Digitalisaatio luo omat mahdollisuutensa ja haasteensa tulevaisuuden koulumaailmaan, eikä lukiokaan ole tässä poikkeus. Perinteisistä paperikokeista ollaan luopumassa koko-naan, ja täysin sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin siirryttiin asteittain vuodesta 2016 läh-tien. Kevät 2019 on ensimmäinen kerta, kun ylioppilaskirjoitukset suoritetaan täysin sähköisesti. Sähköiset materiaalit ja kokeet luovat ymmärrettävästi uusia haasteita niin opiskelijoille kuin opettajillekin, erityisesti niille, joille tietotekniikka ei ole entuudes-taan luonteva työkalu. Uudistukset ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä laitteiden hankkimiskuluista ja niiden toimintavarmuudesta johtuen. Digitalisaatio myös omalta osaltaan muokkaa ylioppilaskokeiden sisältöä ja niiden arviointia. Esimerkiksi äidinkie-len ylioppilaskoe on kokenut suuria muutoksia viimeisten vuosien aikana. Äidinkieäidinkie-len tekstitaidon kokeessa ei esimerkiksi enää arvioida kielioppia lainkaan. Samanlaista kri-tiikkiä on saanut osakseen myös muut oppiaineet. (www.fidipro.fi) Toisaalta digitalisaa-tio avaa ovia monipuolisempaan oppimiseen, opetukseen ja ohjaukseen. Opiskelijoiden tiedonhaku ja itseopiskelu on tänä päivänä aivan toisella tasolla digitaalisten laitteiden avulla. Uusin tieto aiheesta kuin aiheesta on käden ulottuvilla, kun vain osaa hakea oi-keasta paikasta. Samoin opetusmenetelmät ovat entistä monipuolisempia ja tehokkaam-pia digitalisaation avulla.
Vaikka lukiokoulutusta arvostetaan suomalaisessa yhteiskunnassa, luovat tulevaisuuden työelämän vaatimukset omat haasteensa myös lukio-opiskeluun. Opetus- ja kulttuurimi-nisteriön vuonna 2017 tekemän Uusi lukio- hankkeen mukaan lukio tarjoaa hyvät val-miudet jatko-opintoihin, mutta parannettavaa on tulevaisuuden osaamistarpeissa, kan-sainvälistymisessä ja lukiolaisten hyvinvoinnissa. Lukiossa on tavoitteena luoda myön-teinen asenne jatko-opintoja kohtaan, mutta kaikilta osin lukiolaiset eivät saavuta kor-keakouluopiskelun vaatimia ominaisuuksia. Uusi lukio - hankkeesta kävi ilmi, että lu-kiolaisten tulisi kehittää taitoja, jotka liittyvät tiedon käsittelyyn, asioiden syvälliseen ymmärtämiseen sekä kriittiseen ajatteluun. Kaikki edellä mainitut ovat korkeakoulu-opiskelijalle keskeisiä taitoja. Pitkän matematiikan suorittaneiden määrän lasku sekä
12
koko ajan kapeneva kielivalikoima huolestuttavat myös. Yhä useampi lukiolainen suo-rittaa lyhyen matematiikan ja lukee vain kahta kieltä. Positiivisena asiana selvitys nosti esiin lukioiden korkean läpäisyprosentin. Yli 80 prosenttia lukiolaisista suorittaa lukio-opintonsa kolmen vuoden tavoiteajassa. (www.minedu.fi)
Tänä päivänä puhutaan paljon nuorten psyykkisestä hyvinvoinnista ja mielenterveyson-gelmien kasvamisesta. Ilmiö näkyy selvityksen mukaan myös lukio-opinnoissa. Lukio-laiset, erityisesti tytöt, ovat entistä stressaantuneempia ja koulu-uupumus on lisääntynyt.
