Vietnamin venepakolaisista puhuttiin Kainuun Sanomissa vuonna 1979 varsin monipuolisesti.
Aluksi pakolaisuus esitettiin hallitsemattomana tilanteena, joka tulee saada kuriin sen ongelmallisuuden ja laajuuden vuoksi. Ongelmaksi nähtiin valtavat ”pakolaisvirrat”- ja ”tulvat”.
Uutisissa annettiin ymmärtää käytettyjen sanavalintojen takia, että pakolaisia on vyörynyt valtavana joukkona eri maihin ja tämän vuoksi ongelmalle tulisi löytää mahdollisimman nopeasti ratkaisu.
Syntyi mielikuva jopa luonnonkatastrofin omaisesta tilasta. Seuraavaksi pakolaisuutta alettiin käsitellä humanitäärisenä ja poliittisena ongelmana, joista humanitäärisyys nousi erityisen selvästi esille. Tähän puhetapaan painottuneissa uutisissa pakolaiset nähtiin uhreina, joita tulee auttaa yleisen inhimillisyyden ja hyvän tahdon nimissä. Humanitäärisyyteen painottuvan uutisoinnin jälkeen painopiste siirtyi viranomaistoimenpiteiden kuvaamiseen. Uutisissa kerrottiin, mitä pakolaisten hyväksi tullaan tekemään viranomaistaholta ja erilaisista sopeuttamistoimenpiteistä,
40 joilla pakolaiset aiotaan kotouttaa Suomeen. Näissä uutisissa pakolaisten rooli oli passiivinen ja vastaavasti valtion sekä SPR:n rooli aktiivinen.
Pakolaisia käsittelevät uutiset olivat pääasiassa sisällöltään neutraaleja ja informatiivisia, mutta lehden pääkirjoitukset ottivat varovaisen poliittisen kannan pakolaisten vastaanottoa käsittelevässä keskustelussa, kuitenkaan toimimatta liikaa mielipide vaikuttajana alueellisella tasolla. Yllättävää aineistossani oli se, että siinä ei ollut lainkaan rasismia käsitteleviä uutisia ja suomalaisten asenteista puhuttiin lähinnä joko myönteisinä, tai ennakkoluuloisina pakolaisia kohtaan. Yllättävää oli myös se miten vähän suomalaisten suhtautumisesta puhuttiin pakolaisuutisissa. Pakolaisten saapumisajankohtana ei puhuttu juuri ollenkaan siitä, miten suomalaiset olivat ottaneet vastaan vieraasta kulttuurista tulleet henkilöt. Vuoden 1979 aineisto tarjosi kuitenkin hyvän vertailupinnan seuraavien vuosikertojen aineistoille, joissa esiintyvät osittain samat teemat niin uusia puhetapoja kuin myös positioita myöten pakolaisille ja turvapaikanhakijoille.
41
5 SOMALIAN PAKOLAISET 1991
5.1 Aineistosta yleisesti
Vuoden 1991 aineisto-osio on kerätty aikaväliltä tammikuu- kesäkuu, jolloin pakolaisia koskevia uutisia ilmestyi koko tarkastelujakson aikana 104 kappaletta. Tähän lukemaan sisältyvät kaiken tyyppiset kirjoitukset. Mielipide- tai yleisönosastokirjoituksia ilmestyi kuusi kappaletta ja pääkirjoituksia neljä kappaletta. Kotimaan uutisia oli 76 kappaletta, joista monet koskettivat Kainuuta ja pakolaisten vastaanottoa Kainuun alueella. Eniten pakolaisuutisia ja kirjoituksia ilmestyi tammikuussa, jolloin niitä ilmestyi 30 kappaletta koko kuukauden lehdissä. Seuraavaksi eniten kirjoituksia ilmestyi helmikuussa, jolloin uutisia ilmestyi 21 kappaletta. Muina kuukausina pakolaisuutisia ja aihepiiriä koskevia kirjoituksia oli 9- 18 kappaletta kuukautta kohti. Tammikuun lehdissä kirjoiteltiin, että somalipakolaisten saapuminen Suomeen oli alkanut jo vuoden 1990 puolella, joten uskoisin tämän vaikuttaneen siihen, miksi uutisten lukumäärä väheni kesää kohden.
