Pintavesien uuden luokittelun ytimenä on vesistöjen ekologinen tila, joka on kokonaisarvio monesta eri tekijästä. Ekologisen tilan arvio tehdään biologisten, veden fysikaalis-kemiallisten ja hydrologis-morfologisten tekijöiden pohjalta. Toinen keskeinen näkökulma on vesien kemiallinen tila, joka määritetään haitallisten aineiden ympäristölaatunormien perusteella hyväksi tai hyvää huonommak-si.
Ekologisen tilan arviointi lähtee vesien luontaisista ominaispiirteistä, joiden mukaan pintavedet jaetaan tyyppeihin. Kullekin pintavesityypille on määritetty vertailuolot, jotka vastaavat mahdolli-simman häiriintymätöntä vesien tilaa. Vesimuodostuman tilan arviointi on tehty vertaamalla tarkas-teltavia tilatekijöitä vastaaviin tekijöihin vertailuoloissa. Eri tekijöille määritettyjen mittarien avulla on saatu tila-arvio, joka on esitetty viisiportaisella asteikolla: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttä-vä ja huono.
Vesienhoitolain mukaan veden fysikaalis-kemialliset ja ns. hydrologis-morfologiset tilatekijät ovat tukemassa biologisiin tekijöihin perustuvaa ekologisen tilan arviointia. Puuttuvan biologisen tiedon vuoksi luotettava ekologisen tilan arvio on voitu tehdä vain harvoissa vesimuodostumissa pääasias-sa biologisilla tekijöillä. Sen vuoksi on tehty asiantuntija-arvio vesistön tilasta, jospääasias-sa vesimuodos-tuman tilaa ja sen riskinalaisuutta arvioidaan käyttäen hyväksi tietoa vesien fysikaalis-kemiallisesta laadusta, kuormituksesta sekä vesistössä tehdyistä rakenteellisista ja hydrologisista muutoksista.
Lapin vesiä koskevien tietojen niukkuuden takia luokittelussa on jouduttu usein turvautumaan alus-tavaan asiantuntija-arvioon, jota tarkennetaan tiedon karttuessa. Mikäli vesialueen kuormitus on hyvin vähäinen, voidaan luokka arvioida myös muiden vastaavien vesimuodostumien tilan perus-teella. Tämä menetelmä on kuitenkin hyvin epävarma pintavesien luontaisten erojen takia, ja siksi sitä on käytetty hyvin maltillisesti.
Vesien tilan kokonaisarvio ja kemiallisen tilan arvio ovat toimenpiteiden suunnittelun perustana.
EU-raportointia varten on luokitustuloksissa eroteltu ne vedet, joiden ekologinen tila on voitu arvi-oida biologisen aineiston perusteella.
Merkittävien vaelluskalajokien tunnistaminen
Maa- ja metsätalousministeriön ohjeistus (RKTL 23.4.2008) merkittävien vaelluskalajokien tunnis-tamiseksi sisältävät seuraavat kriteerit:
Vaelluskalajoessa
esiintyy tai on aiemmin esiintynyt luontaisia vaelluskaloja: lohi, taimen, vaellussiika, plank-tonsiika, pohjasiika, harjus, vimpa, säyne, toutain, ankerias ja nahkiainen
voidaan palauttaa, vahvistaa tai säilyttää näiden lajien luonnossa lisääntyviä kantoja
on näiden lajien vaellusreitti lisääntymis- ja syönnösalueen välillä
on jäljellä näiden lajien lisääntymisalueita tai niitä on mahdollista lisätä niin, että luontaises-ti lisääntyviä vaelluskalakantoja on mahdollista palauttaa tai vahvistaa
Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesimuodostumien tila
Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesien tila ilmaistaan ns. saavutettavissa olevana tila-na. Tilan arviointi lähtee vesimuodostuman veden fysikaalis-kemiallisen ja biologisen tilan arvi-oinnista kuten muissakin tapauksissa. Toisena keskeisenä perusteena on, miten paljon vesimuodos-tuman tilaa arvioidaan voitavan parantaa hydrologisiin ja rakenteellisiin tekijöihin kohdistuvilla kunnostustoimenpiteillä. Toimenpiteistä on tällöin rajattu pois ne, jotka aiheuttavat merkittävää haittaa vesien käytölle, esim. tulvasuojelulle ja vesivoimantuotannolle. Toimenpiteiden ekologisten vaikutusten arviointi on tehty suuruusluokkatasolla asiantuntija-arviona.
