Pakolaisten aikaisempiin tilanteisiin nähden suurentunut lukumäärä asetti Suomen valtion uuteen ja uutisoinnista päätellen hankalaan tilanteeseen, jossa sen täytyi luoda myös ulkomaalaisiin kohdistuvia poliittisia toimenpiteitä, joiden avulla siirtolaisuus ei pääse muodostumaan hallitsemattomaksi ongelmaksi, niin kuin uutisissa kuvataan. Käytännössä tämä tarkoittaa turvapaikanhakua käsitteleviä lakeja ja pykäliä, sekä ulkomaalaisten oleskelulupiin liittyviä asioita.
Poliittinen diskurssi nivoutuu osittain viranomaisdiskurssin kanssa, koska viranomaisten toiminta on sidoksissa valtion asettamiin poliittisiin päätöksiin. Aineistossa ilmenee se, että eduskunnan ja sen alaisten organisaatioiden on täytynyt luoda uudenlaisia menettelytapoja turvapaikanhakijoita
45 kohtaan, koska aikaisemmat toimenpiteet ovat osoittautuneet tehottomiksi ja riittämättömiksi erityisesti tilanteissa, joissa turvapaikan myöntämiselle ei ole ollut riittäviä perusteita.
”Turvapaikkapykälä muotoutuu viime metreillä [otsikko]. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta saa ulkomaalaislain käsittelyn viimemetreillä oikeusministeriöltä uuden esityksen niin sanottua pikakäsittelyä koskevaksi pykäläksi. Nopeutettu turvapaikkahakemusten käsittely aiotaan tehdä mahdolliseksi tapauksissa, joissa turvapaikan myöntämiselle ei selvästi ole riittävästi perusteita.” 1.2.1991 (1)
Nopeutettu turvapaikkahakemusten käsittely tarkoitti käytännössä sitä, että hakemusten käsittelyaika lyheni vuodesta kolmeen kuukauteen. Tämä oli Suomen valtion kannalta hyödyllinen pykälä, vaikkakin sitä kritisoitiin kansainvälisellä tasolla epäoikeudenmukaiseksi ja turvapaikanhakijoita hylkiväksi. Pykälän tarkoituksena oli nopeuttaa turvapaikkahakemusten käsittelyä ilmeisen selvissä tapauksissa, jotta nämä ihmiset voitaisiin käännyttää takaisin, jolloin heihin ei kuluisi myöskään turhia valtion resursseja. Uutisista ilmenee, että Suomi oli halukas ottamaan pakolaisia vastaan, jos heillä oli riittävät perusteet turvapaikan vastaanottamiselle.
Juridisesta puheesta näkyi perinteinen suomalainen asenne, jossa korostuivat yksilön itsenäisen pärjäämisen ihannointi, vaatimattomuus ja nöyryys. Toisaalta juridisessa puheessa korostui myös se, että suomalainen lainsäädäntö on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä ratifioituja sopimuksia ja pyrkinyt pitämään oman omat lait linjassa kansainvälisten sopimusten kanssa.
Poliittinen diskurssi näkyi aineistossa vahvasti, koska eduskunta oli valmistellut ja allekirjoitti uuden ulkomaalaislain vanhan 1983 säädetyn lain tilalle ja tämän lain valmistelua ja käsittelyä käytiin läpi uutisissa. Uusi ulkomaalaislaki astui voimaan 1.3.1991 ja se oli voimassa vuoteen 2004 asti, jonka jälkeen otettiin käyttöön nykyinen ulkomaalaislaki (301/2004). Poliittisen diskurssin näkyvyyteen vaikuttaa se, että suomalaiset haluavat olla tietoisia päätöksistä, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä ja tässä tapauksessa pakolaisten vastaanottaminen on ollut sellainen asia.
Poliittinen diskurssi on laaja puhetapa, jonka alaisuuteen kuuluvat viranomaispuhe, sekä paikallistason poliittinen puhe joita seuraavaksi käsittelen omina kappaleinaan.
46
5.4 ”Turvapaikatta jäävät somalit takaisin Neuvostoliittoon”:
viranomaispuhe
Kuten aikaisemmissa vuoden 1979 uutisissa, niin myös vuoden 1991 aineisto-osiossa viranomaisten toimenpiteet turvapaikanhakijoita kohtaan ovat olleet näkyvä aihe Kainuun Sanomissa. Tällainen näkyvyys uutisaineistossa on täysin luonnollista, koska pakolaisten sopeutuminen ja kotoutuminen Suomeen on alussa täysin viranomaisten käsissä. Lisäksi uusi tilanne aikaisempaa runsaamman pakolaismäärän vuoksi aiheutti viranomaisille uusia paineita siitä, kuinka pakolaisten olosuhteet saataisiin järjestettyä mahdollisimman tehokkaasti ja inhimillisesti.
