Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet

Kuva 16. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun painopistealueet Lapissa. Metsätalouden vesiensuojelun osalta kartan pohjoisraja kulkee suunnilleen kannattavan ojituksen lämpösummarajalla. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tiukempia ojituskriteerit ovat alueen sisälläkin. Pienvesien kunnostustarvetta on myös rajauksen pohjoispuolisilla alueilla.

Tulvasuojelu

Ilmaston muutoksen vaikutuksia selvitellään EU-rahoitteisessa Clim-ATIC-hankkeessa, jonka ta-voitteena on muodostaa kansainvälinen yhteistyöverkosto tiedonvaihtoon ilmastonmuutoksen vai-kutuksista pohjoisen Euroopan pieniin yhteisöihin. Verkosto pyrkii kehittämään paikallisia strate-gioita, joilla muutoksiin voidaan ennalta varautua haitallisten vaikutusten minimoimiseksi, ja toi-saalta sopeutua ja hyödyntää ilmastonmuutoksen mahdollisia positiivisia vaikutuksia. Hanke päät-tyy 2011.

Tornionjoen suuosalle on valmistunut ruoppaussuunnitelma. Suunnitelman tarkoitus on estää jääpa-tojen aiheuttamat vahingot Torniossa ja Haaparannassa.. Tornion ja Haaparannan alueelle on alus-tavasti suunniteltu tulvapenkereitä. Samalla korotettaisiin Kaupunginlahden tulvapengertä.

Kunnostukset

Vesistöjen kunnostusten osalta nykykäytännön mukaisiksi toimenpiteiksi katsotaan lupavelvoitteen piirissä olevat toimet sekä ne vapaaehtoiset kunnostustoimet, joista on järjestyksessä olevaan rahoi-tukseen sekä tarvittaessa vesioikeudelliseen lupaan perustuva toteutuspäätös. Lapissa kunnostetaan järviä, valuma-alueita, lintuvesiä sekä jokia ja puroja. Tavoitteena voi olla esimerkiksi vesistökuor-mituksen vähentäminen, vesistön käyttökelpoisuuden parantaminen virkistäytymiseen tai sen laa-dun kohentaminen kalaston ja linnuston elinympäristönä. Tavoitteena voi olla myös arvokkaiden maisemien palauttaminen tai säilyttäminen. Yhtenä keskeisenä päämääränä on vesistöjen ekologi-sen tilan parantaminen. Kussakin kunnostuskohteessa määritellään ensin olemassa olevat ja mah-dolliset tulevat käyttötarkoitukset sekä kunnostuksesta saatava hyöty.

Vuonna 2000 valmistuneen valtakunnallisen kartoituksen mukaan kunnostustarpeessa olevia vesis-töjä on huomattavasti enemmän kuin mihin ympäristökeskukset voivat osallistua (Turunen & Äystö 2000). Selvityksessä nimettiin Lapin läänin alueelta yli 100 järveä, joiden pinta-ala on yhteensä noin 300 km². Virtavesikohteita nimettiin noin 50 kpl; niiden kunnostustarpeessa olevien osuuksien pituus on yhteensä noin 1500 km.

Jokien ja purojen kunnostuksen keskeisenä tavoitteena on useimmiten palauttaa kaloille suotuisat olosuhteet perattuihin virtapaikkoihin. Perattuja ja järjesteltyjä pienvesistöjä pyritään ennallista-maan vesi- ja virtausoloiltaan sekä elinympäristöiltään luonnollisiksi. Käytetyimpiä järvien kunnos-tusmenetelmiä ovat vedenkorkeuden nosto, hapetus, kasvillisuuden poisto, hoitokalastus ja ruoppa-us. Kunnostustoimet voivat elvyttää järvien ja jokien veden laatua ja elinympäristöjä pysyvästi vain, jos samalla huolehditaan ongelmia aiheuttavan kuormituksen riittävästä vähentämisestä. Järven eko-loginen kunnostus ei kuitenkaan ole kertaluonteinen toimenpide, vaan vaatii jatkuvia hoitotoimia myös itse järvessä.

Kunnostukset ovat suurelta osin vapaaehtoisia toimia ja valtaosa niistä kohdistuu pieniin tai pieneh-köihin vesiin. Likaajia on velvoitettu kunnostustoimiin varsin harvoissa tapauksissa. Pienten ja isompienkin vesistöjen kunnostukset voidaan yleensä tehdä ilman vesi- tai ympäristönsuojelulain mukaista lupaa, jos niillä ei puututa vesistön hydrologiaan tai pohjanmuotoihin. Osalle kunnostus-toimenpiteistä lupa tarvitaan. Näitä ovat esimerkiksi järven vedenpinnan nosto, voimakkaasti pera-tun jokiuoman kunnostus, kalatien rakentaminen sekä laajat ruoppaustyöt. Luvantarve voi aiheuttaa toteuttamiseen useiden vuosien aikaviiveen.

