Kirjoittanut
H. Rautiainen.
II.
Jos ottaa tarkastaakseen sitä arvostelua, mikä enimmän-suosintajärjestelmän osak~i on tullut, niin voi erottaa kaksi eri ryhmää, jotka mitä jyrkimmin eroavat toisistaan.
Toisen ryhmän muodostavat laajennetun kansainvälisen kau-pan vihamiehet, kotimaansa taloudellisen riippumattomuuden ys-tävät, jotka tahtovat olla solmimatta mitään kauppasopimuksia.
E nimmänsuosintajätJestelmä kauppapolitiikassa. 219 Nämät kauppapoliitikot näkevät enimmänsuosimissopimuksissa keinon tullialennusten yleistäroiselle, keinon edistää ystävällistä kansainvälistä liikesuhdetta. Ei ole siis lainkaan ihmettelemistä, että nämät miehet ovat juuri tähän seikkaan käyneet kiinni.
Nämät enimmänsuosimisjärjestelmän vastustajat ovat epäilemättä vaarallisimmat, sillä heidän politiikkansa johtaisi varmasti siihen, että yksityiset kansat ja kauppayhdyskunnat jäisivät osattomiksi kansainvälisen työnjaon siunauksista tällä alalla, jolla seikalla minun ymmärtääkseni olisi hyVin tuhoisia seurauksia sangen mo-nen yksityisen maan kansantaloudessa.
Toiseen enimmänsuosimisjärjestelmän vastustajaryhmään kuu-luvat taas kauppasopimusten ystävät Nämät vastustajat taas puo·
lestaan tahtovat edistää kansainvälistä kauppaa ja kansainvälisiä liikesuhteita, mutta he vastustavat täydellistä enimmänsuosintaa, sentähden että se heidän mielestään ehkäisee maailmankaupan no·
peampaa edistymistä. . Tämän vastustajaryhmän kanssa ovat enimmänsuosinnan puolustajat samalla perustalla. • Olisi sen·
tähden ikävää, jos enimmänsuosimiskysymyksen tähden pitempi-aikaisen erimielisyyden pitäisi vallita kauppasopimusten kannat-tajain leirissä, sillä tämä vaikeuttaisi vain yhteisen vihollisen voit·
tamista), lausuu prof. Arndt 1).
Tärkein syy, jonka nojalla viimeksi mainitut vastustavat enimmänsuosintaa, on se, että yksi ainoa tullialennus tulee teho dyksi . määräaikaiseksi ja sentähden se muka on esteenä yleiselle tullialennukselle, joka voisi ulottua muihinkin maihin eikä ainoas·
taan sopimusvalt:ioihin. Jos tämä olettamus olisi oikea, niin tus-kinpa vapaakaupan kannattajat kauempaa olisivat sen ystäviä.
On myöskin väitetty, että enimmänsuosimissopimuksilla voi olla suojelustullien luonne. Tämä väite tuntuu varsin kummalliselta, sillä näyttäähän enimmänsuosinnan vapaakaupallinen taipumus
') Arndt, Die Zweckmllssigkeit, s. 22.
220 H. Rautiainen.
sangen silmiinpistäväitä, koska sen vallitessa kaikki tullialennuk-set, jotka myönnetään yhdelle sopimusvaltiolle, yleistetään ilman muuta kaikille muillekin sopimusvaltioiIle. Mutta sen sijaan voi-daan täydellä syyllä kysyä, eivätkö tullialennukset. juuri sentäh-den toisinaan jää toimeen panematta , että niitä yleistettäisiin 1), Moni tullialennus, jonka Itävalta esim. voisi myöntää Saksalle, ei voi käydä päinsä, koska se enimmänsuosinnan nojalla olisi myönnettävä Yhdysvalloille, Suurbritannialle ja monelle muulle.
Siten rajoittaa enimmänsuosinta sopimusneuvottelujen materialia ja estää sopimukseen osaaottajia tekemästä toisilleen sellaisia myönnytyksiä, joista kummallekin olisi hyötyä 2).
