Useassakin suhteessa kysymys väkijuomaliikkeen järjeste_
lystä Venäjällä ja lähinnä valtion paloviinamonopolista on kysymys, joka erittäinkin nykyhetkellä vaatii meilläkin huomiota puoleensa.
Paloviinamonopolivoi olla useankinlaatuinen. Se voi olla tuotanto monopoli sanan varsinaisessa merkityksessä tai raaka-spriimonopoli tai raffinatsionimonopoli . Se voi olla täydellinen kauppamonopoli, . joko tukku-, väli- tai vähittäiskauppamonopoli, tahi voi se ol\a myöskin anniskelumonopoli. Jos kaikki nämä eri tapaukset yhdistetään, saadaan täydellinen monopoli eli uni-versaalimollopoli.
Mitä valtion paloviinamonopoliin tulee, Qn se toimeenpantu kahdessa Europan valtiossa, nim. Sveitsissä ja Venäjällä. Sveit-sin lain mukaan 23 lXII 1886 on viljasta, juurikkaista, siirapista, sokerista ja perunoista poltettujen juomien valmistus ja maahan·
tuonti pidätetty liittovaltion yksinoikeudeksi. Venäjällä säätää laki 6/ VI 1894 väkiviinan, paloviinan ja paloviinavalmisteiden kaupan v:n 1895 alusta kruunun yksinoikeudeksi. Kun Sveitsin viinamonopoli siis on lähinnä valmistus- ja tuontimonopoli, on Venäjän viinamonopoli lähinnä myynti monopoli .
Venäjän paloviinamonopolin ylimpänä hallintona on »välil-listen verojen ja paloviinamonopolin päähallinto », joka on, vaik-kakin raha-asiainministeriön alainen, verrattain itsenäinen ja riip . pumaton virasto . Tämän viraston hoidettavana ovat kaikki vä-lilliset verot, niiden joukossa myöskin juovutusjuomaverot. Itse paloviinamonopolihallinnon ylimpänä johtajana on hallintopääl-likkö tai finanssiministerin apulainen ja »valti.on juomain
myyn-Venäjän paloviinamonop/1li.
nin neuvosto.» Näiden virastojen määräykset panee kuverne-menteissa toimeen »aksiisihallinnot» aksiisitirehtöörien johdolla.
Niiden alaisina ovat piirihallinnot aksiisitarkastajien johtamina.
Yleensä on hallinto tällä alalla ankarasti keskitetty.
Monopolin toimintavuosi alotetaan niin, että kootaan eri osista valtakuntaa tarkat tiedot vilja- ja perunasadosta ja niiden nojalla laaditaan toimintasuunnitelma alkavaa vuotta varten sekä määrätään viinan osto- ja myyntihinnat. Ostosuunnitelma laa-ditaan pitäen silmällä alueella löytyvien yksityisten polttimoiden valmistuskykyä. Ei kuitenkaan ole luultava, että kuka hyvänsä saa perustaa polttimon polttaakseen viinaa, jonka valtio ostaa ja sitten vähittäin myy kuluttajille. Tämä oikeus kuuluu lain mu-kaan v:lta 1862 etuoikeutetuille säädyille. Niihin luetaan aateli, kartanonomistajat, »tshinovniki», Itämeren maakuntien kaupun-geissa myöskin »köyhtyneet porvarit, molempien kiltaitten kaup-piaiden lesket ja orvot, jos ovat onnettomuuteen joutuneet ei-vätkä voi millään muulla tavoin itseään elättää.»
Läntisissä kuvernementeissä saavat tämän oikeuden myös-kin »kaikki säädyh, jotka »ovat ostaneet 15 ,000 ruplan arvoi-sen maatilan ilman kiinnitystä tahi 30,000 rpl. arvoiarvoi-sen, johon on kiinnitys olemassa ».
Oikeus polttaa ja myydä valtiolle viinaa kuuluu siis yksin-omaan korkeammille tahi varakkaammille kansanluokille. Mutta niidenkin oikeuksia on hallitus rajoittanut koettamalla valmistus-veron järjestelyn kautta edistää suurpolttimoiden syntymistä ja pienten häviämistä.