Parhaassa saavutettavissa olevassa tilassa hydrologis-morfologisissa olosuhteissa on havaittavissa ainoastaan niitä pintavesimuodostumaan kohdistuvia vaikutuksia, jotka ovat seurausta veden keino-tekoisesti tai voimakkaasti muutetuista ominaispiirteistä sen jälkeen, kun kaikki toteutettavissa ole-vat lieventävät toimenpiteet on toteutettu, jotta varmistetaan pääseminen mahdollisimman lähelle parasta toteutettavissa olevaa ekologista jatkumoa, erityisesti eläimistön vaelluksen ja sopivien ku-temis- ja lisääntymisalueiden kannalta.
Ekologista jatkumoa tarkastellaan nimenomaan eläimistön vaelluksen ja sopivien kutemis- ja li-sääntymisalueiden kannalta. Tarkastelu edellyttää koko vesistöalueen tarkastelua alaosasta latvoille saakka. Ekologisen luokittelun mukanaan tuoma uusi näkökulma on ekologisten kokonaisuuksien ja eliöstön vuorovaikutusten tarkastelu.
4.4.1. Virtavedet
Tornionjoen vesienhoitoalueen virtavesistä luokitellaan tässä vaiheessa joet, joiden valuma-alueen pinta-ala on suurempi kuin 200 km2. Luokitellut joet kuuluvat keskikokoisiin, suuriin ja erittäin suuriin virtavesityyppeihin. Näiden lisäksi luokitteluun on valittu myös pienempiä virtavesiä, joista on olemassa edustavaa aineistoa tyyppikohtaisista vertailuoloista tai hajakuormituksen vaikutuksis-ta. Tiedot pienten jokien ja purovesien tilasta ovat hyvin niukat. Tiedon karttuessa myös pienem-mät, alle 200 km2:n valuma-alueen omaavat virtavedet pyritään luokittelemaan nykyistä järjestel-mällisemmin. Tällä hetkellä luokiteltuja virtavesiä on Tornionjoen vesienhoitoalueella yhteensä 37.
Luokitellut joet perusominaisuuksineen on esitetty liitteessä 1.1.
Virtavesien luokittelu perustuu saatavilla olevaan biologiseen ja fysikaalis-kemialliseen tietoon.
Biologisiin muuttujiin kuuluvat kalaston, pohjaeläimistön ja pohjalevästön lajisto ja yhteisörakenne.