Viranomaispuheelle on tunnusomaista tässäkin aineisto-osassa erilaisten toimenpiteiden kuvaaminen, jotka kohdistuvat pakolaisasemassa oleviin henkilöihin. Tämä on yhteistä lähes kaikille viranomaispuhetta sisältäville uutisille. Pakolaisiin kohdistuvia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi oleskelulupien antaminen, turvapaikkahakemusten hyväksyntä tai hylkääminen, työskentelykiellot tai muut käskyt, jotka kohdistuvat pakolaisiin. Viranomaispuheessa pakolaiset näyttäytyvät anonyymeinä ja passiivisina osallisina. Viranomaisella on puolestaan valta-asema ja aktiivinen rooli. Viranomaispuhe on toisin sanoen hallintaan pyrkivä sekä valta-asemaa pönkittävä puhetapa suhteessa turvapaikanhakijoihin. Koska viranomaisiin ja heidän päätöksiään kohtaan osoitetaan luottamusta, niin se myös pitää yllä tällaista käytäntöä, jossa roolijako on passiivinen ja aktiivinen.
”Pakolaisasemalle ei vielä lisätiloja [otsikko]. Valkealan kunta siirsi lausuntoa.”
9.1.1991 (2)
”Turvapaikatta jäävät somalit takaisin Neuvostoliittoon [otsikko]. Hallitus varaa mahdollisuuden palauttaa turvapaikatta jäävät somalit ”tarvittaessa” Neuvostoliittoon.
Turvapaikkahakemusten käsittely on tarkoitus lyhentää vuodesta kolmeen kuukauteen”. 10.1.1991 (1)
47
”Oulun lääni selvittää pakolaisilmapiiriä [otsikko].” 10.1.1991 (2)
”Turvapaikkaratkaisussa valtaa myös virkamiehille [otsikko].” 12.1.1991 (1)
”Turvapaikan hakijoita siirretään Tampereelle [otsikko].” 4.2.1991 (1)
”147 somalialaista sai määräaikaisen oleskeluluvan [otsikko]- Turvapaikkahakemukset hylättiin. 7.2.1991 (1)
Viranomaispuhe on luonteeltaan kuvailevaa ja informatiivista. Sen tarkoituksena on pitää suomalaiset tietoisina erilaisista päätöksistä ja ratkaisuista, jotka koskettavat sekä turvapaikanhakijoita että kantasuomalaisia. Viranomaispuheen takana ovat valtio, kunnat, eduskunnan alaiset virastot, sekä muut virallisiksi ja julkisiksi katsottavat tahot. Se toimii myös osana Suomen valtion harjoittamaa pakolaispoliittista puhetta. Toisin kuin edeltävässä aineisto-osiossa, tässä vuosikerrassa viranomaiskoneisto on jo huomattavan paljon laajempi, jonka vuoksi myös viranomaispuhe on sisällöltään monipuolisempaa ja keskustelevampaa eri tahojen pitäessä huolta pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden asioista.
5.5 ”Kajaani voi ottaa lisää pakolaisia”: paikallispoliittinen puhe
Yksi tutkimuskysymyksistäni oli se, miten turvapaikanhakijat ja pakolaiset esitetään paikallistason uutisissa. Tässä vuosikerrassa paikallistason uutisointi oli vielä suhteellisen vähäistä, sillä turvapaikanhakijoiden kuntiin sijoittaminen oli vasta aluillaan. Syrjäisemmillä seuduilla alettiin vasta selvittää, olivatko esimerkiksi Oulun läänin kunnat valmiita vastaanottamaan pakolaisia.
Paikallisuuden puhetta näkyi lähinnä uutisissa, jotka käsittelivät kunnan sisäisiä asioita.
Paikallisuuspuhe näkyi selvemmin kantaa ottavissa yleisönosasto-puheenvuoroissa, joissa korostettiin erityisesti paikallisten taloudellista huono-osaisuutta ja kantaväestön avun tarvetta laman syövereissä. Näissä puheenvuoroissa esiintyi myös vihamielisyyttä pakolaisia kohtaan.
Tällaista kielenkäyttöä selittää suomalaisten kokemattomuus vieraista kulttuureista sekä tuolloin
48 alkanut taloudellinen lama, joka aiheutti suurtyöttömyyttä ja epävakaita olosuhteita kansantaloudessa.