Sen raa'an viinan, minkä hallitus ostaa, se joko itse puh-distaa tahi antaa yksityisten laitosten puhpuh-distaa. V. 1904 oli 37 valtion ja 331 yksityistä laitosta tätä varten toimessa. Yk-sityisissä laitoksissa tulee tosin puhdistus melkoista kalliimmaksi kuin valtion. Kun se v. 1904 oli valtion laitoksissa 7,85 kop.
vedrolta eli ämpäriltä (= 12.3 1), oli se yksityisissä laitoksissa 17,28 kop. V. 1911 oli puhdistustehtaita yhteensä 564. Jonkun verran ostaa valtio myöskin jo valmiiksi puhdistettua paloviinaa valmis-tajilta suorittaen siitä vastaavassa määrässä korkeamman hinnan.
Asianmukaisesti puhdistettu viina kootaan eri osissa maata oleviin varastoihin, joissa se pannaan pulloihin ja lähetetään
Venäjän paloviinamonopoli. 237 myymälöihin. Viina myydään eri väkevyisenä, 40
Ofo,
57 %, go %, 95 % alkoholipitoisena. Pullojen koko on 1/ 4,1/
20, 1/ 40 , 1/ 100ja 1/ 200 vedroa eli ämpäriä. Pienin pullo on siis 0,06 1. Hinta, jonka hallitus määrää, on painettuna pullon kylkeen kiinnite-tyssä etiketissä, jossa samalla ilmoitetaan viinan alkoholipi-toisuus.
Vaikka paloviinan myynti onkin valtiolle monopolisoitu, ei valtio kuitenkaan ole hävittänyt kaikkia yksityisiä viinan myyntipaikkoja. Laivoissa, rautatieravintoloissa y. m. ravinto-loissa myyvät yksityisetkin viinaa , kuitenkin erikoisella hallituk-sen luvalla hallitukhallituk-sen viinaa ja hallitukhallituk-sen määräämiin hintoi-hin. Tietysti on tällaisesta oikeudesta suoritettava myynti-vero. Yksityisten myyntipaikkojen ja valtion myymälöiden kes-kinäinen suhde näkyy seuraavasta:
V. Yksityisiä % Valtion % Yhteensä
18g5 1, 123 28,5 2,81 7 71,5 3,94°
Igoo 9,353 32,4 Ig,5 2O 67,6 28,873
Ig05 13,785 32,6 28 ,557 67,4 4 2,34 2
Igll 26,234
Vaikka yksityisten myymälä paikkojen lukumäärä on mel-koinen, on niiden myynti verrattain vähäinen. Esim. v. Ig04, jolloin yksityisten myymäläin lukumäärä oli 32 %, myivät ne noin 7,7 % kaikesta myydystä valtion viinasta.
Valtion viinakaupat ovat yleensä vuokrahuoneissa ja kaik-kialla Venäjällä samankaltaiset, finanssiministeriön ohjeitten mu-kaan sisustetut. Ne ovat yleensä pääkatujen varsilla pikkukau-pungeissa ja kylissä. Suurissa on niitä syrjemmässäkin. Myy-mälän yhteydessä on sen hoitajan asunto. Hoitajan osaston myymälässä erottaa luukuIIa varustettu seinä ostajan osastosta.
Kun astuu myymälän ovesta . sisään, näkee ensiksi pyhän neit-syen kuvan tuikkavan öljylampun valaisemana. Ostajan on otet-tava lakki päästään, muuten joutuu hän oikeuden kanssa teke-misiin . Myymälässä juominen on kielletty. 15 v. nuoremmille lapsille, sotiIashenkiIöille ja juopuneille ei saa paloviinaa myydä.
Tyhjät pullot saa tuoda takaisin, jolloin saa niistä maksun.
Venäjän palQViinamonopoli.
Mutta pullojen etiketin pitää olla ehyt. Ennenkuin tämä maa-räys oli voimassa, sattui näet- niin omituisesti, että tyhjiä pul-:
loja tuotiin paljo enemmän takaisin kuin niitä oli täysinä myyty.
