omituinen, nii sit ei välttämättä kerro mittää. En minä ainakaa kertos omista suunnitelmista, jos en luottas ihimisee. Pitää olla luottamuksellinen suhde ja sitä kautta alakaa avautuu.”
Yhteistyösuhteen muodostuminen riippuu aina yksilöistä. Toisten kanssa yhteinen sävel löytyy helpommin ja toisten kanssa se vaatii enemmän työtä. Varsinkin lukioikäisten nuorten kanssa vaihtelevuutta löytyy paljon. Toiset pystyvät jäsentämään ajatuksiaan ja tuottamaan puhetta paremmin kuin toiset. Ohjaajat kertoivat haastatteluissa, että tavoit-teena on antaa ohjattavan kertoa mahdollisimman paljon omia ajatuksia ja olla itse ää-nessä mahdollisimman vähän. Aina tämä ideaalitilanne ei toteudu, vaan toiset ohjattavat vaativat enemmän aikaa ja enemmän ohjaajan aktiivisuutta, jotta tilanteita ja asioita
40
päästään purkamaan. Ohjaussuhteen muodostuminen on kuitenkin aina kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta, jonka kehittymistä on mahdotonta ennakoida.
”Joo se on totta et se on vuorovaikutusta, ei voi mennä yhtee suuntaa.
Muistaakseni oli ajatus et 30 % max ohjaajan ääntä ja 70 % ohjattavan ääntä. Se on hyvä ideaali, mut siihe ei aina päästä, joskus hiljasempia jou-tuu pommittaa enempi. Pitäs pyrkiä et ohjattava avautus ja pitää löytää oikeita kysymyksiä. Vuorovaikutus on todella tärkeä. Ensin pitää löytää se luottamus, ennen ku voi olettaa et ne avautuu.”