Vedenlaatua kuvaaviin fysikaalis-kemiallisiin muuttujiin kuuluvat fosforin ja typen kokonaispitoi-suudet sekä happamuutta ilmentävä pH-arvo. Edellä mainittujen muuttujien lisäksi tarkastellaan myös jokien hydro-morfologista muuttuneisuutta (esim. padot, säännöstely, perkaukset, rantojen rakenteet) ja eri kuormitusmuotoja ilmentäviä vedenlaatumuuttujia (esim. haja-asutuksen ja karjata-louden vaikutuksia kuvaava fekaalisten ja koliformisten bakteerien määrä sekä maan muokkausta ja ojitusta ilmentävä rautapitoisuuden nousu). Luokituksessa keskityttiin tarkastelemaan aikavälillä 1995–2007 kerättyjä aineistoja. Tätä vanhemmat aineistot katsottiin vesiin kohdistuneissa paineissa ja maankäytössä mahdollisesti tapahtuneiden muutoksien takia vanhentuneiksi. Luokiteltujen virta-vesien keskeiset vedenlaatumuuttujat ovat liitteessä 1.2
Suurin osa Tornionjoen vesienhoitoalueen luokitteluun otetuista virtavesistä pystyttiin luokittele-maan olemassa olevan aineiston pohjalta. Viiden pääosin vesienhoitoalueen pohjoisosassa sijaitse-van jokialueen osalta luokittelu tehtiin alustasijaitse-vana asiantuntija-arviona, jota tullaan tarkentamaan seurantatiedon karttuessa. Kokonaisuutena katsoen Tornionjoen vesienhoitoalueen virtavedet ovat suhteellisen karuja. Alueen jokien ominaisuudet vaihtelevat pohjoisosien tuntureilta laskevista erit-täin kirkkaista ja karuista virroista eteläosien turvemailta vetensä kokoaviin ravinteikkaampiin ja tummavetisiin jokiin. Haja- ja pistekuormituksen ravinnekuormituksen takia rehevähköt joet keskit-tyvät pääosin vesienhoitoalueen tiheämmin asuttuihin eteläosiin. Vesienhoitoalueen vedet eivät kär-si happamoitumisesta, eikä vakavia keväikär-siä happamuuspiikkejä ilmene. Liitteessä 2.1 ovat Tor-nionjoen vesienhoitoalueen virtavesien luokitustulokset. Voimakkaasti muutetuksi nimetyn Tenge-liönjoen alaosan tiedot ovat liitteessä 2.2. Tilaluokitukset on esitetty myös kuvassa 15.
Valtaosa (27 kpl) virtavesistä oli erinomaisessa tai hyvässä tilassa. Hyvää huonompaan, eli toimen-piteitä edellyttävään tyydyttävään luokkaan luokittuivat maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ja turvetuotannon kuormittamat, sekä voimakkaiden perkausten vaikutuksista kärsivät Liakanjoki, Martimojoki, Naamijoki (ylä- ja alaosa), Ylitornion Palojoki ja Alainenjoki. Näiden jokien kuormi-tusta ja muita ekologiseen tilaan heikentävästi vaikuttavia tekijöitä käsitellään yksityiskohtaisem-min luvussa luvussa "Lisätoimenpide-esitykset vesimuodostumittain ja ryhmittäin" (Luku 6.7).
Kohdassa 4.4 esitettyjen kriteerien perusteella koko Torniojoki sivuvesistöineen on merkittävä vaelluskalavesistö.
Kuva 15. Tornionjoen vesienhoitoalueen vesien tilaluokitus.
4.4.2 Järvet
Tornionjoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa tarkastellaan yksilöllisesti kaikkien yli 5 km2 suuruisten järvien tilaa (liite 1.3). Lisäksi tarkasteluun on otettu kaikki voimakkaasti muutetuiksi nimetyt järvet (ks. kohta 4.4.5) sekä joitakin pienempiä järviä, joissa on tiedetty olevan järven tilaan
© Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/09, SYKE
0 Saamelaisten kotiseutualue50 100 km
±
Ekologinen luokittelu Erinomainen Hyvä Tyydyttävä
Ekologinen luokittelu sekä muu arvio tilasta puuttuvat Voimakkaasti muutettu, hyvä
Voimakkaasti muutettu, saavutettavissa olevan tilan arvio puuttuu
tai käyttökelpoisuuteen liittyviä ongelmia (liite 1.4). Tarkastelussa ovat mukana myös erityiskoh-teisiin kuuluvat lintuvedet (liite 1.5).
Tornionjoen vesienhoitoalueella sijaitsee yhteensä 17 keskikokoista tai suurta yli 5 km2 suuruista järveä. Näistä järvistä Iso-Vietonen ja Raanujärvi ovat säännösteltyjä järviä ja Iso-Vietonen on ar-vioitu voimakkaasti muutetuksi. Yleisimpiä järvityyppejä keskikokoisten ja suurten järvien osalta ovat vähähumuksiset järvet, keskikokoiset humusjärvet ja matalat humusjärvet (liite 1.3). Valtaosa pienemmistä järvistä, joissa on todettu olevan järven tilaan tai käyttökelpoisuuteen liittyviä ongel-mia, on tyypiltään matalia runsashumuksisia järviä.
