Ensimmäiset vietnamilaiset pakolaiset saapuivat Suomeen 6.8.1979. Kainuun Sanomat aloittivat pakolaisten vastaanoton valmistelua koskevan uutisoinnin jo kesäkuussa, jolloin uutisia ilmestyi koko kuukauden aikana kahdeksan kappaletta. Myöhemmin heinäkuussa pakolaisia koskevia uutisia ilmestyi jo lähes päivittäin, ja uutisten määrä oli noussut jo 23 uutiseen kuukaudessa. Elokuussa julkaistiin 18 kirjoitusta pakolaisista, joista yksi oli pääkirjoitus ja kolme yleisönosastokirjoitusta.
Loppuvuodesta uutisointi hiljeni lähes täysin ja pakolaisuutisia julkaistiin lehdessä vain muutama kappale kuukautta kohden. Yksikään uutisista ei koskettanut Kainuun seutua, sillä pakolaiset sijoitettiin aluksi Vantaalle asumaan. Pakolaisuutisia ilmestyi koko tarkastelujakson aikana, eli kesäkuusta joulukuuhun 55 kappaletta, joista 32 oli kotimaan uutisia, 5 mielipidekirjoituksia, 3 pääkirjoitusta ja loput ulkomaan uutisia. Kotimaan uutisointi oli vahvasti edustettuna vuoden 1979 lehdistössä, sillä pakolaiset olivat Chilen pakolaisia lukuun ottamatta melko uusi ja tuntematon asia
32 suomalaisille, sillä Suomessa ei ollut entuudestaan paljoa maahanmuuttajia tai pakolaistaustaisia henkilöitä, eikä valtiolla ollut ennalta valmisteltua pakolaispolitiikkaa. Seuraavaksi esittelen pakolaisten roolia uutisissa ja miten heistä on kirjoitettu vuoden 1979 aineisto-osiossa.
4.2 ”Pakolaistulva” ja ”pakolaisongelma”: hallitsemattomuuspuhe
Valitsin puhetavan nimeksi hallitsemattomuuden diskurssi, koska aineistossa ilmeni paljon sanamuotoja, jotka viittasivat tilanteen hallitsemattomaan luonteeseen ja jopa luonnon katastrofin omaiseen tilaan. Hallitsemattomuuden puhe näkyy sekä kansainvälisiä asioita koskevissa uutisissa että kotimaan uutisissa. Aineistosta nousevat esille sanat pakolaistulvasta, kriisistä ja ongelmista.
Nämä sanat toistuivat monissa kesäkuun uutisissa jolloin Suomen valtio ei ollut vielä tehnyt periaatepäätöstä pakolaisten vastaanottamisesta. Erityisesti sanat tulva ja virta viittaavat luonnon hallitsemattomiin elementteihin, joten tämän tyyliset ilmaukset herättävät voimakkaan mielikuvan ongelmasta, joka tulisi saada kaikin keinoin hallintaan.
Hallitsemattomuuden tunnetta aiheutti Vietnamin poliittinen tilanne, sillä Vietnamin hallitus päästi maan kansalaisia lähtemään vapaasti maasta, jonka vuoksi vietnamilaisten ongelmat ”vyöryivät”
ihmisten mukana kansainväliseksi ongelmaksi. Tilanteen hallitsemattomuudesta viestittää myös se, että muut valtiot olivat kyvyttömiä vaikuttamaan Vietnamin poliittiseen tilanteeseen, jonka vuoksi pakolaiset tulee nähdä erityisesti humanitäärisenä kysymyksenä, eikä niinkään poliittisena kysymyksenä, kuten 1.7.1979 julkaistussa uutisessa kerrotaan. Uutisesta ei käynyt ilmi, mitä poliittisella kysymyksellä tarkoitettiin, mutta myöhemmissä uutisissa kerrottiin, että monet valtiot olivat katkaisseet rahallisen kehitysavun antamisen Vietnamille venepakolaisten ihmisoikeuskysymysten vuoksi. Esimerkkejä hallitsemattomuuspuheen sisällöstä:
”Vietnamin pakolaisten tulevaisuus on nopeasti kohonnut yhdeksi tämän hetken polttavimmista kansainvälisistä ongelmista. Pakolaisten jo entuudestaan mahtava
33 määrä kasvaa päivä päivältä Kaakkois-Aasiassa samalla kun heidän mahdollisuutensa löytää itselleen turvapaikka supistuvat entisestään.” 8.6.1979 (1)1