Paitsi viinaa, myydään näissä monopolimyymälöissä myös-kin tulitikkuja ja paperosseja myyjän omaan laskuun ja leima-merkkejä valtion laskuun . Myöskin liköörejä, venäläistä viiniä y. m. yksityisten valmistamia juomia myydään niissä, paikoin teetä ja sokeria, monin paikoin myöskin - raittiuskirjasia l
Myymälähenkilökuntaan kuului v. 1904 29,288 henkilöä, niistä 8,II 1 eli 27,7 % naisia. Huvittavaa on tarkastella myy-mälähenkilökunnan kokoonpanoa. V. 18981) oli silloisista 17,226 myyjästä entiseltä ammatiltaan:
706 anniskeluliikkeen palveluksessa ollutta 575 sotilashenkilöä
198 valtion virkamiestä 97 kunnan virkamiestä
919 opettajaa, lääkäriä, teknikkoa y . m . 1978 konttorivirkailijaa
1658 käsityöläistä
1252 kauppaliikkeen alalla palvellutta 4656 maanviljelys· » »
6 1 9 kotipalvelijaa 4558 muuta.
Naisista, joita oli 3286, kuului suhteellisesti enin, eli 506, ryhmään opettajia y. m. Näihin toimiin on usein toivoa päästä entisillä virkamiehillä, sotilailla ja heidän leskiIIään y. m. s . Oikeastaan pitäisi myyjän osata lukea ja kirjoittaa, mutta näin ei suinkaan aina ole asianlaita. Myy jäin palkka riippuu paitsi muista seikoista myöskin siitä, kuinka suuri on menekki, ja vaih-telee vuosittain 350-700 rpl., nousten hyvin harvoin viimeksi mainittuun summaan.
Valtionmonopolin palveluksessa olevien virkailijain luku-määrä on noussut noin 341/ 2 tuhanteen, työläisten luku oli v. 1906 75,954 henkilöä. Suurin osa vakinaisista työläisistä on naisia.
Monopolia toimeenpantaessa selitettiin tähän yritykseen
' ) Uud empia tietoj a tästä ei ole julaistu.
Venäjän paloviinamonupoli. 239
ryhdytyn kahdestakin syystä: 1) kansan kohtuuteen kasvattami-seksi ja 2) valtion tulojen lisäämikasvattami-seksi. Ennen kaikkeå koetti hallitus. antaa tälle toimenpiteelle sen leiman, että huolehtiminen kansan siveellisestä tilasta oli sen siihen saattanut.
Pätevillä syillä on venäläinen tutkija tri Lewin, joka on kirjoit-tanut erittäin selvän ja perinpohjaisen esityksen monopolista 1), näyttänyt, että sittenkin tiskaaliset syyt olivat hallituksen pää-.vaikuttimena.
Paloviinanverotus Venäjällä oli aikaisemmin ollut monen-laisten vaihteluiden alaisena. Jo I600-luvulla oli Alexei Mihai-lowitsh pannut toimeen anniskelumonopolin Venäjällä. Pietari suuren aikana siirrettiin tämän monopolin hallinto monine etuoi-keuksineen kauppa- ja teollisuuskaupungeissa kunnallisneuvostoille.
Palo viinan poltto-oikeuden Pietari suuri siirsi valtiolle ja pakotti siten yksityiset polttajat, mikäli halusivat edelleenkin viinaa polt-taa, myymään tuotteensa valtiolle määrätystä hinnasta. Muuta-mille etuoikeutetuille säädyille pidätettiin oikeus : polttaa verotta viinaa omiksi tarpeiksi. . Varsinkin sota-aikoina, kun enemmän rahaa tarvittiin, vuokrattiin anniskeluoikeuksia yksityisille. V.
1795 vuokraaminen tuli yleisekSi. Pienillä poikkeuksilla monopo-Jivuokrajärjestelmä jatkui aina Aleksanteri II valta-istuimelle nou-suun saakka, jolloin se poistettiin ja sijaan tuli koko valtakun-nan käsittävä valmistusvero, aksiisi. Tätä veroa korotettiin ko-rottamistaan kunnes se, oltuaan v. 1863 4 kop. vedroasteelta, s. o. 0,123 1:lta, nykyisin on II kop., ja 7 kop.sokeripitoisista hedelmistä, marjoista y. m. s. valmistetusta alkoholista. Tämän lisäksi on vielä olemassa n. s_ aksiisilisä, myyntivero ja painohii-vavero. Eräissä tapauksissa voidaan myöntää helpotusta verosta.
Huolimatta siitä, että tällaisia järjestelyjä paloviinan vero-tuksessa oli · tapahtunut ja vero oli alati kohonnut, olivat olosuh-teet Venäjällä 189o-luvun alkupuolella kehittyneet sellaisiksi, että muutoksia paloviinaverossa oli saatava aikaan.