Useimmista alueella sijaitsevista järvistä on käytettävissä vain muutamia kasvukauden aikaisia ve-denlaatutietoja. Alueella sijaitsee sekä karuja ja kirkasvetisiä järviä, että eriasteisesti hajakuormituk-sen kohteena olevia järviä, joissa kokonaisravinteiden ja a-klorofyllin pitoisuudet ovat korkeampia (liitteet 1.6–1.8). Luontaisilta ominaisuuksiltaan rehevimpiä ovat matalat keski- tai runsashumuksi-set järvet.
Järvien ekologisen tilan biologisiin muuttujiin kuuluvat kasviplankton, pohjaeläimistö, vesikasvilli-suus ja kalasto. Suurimmasta osasta järviä on käytettävissä vain niukasti tietoja biologisista tekijöis-tä. Kasviplanktonin määrää on mitattu useimmiten epäsuorasti a-klorofyllin pitoisuutena. Järvien fysikaalis-kemiallinen luokittelu perustuu kokonaisfosforin ja kokonaistypen pitoisuuksiin, minkä lisäksi luokituksessa on käytetty apuna muita vedenlaatutietoja kuten veden väriä ja näkösyvyyttä, jätevesien vaikutusta osoittavia hygienian indikaattoribakteereja ja happitilannetta. Järvien ekologi-sen tilan kokonaisarviossa on lisäksi tarkasteltu vesistöön kohdistuvaa kuormitusta sekä hydrologis-morfologisia muutoksia (esim. padot, säännöstely).
Liitteessä 2.3 on arvioitu Tornionjoen vesienhoitoalueen yli 5 km2:n suuruisten järvien ekologista tilaa ja tavoitetilaa. Kaiken kaikkiaan biologisiin tekijöihin pohjautuva arvio ekologisesta tilasta on voitu tehdä vain kolmesta järvestä. Muiden järvien tilaa on arvioitu asiantuntija-arviona käytettävis-sä olevien vedenlaatu-, kuormitus- sekä rakenteellista ja hydrologista tilaa koskevien tietojen perus-teella. Tehdyn arvion perusteella suurin osa Tornionjoen vesienhoitoalueen keskisuurista ja suurista järvistä on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Tyydyttäväksi tai hyvän ja tyydyttävän rajoilla olevas-sa tilasolevas-sa on arvioitu olevan Kolarisolevas-sa sijaitsevat Pasmajärvi ja Aalisjärvi.
Pasmajärvi (67.862.1.001) on matala humusjärvi, jonka keskisyvyys on vain noin 1,6 metriä. Pas-majärven yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 144 km2 ja järvisyys 16,2 %. Järveen kohdistuva nykyinen ulkoinen ravinnekuormitus on hyvin vähäistä, ja pääosa kuormituksesta tulee maatalou-desta sekä haja-asutuksesta. Kasviplanktonin määrää kuvastavan a-klorofyllipitoisuuden perusteella Pasmajärven tila on arvioitu hyväksi, mutta kalaston perusteella välttäväksi. Kalaston kokonaisbio-massa on reheville järville tyypillisesti korkea ja särkikalojen osuus huomattava. Veden ravinnepi-toisuuksien luokkarajojen perusteella Pasmajärven tila on hyvä, vaikka järven syvänteessä on sään-nöllisesti heikko happitilanne kevättalvisin. Pasmajärven kokonaistila on arvioitu tyydyttäväksi.
Aalisjärvi (67.954.1.001) on matala humusjärvi, jonka keskisyvyys on 2,4 m ja maksimisyvyys 5 m.