Käsillämme on kasvamassa sukupolvi, jossa ensimmäistä kertaa lapset ovat stressaantu-neempia kuin vanhempansa. Osittain tämän seurauksena Suomessa toiselta asteelta kor-keakouluopintoihin siirtyminen on OECD-maiden keskiarvoa hitaampaa. Vain joka kol-mas jatkaa suoraan lukion jälkeen jatko-opintoihin. Välivuotta pitävien määrä on kasva-nut kymmenessä vuodessa yli 10 prosenttia. (www.minedu.fi)
Globalisaatio tekee nykyään mistä tahansa opiskelusta yhä kansainvälisempää, mutta paikallisella tasolla kansainvälistymiseen tulisi selvityksen mukaan panostaa yhä enem-män. Vaikka yhteistyö korkeakoulujen ja työelämän kanssa on lisääntynyt, ovat toimin-tamallit edelleen hyvin alakohtaisia ja paikallisia. Korkeakouluissa opiskelussa ja työ-elämässä kansainvälisyys on vahvasti läsnä ja samaa toivottaisiin myös lukio-opiske-luun. Vain joka yhdeksäs lukiolainen lähtee ulkomaan jaksolle opintojensa aikana. Uusi lukio -hanke toivookin muutosta yhä kansainvälisempään ja monipuolisempiin mahdol-lisuuksiin lukio-opiskelussa. Hankkeen suurimpina tavoitteina on lisätä lukiokoulutuk-sen vetovoimaa yleissivistävänä oppilaitoklukiokoulutuk-sena sekä korkeakouluihin paremmin valmis-tavana instituutiona. Tavoitteena on tuottaa laadukasta koulutusta ja parempia oppimis-tuloksia, jonka kautta siirtyminen toisen asteen opinnoista korkea-asteelle olisi yhä suju-vampaa. Näihin kaikkiin haasteisiin tulisi myös ohjauksen pystyä vastaamaan tulevai-suudessa. (www.minedu.fi)
13
3 SOSIODYNAAMINEN OHJAUSTEORIA
R. Vance Peavy (1929-2002) loi termin ”sosiodynaaminen”, koska hän uskoi sosiaalisen vaikuttamisen olevan tärkeässä roolissa minuutta konstruoivissa prosesseissa. Peavy ha-lusi korostaa inhimillisen kokemuksen relationaalista, suhteessa olemiseen liittyvää luon-netta. Peavy halusi ymmärtää ihmisiä syventymällä heidän sosiaalisiin suhteisiin ja elä-mää konstruoiviin kulttuurisiin artefaktoihin sen sijaan, että pyrkisi etsielä-mään psyykessä piilevää sisäistä minuutta. Sosiodynaaminen ajattelu korostaa sosiaalista kontekstia, joten se on hyvin lähellä muita relationaalisia lähestymistapoja. Esimerkiksi Ken ja Mary Ger-genin ajatukset sosiaalisesta konstruktioinnista, minuudesta ja dialogisesta viestinnästä ovat vaikuttaneet suuresti Peavyn ajatteluun ammatillisesta auttamisesta. Useat Gerge-nien ja Peavyn peruskäsitteet ja ideat ihmisten välisistä suhteista muistuttavat hyvin lä-heisesti toisiaan. (Peavy 2006, 6.) Sosiodynaaminen ohjaus sisältää sekä filosofisia tausta-ajatuksia että välineitä käytännön ohjaustyöhön. Sosiodynaaminen ohjausteoria on konstruktivistisista teoriaoista tunnetuin ja kehitellyin. (Peavy 1999, 41) Sana sosiody-naaminen tulee kreikan kielen sanoista socio, joka tarkoittaa yhdessä tai sosiaalista ja dynamiko, joka tarkoittaa jatkuvasti muuttuvaa. Peavy kiteyttikin filosofisen lähestymis-tapansa ohjaukseen, että ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, jatkuvassa muutoksessa.
(McMahon 2016, 140.)