Valtion verotulot paloviinasta olivat kyllä melkoiset. Mutta salapolton y. m. kautta kuitenkin pidätettiin valtiolta niin paljon verotuloa, että muutamat tutkijat ovat olettaneet pidätetyn mää-rän vähintäinkin yhtä suureksi kuin sen, minkä valtio sai.
1) D. L ew.:n, Das Branntweinmonopol in Russland. Tiibingen 1908.
Venäjän paloviinamon~poli.
Sitäpaitsi oli uusia tulolähteitä löydettävä. Industrialismi oli koHottanut Venäjällä päätään. Venäjä oli muka saatava ta·
loudellisessa suhteessa muun maailman kehityksen tasalle. Kreivi Witte, joka oli nimitetty raha·asiain ministeriksi ei ok. 30 p. 1892, oli asettanut itselleen tämän päämäärän ja sen saavuttamisen va ltiovallan avulla. Siihen tarvittiin rahaa. Valtiovelkaa lisättiin, yhä uusia veroja sälytettiin kansan kannettavaksi. Näin luotiin tila, josta venäläinen kirjailija Subrilin on lausunut seuraavat, nykyisiinkin oloihin soveltuvat sanat: ,. Jollet tahdo talvella maata 17 tuntia, vaan työskennellä tulen valossa, niin maksa aksiisi tulitikuis.ta ja petroleumista, jos tahdot tupakoida, niin maksa aksiisi tulitikuista ja tupakasta; jos tahdot juoda lasillisen viinaa, niin maksa sen 15-kertainen arvo; jos tahdot viinan sijasta naut·
tia hiukan teetä, niin maksa tästä ja sokerista niiden kolmin·
kertainen hinta. Jos tahdot auralla kyntää, niin maksa tulli raudasta. Käännyitpä minne tahansa, kaikkialla vain: maksa, maksa, maksa I »
Jo samana vuonna kuin kreivi Witte tuli ministeriksi, ko·
rotettiin olut· ja viinaveroa. Seuraavana vuonna julaistiin laki valtion viina monopolista ja v. 1895 alusta se astui voimaan 4 kuvernementissä. Vähitellen se ulotettiin yhä useampaan ku·
vernementtiin, v. 1896 9:ään, v. 1897 7:ään, v. 1898 9:ään, m. m. Pietarin kuvernementtiin, v. 1900 8:aan, m. m. Viroon ja Liivinmaalle j-. n. e., kunnes se v. 1904 oli toimeenpantu 75 kuvernementissä, joissa se yhä on voimassa.
Jokainen veronkorotus aikaisemmin oli aina jossakin mää-rin alentanut paloviinan kulutusta. Varsinkin muutamissa ku-vernementeissä oli kulutus ruvennut arveluttavasti vähenemään . Neljään tällaiseen ulotettiin ensiksi monopoli, sitten aina niihin , missä viinan kulutuksen vähenemistä ja verotulojen alenemista oli syytä pelätä.
Toinenkin tärkeä seikka osottaa hallituksen todelliset aio keet toisiksi kuin mitä kansalle uskoteltiin. Näihin aikoihin, sa-moin kuin myöhemminkin, oli Länsi.Europassayleinen se luulo, että paloviinan käyttöä voitiin vähentää miedompien juomien käyttöä edistämällä. Ettei Venäjällä näin tapahtuisi, pani hallitus mallasjuomain valmistukselle ja myynnille monenlaisia esteitä.
Venäjän pal()ViinamqnlJjoli.
jonka vuoksi oluen käyttö pääsi vain hyvin hitaasti lisäänty-mään.
Aiheettomalta ei tunnu myöskään se olettamus, että halli-tus monopolisoimalla viinakaupan tahtoi vapauttaa siihen aikai-semmin kiinnitetyt pääomat muun teollisuuden ja maan yleisen taloudellisen tason kohottamiseksi.
Onko sitten hallitus saavuttanut tarkoituksensa monopolilla?
Ovatko hallituksen tulot nousseet?