Järven yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on noin 83 km2 ja järvisyys 7,5 %. Järveen kohdistuva nykyinen ulkoinen ravinnekuormitus on hyvin vähäistä, mutta suurimmat kuormittajat ovat maa- ja metsätalous. Aalisjärvestä ei ole tietoa varsinaisista biologisista luokittelutekijöistä, mutta muuta-man a-klorofyllinäytteen perusteella järven rehevyystaso on korkea ja järvessä on havaittu vähäisiä – runsaita sinileväkukintoja kesällä 2006 ja 2007. Kasvukauden aikaiset ravinne- ja humuspitoisuu-det ovat korkeita, mutta vähäisten näytteiden perusteella järvessä ei ole havaittu ongelmia kevättal-ven aikaisessa happitilanteessa. Luokka hyvän ja tyydyttävän rajalla.
Liitteessä 2.4 on esitetty arvio tarkastelussa mukana olleiden pienempien järvien ekologisesta tilasta sekä näiden järvien tavoitetila. Kaikista tarkastelussa mukana olleista pienemmistä järvistä ei ollut riittävästi aineistoa luokittelun pohjaksi, mutta luokitelluista järvistä tyydyttäviksi arvioitiin Ratas-järvi (Pello), KurtakkoRatas-järvi (Kolari) ja LampsiRatas-järvi (Pello) sekä lintuRatas-järvistä Ylitorniolla sijaitsevat Iso ja Vähä Meltosjärvi. Pysäjärvestä oli käytettävissä ainoastaan yksi kasvukauden aikainen veden-laatuhavainto, jonka perusteella varsinaista luokittelua ei voitu tehdä, mutta asiantuntija-arviona Pysäjärven tila on todennäköisesti enintään tyydyttävä.
4.4.3 Rannikkovedet
Tornionjoen edustan merialue on osa Perämeren matalaa rannikkovyöhykettä, jolle on ominaista rantaviivan rikkonaisuus ja jokien suistoalueet. Aluetta luonnehtivat lisäksi alhainen suolapitoisuus, pitkä jääpeitteinen kausi ja voimakas jokivesien vaikutus. Talvella merivettä kevyemmät jokivedet kerrostuvat jääkannen ja meriveden väliin ja leviävät laajalle alueelle. Jokivesien vaikutus rannikol-la on suuri myös avoveden aikana riippuen jokien virtaamasta, meriveden korkeusvaihteluista ja virtauksista. Jokien tuoma vesi parantaa veden vaihtuvuutta, sekoittumista ja siten myös jätevesien laimentumista. Toisaalta jokivedet myös kuormittavat merialuetta (PSV-Maa ja Vesi Oy 2007).
Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovyöhyke on jaettu sisempään ja ulompaan rannikkoaluee-seen siten, että sisempi rannikkoalue kattaa suurempien saarten ja saariryhmien ja mannermaan vä-lisen vesialueen sekä jokisuistojen matalat lahtialueet. Alue on hyvin matalaa, pääosin alle 5 metrin syvyistä rikkonaista vyöhykettä. Ulommalla rannikkoalueella syvyys on enimmäkseen 5-10 metriä, mutta alueella sijaitsee paikoitellen myös syvempiä, maksimissaan noin 20 metrin syvyisiä alueita.
Tornion edustan ulompi rannikkoalue on hyvin sisävyöhykkeen kaltainen, sillä alue on matalaa ja siellä on runsaasti saaria ja saariryhmiä. Tornionjoen vesienhoitoalueen sisempi rannikkoalue on jaettu kahteen erilliseen vesimuodostumaan siten, että erilliset lahtialueet tai jokivesien vaikutusalu-eet sekä kuormitusaluvaikutusalu-eet on määritelty erillisiksi muodostumikseen (taulukko 9).
Taulukko 9. Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesimuodostumat, niiden tunnukset, tyyppi (Ps: Perämeren sisem-mät rannikkovedet, Pu: Perämeren ulommat rannikkovedet), pinta-ala ja arvioitu keskisyvyys.