”Tällä hetkellä ovat niin punaisen Ristin kuin YK:n pakolaiskomissaarinkin mahdollisuudet lievittää pakolaisongelmaa riittämättömät.” 8.6.1979 (2)
”Pakolaisongelmaa ratkotaan YK-maiden ministeritasolla” 1.7.1979 (2)
Hallitsemattomuuden diskurssi piti sisällään erityisesti poliittisen hallitsemattomuuden tunteen, sillä valtiot eivät olleet varautuneet näin mittaviin avustustoimenpiteisiin, jossa useita satojatuhansia pakolaisia tultaisiin sijoittamaan muualle kuin Aasian alueelle. Hallitsemattomuuden tunnetta ylläpiti myös epätietoisuus ja tietämättömyys vieraista ihmisistä. Tämä näkyi erityisesti Suomea koskettavissa pakolaisuutisissa, joissa monissa oltiin huolissaan vietnamilaisten sopeutumisesta Suomen olosuhteisiin ja suomalaisten ennakkoluuloisista asenteista muukalaisia kohtaan. Tämän tyyppisistä huolista kirjoitettiin heinäkuun alussa sekä uutisissa että lehden pääkirjoituksessa tällaiseen sävyyn:
”YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu on pyytänyt Suomea ottamaan vastaan 100 venepakolaista. Määrä on huomattavasti pienempi kuin muiden Pohjoismaiden (Islantia lukuun ottamatta, joka sijoittaa 30- 40). Tämä johtuu siitä, ettei Suomella ole kokemuksia Vietnamin pakolaisista, kuten muilla Pohjoismailla todetaan ulkoministeriöstä. 6.7.1979 (1)
Hallitsemattomuuden diskurssi näyttäytyi kaikkein selvimmin tutkimusaineiston kesä- heinäkuun uutisissa, jotka käsittelivät kansainvälisellä sekä kotimaan tasolla pakolaisten vastaanottoa ja vastaanottoon liittyviä ongelmia. Hallitsemattomuus näyttäytyi uutisissa varsin selkeästi ja se rakensi voimakkaasti mielikuvaa pakolaisuudesta ongelmana, joka pitäisi saada kuriin ja joka vaikuttaa olemassaolollaan kaikkialle maailmaan. Hallitsemattomuus näkyi uutisissa ja kirjoituksissa kyvyttömyytenä ja kokemattomuutena ratkaista kansainvälisellä tasolla sosialistisen valtion sisäpoliittisia ongelmia, sekä kyvyttömyytenä hallita siitä aiheutuvia ”pakolaisvirtoja” ja
1 Numerot esim. (1) olen merkinnyt päivämäärän perään sen vuoksi, että olen halunnut ”koodata” kuinka monta uutista päivän aikana on ilmestynyt. (1) tarkoittaa ensimmäistä uutista ja (2) toista pakolaisuutista päivälle jne.
34
”tulvia” niin kuin aineistossa kuvattiin. Uutisissa ei ehtinyt käydä ilmi, miten poliittiset ongelmat saatiin ratkaistua, sillä aineistoni oli rajattu toukokuusta 1979 saman vuoden joulukuun loppuun.
4.3 ”Kaikkien on autettava pakolaisia”: humanitäärisyyspuhe
Humanitäärisyys on hyvin keskeinen käsite kun tutkitaan pakolaisuutta ja siihen kohdistuvia toimenpiteitä, koska yleensä pakolaisten lähtöön kotimaasta ovat vaikuttaneet sota ja ihmisoikeuksien loukkaukset. Suomen Punainen Risti on määritellyt humanitaarisen avun puolueettomaksi avustustoiminnaksi, jonka tavoitteena on lievittää konfliktien ja katastrofien seurauksia. Humanitaarinen apu on tasapuolista, riippumatonta ja puolueetonta (Koivuporras, 2011). Tässä yhteydessä humanitäärisyydellä tarkoitan niitä poliitikkojen puheita ja toimenpiteitä, joista Kainuun Sanomissa on puhuttu vuoden 1979 aineistossa. Nimesin nämä puheet ja toimenpiteet humanitäärisyysdiskurssiksi, koska kaikissa uutisissa, joissa puhuttiin pakolaisista ennen heidän tuloaan Suomeen, joko vedottiin suomalaisten auttamishalukkuuteen erilaisten hyväntekeväisyys kampanjoiden muodossa tai kerrottiin pakolaisuudesta humanitäärisenä ongelmana. Olen muodostanut tässäkin tapauksessa diskurssin uutisten sisällön ja sanamuotojen perusteella.