Myöskin voi tullialennuskohdata esteitä silloin, kun valtio, jolle esim . Saksa tahtoo tehdä alennuksia, arvostelee tämän alen-nuksen vähemmäksi siitä syystä, kQska se samaan aikaan joutuu muittenkin valtioitten osaksi.
Edelleen on mahdollista, että valtio, joka on enimmänsuo-simissuhteessa. tois~in valtioihin, luopuu siitä, alentaakseen omia tullejaan, koska sen osaksi joutuvat yleisen sopimuksen nojalla ilman erikoisia myönnytyksiä kaikki nekin yksityiset tullialennukset,. joita muut valtiot toisilleen myöntävät. Kysymyksessä -olevaa tulli politiikkaa noudattaa saksalaist~nsuureksi mielipahaksi Argentiina, joka jo useamman kerran on korottanut tulJejaan välittämättä lainkaan siitä, mitä se Sl1-ksalta on enimmänsuosin-nan nojalla saanut.
Tullial ennusten . yleistämiskyvyn ohella voi enimmänsuosinta myöskin estää tulJialennuksia. Syntyy vain kysymys, kumpi on voimakkaampi S) .
. Minusta näyttää siltä, että tälle protektsionistiselJe sivuvai-kuttimelJe ei kannata antaa suurempaa merkitystä.
' ) Arndt, D ie Zweckmässigkeir, s. 23.
') Schtiller, Freihtndel und Schutzzoll, s. 242.
1) Arn d t, Die Zweckmässigkeit, s. 23.
Enimmänsuosintaj ätjestelmä kaupp apolitiikassa. 221
Otaksutaanpa sellainen tapaus, että on kysymys kahden korkealle kehittyneen maan kauppasuhteesta. Toinen maa näistä on valmistanut erään huomattavan erikoistuotteen ja lähettänyt sen markkinoille melkoisilla kustannuksilla silmällä pitäen" alotetta-vaa liikeyritystä. Viedäkseen tätä tuotetta A erääseen kolman-teen maahan, joka siihen saakka ei ole sallinut tuoda maahansa tätä tavaraa ja joka voi tulla sen huomattavaksi kuluttajaksi, myöntää vaiti om me melkoisen tullialennuksen jollekin muulle sen maan tuotteelle B, jonka se tahtoo saada oman tuotteensa kulut-tajaksi. Jos nyt o.n toisen maan kanssa tehty sitoumus enimmän-suosinnan nojalla, niin joutuu tälle maalle myönnetty alennus il-man muuta tavaran B osaksi. Kolil-mannelle valtiolle voitiin tulli-alennus myöntää epäilemättä, koska se ei valmista ensinkään B-tavaraa eikä siis ollut kilpailukykyinen. Mutta toinen maa val-mistaa laadultaan oivallista B-tavaraa. Ensin mainittu valtio on voinut kotimaiset markkinat säilyttää itselleen: vain siten, että toisessa maassa valmistetuille B-tavaroille sen markkinat olivat suljetut. Nyt tunkee tämä tuote sinne enimmänsuosinnan nojalla ja kykenee hävittämään koko tämän tuotteen kotimaisen valmis-tukSF. Näin on tuotteella A yritetty kauppatoimi vaatinut uh-rauksia, jotka tekivät turhaksi odotetun edun ja tämän lisäksi aiheuttanut vahinkoakin. 1)
Tämä esimerkki on virheellinen, . koska. se edellyttää, että kolmas maa tekee ensinmainitulle _arvokkaan » tullialennuksen, samalla kun se tinkii itselleen korvaukseksi aivan arvottoman tullialennuksen. Sillä mitä hyötyä sille on :t melkoisesta ) tullialen-nuksesta tuotteelle, jota se ei ollenkaan valmista ja jonka tuo-tannossa se ei voi olla kilpailukykyinen. Kuinka voidaan edel-lyttää, että joku maa menettelisi näin typerästi. Tietysti vaatii ensimmainittu maa korvaukseksi arvokasta tullialennusta s. t. s.