Vesistökunnostuksia toteuttavat mm. TE-keskukset, kunnat ja yhdistykset. Alueelliset ympäristö-keskukset antavat asiantuntija-apua vesistöjen kunnostuksessa sekä osallistuvat hankkeiden suunnit-teluun ja toteuttamiseen. Niillä on yhdessä SYKEn kanssa merkittävä rooli myös alan koulutuksessa ja neuvonnassa.

Valtio voi valtioneuvoston vuonna 1990 tehdyn periaatepäätöksen mukaan osallistua vesistöjen kunnostukseen silloin, kun hankkeella on huomattavaa yleistä merkitystä vesistön käytön, hoidon tai suojelun edistämisessä. Valtion kustannukset voivat olla yleensä enintään 50 % hankkeen koko-naiskustannuksista ja kustannusten tulee olla kohtuulliset. Hankkeen mahdollisesti aiheuttamien haittojen tulee olla siitä saataviin hyötyihin nähden vähäisiä. Useimmissa tapauksissa yhteistyö-kumppanina ovat kunnat. Alueen asukkaat voivat osallistua hankkeeseen talkootyöllä.

Muiden hankkeeseen osallistuvien on annettava valtiolle sitoumus siitä, että ne joko yhdessä tai erikseen hakevat tarvittaessa vesilain mukaisen luvan, jollei valtio erityisestä syystä sitä tee. Yleen-sä luvan hakee yhteistyökumppani, jolle hanke luovutetaan sen valmistuttua.

Kaikki kunnostuskohteet eivät välttämättä täytä valtioneuvoston periaatepäätöksen ehtoja, mutta niissä tapauksissa ympäristökeskus antaa ranta-asukkaille ja kunnostuksesta kiinnostuneille neuvon-taa, ohjausta ja muuta asiantuntijapalvelua näiden omatoimisessa kunnostuksen suunnittelussa, to-teutuksessa ja rahoituksen järjestämisessä.

Yksittäisten kunnostushankkeiden toteutuminen on siis varsin epävarmaa ennen kuin niiden rahoi-tus on tiedossa ja tarvittava lupakäsittely pitkällä.

Virtavesikunnostukset

Vuonna 2001 valmistuneen maa- ja metsätalousministeriön vapaa-ajan kalatalouden kehittämisstrategi-an yhtenä tavoitteena oli, että kalastus hyödyntäisi ensisijaisesti luontaisesti lisääntyviä kalakkehittämisstrategi-antoja.

Tavoitteen saavuttamiseksi kalataloushallinnon ja ympäristöhallinnon on yhteistyönä laadittava kalata-loudellinen kunnostusohjelma. Käytännössä em. ohjelma laaditaan aluekeskuksittain. Lapin valuma-alue ja virtavesikunnostusohjelma valmistui vuonna 2007 ja sitä päivitetään vuosittain. Kunnostusoh-jelman sisältää tärkeimmät kalataloudellista kunnostusta kaipaavat kohteet, rahoitustarve, esitys kunnos-tustoiminnan tarkoituksenmukaisesta vuotuisesta laajuudesta sekä menettelytavat erilaisten kunnostus-hankkeiden hallinnoimiseksi, toteuttamiseksi ja rahoittamiseksi (MMM 2002).

Vuonna 1982 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos aloitti tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää Tornionjoen meritaimenkantojen tila sekä sivujokien merkitystä meritaimenen lisääntymiselle. Tutki-muksen tuloksena todettiin, että Tornionjoen vesistöalueen meritaimenkannat olivat jo tuolloin romah-taneet ja sivujokien meritaimenen poikastuotanto oli miltei olematonta (Ikonen & Al.) 1986).

Tutkimuksen perusteella suositeltiin meritaimenkantojen elvyttämiseksi mm. jokikunnostuksessa havaittujen epäkohtien korjaamista. Sama suositus annettiin myös Tornionjoen vesistön meri-taimenprojektin loppuraportissa (Anttinen 1988). Lapin kalastuspiiri antoikin vuonna 1989 toimek-siannon Tornion–Muonionjoen tärkeimpien sivujokien kalataloudellisten kunnostusten suunnittelus-ta ((kirje No 217/30 LaK 1989) Vuonna 1990 silloinen Lapin vesi- ja ympäristöpiiri suoritti tär-keimpien meritaimenjokien ekologisen tilakartoituksen. Tällöin ko. jokialueilta kartoitettiin ne alu-eet, joissa oli suunniteltava ja toteutettava täydennyskunnostuksia.

Lapin ympäristökeskus on täydennyskunnostanut em. toimeksiannon perusteella seuraavat Tornion-joen sivujoet: Jerisjoki vuonna 1997, Ylläsjoki vuonna 1996–1997 ja Äkäsjoki vuosina 1999–2000.