Sosiodynaamisen ohjauksen teoriaa käytetään ennen kaikkea ammatinvalinnan ohjauk-sessa, mutta sen periaatteet ovat käytännössä sovellettavissa kaikkiin ohjaustilanteisiin.
Sosiodynaamisessa ohjauksessa uravalintaa käsitellään laajemmin kuin aikaisemmin val-litsevissa ohjausteorioissa. Sosiodynaamisen ohjauksen kontekstissa ura määritellään läpi koko elämän jatkuvaksi projektiksi. Ohjaus puolestaan määritellään elämänsuunnittelua koskevaksi menetelmäksi, jonka tavoitteena on edistää yksilön kasvua omaksi itsekseen.
(Peavy 2004, 40.) Sosiodynaaminen ohjaus ei keskitykään yksioikoisen urapolun suun-nitteluun läpi elämän, koska se on nopeasti muuttuvassa maailmassa mahdotonta. Oh-jauksessa on tärkeämpää keskittyä elämänhallinnan taitojen kehittämiseen. (Peavy 1999, 66.) Ihmisten on usein vaikea luoda tarkoitusta elämälleen, ja ohjausprosessia pidetään auttavana välineenä luomaan näitä tarkoituksia erilaisten valintojen ja päätösten kautta (McMahon 2016, 140).
Sosiodynaamisen auttamisfilosofian tavoitteena on saada ihminen tutkimaan kriittisesti todellisuutta ympärillään sekä auttaa muuttamaan omia ajattelu- ja toimintatapojaan. So-siodynaamisen ohjaajan tulisi pystyä tarjoamaan yhteistyötä korostava ohjausympäristö, joka mahdollistaa uudenlaisen näkökulman saavuttamisen. Tausta-ajatuksena on ihmisen
14
käsittäminen monimutkaisena olentona, joka täytyy kohdata holistisesti ja yksilöllisesti ohjaustilanteessa. Ohjaus keskittyykin juuri niiden yksilöllisten esteiden ja häiriötekijöi-den löytämiseen ja poistamiseen, jotka haittaavat luovaa ajattelua ja päätöksentekoa yk-silön omassa elämässä. (Peavy 1999, 20-22.)
Sosiodynaamisen ajattelun perusperiaatteisiin kuuluu, että ohjaajan pitäisi olla ”ihmis-kasvoinen” suhteessa auttajaan. Tällä tarkoitetaan, että auttaja kohtaisi avunhakijan inhi-millisesti ja aidosti, asettamatta itseään ylempiarvoiseen ja kaikkitietävän asiantuntijan asemaan. Eriarvoistaminen on omiaan etäännyttämään auttajaa autettavasta ja tämän so-siaalisesta elämästä. Asetelma luo myös objektiivisuuden kuvaa auttajan suhteesta autet-taviin. Sosiodynaaminen ohjaus korostaa auktoriteettiaseman sijaan aitoa ja inhimillistä kahden ihmisen välistä kohtaamista, jossa molemmilla on oikeus saada kunnioitusta osak-seen. Auttajan ja avunhakijan väliset erot tiedostetaan ja niitä pyritään kunnioittamaan.
Sosiodynaamisen ohjauksen ihanne olisikin, että auttajan ja avunhakijan välille syntyisi yhteistyösuhde, joka perustuu erilaisuuden kunnioittamiseen, tasavertaisuuteen sekä in-himillisyyteen. Molemmat osallistujat tuovat oman tärkeän panoksensa ohjaustilantee-seen. Ohjattava on oman elämänsä asiantuntija ja ohjaaja tarvittavan tiedon asiantuntija.
Sosiodynaaminen ohjaus korostaa jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta ja monimuotoi-suutta. (Peavy 2006, 35-36.) Sosiodynaamisessa ajattelussa keskiössä on osallistuminen, konstruktiivisuus ja itsensä luominen, eikä niinkään neuvominen, sopeuttaminen tai rik-kinäisen korjaaminen (Peavy 2006, 55).