5.2 Sosiaaliset ongelmat ja niiden jäsentelyt
5.3.6 Omaa juttua etsimässä
Kuten myös aikaisemmassa kappaleessa tuli ilmi, nuoret puhuvat paljon ”omasta jutusta” läpi aineiston. Puhetta esiintyi erityisesti kysyttäessä tulevaisuudesta sekä työ ja -kouluelämään suhtautumisesta. Tällöin puheen kautta rakennetaan negatiivisesti latautuneista työttömyyteen liitetyistä oletuksista sekä työelämän yksioikoisesta vaatimuksesta erillään olevaa kategoriaa.
Se on tällä tapaa myös erottautumista näistä totunnaisista normeista.
Aineistossa oman jutun etsimisestä puhumisella voidaan vastustaa ja neuvotella näin syyllistäviä kategorioita uusiksi:
R: yhteiskunnan elätti? tuntuuks muilta tästä, että ois nyt sitten yhteiskunnan elätti?
H10: no jossain määrin joo.
88 R: jossain määrin.
H10: mm. mut emmä nää sitä pahana asiana.
R: aivan.
H10: et se on vaan mun elämänvaihe, mitä mä käyn läpi ja mä jossain vaiheessa annan takasin yhteiskunnalle, kuhan mä löydän sen oman jutun.
Katkelmaa ennen haastateltavat olivat kuvailleet itseään ”yhteiskunnan eläteiksi”. Puheessa esiintyy aikaisemmassa kappaleessa läpi käytyä syyllisen kategoriaa: yhteiskunnan elättinä oleva ei täytä moraalisen ihmisen kategorian mittapuita, ollessaan muiden elätettävänä, täten ihmisen velvollisuudet jäävät toteuttamatta. Seuraavaksi kuitenkin H10 kertoo, ettei ”nää sitä pahana asiana” ja kertoo ”yhteiskunnan elättiyden” olevan vain ”elämänvaihe mitä mä käyn läpi”, kunhan löytää ”sen oman jutun”.
Katkelmassa ”oman jutun” etsimisellä voidaan saavuttaa se, mitä syyllisen kategorian,
”yhteiskunnan elätin” asemasta ei saavuteta. Oman jutun etsiminen muuttaa ”yhteiskunnan elättiyden” vain elämänvaiheeksi, jonka kautta tullaan yhteiskunnan jäseneksi, kunhan ”oma juttu” löytyy, tällöin ”oman jutun” etsiminen on ensisijainen toiminta yhteiskunnan elättinä ollessa. Syyllistävään kategoriaan liittyvää velvollisuuden puutosta kurotaan näin umpeen, kun
”omaa juttua” etsitään.
Aineistossa jäsenneltiin myös työelämää ja sen muotoja ja omaa suhtautumista pohdittiin työn määritelmän kautta. Ominaisena piirtenä aineistossa esiintyi, ettei moni koe rahallista etua tarpeeksi motivoivana tekijänä työn tekemiseen, vaan työn on oltava mielekästä. Usein työn mielekkyydestä puhuttaessa käytettiinkin juuri käsiteparia ”oma juttu”. Se on totutun perinteisen työmoraalin haastamista ja osittain hylkäämistä, toisaalta uudenlaisen työn kategorian rakentamista:
R: mites muitten mielestä?
H8: mul on kyllä henkilökohtasesti jotenki semmone, jotenki yhteiskuntaa vastaan oleva asenne, että mä en, jotenki semmone ajatusmalli, että jos niinkun ilman työtä pärjäis, niin se ois varmaan niinkun se ideaalitilanne.
R: joo.
89
H8: se on vähän, yhteiskunta odottaa kummiskin sitä, et se on mee kouluun, valmistut ja meet sitä kautta töihin.
R: nii se on sitten, sitten tota-
H8: nii, että se ois niinkun tärkeempää löytää jotai semmosta tekemistä, mitä mä oikeesti, oikeesti haluaisin tehdä.