Kuntien erilaista suhtautumista selitti niiden lähtökohtaisesti joko hyvä tai heikko taloudellinen tilanne ja se, että kuntien velvollisuus sijoittaa pakolaisia perustui vapaaehtoisuuteen (9.2.1991, 1.) Ne kunnat, jotka menestyivät, pystyivät myös ottamaan pakolaisia vastaan ja vastavuoroisesti heikosti menestyvät kunnat suhtautuivat kielteisesti pakolaisten sijoittamiseen. Näissä kunnissa vastaanottamisen kielteistä päätöstä perusteltiin myös paikallisten asukkaiden ennakkoluuloisilla asenteilla, joka ei myöskään edesauttaisi vieraasta kulttuurista tulevien kotoutumista.
”Pakolaissijoittelussa lisättävä valtion ja kuntien yhteistyötä” 9.2.1991 (1)
”Lausunto lääninhallitukselle: Kajaani voi ottaa lisää pakolaisia [otsikko].” 8.5.1991 (1)
”Hyrynsalmella ei valmiuksia pakolaisten vastaanottoon [otsikko].” 5.4.1991 (2)
Aineistosta nousi esille, että esimerkiksi Hyrynsalmen kunnalla ei ollut erityisen hyviä valmiuksia pakolaisten vastaanottamiseksi. Käytännössä nämä hyvien valmiuksien puutteet tarkoittivat taloudellisia vaikeuksia, jotka näkyivät siinä, että työpaikkoja ei pystytty lupaamaan ja järjestämään, eikä vuokra-asuntokantaa ollut riittävästi, vaikkakin asuntoja muilta osin kunnan alueella on riittävästi. Hyrynsalmen kunnassa työttömyysprosentti oli vuonna 1991 korkea, joten kunnan virallinen kanta oli kieltäytyvä pakolaisia kohtaan, sillä heille ei olosuhteiden puolesta ollut riittäviä palveluita, eikä sopeutuminen olisi pienessä kunnassa helppoa. Myös tulkkipalveluiden saaminen syrjäiselle seudulle oli kunnan päättäjien mielestä haasteellista. (5.4.1991 (2).)
”Kunnat kaipaavat selvyyttä pakolaispolitiikkaan [otsikko].” 6.4.1991 (1)
49 Paikallisuuden ja kuntien puheessa korostetaan valtion roolia pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen liittyvissä asioissa. 6.4.1991 (1) ilmestyneessä artikkelissa kirjoittaja Liisa Salonen kommentoi, että: ”Kuntien mielestä valtion on kannettava päävastuu turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta ja kustannuksista. Kunnat haluavat kuitenkin pitää itsellään vallan päättää, ottavatko ne pakolaisia vastaan vai eivät.” Tässäkin katkelmassa nousee esille kysymys kustannuksista, jotka aiheutuvat pakolaisten vastaanottamisesta ja kuntiin sijoittamisesta.
Paikallisella tasolla pakolaiset näyttäytyivät lähinnä kunnallisten palveluiden kuluttajina. Tämän takia paikallispuheessa korostuu erityisesti talouteen liittyvät seikat, koska hyvinvointivaltion ylläpito on kallista ja kuntien tehtävänä on tuottaa palveluita sen asukkailleen. Kuntien puheessa pakolaiset näyttäytyvät vain taloudellisena menoeränä, eikä vielä tässä vaiheessa nähdä maahanmuuttajien tuomaa monimuotoisuutta kulttuuriin, saatikka kuntien väestörakenteeseen.
5.6 ”Pommiräjähdys säikytti pakolaisia”: ilkivaltapuhe
Somalipakolaiset eivät olleet kaikkien suomalaisten mielestä tervetulleita maahantulijoita. Tästä syystä heihin kohdistui ilkivaltaa ja vihamielisiä tekoja. Vuoden 1991 aineisto-osiossa kerrotaan, että ilkivalta kohdistui pääasiassa vastaanottokeskuksiin, joihin somalipakolaiset oli sijoitettu.
Ilkivalta muuttui väkivaltaisiksi henkilövahingoiksi vasta myöhäisemmässä vaiheessa, joka ei näy vielä minun aineistossani. Vihatekoja kuvataan pääasiassa puolueettomasta näkökulmasta, koska lehdessä pyritään kuvailemaan mitä tapahtui, miksi tapahtui ja milloin tapahtui. Lisäksi uutisissa ollaan kiinnostuneita lähinnä siitä, ketkä ovat tekojen taustalla ja mikä on tekojen motiivi.