') Vosberg-Rekord, Die Handelsvertrige, s. 95.
H. Rautiainen.
tullialennusta sellaiselle tuotteelle, jossa mainittu maa kokonaan on kilpailukykyinen ja valmistaa kelvollista tavaraa. Silloin muut·
tuu kuva täydellisesti. Jos ensinmainittu maa todellakin tekee tullimyönnytyksen kolmannelle, joka yksin voisi hallita markki-noita ensinmainitussa maassa, niin ei sen tarvitse peljätä jonkun toisen maan kilpailua kysymyksessä olevaan ta varaan nähden . Enimmänsuosimisvälipuhe ei voisi aiheuttaa mitään vahinkoa. 1) Otettakoon tässä vielä toinenkin esimerkki. Saksa on luo·
punut tuontitullien alentamisesta ranskalaisille viineille, koska se, silmällä pitäen sitä seikkaa, että viinintuonti Ranskasta on suuri, pelkää tämän toimenpiteen kautta aiheutuvaa liian suurta tullitu·
lojen alenemista. Muutamia vuosia myöhemmin ryhtyy se sopi-musneuvotteluihin Italian kanssa. Italia vaatii ennen kaikkea tul-lien alentamista viineilleen, jotka muodostavat sen tärkeimmän vientitavaran. Sellaisen myönnytyksen korvaukseksi olisi Italia valmis tekemään Saksan teollisuudelle mitä arvokkaimpia myön·
nytyksiä. Saksa olisi myöskin siihen taipuvainen. Italialaisten viinien ominaisuudet eivät anna aihetta pelkoon, että ne valtaisi-vat viini markkinat kokonaan tahi että niiden halvempi tuonti aio heuttaisi muita epäkohtia. Mutta Saksa on tehnyt enimmäesuo, simissitoumuksen Ranskan kanssa. Tullien alentaminen italialai·
sille viineille, joutuisi ilman muuta ranskalaistenkin hyväksi, ja se, mikä sopimuksessa Ranskan kanssa hylättiin hyvillä perus-teilla, astuisi nyt ilman muuta voimaan. Näin ollen täytyy Sak·
san, vastoin tahtoaan kyllä, luopua toivotusta alennuksesta teol·
liselle viennilleen ja luopua muuten kokonaan taloudellisesti ' oi·
keasta menettely tavasta , koska enimmänsuosinta on sitä estä·
mässä .2)
Useat saksalaiset kauppapoliitikot ovat selittäneet, että yllä
1) Arnde, Die Zweckmlissigkeit, s. 25.
2) Vosberg.Rekord, Die Handelsvertrige, s. 137.
Enimmänsuosintajät-jestelmä kauppapolitiikassa. 223
esitetty kauppapoliittinen ristiriitaisuus voidaan kyllä välttää tar-vitsematta moittia enimmänsuosimisjärjestelmää. Tällaisessa ta-pauksessa riittää tulli tariffin tarkempi lajitteleminen, joka toimi-tus tosin, ehkäpä edellä mainitoimi-tussakin tapauksessa, voi tuottaa vaikeuksia . On näet huomattava, että tässä ei itse asiassa tule kysymykseen, kuten näyttää, yksi ja sama tavara, nimittäin viini, vaan on kysymys kahdesta toisistaan kokonaan eroavista tavaroista, italialaisista ja ranskalaisista viineistä. Näitten molem-pien tavarain ominaisuuksilla on niin vähän yhtäläisyyttä, että niillä olisi aivan erilainen vaikutus Saksan markkinoihin. Mutta onnettomuudeksi kuuluvat ne samojen numeroiden alle saksalai-sessa tullitariffissa. Edellä esitetty epäsuotuisa vaikutus enimmän-suosinnasta johtuu siis tästä puhtaasti ulkonaisesta syystä, puut-teellisesta tavaroiden lajittelusta tullitariffissa.
