Yhteiskunnan ulkopuolinen hahmo – Erakon kategoria

Aineistossa rakentuu selontekojen ympärille identiteettikategoria, joka ilmentää yhteiskunnan ulkopuolella olevaa hahmoa ja siihen liittyvää toimintaa. Kyse on sosiaalisesti eristäytyvästä erakon kategoriasta, jonka ympärille rakentuu kahdenlaatuista moraalista toimijuutta:

haastateltavat saattavat samaistua kyseiseen hahmoon; sen kautta voidaan myös torjua yhteiskunnan jäsenettömyyden oletus. Erakon kategorian ympärille rakentuu korkealaatuista moraalista toimijuutta, riippumattomuutta yhteiskunnan rajoittavista ja kyseenalaiseksi koetuista tavoista.

Aloittakaamme ensin yhteiskunnan jäsenettömyyden oletuksen vastustamisesta. Tällä tarkoitan aineistosta esiin noussutta haastateltavien tapaa torjua negatiivinen oletus siitä, että kyseiset henkilöt työn ja koulutuksen ulkopuolella eläisivät jollain tapaa yhteiskunnasta erillään:

R: nii tota, koet sä ite olevas yhteiskunnassa mukana sitten?

H3: kyllähä sitä vähän semmone, että mä koen vasta siinä vaiheessa, että en olis mukana, ku muuttasin jonnekki tuonne maaseudulle omavaraiseksi tavallaa.

R: nii.

H3: katkais sen siteet yhteiskuntaan siinä määrin, että en ois riippuvainen siitä.

R: nii että se tarkottaa- (?päällekkäistä puhetta?) joo, että muuttais jonnekkin mummon mökkiin, jonnekkin metsään.

H3: viljelis omat perunat siellä ja kalastelis järvestä kalat.

R: et sillon ollaan sitten yhteiskunnan ulkopuolella.

H3: no siinä vaiheessa, jos sinä et ole riippuvainen tavallaa niikun sen yhteiskunnan antimista, siinä määrin.

R: mm.

H3: Ainakin näin minä sen näkisin.

R: joo. Mitäs muut on mieltä?

95

H5: samaa mieltä, en tiie päästääkö se yhteiskuntakaa irti nii helposti, että antaako kenenkään elää sillee niinku sanottii, omavaraisesti.

R: nii että onko siitä vaikee päästä irti?

H2: kyllähän niitä veroja saa maksaa.

Haastattelija kysyy katkelman alussa H3:lta suoraan, kokeeko hän olevansa yhteiskunnassa mukana, johon H3 vastaa, että ”vasta siinä vaiheessa, että en olis mukana ku muuttasin jonnekki tuonne maaseudulle omavaraiseksi” ja lisää tähän, että “katkais sen siteet yhteiskuntaan siinä määrin, että en ois riippuvainen siitä”. Tämän jälkeen seuraa haastattelijan ja haastateltavan vuoropuhelua, jossa yhteiskunnan ulkopuolelle rakentuvaan kategoriaan lisätään vuorotellen jäsenyyksiä, kuten “muuttais mummon mökkiin”, “jonnekin metsään”, viljelis omat perunat siellä ja kalastelis järvestä kalat”. Seuraavaksi kyseinen selonteko vielä toistetaan kysymällä “et sillon ollaan sitten yhteiskunnan ulkopuolella?”

Katkelmassa tapahtuu negatiivisen kategoriaoletuksen torjuminen, ensin kieltämällä suoraan kyseinen jäsenyys ja sen jälkeen rakentamalla itsestään erillään oleva kategoria. Tämä kyseinen kategoria saa erilaisia jäsentelyjä osakseen: kyse on omavaraisesti elävästä ihmisestä, joka asuu maaseudulla ja hankkii päivittäisen ruokansa luonnosta, näin eläen täysin riippumattomana yhteiskunnan tuesta tai jäsenyydestä.

Tämän jälkeen H5 yhtyy aikaisempaan kuvaukseen ja lisää, että “en tiie päästääkö se yhteiskuntakaa irti nii helposti”, “et antaako kenenkään elää silleen niiku sanottiin, omavaraisesti”. Lopuksi haastattelija kysyy, “nii että onko siitä vaikee päästää irti?”, johon H2 vastaa, että “kyllähän niitä veroja saa maksaa”.

Tässä kohtaa muodostuu ryhmässä konsensus kategorian rakentumisesta ja samalla alkuperäinen oletus yhteiskunnan jäsenettömyydestä kääntyy päälaelleen: yhteiskunnasta on päinvastoin vaikea päästä pois, lisäten vielä verojen maksun yhdeksi tekijäksi jäsenyydestä.