”Pommiräjähdys säikäytti pakolaisia [otsikko]. Pommiräjähdys säikäytti pakolaisten vastaanottoaseman asukkaat maanantain vastaisena yönä Valkealassa. Hotelli Walkealassa olevan aseman takaoven lasit rikkonut räjähdys ei aiheuttanut henkilövahinkoja.” 8.1.1991 (1)
”Pakolaiskeskuksen pommiterroristi edelleen kateissa [otsikko]. 9.1.1991 (1)
50
”Viialainen huolestunut rasismista [otsikko]. Turvapaikanhakijoihin kohdistuvat väkivallan teot ovat Vasemmistoliiton puoluesihteerin Matti Viialaisen mielestä hälyttäviä ja ehdottomasti tuomittavia. Hänen mukaansa viranomaisten on tehtävä kaikkensa, jotta turvapaikanhakijoiden turvallisuus taataan.” 9.1.1991 (2)
Tässäkin katkelmassa väkivallan tekoja kuvaillaan ehdottoman tuomittaviksi. Lisäksi tässä uutisessa mainitaan ensimmäisen kerran omassa aineistossani rasismi, joka tulee olemaan merkittävä osa turvapaikanhaku-keskustelua myöhemmässä vaiheessa 1990- 2010- lukujen aikana.
”Nastolan pakolaiskeskuksen liepeillä ammuttiin [otsikko]. Nastolan pakolaiskeskuksen kulmilla ammuskeltiin myöhään tiistai-iltana. Välikohtaus ei aiheuttanut vahinkoa ihmisille eikä omaisuudelle. Rikoskomisario Pentti Viita arvioi tekijöiden pyrkineen lähinnä pelottelemaan. Henkilöautolla liikkunutta ryhmää ei vielä keskiviikkona ollut tavoitettu.” 14.3.1991 (1)
”Pakolaiskeskukseen ammuttiin haulikolla [otsikko]. Tampereen Hervannassa sijaitsevan pakolaiskeskuksen ikkunan läpi ammuttiin keskiviikon vastaisena yönä haulikolla.” 4.4.1991 (1)
Katkelmat toimivat lähinnä sattuneiden ilkivaltatilanteiden kuvaajina. Ne eivät ota minkäänlaista puolta, vaan kirjoittaja pyrkii neutraalisti selittämään tapahtumien kulkua. Ylemmässä otteessa on suorastaan vähättelevä ote, koska siinä ei tuomita tekoa vaan todetaan ammuskelun olleen lähinnä pelottelua. Kaikista yllä esitellyistä teksteistä ilmenee se, että pakolaiset ovat ilkivaltatekojen uhreja, eikä heillä ole välikohtausten kanssa aktiivista roolia vielä tässä vaiheessa.
”Nastolan pakolaiskeskuksen valvontaa tehostetaan, jotta häiriköiden tunkeutuminen keskuksen alueelle saataisiin vastaisuudessa estetyksi. Tilanne Nastolassa kärjistyi
51 jälleen viikon vaihteessa, kun joukko paikkakuntalaisia mm. kivitti keskuksen ikkunoita ja toistasataa somalipakolaista haki jatkuvan häirinnän pelästyttäminä turvaa Helsingistä. ”29.4.1991 (1)
Paikallisten tunteita oli kuumentanut se, että he eivät tienneet, kuinka kauan pakolaiset tulisivat olemaan sijoitettuna omalle asuinalueelle. Lisäksi vihamielisyyttä aiheutti suomalaisten kurjistunut kansantaloudellinen tilanne. Uutisista ilmeni se, että suomalaiset olivat tyytymättömiä siihen, kuinka hyvää kohtelua pakolaiset saivat ollessaan majoitettuna lakkautettuihin hotelleihin, samaan aikaan kun oman maan kansalaisten olosuhteet kurjistuvat työpaikkojen hävitessä sekä sosiaaliturvan heikentyessä. Myös tietämättömyys pakolaisuuden syistä ja pakolaisten tilanteesta on aiheuttanut vihamielisyyttä ja negatiivisia ilmiöitä pakolaisia kohtaan.
5.7 Yhteenveto
Vuoden 1991 aineisto-osiossa somaliturvapaikanhakijat saivat hieman erilaista huomiota, kuin vietnamilaiset vuoden 1979 osiossa. Somaleihin kohdistuva uutisointi oli jo paljon monipuolisempaa, ja se johtui siitä, että somalit itse hakeutuivat Suomeen turvapaikanhakijoina.