Huomautettakoon ensiksikin, että Venäjällä verotulot juo-vutusjuomista ovat, verrattuina valtion kokonaistuloihin, suurem-mat kuin missään muualla. Jonkunmoisen kuvan siitä, mitä tämä tulolähde Venäjän hallitukselle merkitsee, saamme, jos vero taamme esim. tämän vuoden 1912 valtion tulo- ja menoarviossa olevaa erää, minkä valtion monopolin on oletettu tuottavan, muutamiin muihin eriin Venäjän valtion budgetissa. Kuluvan vuoden tuloarviossa on tämä erä 75 r ,900,000 rpl. eli 2,007,600,000 mk. Siihen ei ole laskettu aksiiseja eikä muita juomaveroja, joiden on laskettu tuottavan 45,446,000 rpl. Kaikki Venäjän valtion välittömät verot tekevät t. V. 225 milj. rpl. eli 7,9 %.
(monopoli 22,40 %). Tulli tuottaa 179,781,476 rpl. Opetukseen ja maan taloudellisen kehityksen hyväksi käytetään t. v.
425,300,000 rpl.
Ja kuitenkin tulee Lewin huolellisten laskelmien nojalla sii-hen tulokseen, että monopolin rahallinen tulos ei ole kovinkaan loistava. Se nettolisäys tuloissa, mikä nyt on monopolin avulla saavutettu, olisi voitu saavuttaa verrattain pienillä veronkorotuk-silla. Että tulos on tällainen, johtuu niistä monista suurista me-noista, mitä monopoli aiheuttaa. Hallintokustannukset tulevat kalliiksi, lähes 7 kop. litralta, yksityisiltä ostettava viina on kal-lista, sen tislaus on kalkal-lista, astioita säretään, sattuu paljon n. s.
odottamattomia menoja, joiden joukossa tileissä mainitaan m. m.:
kelvottomat raaka-aineet, tulipalot, kauppojen ryöstäminen, kaup-pojen vartioiminen y. m. Venäjän oloille kuvaavat erät. Sitä paitsi on suoritettava kaupungeille ja semstvoille korvausta niistä tappioista, mitä monopolin toimeenpaneminen niille aiheutti.
Ja ennen kaikkea menettää hallitus itse liikettä hoitaessaan, ak-siiseja.
24'2 Venäjän paI01/iin all1onopoli.
Millä tavoin on monopoli vaikuttanut paloviinan kulutuk~
seen? Viinan kulutus asukasta kohden Venäjällä on laskettu olleen vedroasteissa (11100 vedroa
a
40 % alkoholia):1890 58 1897 50 19°4 51 189 1 53 1898 50 1905 53 1892 50 1899 53 1906 62 1893 49 19°0 52 19°7 63 1894 53 19°1 49 1908 61 1895 53 19°2 49 19°9 58 1896 51 19°3 52 1910 61
Eri osissa maata on kulutus erilainen. Kun se Moskovan kuvernementissa on (1911) 1,62, voi se olla Puolassa 0,21 vedroa.-Mitä suurempiin kaupunkeihin tulee, on kulutus ollut niissä:
tanut.
Arkangelsk'issa 3 , ~O v. (40,59 1) 26,51 rpl.
Wjathssa 2,38 » (2 9,2 7 .1). 18,36 » Moskovassa 2,25 » (27,68 1) 17,51 »
Pietarissa 1,83 » (22 ,511) 14,58 »
Kohtuullisuuteen ei monopoli suinkaan .ole kansaa kasvat-Paloviinan hintaa on monopoli nostanut. Oltuaan ennen monopolin voimaan astumista 5
a
5: 60 rpl. vedrolta eli kor-keintaan 1: 23 mk. l:lta, oli se v: 1905 8,10 rpl. v:lta eli 1: 76 mk. l:lta . Valtion nettovbitto vedrolta oli v. 1908 5 ruplaa -65 kop. - Mutta tämä hinnan kohoaminen ei ole voinutkulu-tusta alentaa.
Venäjän kansan suurimman osan, nim. talonpoikien kan-nalta katsottuna , käynee monopolin luonne paraiten selville Ko-valewskin lausunnosta: »monopoli on keppi, jossa on kaksi
• päätä, jotka kumpikin yht'aikaa sattuvat talon poikaan , toiselta puolen niin, että . vero valtiolle nousee, . toiselta puolen niin, että kunnan tulot vähenevät. »
Kuinka on monopolia arv9steltava raittiustyön kannalta?