Nimi Tunnus Tyyppi Pinta-ala [ha] Keskisyvyys (m)
Tornio sisä 6_Ps_001 Ps 2171 < 5
Röyttä sisä 6_Ps_002 Ps 1531 < 5
Tornio ulko 6_Pu_001 Pu 6950 5-10
Tornionjoen edustan rannikkoalueen veden laadussa ei ole kovin suuria eroja vesimuodostumien välillä (taulukko 10). Jokivesien vaikutus on voimakkainta sisemmillä rannikkoalueilla, missä myös a-klorofyllipitoisuudet ovat ulompaa vyöhykettä korkeampia. Sen sijaan näkösyvyys kasvaa ulom-malla vyöhykkeellä. Tornion edustan merialueelle kohdistuu Outokummun Tornion tehtaiden jäte-vesikuormitusta, minkä lisäksi Tornionjoen suulle lasketaan Tornion ja Haaparannan puhdistetut asumajätevedet.
Taulukko10. Tornionjoen vesienhoitoalueenrannikkovesien vedenlaatutietoja vuosilta 2000–2007. Arvot ovat keskike-sän (1.7.–7.9.) pintaveden (1 m) mediaaneja paitsi a-klorofylli, joka on kokoomanäyte noin 2 x näkösyvyys syvyydeltä.
Kok-P (µg/l)
Kok-N (µg/l)
a-klorofylli (µg/l)
Väri (mg Pt/l)
Sameus FTU
Näkösyvyys (m)
md md md md md md
Tornio sisä 6_Ps_001 Ps 12 270 4,5 60 1,2 1,7
Röyttä sisä 6_Ps_002 Ps 12 320 4,7 50 1,3 1,7
Tornio ulko 6_Pu_001 Pu 12 270 3,7 40 1,1 2,3
Nimi Tunnus Tyyppi
Rannikkovesien luokittelussa biologisina luokittelutekijöinä ovat a-klorofylli, pohjaeläimet ja rak-kolevävyöhykkeen kasvusyvyys, mutta koska Perämerellä ei esiinny rakkolevää, niin käyttökelpoi-siksi luokittelutekijöiksi jäävät a-klorofyllin pitoisuus ja pohjaeläinten BBI-indeksi. Fysikaalis-kemiallisina luokittelutekijöinä ovat kokonaisravinteiden pintaveden (0-5 m) talviaikaiset (tammi-maaliskuu) pitoisuudet ja näkösyvyys. Ravinteiden talviaikaiset pitoisuudet eivät kuitenkaan ole Perämerellä hyvä luokittelumuuttuja, koska pintaveden talviaikaisiin pitoisuuksiin vaikuttavat laa-jalti jokivedet. Luokkarajojen määrittämiseksi on ollut käytettävissä suhteellisen vähän aineistoa.
Kasviplanktonmääriä kuvaavan klorofyllin osalta on koillisen Perämeren osalta käytetty vertailuai-neistona 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevaa ulommalla rannikkoalueella mitattuja nä-kösyvyystietoja (Kauppila 2007). Pohjaeläimistön osalta luokittelumenetelmä on myös testausvai-heessa.
Liitteessä 2.6. on arvioitu Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesien ekologista tilaa edellä mainittujen muuttujien perusteella. Luokittelukriteerien vähäisyyden ja luokittelun epävarmuusteki-jöiden vuoksi sitä voi kuitenkin pitää vain alustavana. Kaikista rannikkovesimuodostumista on käy-tettävissä tietoja a-klorofyllipitoisuuksista, vaikka Tornion sisäalueella tuloksia on ainoastaan yh-deltä havaintopaikalta. Lisäksi arviossa on käytetty hyväksi Tornion tehtaiden velvoitetarkkailun pohjaeläintuloksia ja tietoja haitallisista aineista. Tehdyn arvion perusteella Tornion ja Röyttän si-sävyöhykkeet ovat tyydyttävässä tilassa ja Tornion ulkovyöhyke hyvässä tilassa.