Heillä ei ollut vielä virallista pakolaisstatusta, joka Vietnamin venepakolaisilla oli Suomeen tullessa, joten tämä aiheutti pohdintaa siitä, mikä on Suomen vastuu somalialaisten turvapaikanhaku- käytännöissä ja sijoittamisessa. Myös lainsäädännöllisesti piti tehdä muutoksia, koska Suomen valtio oli nyt lähempänä kansainvälistä pakolaispolitiikkaa sekä velvoitteita ja Suomeen kohdistui maahantulopaineita aikaisempaa enemmän. Lisäksi somalipakolaisten keskuudessa havaittiin selvästi perusteettomia turvapaikkahakemuksia, joiden tehokkaampi käsittely kolmessa kuukaudessa oli tärkeää saada läpi byrokratian nopeuttamiseksi, sekä turvapaikanhakijoiden palauttamiseksi lähtömaahan.
Vuoden 1991 aineistossa somalit esitettiin hallitsemattomana ongelmana, viranomaistoimenpiteiden kohteina, paikallispoliittisena kysymyksenä sekä ilkivallan kohteina. Uutiset keskittyivät
52 pääsääntöisesti toiminnan ja tapahtumien kuvaamiseen sekä poliittisten päätöstentekojen kuvailuun.
Artikkelit olivat pääasiassa sisällöltään informatiivisia. Myös joitakin voimakkaasti kantaa ottavia kirjoituksia ilmestyi tarkasteluajankohtana, mutta ne olivat joko lehden pääkirjoituksia tai mielipidekirjoituksia lukijoilta. Pääkirjoitukset edustivat lehden senhetkistä poliittista linjausta, eli keskustalaisuutta, joten sen pohjalta voi tehdä joitakin johtopäätöksiä uutisoinnin painotusalueiden suhteen. Uutisissa näkyikin selkeästi painotuksen kohdistuminen joko mahdollisten taloudellisten ongelmien kuvaamiseen, mikä aiheutuisi turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta kuntiin.
Ilkivaltatekojen tuomitsevuuden vähäinen korostaminen näkyi uutisten kieliasussa, vaikka ilkivaltaa koskevat uutiset olivat suurimmaksi osaksi neutraaleja ja kuvailevia sävyiltään. Tällä on voitu haluta osoittaa suhtautumista somalipakolaisiin.
Kainuu ei ollut uutisten perusteella vielä vuonna 1991 valmis vastaanottamaan turvapaikanhakijoita, vaikka jotkut Oulun läänin kunnista olivat jo ottaneet pakolaisia vastaan, Kajaani mukaan lukien. Oulun läänin alueelle oli sijoitettuna 130 pakolaista, joista kaikki olivat vietnamilaisia. Kajaanissa oli sijoitettuna 22 vietnamilaisista pakolaisista (8.4.1991 (1)). Valtio olisi ollut valmis korvaamaan pakolaisista aiheutuvat kulut, mutta siitä huolimatta monet Kainuun kunnista katsoivat, että vuosi 1991 ei ollut suopea pakolaisten vastaanottamiselle, koska työllisyys- ja asuntotilanne oli heikko monissa kunnissa.
53
6 ITÄ-EUROOPAN ROMANITURVAPAIKANHAKIJAT 1999
6.1 Aineistosta yleisesti
Kajaaniin perustettiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus heinäkuussa 1999 melko kiireisellä aikataululla, sillä päätös vastaanottokeskuksen perustamisesta annettiin saman vuoden toukokuussa.
Paikkakunnalle oli ollut sijoitettuna pakolaistaustaisia henkilöitä jo 1990- luvun alussa samoin kuin naapurikuntaan Vuolijoelle, mutta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus oli kainuulaisille täysin uusi asia. Vastaanottokeskuksen perustamisesta alettiin käsitellä toukokuun uutisissa, samoihin aikoihin kun päätös perustamisesta annettiin. Vastaanottokeskuksen perustaminen ja ylläpitoon liittyvät asiat aiheuttivat aluksi kädenvääntöä kaupungin ja valtion välillä, koska ei ollut varmuutta siitä, mikä taho olisi vastuussa toiminnan pyörittämisestä ja siitä aiheutuvista kuluista.
Vastaanottokeskus perustettiin Salmijärven entisen mielisairaalan tiloihin, reilun kymmenen kilometrin päähän keskustasta. Vastaanottokeskukseen sijoitettiin aluksi albaanipakolaisia ja Slovakian romaniturvapaikanhakijoita.