. Tästä kirjoittaa prof. Chodski: »Nyt ovat niidenkin nai vien ih-misten toiveet rauenneet, jotka ottivat tOisiksi hallituksen ja siitä riippuvaisen sanomalehdistön fraasit». Tällä hän tarkoittaa
Venäjän paloviinamonopoli. 243 noita hallituksen väitteitä, että monopolin tarkoituksena oli paa-asiassa raittiuden edistäminen. Varsinkin kaduilla juopottelu on käynyt aivan yleiseksi. Esim. Pietarissa vangittiin juopottelusta v. 1908 64,199 henkilöä. Tavallisesti valtion viinan ostaja jo myymälän ovella juo ostamansa viinan. Tosin esim. tunnettu Venäjän hallituksen edustaja kansainvälisissä antialkoholikong-resseissa, kreivi Skarzinski, on puoltanut katujuopottelua sillä perusteella, että se muka on ihmisille pelottavana esimerkkinä.
Mutta useat ovat sitä mieltä, että monopolin kautta on jouduttu ojasta allikkoon.
Monopolin ,toimeenpanoon saakka oli maalaiskyläkunnilla oikeus kieltää viinankauppa kylässä. Tosin ei tätä oikeutta mo-nopoli ole kokonaan riistänyt, mutta on sitä huomattavasti ra-Joitettu, 'koska nyttemmin tällaisten 'päätösten vahvistaminen riippuu aksiisitirehtööristä ja kuvernööristä. Ja he eivät suin-kaan aina ole taipuvaiset rajoituksiin juovutusjuomaliikkeessä.
Päinvastoin laittaa hallitus monopolipuoteja sellaisiin paik-koihin, missä aikaisemmin viinanmyyntiä ei harjoitettu, vieläpä niinkin syrjäisiin seutuihin, mihin ei ole edes ajotietä.
Raittiuskuratorioiden toiminta, jota monopoli varoilla yllä-pidetään, on aivan mitätöntä- ja merkityksetöntä siihen nähden, mitä sen pitäisi olla. Tietysti ei toinen käsi saa estää sitä, mitä toinen tekee.
Ja sillä aikaa kun valtio myy yhä enemmän ja enemmän viinaa, saa yhä enemmän ja enemmän siitä tuloja, venäläinen talonpoika köyhtyy köyhtymistään . Karja vähenee, maa joutuu toisille. Kukaan ei häntä auta, itse hän ei osaa ryhtyä kärsi·
mystovereittensa kanssa yhteistoimintaan tilansa parantamiseksi.
Lopulta käy elämä sietämättömäksi; hänen luontonsa nousee kapinaan taloudellista, yhteiskunnallista, valtiollista sortoa vastaan.
Mutta siitä uhkaa hirsipuu. Synkkää kieltä puhuu 4812 kuole.
mantuomiota v:na 1905-1908, niistä 1331 telotusta ilmanlail-lista kuulustelua. Olkoonpa, että tilasto osottaa Venäjän alko-holinkulutuksen pienemmäksi kuin monen muun maan 1); sillä
kulu-') V;na 19°5-°9 oli se keskimäärin vuodessa asukasta kohden 3,88 1.
puhdasta alkoholia.
Kirjallisuutta.
tuksella on siinä maassa kaamea luonne. Se on epätoivoisen ihmisen turvautumista myrkkypikariin. Turhaan ei varmaan Le-win puhkea lausumaan, että Venäjällä tavattavan »pahimman muodon juoppoutta on synnyttänyt se täydellisen toivottomuus ja epätoivo, joka Venäjän kansan useita yhteiskuntaluokkia pai-naa. Ylen määrin velkaantunut talonpoika menettää luonnolli·
sesti kaiken rohkeuden ja toivon päästä ilman vierasta apua omin vOlmm jaloilleen ja ihmisarvoa vastaavaan elämänti-laan. Helposti on sen tähden käsitettävissä, että hän usein tur·
vautuu Lethen juomaan. Ainoan keinon tuskansa täydelliseksi unohtamiseksi löytää hän kirotussa viinassa, ja hän juo siinä nimenomaisessa tarkoituksessa, että juopuisi. - Venäjällä juo alempi viranomainen, »sapoi'ssa) juo hänen päällysmiehensä, ylioppilas juo, opettaja juo, lääkäri juo: oppinut ja kirjailija juo, taiteilija ja musiikko juo, juo herra, palvelija ja pappi - -.) Sellaisissa oloissa on viina monopolia yhteiskuntasiveelliseltä kan-nalta arvosteltava toisin kuin sitä voisi arvostella oloissa, jotka valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa suhteessa ovat onnellisemmat.