Katkelmassa muodostuu siis hyvin selvästi yhteiskunnallinen jäsenyys, jonka ulkopuolelle kategorisoidaan erakkomainen ihminen, kaikesta täysin riippumaton hahmo.

Mutta kyseiseen erakkomaiseen hahmoon saatettiin myös samaistua aineistossa:

96

R: joo. mites muut? vai iskeekö ruokakooma nyt tällä hetkellä päälle?

H12: (heh).

H11: eeiiii. vielä sen yhteiskunta keskustelun jälkeen (hehheh).

R: nii joo et vähä jääny se päälle vielä.

H11: nii tota.

R: jäiks siitä vielä jotai-

H11: ettei halua enää olla osallisena tässä yhteiskunnassa yhtään (hehhe).

R: H12: (hehheh).

H11: et viien vuoden päästä varmaa unelmatilanne ois joku- R: nii että nyt on maalattu nii synkkiä kuvia (heh).

H11: että ois siellä metässä iteksee jossai teltassa, pärjäis siellä (hehheh) kaikkea pakoon.

Katkelmaa ennen haastattelija kysyi haastateltavilta, missä he toivoisivat olevansa viiden vuoden päästä. Kysymyksen tiimoilta vallitsee hiljaisuutta ja viimein H11 tokaisee “vielä sen yhteiskuntakeskustelun jälkeen (hehheh)”, viitaten aikaisempaan keskusteluun yhteiskunnasta.

Tuolloin äidyttiin tuottamaan vastapuhetta ja kritisoimaan eri yhteiskunnan osa-alueita (katso kappaleet 5.3.2 ja 5.3.3). Haastateltava lisää tähän, “ettei halua enää olla osallisena tässä yhteiskunnassa yhtään (hehhe)”. Syntyy naurua, johon haastattelija ja H12 yhtyvät. H11 tämän johdannon kautta vastaa kysymykseen tulevaisuuden toiveista, että “unelmatilanne”, “ois siellä metässä iteksee jossai teltassa, pärjäis siellä (hehheh) kaikkea pakoon.”

Katkelmassa leikitellään jo edellä mainitulla erakon kategorialla, jonka paikka on metsässä sivilisaatiosta kaukana ja “kaikkea paossa”. Mutta se, mikä tähän kyseiseen identiteettikategoriaan samaistumiseen ajaa, on tässä tapauksessa merkillistä: yhteiskunta, joka näyttäytyy ihmistä ja luontoa hyväksikäyttävänä, ajaa ihmisen kyseisen kokonaisuuden laitamille. Tällöin erakon kategoriaan rakentuu korkea-arvoista moraalista toimijuutta, joka ylittää sovinnaisen yhteiskunnallisen keskuksen moraaliset mittapuut. Tämän kategorian kautta myös omaa tulevaisuuden “unelmaa” selitetään. Tässä mielessä erakon kategoriaan

97

samaistuminen ilmentää mystistä kaipuuta vaihtoehtoiseen, moraalisesti ylevämpään sekä riippumattomaan elämäntapaan tai todellisuuteen.

Erakko on myös hahmo, joka on syrjäytetty yhteiskunnasta juuri yhteiskunnan itsensä takia.

Yhteiskunnasta eriytyvän korkeamman moraalin omaavan henkilön kohtalo on näin vähentyä yhteiskunnasta pois, joko vapaaehtoisesti tai yhteiskunnan tuomitsemana. Erakko ei hyväksy jäsenyyttä yhteiskunnassa sen takia, ettei halua olla siitä riippuvainen, näin hyljäten yhteiskunnalliseen jäsenyyteen liittyvät velvollisuudet kuin myös oikeudet: toisin sanottuna, erakko ei vastaanota yhteiskunnan tukea (mm. sosiaalista) ollessaan omavarainen. Hän ei täten ole myöskään velvollinen osallistumaan yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan (esim.

verojen maksuun).

Katkelmassa esiintyy runsaasti naurua. Harvey Sacksin (2010, 12–20.) mukaan nauru retorisena keinona voi mitätöitä tai peittää tiettyyn keskusteluun liittyviä toimintoja. Tässä tapauksessa voisi väittää, että erakon kategorian kautta selitettyihin velvollisuuksiin ja toimintoihin suhtaudutaan ikään kuin naurun keinoin mitätöiden: se myös kielii siitä, että yhteiskunnallisesti moraaliset kategoriat hallitsevat edelleen keskustelun kulkua. Näin erakon elämäntapa näyttäytyy korkeintaan kaipuuna johonkin parempaan ja jonnekin “toisaalle”.

Yhteiskunta totaalisena moraalisena auktoriteettina tässäkin tapauksessa on siis kaiken läpäisevä kokonaisuus, eikä sen ulkopuolelle itseä hevillä kategorisoida.