On epäilemättä tärkeätä tässä yhteydessä kajota vähän lä-hemmin kysymykseen, missä määrin enimmänsuosimisvälipuhe vaikuttaa tullialennuksia ehkäisevästi. Sitä varten otettakoon joukko tavaroita käsittelyn alaiseksi, jotka tavarat jonkun toisen maan tuonnissa voivat tulla kysymykseen . Nämät tavarat voi-daan jakaa neljään ryhmään sen mukaan, onko niiden tuonti·
maalla kysymyksessä olevaan tavaraan nähden monopoli, suuri, keskinkertainen tahi vähäinen tuotantokyky.1)
Edellytetään, että esim. Saksa neuvottelee Venäjän kanssa tariffialennuksista. Ensiksikin on huomattava, että venäläisen monopoli tuotteen Saksaan tuontiin nähden myönnetyllä enim-mänsuosinnalla, joka on myönnetty muillekin valtioille, ei luon-nollisesti ole mitään vaikutusta, koska tätä tuotetta muut vai·
tiot eivät kykene tuottamaan. Mitä taas tulee toisen ryhmän tuotteisiin, s. t. s. sellaisiin, joita Venäjä voi tuottaa suuren määrän ja joita joku kolmas valtio myöskin kykenee tuottamaan,
. ') Arndt, Die Zweckmässigkeit, s. 27.
H. Rautiainen.
on Venäjälle sangen tärkeätä, että enimmänsuosinta on vaikut-tamassa näihin tavaroihin, niin että niitä ei joku muu suotui·
sammassa asemassa oleva valtio voisi syrjäyttää tuotteillaan Sak-san markkinoilta. Mutta jos Saksa on taipuvainen myöntämään Venäjälle alennuksen kysymyksessä olevan tavaran tullissa, niin ei se seikka, että enimmänsuosinnan kautta tämä alennus tulee yleistetyksi, voi estää Saksaa sitä tekemästä, sillä Venäjä kyke-nisi yksinkin varustamaan Saksan markkinat ensimäisen ryhmän ta varoilla; siis ei edes saksalaisen tuottajan kannalta katsottuna saattaisi· olla arveluttavaa enimmänsuosinnasta aiheutuva kilpai-lun lisääntyminen. Edelleen ei se vahinko, joka johtuu tulli-alennuksen myöntämisestä muille valtioille vaatimatta mitään korvausta, ole kovin suureksi arvosteltava, sillä tämä alennus olisi silmällä pitäen mahtavaa Venäjän kilpailua muihin valtioihin I nähden kysymyksissä olevissa tuotannon haaroissa jotenkin ar-voton eivätkä nämät siis olisi kovinkaan taipuvaisia antamaan arvokasta korvausta heille jokseenkin mitättömästä myönnytyk-sestä.
Toisin on asianlaita ' kolmanteen ryhmään kuuluviin tava-roihin nähden, joita Venäjä voi viedä ulkomaille vain vähem-mässä määrässä ja laadultaan aivan keskinkertaisia. Tässä voisi Saksa toden teolla ajatella myönnytyksen, jonka se aikoo tehdä Venäjälle, ulottamista muihinkin tätä tavaraa tuottaviin maihin ilman muuta, s. t. s. vaatimatta mitään vastaavaa korvausta.