O. W. Louhivuori.
KIRJALLISUUTTA.
Wilhelm Mönckmeier, Die deutsche uberseeische Aus-wanderung Jena 1902. VI
+
269 siv.Maastamuuttokysymys on viime vuosikymmeninä ollut erit-täin tärkeänä päivänkysymyksenä miltei kaikkien ~uropan mai·
den talous- ja sosialipolitiikassa. Se on synnyttänyt vilkkaan kirjallisen mielipiteiden vaihdon ja runsaan kirjallisuuden. Kui-tenkin ovat yleiskatsaukselliset ja asiaan perinpohjin syventyneet tutkimukset vieläkin harvinaisuuksia, · sillä kirjallisuus on tavalli-semmin käsitellyt vain erikoiskohtia muuttoliikkeen alalta. Poik-keuksen saksalaisessa kirjallisuudessa tekee monessa suhteessa ilmoitettavanamme oleva teos, joka tahtoo antaa yleiskatsauksen Saksan merentakaisen muuttoliikkeen kehityksestä.
Kir/aI/imuita.
Tekijä tahtoo tutkimuksessaan selvittää ei ainoastaan maasta-muuton nykyistä tilaa, vaan myös sen kehitystä ja siinä tapah-tuneita muutoksia, · sim syitä ja vaikutuksilt~ Tämän mukaan ot-taa hän vastattavakseen sellaisiin kysymyksiin kuin: kuinka suuri on muuttoliike ja sen numerollinen kehitys? Mitkä ovat sen syyt? Mistä Saksan seuduiata muuttajat ovat peräisin ja mistä johtuu eri . seutujen ' erilainen osuus maastamuuttoon ? Miten muuttajat ryhmittyvät ijän, sukupuolen, perheen ja ammatin mu-kaan? Mitä vaikutuksia on maastamuutolla katsottava olevan Saksalle ja sen väestölle j. n. e.? Historiallisessa kehityksessä erottaa tekijä kolme ajanjaksoa, nimittäin 17:n ja 18:n vuosisadan, ajanjakson Napoleon'in sodista vuoteen 1870 ja lopuksi vuoden 1870 jälkeisen muuttoliikkeen. Vanhimmalle ajanjaksolle on luon-teenomaista osittain uskonnollisista vainoista johtunut joukko-muutto Lounais-Saksasta. Ranskalaissodat pysäyttivät joksikin ai-kaa sen, mutta se alkor jälleen 19:nen vuosisadan toisella vuosi-kymmenellä ja nousi huippuunsa 1880-luvun ensipuoliskolla teh-den 100-200 tuhatta henkeä vuodessa. Kuluvalla vuosisadalla on se vaihdellut 19,883-36,310 henkeä vuodessa, joka osoittaa, että maasta muutto on viime aikoina huomattavasti vähentänyt.
Paikallisesti keskittyy nykyinen maastamuutto Saksassa pääasialli-sesti Elben itäpuolelle, suurtilojen alueelle . Mitä itse maasta-muuttajajoukon kokoonpanoon tulee, niin huomauttaa tekijä että se on kehittynyt muuttavista perhei stä yhä enemmän yksi-tyisiä henkilöitä käsittäväksi. Näin on varsinkin laita siihen muuttoon nähden, mikä nykyään tapahtuu teollisuusväestön kes-kuudesta. Päiväplllkkalaisperheitä muuttaa kuitenkin kaikista am·
mateista. Muuttajien ikään nähden tekee tekijä sen huomion että muuttajat ovat tavallisesti kansantaloudellisesti arvokkain osa väestöä, parhaassa ijässä olevat. Nuoret ja vanhemmat ikäluokat
·muuttavat suhteellisesti vähemmän.
Suhteellisesti enin kärsii maastamuutosta maanviljelys. Sen tuottamat vauriot ovat kuitenkin suhteellisesti paljon vähäisemmät kuin se vahinko, minkä sisäinen muuttoliike tuottaa maanvilje-Iykselle. Sisäinen muuttoliike onkin monessa suhteessa tullut maastamuuton sijaan.