R: joo, aivan.
H8: ja sitte, jos siitä sais vaikka rahaakin, se ois vaa sitten lisää, mutta toisaalta jos sen rahan voi saada jotain muuta kautta niin mulla ei oo niinkun työssä sitten muuta motivaatioo.
R: joo, et se on tärkeetä, että saa tehdä sitä mikä tuntuu itseltä tärkeeltä?
H8: joo, kyllä.
R: mites muut, että onks se näin vai minkä takia niitä töitä sitten tehään? et onks se, pitäskö se olla sitten itselle tärkeetä vai tehäänkö sitä sitten vaan sen rahan takia?
H12: no mä en niiku kans ite pystyis sellaseen, että mä teen sitä työtä vaan rahan takia, et jos se työ on, on ihan hirveetä tai sitten mä en tykkää siitä yhtään, että jos mua ärsyttää joka aamu niinkun mennä töihin ja sit mä poltan itteni loppuu, nii eihän se nyt oo hirveen mielekästä, et sen työn pitää olla edes jollain lailla mielekästä, et sitä jaksaa tehä, et nii, kiva ois just se oma juttu löytää ja, et se ois ainakin haaveena, haaveena(heh) et se ois sitten, se työ ois semmosta merkityksellistä itelle.
H8 aloittaa katkelman kategorisoiden itseään suoraan ”yhteiskuntaa vastaan olevalla asenteella” ja lisäten ideaalitilanteen olevan tilanteen, jossa ”ilman työtä pärjäis”. Haastateltava lisää prioriteetiksi ”tekemisen”, ”mitä mä oikeesti haluaisin tehdä”. Tähän tekemisen lisäksi lisätään mahdollisesti rahan saaminen, joka ”ois sitten vaan lisää”. H8 vielä lisää, että ”jos sen rahan voisi saada muuta kautta, niin mulla ei oo niinkun työssä sitten muuta motivaatioo”. H12 yhtyy H8:n pohdintaan ja lisää, että ”jos mua ärsyttää joka aamu niinkun mennä töihin ja sit mä poltan itteni loppuu nii eihän se nyt oo hirveen mielekästä”, ”et nii, kiva ois just se oma juttu löytää”, ”se työ ois semmosta merkityksellistä itelle”.
Tässä kohtaa työn kategoria – jota vastaan myös asetutaan – rakentuu yhteiskunnassa joksiksin itseisarvoiseksi, jota tehdään vain rahallisen hyödyn takia ja jota varten kouluttaudutaan, valmistutaan ja työllistytään. Tämän perinteisen työn kategorian rinnalle rakentuu kuitenkin H8:n puheessa osittain vaihtoehtoinen ”tekemisen” tapa. Tämä ”tekeminen" taas voi koostua
90
myös rahan saamisesta, joskin se ei ole itseisarvo. Tekemiseen liittyy jotain, mitä haluaa
”oikeesti, oikeesti tehdä”. Työ tai tekeminen, joka ei ole ”oma juttu” polttaa näin ihmisen loppuun ja elämään seuraa harmia.
Aineistossa lukuisia kertoja esiintyvä oman jutun etsiminen on puheen tapa, jolloin jatkuvasti ollaan siirtymässä prosessinomaisesti johonkin muuhun elämäntilanteeseen. Voisiko sanoa siis, että ”oman jutun” etsiminen on samalla yhteiskunnan normaalin ihmisen kategorian, että yksilön omien ihanteiden mukaisen kategorian etsimistä: Silloin etsitään oman sukupolven näkökulmasta normaalin ihmisen kategoriaa, eli ihmiselle ominaista toimintaa, ja toisaalta pyritään luomaan sitä aktiivisesti uusiksi. Tällä tapaa ”oman jutun” ympärille rakentuu toisaalta ihmisyyden mittapuiden etsintää, toisaalta aikaisempien ja totuttujen normien haastamista ja uusien moraalisten mittapuiden luontia.