Mitä sitten tulee neljänteen ryhmään kuuluvien Venäjän ta-varoiden tullinalentamiseen, niin se tietysti antaa paljon arvele-misen aihetta Saksalle. Jos nyt joku muu maa, joka tätä tava-raa tuottaa halvalla ja voi sitä suuressa määrässä viedä maail-man markkinoille, pääsisi samaan · aikaan nauttimaan Saksan myöntämää tullialennusta, niin voisi tästä seikasta aiheutua tur-miollinen kilpailu Saksan tuotteille. Mutta tällaisessa tapauk-sessa yleensä panee Venäjä sangen vähän painoa saksalaisen
Enimmänsuosintajät:jestelmä , !tauppapolit~ikassa.
tullin alentamiselle, tuskinpa haluaa sitä ensinkään. ' Alennuksen myöntäminen yksinään Venäjälle olisi myöskin Saksan kansan-taloudelle aivan merkityksetön toimenpide, koska Venäjältä ei sen johdosta aiheutuisi mitään huomattavampaa tuontia. t)
Samoinkuin on venäläisten tuotteiden menekin laita Sak-sassa, on saksalaisten tuotteiden laita Venäjällä. Saksalaisten monopolituotteiden menekille on yhdentekevää, onko V ~näjä enimmäns~osimissuhteessa muitten valtioitten kanssa vai ei. Jos näin on asianlaita, niin ei se seikka, että muutkin sopimusval-tiot otetaan huomioon, estä Venäjää myöntämästä tullialennuk-sia kysymyksessä oleville Saksan tuotteille.
Niissä ammattituotteissa, joissa Saksalla on keskinkertainen tuotantokyky, voi käydä niin, että venäläisten tulli määrien alen-taminen jää tekemättä, jollei Venäjä ulkomailta, joilla on sama tahi suurempi tuotantokyky, voi samaan aikaan saada erikoisia alennuksia.
Näin olle'n on enimmänsuosimisvälipuheella tullialennuksia estävä mahdollisuus vain kolmanteen ryhmään kuuluviin tavaroi-hin, siis kansainvälisiin kilpailu- eli konkurrenssituotteisiin nähden . Mutta juuri nämä tuotteet ennen kaikkea tarvitsevat enimmän-suosintaa maailman kauppamarkkinoilla, sentähden että niitä toi-set eivät kykenisi syrjäyttämään. Mutta jos näihin tuotteisiin nähden vaaditaan enimmänsuosimis·oikeutta, niin täytyy . sitä myöntää toisilIekin valtioille samassa määrässä. Mitä tulee yllä esitettyihin tapauksiin, niin on enimmänsuösimissitoumus ulko-valtioiden puolelta · yleensä tarjonnut t yydyttävää vastapainoa Saksan myöntämälle enimmänsuosinnalle .
Näin ollen johdummesiihen, että vaikkakin enimmänsuo-sinnan myöntämisessä saattaa epätasaisuuksia toisiin valtioihin nähden sattua, niin ' kUitenkin kaikitenkin se tavallisesti
kansain-' ) Arndt, Die Zweckmässigkeit, s. 23
226 H. Rautiainen.
välisissä kauppasopimuksissa vaikuttaa tasoittavana, konpensoi-vana voimana.
III.
Kysymys, loukkaako täydellinen enimmänsuosinta saman·
arvoisuuden periaatetta, syntyy aivan itsestään, kun tutkii tätä asiaa koskevaa kirjallisuutta. Niinpä sanoo Raunig, vieniläisen teollisuusklubin . jäsen, että enimmänsuosinta muka olisi sentäh-den hyljättävä, koska se sotii »keskinäisyysentäh-den» ja »samanarvoi·
suuden» periaatteita vastaan. Tämä käsitys on mielestäni kato sottava virheelliseksi, sillä keskinäisyyshän juuri on enimmän·
suosinnan päätunnusmerkkejä, sillä sen yksipuolisesti myöntämi·
minen on katsottava sangen harvinaiseksi poikkeukseksi. Mei·
dän aikamme korkealle kehittyneet kauppateknilliset olotkin edel·
lyttävät tällaista asian tilaa, sillä sellainen jonkun määrätyn maan yksipuolinen suosinta ei enää yleensä voi tulla kysymykseen.