Mitä maasta muuton syihin tulee, on tekijä sitä mieltä, että pääasiallisimpina syinä ovat taloudelliset ja sosiaaliset olot. Poliit-tiset ja uskonnolliset syyt tulevat kysymykseen vasta toisessa si-jassa. . Maastamuuttoon ajaa pikemmin pyrkimys hankkia parem-pia oloja kuin varsinainen pakko. Maastamuuttajat eivät olekaan huonointa, vaan pikemmin köyhälistön parempaa ainesta. Itä-Saksassa maastamuutto ei olekaan enää niin paljon palkka- kuin maakysymys. Pääasiallisimman aineiston muodostavat siinä ne
, KirjallisU14tta.
ryhmät, jotka. tulosuhteittensa puolesta voisivat päästä· itsenäisiksi omistajiksi, vaikka maan puute siitä estää. ,.
Huolimatta muistutuksista, mitä voi tehdä tutklmukE!en
yksi-tyi,~ohdista, tekee esitys perusteellisen ja asiallisen vaikutuksen.
Se antaa, kuten edellä esitetyistä viittauksista selviää, monessa suhteessa vertauskohtia omiin oloihimme.
J. H. V.
Helsingin kaupungin tilastollinen vuosikirja 5, 1909.
Helsinki 1912. Sivuja 313. TaUlujen lukutnäärä 234.
Äsken julaistu Helsingin kaupungin tilastollinen vuosikirja 1909 on ensimäinen Helsingin k!l.Upungin Tilastokonttorin jul-kaisema. Sisällyksensä , Ruhteen 'liittyy se läheisesti edeltäjiinsä.
Taulut ovat jaetut aineen mukaisesti 22 ryhmään: Ilämpömäärä, ilmanlaatu y. m., II pinta-ala ja jako; laitnrit, kadut, viemäri-kanavat, 111 käytettävissä olevia ja myytyjätontteja, rakennus-toiminta, asunto·, ja vuokraolot, IV väestö, V väkiluvunmuutok-set, VI sairaanhoito, VII terveydenhoito, VIII opetus· ja sivistys·
laitokset, IX vaivaishoito, X oikeus- ja poliisitoimi, XI palosam-mutustoimi, XII valaistustoimi, XIII vesijohto; XIV teollisuus, XV kauppa ja merenkulku, XVIkulkulaitokset, posti, sähkösano·
malaitos, telefoni, XVII luottolaitokset, vekseliprotestit, arvopaperi-huutokanpat, XVIII työpaIkat, työnvälitys, elintarpeiden hinnat, XIX väkiviinatavaraIiike, XX vaalit ja äänioikeusolot, XXI vero:tus ja XXII kunnallistaIous. Tiedot ovat yleensä esitetyt viimeiseltä 10- tahi 5· vuotiskaudelta ennen v. 1910. Väestön lukumäärää kos·
kevat tiedot ovat julaistut pitemmältä ajalta, samoin erinäiset muut tiedot.
Mitä taulujen järjestelyyn ja sisällykseen tulee, ansaitsevat ne selvyyteen ja monipuolisQ.uteen nähden suurta tunnustUl~ta.
Tietenkin voisi, riippuen eri harrastuksista ja kulloinkin esiinty' vistä tarpeista, lausua toivomuksia taulujen täydentämisestä, mutta tällaisenaankin voitanee vuosikirja asettaa useimpien yastaavien teosten rinnalle suuremmistflkin kaupungeista ulkomailla. , Sitä paitsi näyttää vuosikirjan toimitus tekevän parhaansa täydentääk·
seen vuosikirjan ' aisällystä, jota osottavat m. m . ilmoitettavana olevaaI)., vuosikirjaan otetut edellisistä puuttunetlt taulut.
Vuosikirjan sisällyksen selostaminen ei tässä voi tulla kysy-mykseen: Sitä 'vastoin lausuttakoon toivomus, että muidenkin kau-punkien kunnallishallintoon osaa ottavat ja kunnallisia asioita . harrastavat henkilöt mieskohtaisesti vuosikirjaan tutustuisivat. Pää-kaupungin kehitystä osottavat numerot voivat epäilemättä antaa herätteitä ja viittoa suuntia toistenkin kuntien toimi!1nalle.