Kalataloudellinen kunnostustoimenpide lähtee selvästi kalatalouden tarpeista, mutta edesauttaa elinympäristöjen kunnostuksen kautta koko eliöstön toipumista vesistöön kohdistuneiden paineiden vaikutuksista. Virtavesien kunnostuksilla parannetaan erityisesti kalojen lisääntymisalueita ja vael-lusmahdollisuuksia (MMM 2004).

Naamijoen kalataloudellinen kunnostaminen

Naamijoki on ollut yksi merkittävimmistä meritaimenen poikastuotantoalueista Tornion–

Muonionjoen vesistössä Suomen puolella. Nykyisin meritaimenen luontainen lisääntyminen Naami-joessa on satunnaista. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Naamijoen vesistön poten-tiaalinen meritaimenen vaelluspoikastuotanto on 11 000 poikasta/a. Syynä Naamijoen nykyiseen alhaiseen meritaimenen poikastuotantoon ovat Naamijoen koskien perkaukset, valuma-alueen oji-tukset sekä kutukalojen vähyys.

Naamijoelle suunnitellut pääuoman kunnostukset toteutettiin vuosina 2008–2009. Joen latvaosien ja sivujokien kunnostamiseen tullaan hakemaan rahoitusta ja vaadittavia lupia alkavan vesienhoitokau-den aikana. Kalataloudellisen kunnostamisen tavoitteena on nostaa Naamijoen meritaimenen vael-luspoikastuotantoa. Tavoitteeseen pyritään lisäämällä meritaimenelle soveltuvia lisääntymis- ja poi-kastuotantoalueita. Lapin TE-keskus on toteuttanut Naamijoen alueella ojitusten aiheuttaman kiinto-ainekuormituksen vähentämiseen tähtääviä valuma-alue kunnostuksia. Kunnostuksia on tarkoitus jatkaa niihin osoitetun rahoituksen puitteissa.

Järvikunnostukset

Lapissa on toteutettu useita järvikunnostushankkeita, joissa ympäristökeskus on ollut mukana suun-nittelijana, toteuttajana tai rahoittajana. Liitteessä 3 on esitetty vesienhoitoalueen järvikunnostus-kohteet sisältäen myös pienimuotoiset kunnostukset. Vuosittain Lapin ympäristökeskuksessa val-mistuu muutamia kunnostussuunnitelmia ja kokonaisvaltaisia järvikunnostushankkeita toteutetaan 0–2 kpl/vuosi. Pienimuotoista kunnostustoimintaa, kuten vesikasvillisuuden niittoa, on useammal-lakin kohteella. Kunnostushankkeiden tarkoituksena on yleensä vesistön tilan parantamisen lisäksi virkistyskäyttömahdollisuuksien edistäminen esimerkiksi vene- ja uimarantoja kunnostamalla. La-pissa on viime vuosina toteutettu myös luonnonsuojelualueiksi rauhoitettujen lintuvesien ja lintu-vesiensuojeluohjelmaan kuuluvien kohteiden kunnostusta. Vesistökunnostusten tarve tulevaisuu-dessa on vakaa, mutta ongelmaksi tulee muodostumaan hyödynsaajien osarahoitus.

Tornionjoen vesienhoitoalueella on suunniteltu toteutettavaksi vuosina 2010–2015 yhteensä kolme järvikunnostushanketta, joista yksi on pienehkön, rehevöityneen Kurtakkojärven kunnostus ja kaksi liittyy erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostukseen. Kurtakkojärven kunnostushank-keen tavoitteena on parantaa järven vesimaisemaa, hidastaa rehevöitymistä, vähentää rehevöitymi-sestä aiheuttavia haittoja sekä edistää vesi- ja ranta-alueiden virkistyskäyttöä. Tavoitteeseen pyri-tään vesisyvyyttä ja avointa vesipintaa lisäämällä, vesipinnan vaihtelua pienentämällä ja virtausjär-jestelyillä.

Ylitornion kunnassa sijaitsevat Iso- ja Vähä-Meltosjärvet on valittu luonto- ja lintudirektiivien pe-rusteella Natura 2000 -luonnonsuojeluverkostoon. Suunnitellun kunnostushankkeen tavoitteena on parantaa linnuston elinolosuhteita ja säilyttää luonnon monimuotoisuus sekä parantaa alueen virkis-tyskäyttömahdollisuuksia. Tavoitteeseen pyritään vesisyvyyttä ja avointa vesipintaa lisäämällä, au-kotuksilla ja virtausjärjestelyillä. Meltosjärvien vesipintaa nostetaan Iso-Meltosjärven luusuaan ra-kennettavalla pohjapadolla. Hanke toteutetaan vuosina 2009–2010.

6.6.2 Ehdotukset lisätoimenpiteiksi