Vuosi 1991 oli maailmanlaajuisesti tapahtumarikas vuosi. Neuvostoliiton hajoaminen oli käsillä, joka näkyi lehdistössä siten, että artikkeleissa puhuttiin vuoroin Venäjästä ja toisinaan Neuvostoliitosta. Samaan aikaan sodittiin myös Persianlahdella, joka vei osaltaan paljon uutis- ja palstatilaa lehdestä. Merkittävin tapahtuma oli kuitenkin Somalian sisällissota, joka syttyi vuoden 1990 puolella. Somalipakolaisia saapui aikaisempiin pakolaismääriin verrattuna paljon ja he tulivat pääasiassa Neuvostoliiton kautta Suomeen. Somalit ovat suurin turvapaikanhakijaryhmä, joka on edustettuna vuoden 1991 lehdissä. Mielestäni on myös tärkeää huomioida uutisten ja kirjoituksien analyysissä se, että Suomi oli syöksymässä taloudelliseen lamaan, jonka huippu tuli kuitenkin vasta vuonna 1993, mutta laman vaikutukset alkoivat näkyä jo vuoden 1991 aikana työttömyyslukujen
42 kasvuna ja yleisenä epävarmuutena. Myös lehden muu uutisointi enteili laman alkua uutisten puolesta.
Vuoden 1991 uutisista oli myös tärkeää huomata se, että maailmanlaajuinen pakolaiskriisi kantautui ensikertaa tässä vaiheessa Suomen kuntiin. Aineisto on tämän takia huomattavan paljon rikkaampi, kuin edeltäjänsä vuodelta 1979. Lisäksi turvapaikanhakijat tulivat ”täytenä yllätyksenä”
suomalaisille päättäjille, ja tilannetta monimutkaisti se, että he saapuivat Neuvostoliiton kautta Suomeen. Tästä syystä päättäjät eivät olleet täysin varmoja, olivatko nämä henkilöt humanitaarisen avun ja suojelun tarpeessa. Lisäksi on tärkeää huomioida, että nämä henkilöt olivat turvapaikanhakijoita, joilla ei ollut vielä virallista pakolaisstatusta, joka aikaisemmin tulleilla vietnamilaisilla jo oli. Tilanne oli sekä Suomen valtiolle että suomalaisille uusi, joten se herätti paljon negatiivisia vastareaktioita tulijoita kohtaan. Rasismista puhutaan tässä aineistossa poikkeuksellisen vähän, kun aikaisemmassa aineistossa puhuttiin lähinnä suomalaisten ennakkoluuloista, ei niinkään rasismista. Tämä kuvastaa sitä, että rasismista alettiin keskustella lehdistössä laajemmin vasta vuoden 1991 jälkeen.
5.2 ”Luvaton maahantulo kuriin”: hallitsemattomuuspuhe
Hallitsemattomuus näyttäytyy myös vuoden 1991 aineisto-osiossa yhtenä merkittävimpänä tapana kuvata ja puhua pakolaisten saapumisesta Suomeen. Hallitsemattomuutta kuvastaa se, että turvapaikanhakijat saapuivat päättäjien mielestä hallitsemattoman suurina joukkoina Suomen rajalle (250 turvapaikanhakijaa vuodenvaihteessa 1990- 1991). Heille kaikille ei ollut valmiutta tarjota majoitusta, koska tällaisiin ”pakolaisvirtoihin” ei ollut vielä varauduttu 1990-luvun alun Suomessa.
Näin suurien turvapaikanhakijamäärien sijoittaminen oli suomalaisille uutta, koska turvapaikanhakijoita ei ollut liiemmin pyrkinyt Suomeen, valtion syrjäisen ja ei-houkuttelevan sijainnin vuoksi. Hallitsemattomuuspuhe linkittyy osittain viranomaispuheeseen, koska molempia puhetapoja edustavat viranomaistahot.