Humanitäärisyyden puhe näkyi aineistossa sekä viranomaisten puheissa että mielipide- ja lehden omissa pääkirjoituksissa. Olen kuitenkin rajannut mielipidekirjoitukset aineiston ulkopuolelle niiden vähäisen määrän takia. Humanitaarisen puheen keskeisiä tunnusmerkkejä olivat inhimillinen lähestymistapa pakolaisten asemaa ja ongelmia kohtaan. Erityisesti humanitaarinen puhe näkyy uutisissa, joissa kerrotaan kolmannen sektorin, kuten SPR:n toiminnasta sekä niissä uutisissa, joissa käsitellään pakolaisia henkilöinä, ei niinkään toiminnan kohteina kuten viranomaispuheessa.
Humanitäärisyyspuhe näkyi monissa erilaisissa yhteyksissä ja ihmisarvoa koskevat asiat tuntuivat läheisiltä niin viranomaisille kuin tavallisille ihmisille.
35 Vietnamin venepakolaisten auttaminen nousi aineistossa humanitäärisenä kysymyksenä hyvin voimakkaasti esille, koska pakolaisten karkottaminen oli arkipäivää Kaukoidän maissa ja olosuhteet olivat selvästi epäinhimilliset. Monet pakolaiset joutuivat ajelehtimaan pitkiäkin aikoja kansainvälisillä vesillä tai vastavuoroisesti odottelemaan kohtaloaan pakolaisleireillä.
Epäinhimillisiä oloja lisäsi myös pelko ryöstetyksi tulemisesta, sekä mahdollinen hukkumiskuolema matkan aikana. Humanitäärisyys- puhe oli aineistossa osittain kehottavaa, ja jopa käskevää varsinkin puheissa ja määräyksissä, joita YK:n viranomaistaho antoi eri maiden hallituksille velvoittaakseen kaikkia osallistumaan kansainväliseen ongelmaan. Muilta osin humanitäärisyys- diskurssille oli ominaista lukijoiden tunteisiin vetoaminen, kuten seuraavissa esimerkeissä näkyy:
”YK:n pakolaisasiain komissaari: Kaikkien autettava pakolaisia [Otsikko]. Vaikka Hartling sanookin ymmärtävänsä pakolaistulvan näille maille aiheuttamat vaikeudet, hän pyytää hallituksia muistamaan humanitääristen periaatteiden vaativan, ettei pakolaisia käännytetä pois ja pakoteta tilanteisiin, missä heidän henkensä on vaarassa.” 28.6.1979 (1)
”SPR auttaa venekansaa [otsikko]. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea on vedonnut eri maiden hallituksiin Vietnamin venekansan puolesta.” 28.6.1979 (2)
”Mielenosoitus venekansan puolesta [otsikko]. Mielenosoittajat vetosivat Suomen hallitukseen Kaakkois- Aasian pakolaisten auttamiseksi. Heidän mielestään Suomen tulisi ottaa ainakin tilapäisesti vastaan ihmisiä, jotka ovat muuten hengenvaarassa. – Niin kuin maailma suhtautuunäihin pakolaisiin tänään, se voi suhtautua meihin huomenna, todetaan mielenosoittajien jälkilausumassa.” 29.6.1979 (1)
Kuten tekstiotteista ilmenee, humanitäärisyyteen vetoaminen on ilmeisen kehottavaa ja jopa käskevää. Sillä on selkeä tarkoitus vedota sekä valtioiden, viranomaisten, että kansalaisten tunteisiin, jotta pakolaisten hätä näyttäytyisi myös Suomen mediassa ongelmana, johon tulisi ojentaa auttava kätensä. Humanitäärisyyspuheella halutaan mahdollisesti ehkäistä myös muukalaisiin kohdistuvaa vihaa ja ennakkoluuloja, koska suomalaisilla ja Suomen valtiolla ei ollut vielä tuossa vaiheessa kokemusta, Chilen pakolaisia lukuun ottamatta, täysin vieraan kulttuurin edustajista.