Tornion ulkovyöhykkeen luokittelu on siinä mielessä ongelmallista, että alue on pikemminkin sisä-vyöhykkeen kaltaista matalaa ja rikkonaista aluetta, jossa jokivesien vaikutus on voimakasta. Ulko-vyöhykkeen a-klorofyllipitoisuuden raja-arvoilla arvioituna tila olisi tyydyttävä, mutta sisävyöhyk-keen raja-arvoilla hyvä. Ulkovyöhyksisävyöhyk-keen sisäosissa sijaitsevan velvoitetarkkailun pohjaeläinhavain-topaikan tulosten perusteella tila on erinomainen. Talviaikaisten ravinnepitoisuuksien perusteella kaikki vesimuodostumat luokittuvat tyydyttäviksi.
Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesiin kohdistuu haitallisten aineiden kuormitusta metallien (nikkeli ja sen yhdisteet, kromi ja sen yhdisteet sekä sinkki ja sen yhdisteet) sekä syanidin osalta.
Näiden aineiden pääasiallinen päästölähde on Torniossa sijaitseva terästehdas. Haitallisten aineiden pitoisuudet vesistössä jäävät kuitenkin selvästi alle lainsäädännössä asetettujen ympäristölaatunor-mien, joten vesimuodostumien ns. kemiallista tilaa voidaan pitää hyvänä.
Sinkin osalta, joka ei kuulu asetuksen 1022/2006 metalleihin, pitoisuudet ovat kohonneet tausta-tasosta. Tornion väylän ruoppaushankkeen yhteydessä Röyttän edustan sedimenteistä on mitattu kohonneita orgaanisten tinayhdisteiden (TBT) pitoisuuksia.
4.4.4 Erityiset alueet
Tornionjoen vesienhoitoalueella ei ole asetuksen mukaista pintavesien talousvesikäyttöä.
Uimavedeksi määriteltyjen alueiden tilatavoitteet määritellään Uimavesidirektiivissä. Vuoden 2007 raportoinnin mukaan kaikki vesienhoitoalueen EU-uimarannat täyttävät uimavesidirektiivissä ve-den laadulle asetetut vaatimukset (Lähde: http:\\ec.europa.eu/water/water-bathing/report2007/fi_
lists_maps.pdf). Vesimuodostumat, mihin uimavedet sisältyvät ovat vähintään hyvässä tilassa.
Suojelualuerekisteriin kuuluvista Natura-alueista tyydyttävään ekologiseen tilaan luokittuvat Naa-mijoki sekä linnuston perusteella suojellut Meltosjärvet-Pysäjärvi ja rannikolla sijaitseva Pajukari-Uksei-Alkunkarinlahti.
4.4.5 Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet
Ekologinen tila arvioidaan suhteessa voimakkaasti muutetun vesialueen oletettuun luontaiseen ti-laan tai tekojärvien tapauksessa vastaavan pintavesityypin luontaiseen titi-laan. Ekologisen tila-arvion lisäksi esitetään voimakkaasti muutetuille ja keinotekoisille vesille arvioitava "saavutettavissa oleva ekologinen tila". Muutettujen vesien ympäristötavoite, vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekolo-ginen tila, määritetään vesistön nykytilasta käsin. Prosessissa arvioidaan, kuinka paljon ekologista tilaa eli veden biologisten laatutekijöiden arvoja ja fysikaalis-kemiallista laatua voidaan parantaa sellaisilla hydrologis-morfologisilla parannustoimilla, joista ei aiheudu merkittäviä haitallisia vai-kutuksia vesistön tärkeälle käytölle. Lapin keinotekoisia ja voimakkaasti muutettuja vesiä käsitellyt alatyöryhmä on raportissaan arvioinut kohteiden saavutettavissa olevaa tilaa (Alatyöryhmän raport-ti 2008).