43
”Virta hiljeni keskiviikkona- Vuoden vaihteessa saapui yli 250 somalia Suomeen [Otsikko]. Alkuviikosta tuli Neuvostoliitosta Suomeen yhteensä yli 250 somalipakolaista. Vilkkain päivä Vainikkalan raja-asemalla oli maanantai, jolloin tulijoita oli 231. Tiistaina rajan ylitti yhdeksäntoista, ja keskiviikkona kuuden somalin ryhmä.” 3.1.1991 (1)
250 turvapaikanhakijaa alle viikon sisällä on ollut tuona ajankohtana melko suuri määrä pakolaisia, sillä kaikille heille tuli löytää mahdollisimman nopeasti sijoituspaikka ja tehdä ratkaisut siitä, ovatko nämä henkilöt todelliset turvapaikan tarpeessa. Tämän takia hallitsemattomuuden puhe näyttäytyy myös tässä aineistossa hyvin selvänä osana viranomaistahon puheesta.
Hallitsemattomuuden puhe on myös sellaista, että se aiheuttaa lukijalle mielikuvan suorastaan kaoottisesta tilanteesta. Tämä voi olla yksi tekijä siihen, miksi somalipakolaisia kohtaan on herännyt niin paljon ennakkoluuloja ja pelkoja.
”Vuodenvaihteessa maahan saapuneet suuret somalipakolaisten ryhmät ovat asettaneet heidän majoituksestaan vastaavan Suomen Punaisen Ristin voimavarat tiukalle.
Pääosa vuodenvaihteessa saapuneista pakolaisista on sijoitettu vastaanottokeskuksiin Valkealaan ja Siuntioon.” 3.1.1991 (1)
Näiden katkelmien lisäksi myös lehden pääkirjoitus on ottanut kantaa turvapaikanhakijoiden maahantuloa kohtaan. Uudenvuoden jälkeen 5.1.1991 ilmestyneessä pääkirjoituksessa argumentoidaan hyvin voimakkailla sanamuodoilla sitä, miksi turvapaikanhakijoiden maahantulo pitäisi saada kuriin. Kirjoitus voisi olla yhtä hyvin mielipidekirjoitus tai viesti valtion päättäjille:
”Luvaton maahantulo kuriin (otsikko). Pakolaisiksi ilmoittautuvien ulkomaalaisten ryntäys itärajan takaa Suomeen on vuodenvaihteesta lähtien saanut hallitsemattoman luonteen. Tulijoiden lukumäärää voidaan vähätellä mitättömän pieneksi. Voidaan turvautua vanhoihin totuttuihin ihmisoikeus-perusteluihin. Voidaan todistella, että
44 Suomen kansantalous hyvin kestää tuhansien, jopa kymmenien tuhansien tulijoiden kuukausikaupalla elättämisen.”
Hallitsemattomuuden puhetta edustaa katkelmassa ilmenevä toinen lause, jossa puhutaan ulkomaalaisten ryntäyksestä ja siitä seuranneesta tilanteen hallitsemattomasta luonteesta. Tämän lisäksi otsikko asettaa turvapaikanhakijat epäsuopeaan valoon, jossa heidän maahantulonsa nähdään luvattomana ja samaan aikaan ei-suotavana. Kirjoittaja ei kuitenkaan selvennä, miksi maahantulo on tämän mielestä luvatonta. Kirjoittaja jatkaa, että ”kaikkia luvatta tulevia kutsutaan ilman muuta pakolaisiksi” ja myöhemmin kritisoi uutiskuvaa, jossa pakolaisista luodaan lasten avulla myönteinen kuva.
Hallitsemattomuus- puhe sijoittuu tässäkin aineisto-osassa aineiston alkupuolelle, kun turvapaikanhaku- tilanteeseen ei ollut valtio löytänyt vielä selkeää linjaa, ja uusi ulkomaalaislaki on valmistelun alla. Tämän jälkeen aineistossa siirrytään kuvaamaan poliittista päätöksentekoa, sekä viranomaistoimenpiteitä, kuten edeltävässäkin vuosikerrassa.