36
”Valtioneuvosto päätti torstaina varata 4 miljoonaa markkaa Indokiinan pakolaisten avustamiseen. Määräraha otetaan seuraavaan lisäbudjettiin.” 6.7.1979 (1)
Tässä vaiheessa aineistoa humanitäärisyys puhe väistyy syrjään aineistossa, ja uutisissa aletaan käsitellä jo pakolaisten tuloon liittyviä viranomaistoimenpiteitä ja muita heihin kohdistuvia valmistelutoimenpiteitä, joita eri tahot tekivät ennen pakolaisten tuloa Suomeen. Heinäkuun alku on käänteentekevä vaihe uutisoinnissa, koska tämän jälkeen uutiset ottavat humanitäärisen puheen sijasta toimintaa kuvaavan näkökulman. Pakolaiset nähdään erilaisten toimenpiteiden kohteina sekä uusina asukkaina, joiden tulee sopeutua mahdollisimman nopeasti Suomen olosuhteisiin.
4.4 ”Sata venepakolaista tullaan sijoittamaan-”: viranomaispuhe
Viranomaispuhetta alkoi näkyä heinäkuun uutisissa. Vuoden 1979 viranomaispuheessa pakolaiset nähtiin poliittisen päätöksenteon kohteina sekä holhottavina, joiden tulisi sopeutua maan olosuhteisiin ja annettuihin raameihin mahdollisimman nopeasti. Uutisleikkeissä näkyi paljon toimenpiteisiin viittaavia sanoja, kuten pakolaisten sijoittaminen, vastaanottaminen, vastaaminen ja avunantaminen. Viranomaispuheessa pakolaisten rooli toimijana on hyvin passiivinen, sillä heillä ei ollut vielä mahdollisuutta olla osana yhteiskuntaa ja sen toimintaa. Tällainen asetelma selittyy tässä vaiheessa luonnollisilla tekijöillä, joita olivat esimerkiksi molemmin puoleinen kielitaidon puute, epätietoisuus pakolaisten osalta uuden kotimaan tavoista ja kulttuurista, mutta myös Suomen valtion viranomaisilla kokemattomuus pakolaisten vastaanottamisesta. Lisäksi tuossa vaiheessa ei ollut vielä varmuutta siitä, kuinka kauan venepakolaiset tulevat olemaan Suomessa ja kuinka moni asettuu pysyvästi asumaan Suomeen.
Eräs tärkeä tekijä vuoden 1979 aineistossa ja viranomaispuheessa on se, että pakolaisten asioita hoitivat Suomen valtio ja SPR. SPR edustaa tässä yhteydessä virallisen tahon humanitääristä ja
37 toiminnasta vastaavaa puolta. Suomen valtio on puolestaan se, joka on viranomaispuheessa varsinaisessa äänessä ja käskyjen antaja. Lisäksi pakolaiset eivät olleet turvapaikanhakijoita, vaan he ovat jo saaneet pakolaisstatuksen UNHCR:ltä, joka on Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö. Tämä seikka vaikuttaa siihen, minkälaisia toimenpiteitä viranomaistaho kohdistaa aineistossa pakolaisiin, sillä heidän tarvetta apuun ei tarvitse enää kyseenalaistaa.
”Venepakolaiset aluksi opiskelija-asuntoihin- terveydenhuoltoa järjestellään [otsikko].
11.7.1979 (1)
”Suomen tulevat sata venepakolaista tullaan sijoittamaan tänne Kulomäen opiskelija-asuntoihin, jonka omistaa Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (Hoas).
Käytännön järjestelyt hoitaa Suomen Punainen Risti ja kustannuksista huolehtii Suomen valtio.” 11.7.1979 (2)
Tämä katkelma osoittaa sen, että pakolaiset nähdään viranomaisten toimenpiteiden kohteina. Tämä johtuu siitä, että heidän oleskeluajan pituudesta ei ole vielä mitään selvyyttä. Heillä ei myöskään ole vielä mahdollisuutta harjoittaa vieraasta kulttuurista tulevana omaa ammattiaan kielitaidottomuuden ja mahdollisesti kouluttamattomuuden takia. Tämän takia pakolaisia ei nähdä viranomaisten perspektiivistä aktiivisina toimijoina, vaan passiivisina ja vastaanottavaisina siihen, mitä heille tarjotaan. Huomattavaa on myös se, että pakolaisille oli jo luotu olosuhteet valmiiksi sellaisiksi, jotta heillä oli mahdollista aloittaa normaali asuminen ja eläminen uudessa kotimaassa, koska heidän ei tarvinnut odotella turvapaikkahakemuksen hyväksyntää ja oleskeluluvan saamista vastaanottokeskuksessa. Viranomaispuhe sai merkittävän roolin pakolaisuutisoinnissa, koska pakolaisten vastaanottaminen oli uusi ja vieras aihe suomalaiselle yhteiskunnalle. Tämä johtui siitä, että Suomen valtio oli ottanut aikaisemmin vastaan vain hyvin pienen joukon Chilen pakolaisia.