Tulen tässä luvussa käsittelemään vuoden 1999 Kainuun Sanomien turvapaikanhakijoita ja pakolaisia käsitteleviä uutisia toukokuun alusta lokakuun loppuun, koska halusin tutkia erityisesti vastaanottokeskuksen perustamiseen liittyvää uutisointia. Vuoden 1999 aineisto on aikaisempiin vuosikertoihin nähden erilainen, sillä uutiset koskettavat jo konkreettisella tavalla paikallisväestöä, vastaanottokeskuksen perustamisen vuoksi. Toinen tärkeä seikka on se, että tässä vaiheessa Suomi on liittynyt osaksi Euroopan Unionia, joten poliittiseen päätöksentekoon vaikuttavat yhä enemmissä määrin myös EU:n linjaukset. Suomi on toisin sanoen entistä vahvemmin osana kansainvälistä politiikkaa ja velvoitteita. Vuosina 1979 ja 1991 Suomen poliittinen ja maantieteellinen asema oli
54 hyvin erilainen, koska siihen vaikutti itänaapurimme Neuvostoliiton läheinen sijainti. Toisekseen merkittävää on myös tiedostaa se, että pakolaisuus on vuoden 1999 aineistossa Euroopan sisäinen ilmiö, sillä turvapaikanhakijat ja pakolaiset tulevat Itä- Euroopan maista, entisen Jugoslavian alueelta ja Slovakiasta, joista molemmat ovat kuuluneet Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.
Aineistosta nousi esille poliitikkojen huoli siitä, että romanipakolaiset eivät todellisuudessa olleet avun tarpeessa vaan he olivat lähteneet pakoon maan heikkoa taloudellista tilannetta. Tuona ajankohtana julkisuudessa puhuttiin mahdollisesta ”elintasopakolaisuudesta”, joka on teemana noussut esille myös myöhemmissä pakolaiskriiseissä. Lisäksi Slovakia oli hakemassa Euroopan Unionin jäsenyyttä, jonka takia poliitikkojen mielestä oli hyvin kyseenalaista, ettei Slovakia osannut hoitaa oman maan vähemmistö-asioita kuntoon. Syyt romanipakolaisten lähdön taustalla olivat hyvin monimuotoiset, sillä monet heistä olivat kokeneet lähtömaassaan syrjintää ja väkivaltaa. Monet slovakialaiset puolestaan kokivat, että romanit elivät Neuvostoliiton hajottua valtion kustannuksella, jonka vuoksi väkivaltaisia tekoja kohdistettiin romanivähemmistöön kuuluvia kohtaan2. Tästä johtuen slovakialaisille, sekä muille Itä- Euroopasta pyrkineille romaniturvapaikanhakijoille asetettiin kesällä 1999 viisumipakko, jonka toivottiin rajoittavat turvapaikanhakijoiden maahantulohalukkuutta.
Pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskuksen perustamisen lisäksi vuoden 1999 kirjoitelluimpia aiheita olivat vuosituhannen vaihtuminen, Nokian nousu, Euroopan Unionin jäsenyys sekä Euroon liittyminen. Yleinen taloudellisen tilanteen parantuminen näkyi myös hyvin vahvasti lehden ilmapiirissä, toisin kuin vuonna 1991, jolloin Suomi oli ajautumassa taloudelliseen lamaan. Toukokuun ja lokakuun välisenä aikana ilmestyi kokonaisuudessaan 100 turvapaikanhakijoita/pakolaisia tai pakolaisuutta käsitteleviä uutisia ja kirjoituksia. Noin 60 uutista käsitteli kotimaan asioita, joista suurin osa Kajaanin Salmijärven vastaanottokeskuksen perustamista ja sen avaamista. Pääkirjoituksia ja kolumneja ilmestyi tuona ajankohtana 4 kappaletta ja mielipidekirjoituksia 2 kappaletta. Tämä oli mielestäni hyvin yllättävää, että mielipidepalstalla ei käyty keskustelua pakolaisista, sillä odotin vastaanottokeskuksen perustamisen herättävän keskustelua niin puolesta kuin vastaan.
2 Olen kuvannut Itä- Euroopan romaniturvapaikanhakijoiden lähdön syitä luvun 2 kappaleessa 2.2.
55
6.2 ”Huutava pula”: humanitäärisyyspuhe
Tässä osassa aineistoa ihmisoikeuskysymykset koskettivat entisen Jugoslavian alueen pakolaisia ja Slovakian romaneita. Vuoden 1999 uutisten humanitäärisyyspuheelle ominaisia piirteitä ovat informatiivisuus ja tunteisiin vetoava kerronta. Humanitäärisessä puheessa pakolaiset näyttäytyvät uhrin asemassa. Äänessä ovat sekä viralliset tahot että pakolaiset itse, joita on haastateltu lehden uutisia varten. Pakolaiset itse kuvailevat uutisissa olosuhteita, joiden jaloista he ovat lähteneet pois.
Heidän oman äänen kuuluminen antaa pakolaisuusilmiölle inhimilliset kasvot, joka kertoo hädän olevan tosi. Esimerkiksi 6.5.1999 (2) ilmestyneessä uutisessa kerrotaan siitä, kuinka Keski- Kosovosta saapunut äiti oli löytänyt joen rannalta hänen poikansa runnellun ruumiin, ja kuinka serbit vaativat lahjuksia alueen albaaneilta, jotta he eivät tappaisi albaanien perheenjäseniä ja sukulaisia. Tällaiset kertomukset ovat oleellinen osa humanitäärisyyspuhetta, koska ne tuovat esille tilanteen järjettömyyttä.
Humanitäärisessä puheessa korostuu auttamisvelvollisuuteen ja halukkuuteen vetoaminen.
Auttamishalua haluttiin nostaa uutisissa kertomalla ihmisten huonoista olosuhteista ja lähtökohdista (tunteisiin vetoaminen) sekä korostamalla sitä, minne annettu apu menee. Humanitäärisyyspuhe oli mielestäni sisällöltään myös informatiivista, sillä uutisissa kerrottiin mistä asioista on vielä pulaa, missä tarvitaan apua ja kansalaisten aktiivisuutta. Uutisissa käytettiin ilmaisuja, kuten ”huutava pula” ja ”puutelistalla on oikeastaan kaikkea mahdollista”. Vaikka ihmisiä ei suoraan pyydetä auttamaan hätää kärsiviä, niin esimerkiksi 7.7.1999 (2) ilmestyneessä uutisessa haastateltava vastaanottokeskuksen työntekijä vetoaa lukijoiden auttamishaluun ilmaisemalla, että: ”Tosi ruljanssi on vielä edessä. Toivottavasti ihmiset olisivat auttavaisia”. Humanitäärisen puheen tarkoituksena ei ollut toisin sanoen käskeä, vaan enemmänkin kannustaa lukijoita auttamaan turvapaikanhakijoita ja tällä tavoin ottamaan osaa kansainväliseen kriisiin. Humanitäärisyyspuhe pitää sisällään myös käsityksen siitä, että pakolaiset ovat lähtömaassa olosuhteiden uhreja.
Esimerkiksi 20.7.1999 (2) ilmestyneessä uutisessa kerrotaan näin: ”Syrjintä ja väkivalta ajoivat romanit pois kotimaastaan”. Romanien lapset olivat kokeneet kouluissa rasismia ja syrjintää, jonka vuoksi myös omien kykyjen näyttäminen on hankaloitunut ja kokemukset eriarvoisuudesta lisääntyivät.
56 Humanitäärisyyspuhe taistelee valta-asemasta ”elintasopakolaisuuspuheen” kanssa, jossa kritisoidaan romaniturvapaikanhakijoiden lähdön syitä ja samalla tuodaan esille vastakkaista näkemystä pakolaiskysymykseen. Humanitäärisyyspuhe on tässä aineisto-osiossa hyvin samankaltaista kuin vuoden 1979 aineistossa. Sen tarkoituksena on vedota ihmisten auttamishaluun ja samaan aikaan tuoda esille faktoja, joiden pohjalta auttaminen on perusteltua, toisin kuin
”elintasopakolaisuuspuheessa”, jossa tuodaan pakolaispoliittisesti kriittisiä näkemyksiä esille.
6.3 ”Kajaani on valmis ottamaan pakolaisia”: viranomaispuhe
Tämän aineiston viranomaispuheeseen sisältyy päätöksentekoa ja toimenpiteitä koskettavat kielenkäytön tavat niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla. Viranomaispuhe pitää sisällään pakolaisiin kohdistuvaa hallintaa, joka on vastadiskurssi aikaisemmissa aineisto-osioissa ilmenneelle hallitsemattomuuspuheelle. Se antaa ymmärtää, että pakolaisiin kohdistuvat toimenpiteet pitävät tilanteen kurissa ja näin ollen ei pääse syntymään ei-toivottuja ongelmia.
Viranomaispuhe on tässäkin aineistossa kaikista näkyvimmässä osassa, sillä suurin osa uutisista koskettaa pakolaisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Rooli korostuu myös sen vuoksi, että vuoden 1999 uutisissa niin paikallistason päätöksenteko, kuten myös toimenpiteet ovat osa viranomaisdiskurssia ja tämä on merkittävää oman tutkielmani alueellisen painotuksen kannalta.
”Kajaani on valmis ottamaan pakolaisia Salmijärven sairaalalle [otsikko]. Kajaanin kaupunki on valmis perustamaan pakolaisten vastaanottokeskuksen Salmijärven käytöstä poistetulle sairaalalle. Kajaanin kaupunginhallituksen maanantaisen päätöksen mukaan kaupunki neuvottelee ensisijaisesti valtion ylläpitämän turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamisesta.” 4.5.1999 (1)
”Punainen Risti valmistautuu vastaanottokeskuksen avaamiseen [otsikko].” 9.5.1999 (1)
57 Viranomais- ja paikallistason puheen taustalla vaikuttavat yleensä ideologiat, mielipiteet ja taloudelliset resurssit. Erityisen suuri rooli on taloudellisilla resursseilla, sillä hyvin usein poliitikot vetoavatkin puheenvuoroissaan taloudellisiin vaikutuksiin. Taloudellisiin resursseihin puolestaan vaikuttavat poliittiset agendat ja ideologiat, jotka sanelevat sen, mihin taloudelliset resurssit kussakin tilanteessa sijoitetaan ja mitkä asiat koetaan tärkeänä. Kainuun alueella, joka lukeutuu jo pitkällä aikavälillä erittäin voimakkaasti muuttotappiolliseksi alueeksi, ovat taloudelliset resurssit voineet olla syy olla perustamatta vastaanottokeskusta alueelle ennen vuotta 1999. Toisaalta vuoden 1991 aineisto-osiossa puhutaan asukkaiden mielipiteistä, jotka eivät olleet suopeita pakolaisten vastaanotolle, joka on johtunut ainakin osittain heikossa taloudellisessa tilanteessa ja suomalaisten tietämättömyydestä. Vastaanottokeskuksen perustaminen ja pakolaisten vastaanottaminen perustui 1990- luvulla kuntien vapaaehtoisuuteen, joten tälläkin on todennäköisesti ollut vaikutusta olla perustamatta vastaanottokeskusta aikaisemmin.
Viranomaisdiskurssissa keskeisintä on kuitenkin sen informatiivinen luonne. Sen tarkoituksena on kuvailla sitä, mitä mahdollisesti tullaan tekemään ja mitä ollaan tekemässä pakolaisten suhteen.
Viranomaispuheessa roolijako on poikkeuksetta aina samanlainen: viranomaistaho on aktiivisessa roolissa ja pakolaiset noudattavat heille annettuja käskyjä ja velvoitteita. Lisäksi viranomaispuheessa kuvaillaan hyvin usein pakolaisten siirtoa paikasta a paikkaan b, jolloin tämä pakolaisten passiivinen rooli näkyy erityisen selkeästi. Viranomaispuheessa pakolaiset näyttäytyvät myös kotouttamistoimenpiteiden kohteina, kunnan uusina asukkaina sekä perusteettomina turvapaikanhakijoina. Näkisin, että viranomaispuhe toimii kattokäsitteenä näille kolmelle muulle puhetavalle, jotka myös näkyvät aineistossa selvästi. Viranomaispuhe pitää toisin sanoen sisällään kaikki pakolaisiin kohdistuvat toimenpiteet, jotka tulen seuraavaksi esittelemään omina erillisinä osa-alueinaan.
6.4 ”Romanilasten koulutaival alkaa syyskuussa”: kotouttamispuhe
Sen lisäksi, että pakolaiset näyttäytyvät aineistossa viranomaisten erilaisten toimenpiteiden kohteina, myös kotouttaminen ja sopeutuminen nousevat esille näiden toimenpiteiden joukosta.
Tämän vuoksi katsoin sen olevan ihan erillinen puhetapansa, koska kotoutumisprosessi nähdään
58 nykyisin kaksisuuntaisena, jossa sekä valtio että maahantulijat ovat aktiivisia toimijoita.
Onnistuneilla kotoutumistoimenpiteillä on suuri merkitys pakolaisten viihtymisen kannalta, sekä kantaväestön turvallisuuden tunteen ja vastaanottavuuden kannalta. Tässä aineiston osassa pakolaiset nähdään ensisijaisesti lyhytaikaisten sopeutumisprosessien kohteina, sillä heidän on ajateltu jäävän vastaanottokeskuksiin vain hetkellisesti, noin 15 kuukauden ajaksi, jonka jälkeen heidän uudelleen sijoittamista ja muita toimenpiteitä tarkastellaan uudelleen. 1990- luvulla ei myöskään puhuttu samalla tavalla työperäisestä maahantulosta, koska maahantulon perusteet olivat pääsääntöisesti humanitäärisiä.
Kotouttamispuheessa korostuvat eri viranomaistahojen toimenpiteet, kuten majoituksen järjestäminen, varusteiden hankinta, taloudellisten olosuhteiden turvaaminen sekä koulutuksen
Kotouttamispuheessa korostuvat eri viranomaistahojen toimenpiteet, kuten majoituksen järjestäminen, varusteiden hankinta, taloudellisten olosuhteiden turvaaminen sekä koulutuksen