Voimakkaasti muutetut virtavedet
Tornionjoen vesienhoitoalueella voimakkaasti muutetuksi voidaan katsoa Tengeliönjoen alajuoksun jokiosuutta Portimojärven luusuasta Tornionjokeen. Kattavampaa tietoa Tengeliönjoen alaosasta on saatavilla vain vedenlaadusta. Jokien hydro-morfologiset muutokset eivät kuitenkaan yleensä näy herkästi vedenlaadussa, joten pelkkään fys-kem. tietoon perustuva tilanarvio antaa usein harhaan-johtavan kuvan ympäristön tilasta. Samoin yksittäisen biologisen muuttujan antama tieto voi olla harhaanjohtava, esimerkiksi pohjalevät reagoivat ensisijaisesti vedenlaadun muutoksiin ja eivät sik-si ilmennä tyydyttävästi muutoksik-sia, joiden vaikutukset veden ravinnepitoisuuteen ja sameuteen ovat vähäiset. Tämän takia voimakkaasti muutettuja vesiä luokiteltaessa joudutaan turvautumaan erittäin vahvasti asiantuntija-arvioon, jossa otetaan huomioon esimerkiksi vaellusesteiden vaikutukset koko yläpuoliseen jokialueeseen sivuvesistöineen, ja arvioidaan muutettujen virtaamamäärien vaikutuksia vesialueen elinympäristöihin ja biologiseen tuotantoon. Voimakkaasti muutettujen jokialueiden seuranta ja luokittelun mahdollistavien biologisten mittareiden jatkokehittely on ensiarvoisen tärkeää.
Tengeliönjoen alaosa Portimojärvestä Tornionjokeen on padottu ja valtaosa virtaamasta on ohjattu voimalaitoksen alapuoliseen kanavaan, Tämän takia Portimojärven alapuolisen luonnollisen uoman vesimäärä on murto-osa luontaisesta. Pohjalevästöltään ja vedenlaadultaan alue on hyvä, mutta otet-taessa huomioon eliöstön vaelluksen estyminen ja voimalaitoksen alapuolisen alueen voimakkaat virtaaman vaihtelut, jokialueen ekologinen tila luokittuu tyydyttäväksi.
Vesimuodostuman saavutettavissa olevan tilan arviointi edellyttää tarkempia selvityksiä. Saavutet-tavissa olevan tilan määrittämiseksi selvitetään, onko mahdollista aikaansaada jokijatkumo Tenge-liönjoen vesistössä aiheuttamatta kohtuuttomia kustannuksia tai merkittävää haittaa vesistön tärke-älle käyttömuodolle eli vesivoiman tuotannolle. Nykyinen Portimokosken voimalaitos on rakennet-tu kanavajärjestelyillä Tengeliönjoen uoman ulkopuolelle. Vanhassa jokiuomassa on käytöstä pois-tettu Haapakosken voimalaitos sekä Portimojärven säännöstelypato, jotka muodostavat nousuesteen vaelluskaloille/eliöille. Saavutettavissa oleva tila ja mahdolliset toimenpiteet selvitetään Tengeliön-joen säännöstelyn kehittämishankkeen yhteydessä, joka aloitetaan vuonna 2011.
Voimakkaasti muutetut järvet
Lapin muutettujen vesien osalta käyttökelpoista biologista tietoa on vähän. Siksi vesimuodostumien tilan arviointi perustuu valtaosin asiantuntija-arvioon. Järvien hydro-morfologiset muutokset eivät yleensä näy herkästi veden laadussa, joten pelkkään fysikaalis-kemialliseen tietoon perustuva ti-lanarvio antaa usein harhaanjohtavan kuvan vesistön tilasta.
Tornionjoen vesienhoitoalueella voimakkaasti muutetuksi järveksi on nimetty Vietonen. Iso-Vietosen osalta varsinaista ekologisen tilan luokittelua ei ole voitu tehdä biologisen aineiston puut-tumisen vuoksi. A-klorofyllipitoisuuden perusteella luokka on erinomainen ja veden fysikaalis-kemiallisen tilan perusteella hyvä. Alustavan asiantuntija-arvion mukaan Iso-Vietonen on todennä-köisesti hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. Tiedot täsmentyvät ja mahdolliset parantamistar-peet selvitetään Tengeliöjoen säännöstelyn kehittämisselvityksen yhteydessä.