Raunig, moittiessaan enimmänsuosimisjärjestelmää, panee kuiten·
,kin pääpainon siihen, että se ei voi täyttää »samanarvoisuuden » vaatimusta. Jos asiaa ankarasti ja tarkasti arvostellaan, niin to·
dellisuudessa onkin asianlaita sellainen. Myönnytykset, joita yksityiset sopimusvaltiot toisiltaan saavat, voivat tuskin yhdes·
säkään ainoassa tapauksessa olla samanarvoisia. Minun tarvit·
see vain viitata aikaisemmin esittämiini mielipiteisiin 1) ja mai·
nita, että tulli poliittisten arvojen määrämisessä on yleensä va·
rottava kaavamaisuutta, niin mielestäni käy selville Raunigin väitteen onttous. Asia tulee seuraavan esimerkin avulla vieläkin paremmin näkyviin. Otaksutaanpa, että Saksa aikoo tehdä kauppasopimuksen kolmen valtion kanssa, joista ensimäinen (Ve·
näjä) kantaa arvotullia 50 %, toinen (Belgia) kantaa arvotullia
20 % ja kolmas (Englanti) yleensä ei kanna mitään tullia.
Saksa on halukas alentamaan tullejaan yhdellä kolmanneksella.
1) Kirj . aikakauskirjan siv. SS ss.
E nimmänsuosintajätj estellllä k_auppapolitiikassa. 227
Ensimäinen valtio (Venäjä) suostuu sen johdosta alentamaan ar-votullejaan 40 prosenttiin; toinen valtio (Belgia) kieltäytyy alen-tamastaarvotullejaan 20 prosentista ja kolmas valtio (Englanti) ei kykene aikaansaamaan mit;iän tullialennusta. vaikka tahtoisi-kin, koska se ei kanna mitään tulleja. Silloin tietysti ensimäistä maata pidetään parhaana ja kehutaan sen menettelyä. Toista pidetään semmoisena, ikä,änkuin se ei yleensä_ ansaitsisi tullisuo-siota ja kolmatta halveksitaan ja sanotaan sen menettelevän tar-koituksettomasti, koska sillä ei ole »konpensatio-objekteja ».
Ja kuitenkin kohdellaan saksalaisia tavaroita toisessa ja kolman-nessa valtiossa paljon paremmin kuin ensimäisessä, »parhaassa ».
-Toisen ja kolmannen valtion . tuotteilla on varmasti paljon suu-sempi oikeus alhaisempaan tullikäsittelyyn Saksassa kuin ensi-mäisen tuotteilla. 1)
Sattuvan arvostelun on kysymyksessä olevien myönnytys-ten arvosta antanut tri Soetbeer lausunnossaan tullitariJfilaista ja kauppasopimuksista saksalaisten kauppapäivien istunnossa tam-mik. 8 p. 1901. _ Tri Soetbeer lausui m. m. : »Todellakin on enimmänsuosinnalla erilainen merkitys aina niitten .maitten kauppa-suhteitten mukaan, jotKa kulloinkin siinä -tulevat kysymykseen , niin että enimmänsuosintaa ja enimmänsuosintaa . ei aina voida pitää ekvivalentteina myönnytyksinä. Maat, joilla ei ole mitään tulleja, kun en ota lukuun finanssitulleja, ja maat, joilla on tullit, ovat erilaisessa asemaSsa. Enimmänsuosinnalla, jota Englanti meille -myöntää, on varsin vähän -merkitystä, mutta tuskinpa me
pitäi-simme kohtuullisena tässäkään tapauksessa enimmä!1slJosinnasta luopumista. Maat, joilla on kohtuulliset tullit, ovat erotettavat _ maista, joilla on korkeat, vieläpä prohibitivitullit. Sitten ennen kaikkea on erotettava muista ne valtiot, jotka meillemYÖlltävät enimmänsuosintaa, jonka nojalla me pääsemme nauttimaa_n niitä
' ) Arndt , Die Zweckmässigkeit, s. 34.
228 H. Rautiainen.
sopimusten mukaisia myönnytyksiä, joita ne toisille sopimusvaltioille ovat tehneet. Tässäkin tapauksessa on enimmänsuosinnaUa aivan erilainen merkitys. Sentähden on pyrittävä siihen, että me neu-votteluissa niitten maitten kanssa, joitten enimmänsuosinnan arvo meihin nähden on kovin rajoitettu, saamme sitä paitsi muita myönnytyksiä. Mutta mitään ekvivalenssia sen kanssa, mitä anne-taan ja oteanne-taan, ei aina saa vaatia.:. 1)
Tämän lisäksi sopii vielä erittäin huomauttaa, että enim-mänsuosimisoikeusei aina ole katsottava riittäväksi ekvivalen-tiksi myönnettävän enimmänsuosinnan kanssa. Enimmänsuosinnan myöntäminen ei useinkaan ole seUainen sitoumus, jolla on arvoa vasta tulevaisuudessa, vaan johtuu siitä usein heti kouraantun-tuvia etuja, jos se nimittäin tarkoittaa valtion jo muissa sopimuk-sissa - myöntämiä tullisuosintoja. Niin oli esim. v. 1894 Saksan asema Venäjään nähden. Kun Venäjä silloin halusi ryhtyä enim-mänsuosimissuhteeseen Saksan kanssa, niin ei Saksan mielestä Venäjän ehdottama enimmänsuosinta näyttänyt korvaavan Saksan aikomaa enimmänsuosintaa tyydyttävässä määrässä. Seurauk-sena tästä oli, että Saksa sillä kertaa kokonaan luopui sopi-musneuvotteluista. Vasta sitten kun Venäjä suostui laajakan-toisempiin myönnytyksiin, on Saksakin puolestaan suostunut enimmänsuosimissuhteeseen Venäjän kanssa tarvitsematta tehdä mitään liiallisia myönnytyksiä. Tavallisesti tosin enimmänsuosin-nan saavuttamista vierailta mailta on pidettävä siksi tärkeänä, että sen myöntäminen omasta puolestakin on usein hyvin kan-nattavaa. Juuri niissä maissa, jotka tekevät esteitä ulkomaisten tavarain tuonnille, tarvitsevat esim. saksalaiset ensi sijassa enim-mänsuosintaa, niin että Saksaa eivät voisi aikasemmin suositut kansat syrjäyttää maailman markkinoilta.
Enimmänsuosimisjärjestelmän vastustajat ovat esittäneet sitä
1) Arndt, Die Zweckmässigkeit, s. 34.
Onko raifiotie/iikenne järjestettävä ltunnalliseksi vai y ksityiseksi yri~ykseksi ? 229
,
vastaan sellaisenkin väitteen, että sen käytännössä aiheuttamilla tullien muutoksilla on seurauksia, joitten vaikutus on vastakkai-nen sille, mitä sopimuksen tekijä on tarkoittanut. Vosberg-Rekord esittää muutamia tämmöisiä tapauksia. Saksan tullin alentami-sestä soittokoneille ja taskukelloille saksalais-sveitsiläisessä kauppa-sopimuksessa on ollut enemmän hyötyä ranskalaisille tuottajille kuin sveitsiläisille. Samanluontoisia tapauksia kohtaa lukija myöskin Raunigin teoksessa ) Die Meistbegunstigung ) useita. Varmaa kuiten-kin on, että monissa näissä tapauksissa jo ennakolta hyvin tiedettiin, että tulee tapahtumaan kolmansien valtioitten suosinta. Ei tosin ku-kaan ollut voinut otaksua, että Itävallan tullien alentamisesta viiku-noille, sitruuviiku-noille, taateleille j. n_ e. olisi suurin hyöty Saksalle_
Monissa tällaisissa tapauksissa on jo etukäteen nimenomaan mai-nittu, että kolmansien valtioitten suurempi suosinta on sovitte-luissa otettava huomioon. Näin on menetelty esim. englantilai-selle kilpailulle niin suotuisassa Saksan tullien alentamisessa puu·
villalangalle saksalais-sveitsiläisessä kauppasopimuksessa _