Suomalaiset tarvitsivat tämän vuoksi tietoa pakolaisiin kohdistuneista toimenpiteistä ja ehkä halusivatkin lukea näistä asioista lehdestä.
38
4.5 ”Pakolaisten koulutusta suunnitellaan”: sopeuttamispuhe
Pakolaisten sopeutuminen ja kotoutuminen on oleellinen osa pakolaispolitiikkaa. Se on ennen kaikkea tärkeää pakolaisten itsensä kannalta, jotta he pääsisivät aktiivisiksi osallisiksi yhteiskuntaan. Työllistymisen on katsottu olevan integraation kannalta keskeinen kotoutumisen muoto (Liebkind 2004, 30). Vuoden 1979 sopeuttamispolitiikassa oli havaittavissa assimilaatiopolitiikan piirteitä, sillä pakolaiset haluttiin ottaa osallisiksi yhteiskunnan toimintaan hyvin nopeasti, sekä opettaa heille mahdollisimman nopeasti vieraan kulttuurin tavat ja kieli.
Assimilaatio näkyi myös pakolaisten tavoissa suhtautua vallitseviin olosuhteisiin, sillä he eivät osanneet-, ja eivätkä myöskään halunneet vaatia itselleen juuri mitään muuta kuin välttämättömimmät asiat sekä mahdollisimman nopean integroitumisen yhteiskuntaan työn ja kouluttautumisen kautta.
Sopeuttamispuhe erottui muista diskursseista siinä, että se näkyi viranomaisten ja pakolaisten omissa puheissa. Tämän tyyppinen havainto kertoo siitä, että vuonna 1979 vallitsevana ajattelun tapana on ollut se, että omaa alkuperää halutaan häivyttää ja ottaa vieras kulttuuri osaksi omaa uutta elämäntapaa. Assimilaatiolla on voitu haluta estää ja välttää ennakkoluuloisia asenteita, sekä tehdä itsestä osalliseksi jotakin uutta, jottei joutuisi vieraaksi ja ulkopuoliseksi. Assimilaatiopolitiikan avulla pakolaiset ovat olleet myös helpommin lähestyttäviä, kun kantaväestön ei ole tarvinnut nähdä vaivaa tutustuakseen vieraaseen kulttuuriin, vaan vieraasta kulttuuripiiristä tulevan henkilön on täytynyt sopeutua uuteen ympäristöön.
”Tyytyväiset pakolaiset: Haluamme oppia kielen ja päästä pian töihin [otsikko].”
9.8.1979 (1)
”Pakolaiset tyytyväisiä. Lauttasaaren kartanossa ensipäiviä viettävät pakolaiset ovat oloonsa tyytyväisiä. He eivät valita juuri mistään eivätkä pyydä itselleen edes välttämättä tarvitsemiaan tavaroita.” 9.8.1979 (1)
39
”Pakolaisille on tehty kysely, jossa tiedusteltiin heidän huoliaan. Niitä ei ollut juuri lainkaan. Eniten he toivoivat kielen opetuksen aloittamista ja töihin pääsyä mahdollisimman pian.” 9.8.1979 (1)
Tämän tyyppisestä uutisoinnista välittyy positiivinen ja oma-aloitteinen kuva pakolaisista, joka on hyväksi juuri sille, ettei ennakkoasenteita muodostuisi. Monet Vietnamista tulleista pakolaisista ovat myöhemmin työllistyneet Suomessa, koska he ovat omanneet jo valmiiksi Pohjoismaiselle kulttuurille ihanteellisen ajattelutavan, jossa työ nähdään tärkeänä ja merkittävänä osana identiteettiä. Myöhemmin elokuun 26. päivä ilmestyneessä uutisessa kerrotaan, että pakolaisille ollaan järjestämässä koulutusta ja suomenkielen opiskelumahdollisuuksia SPR:n toimesta.
Uutisessa puhutaan lähinnä pakolaisten sopeutumisesta Suomeen, eikä lainkaan monikulttuurisuuden korostamisesta, saatikka suomalaisten vastaanottavaisuudesta vierasta kulttuuria kohtaan. Tämä onkin merkittävä huomio aineistosta, koska se kertoo suomalaisten asenteista vieraasta kulttuurista tulevia kohtaan, sekä tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta.