Velkuan kalastusalueen intressiryhmien näkemyksiä

Velkuan kalastusalueen haastattelututkimuksessa on selvitetty eri intressiryhmien näkemyksiä me-rialueelta. Velkuan kalastusalueen vesipinta-ala on 36 164 hehtaaria. Yksityisiä vesiä on 15 914 heh-taaria, ja ne kuuluvat 598 omistajalle. Yksityisen vesialueen keskikoko on 26,6 hehtaaria. Yhteisiä vesialueita kalastusalueella on 20 250 hehtaaria, joita hallinnoi kalastusalueen tietojen mukaan 333 kalastuskuntaa. (JAKO-tietojärjestelmä 24.1.2004; Velkuan kalastusalue 1996 s. 6.) Alle 50 hehtaarin kalastuskuntia on 77 %, ja yhteisen vesialueen keskikoko on 61 hehtaaria. Järjestäytyneissä kalas-tuskunnissa oli esimiesten ilmoituksen mukaan keskimäärin 24 osakasta. (Salmi, J. et al. 2001 s. 6.) Taulukon 2/2 mukaan Varsinais-Suomen maanmittaustoimiston alueella on yhteisten vesialueiden osakaskiinteistöjen lukumäärän keskiarvo 20 ja keskikoko Velkuan tietoihin verrattuna yli kolmin-kertainen, 198 hehtaaria.

Velkuan kalastusalueen postikyselyyn vastanneista 81 kalastuskunnasta vain neljäsosa (21 kpl, 27 %) vastasi taloutta koskeviin kysymyksiin, ja niistä edelleen kolmannes (7 kpl) ilmoitti, ettei kalas-tuskunnalla ole taloudellista toimintaa. Vastanneille kalastuskunnille (14) kertyi tuloja vuodessa keski-määrin 557 euroa ja menoja keskikeski-määrin 454 euroa. Koko Varsinais-Suomen TE-keskuksen toimialu-eella vuonna 1999 taloudellista toimintaa harjoittaneiden kalastuskuntien keskimääräiset tulot olivat 1 177 euroa ja menot 841 euroa. Tuottojen jakamista koskevaan kysymykseen vastasi vain kymmenen kalastuskuntaa, joista yksi ilmoitti jakaneensa vuonna 1999 kertynyttä rahallista tuottoa osakkaille.

(Salmi, J. et al. 2001 s. 6.)

Raportissa selostetaan kalavedenomistajille – niin yhteisen vesialueen osakkaille kuin yksityisten vesialueiden omistajillekin – tehdyn postikyselyn tuloksia sekä paikallisten lisäksi muun muassa kesä-asukkaille, vapaa-ajankalastajille ja hallinnon edustajille tehdyn teemahaastattelun tuloksia (yhteensä 38 haastateltua). Postikyselykaavakkeessa oli tiedusteltu myös vastaajan suhtautumista yhdistämisasiaan.

”Pieniä vesialueita on syytä yhdistää suuremmiksi kokonaisuuksiksi (vapaaehtoisuuden pohjalta)”.

(Sal-mi, J. et al. 2001 s. 4, liite 1.) Pienissä kalastuskunnissa (pinta-ala alle 60 hehtaaria) haittasi hallinnoitavan vesialueen pienuus tai vesialueen rikkonaisuus useimpien esimiesten mielestä kalastuskunnan toimintaa.

Sen sijaan näkemykset asiantilan korjaamisesta eli pienten kalastuskuntien yhdistämisen tarpeellisuudes-ta jakaantuivat jyrkästi kahtia. Alle 60 hehtarpeellisuudes-taarin kalastuskunnistarpeellisuudes-ta 42 % piti pienten omistusyksiköiden yhdistämistä erittäin tarpeellisena, ja 58 % vastusti yhdistämisiä. Suuremmissa kalastuskunnissa (pinta-ala 75–3 300 ha), joissa osassa ilmeisesti koettiin kysymyksen koskettavan käytännössä myös heidän omaa vesialuettaan, vastustettiin pienten yksiköiden yhdistämistä jyrkemmin ja varsin yksimielisesti. (Salmi, J.

et al. 2001 s. 9.)

Kalaveden omistajat ja osakkaat oli tulosten tarkastelua varten ryhmitelty asuinpaikan suhteen kol-meen ryhmän:

− paikallisiin asukkaisiin, joiden kotikunta rajautui Velkuan kalastusalueeseen,

− lähialueella asuviin, joiden kotikunnan keskus oli korkeintaan 50 kilometrin päässä Velkuan kuntakeskuksesta ja

− etäalueella asuviin eli muissa kuin edellä mainituissa kunnissa asuviin.

(Salmi, J. et al. 2001 s. 12.)

Tutkimuksen tuloksia ei ollut laajennettu kattavien osakasluettelojen puuttuessa koskemaan koko Velkuan kalastusaluetta ja taulukossa 2/8 esiintyvät tiedot ovat kyselyyn vastanneiden suoria jakaumia (Salmi, J. et al. 2001 s. 12).

Taulukko 2/8. Omistajaryhmien jakaantuminen asuinpaikan mukaan Velkualla

Asuinpaikka Osakkaita (%) Yksityisomistajia (%)

Paikallinen 12 45

Lähialue 70 47

Etäalue 18 8

Yhteensä 100 100

Lähde: Salmi, J. et al. 2001 s. 14

Omistuksen merkityksistä kysyttäessä kumpikaan omistajaryhmä (osakkaat, yksityisomistajat) ei pi-tänyt taloudellista tuottoa merkittävänä. Kysely osoitti myös, että vesialue on tärkeä myös niille omistajil-le, jotka eivät kalasta. Perinteiden ylläpito ja muu kuin kalastukseen liittyvä käyttö korostuivat noin puo-lella tästä ryhmästä. (Salmi, J. et al. 2001 s. 17–18.) Päätöksentekoon osallistumismahdollisuus omistuksen merkityksenä ei kyselyn mukaan näyttänyt olevan kovin tärkeää edes paikallisille (Salmi, J. et al. 2001 s.

19). Edellä todettu tulos selittää osaltaan vähäistä aktiivisuutta osallistua kalastuskunnan kokouksiin.

Osakkaat suhtautuivat hieman myönteisemmin ehdotukseen pienten vesialueiden yhdistämisestä kuin yksityisomistajat, joiden vastausten keskiarvo oli ”hieman eri mieltä”. Asuinvyöhykkeittäin tar-kasteltuna paikallisten käsitykset yhdistämisistä olivat kielteisempiä (lähempänä ”hieman eri mieltä”) kuin lähialueen asukkaiden. Etäalueella asuvat suhtautuivat yhdistämisiin ryhmistä myönteisimmin.

Erikokoisten kalastuskuntien osakkaiden näkökulman selvittämiseksi vastauksia oli tarkasteltu kolmessa ryhmässä. Yli tuhannen hehtaarin kalastuskuntien osakkaat suhtautuivat yhdistämisiin myönteisimmin.

Keskikokoisten (101–600 hehtaaria) ja pienten (alle 101 hehtaaria) kalastuskuntien vastausten välillä ei ollut merkittäviä eroja, ja yhdistäminen sai vain hyvin lievästi kannatusta. (Salmi, J. et al. 2001 s. 21–23.)

Yksityisvesien omistajien näkökulmat -kohdassa mainitaan mielenkiintoinen tulos. Haastateltujen pienten kalastuskuntien pääosakkaat mielsivät vesialueen yksityisvedeksi – eivät kalastuskunnaksi. (Sal-mi, J. et al. 2001 s. 33.)

Kyselyssä kalastuskuntien osakkaille esitettiin väittämä ”Yleisesti ottaen vesialueen hallinto toimii hyvin”. Kaikkien vastausten keskiarvot olivat vähintään tasoa ”lähes samaa mieltä” ja sitä parempia. Yli

tuhannen hehtaarin kalastuskunnan osakkaiden vastausten keskiarvo lähenteli jo ”täysin samaa mieltä”

-tasoa. Tulosten perusteella osakkaiden tyytymättömyyttä ja muutospaineita vesialueen hallinnon nyky-tilaa kohtaan ei Velkuan kalastusalueella ole. (Salmi, J. et al. 2001 s. 21, kuvat 8–10.)

Teemahaastatteluosassa käsiteltiin yksityisen vesialueen omistamisen ja yhteisessä alueessa osakkaana olemisen välistä suhdetta. Yksityisvesien omistajat olivat mielestään motivoituneempia antamaan vuokralle kalavesiä kuin kalastuskunta, jossa joudutaan tekemään kompromisseja vesialueen osakkaiden kesken. Ka-lastuskuntien toimintaan katsottiin myös liittyvän liiaksi byrokratiaa. Kesäasukkaan näkökulmaa valotetta-essa todettiin pienellä kalastuskunnalla olevan myös etuja. Pienissä, muutaman osakkaan kalastuskunnissa oli kalavedenomistajien keskinäinen yhteydenpito tiiviimpää, joten kalastuskunta ja päätökset koettiin tu-tummiksi. (Salmi, J. et al. 2001 s. 34–35.) Vain yksi kannanotto liittyi teemahaastatteluosassa yhdistämisasi-aan. Kalastusalueen isännöitsijän mukaan kalavesien pirstoutuminen pieniin omistusyksiköihin on lisännyt kalastuksen järjestämiseen liittyviä hallinnollisia ongelmia. (Salmi, J. et al. 2001 s. 45.)

Tulosten tarkasteluosassa todettiin valtaosan Velkuan kalastusalueen kalavesien omistaja- ja käyt-täjäkunnasta asuvan alueen ulkopuolella lähialueen suurissa asutuskeskuksissa. Kalastuskuntien ja yksi-tyisomistajien päätöksentekovalta oli kuitenkin paikallisilla asukkailla. Hallintoyksikön koko vaikuttaa osaltaan kalavedenomistajan motivaatioon osallistua paikalliseen päätöksentekoon. Keskikokoisten kalas-tuskuntien osakkaat olivat Velkualla motivoituneimpia kalavedenomistajia. Suurten osakaskuntien osak-kaat mielsivät vesialueensa jopa liian laajoiksi, eivätkä päätökset ehkä koskettaneet yksittäistä omistajaa yhtä paljon kuin keskikokoisissa. Vastaavasti pienten kalastuskuntien osakkaat kokivat vesialueensa usein liian pieneksi, ja toisaalta niiden ylläpidon katsottiin edellyttävän omistusyksiköltä tarpeettomia hallin-nollisia velvoitteita. Toinen omistukseen ja omistettavan vesialueen kokoon liittyvä seikka oli se, että omistajat mielsivät hallinnoitavan vesialueen selvärajaisena ja pienialaisena, kun taas vesialuetta omis-tamattomat hahmottivat vesialueet yhtenäisemmiksi ja laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Kalastuskuntien passivoitumista on lisännyt päätöksentekovallan siirtyminen keskushallinnolle ja kalastuskorttitulojen loppuminen. Kesäasukkaat kokivat tutkimuksen mukaan itsensä paikalliseen päätöksentekoon nähden ulkopuolisiksi, vaikka pitivät omistajapohjaista hallintoa sinänsä hyvänä. Läheisempiä kesäasukkaiden ja paikallisten välisiä kontakteja ei aina koettu tarpeellisenakaan, sillä kalastusmahdollisuuksia pidettiin riittävinä vapaa-ajankalastusoikeuksien lisäännyttyä. Ulkopaikkakuntalaisten osallistumattomuus koko-uksiin johtui usein kokousten ajoittumisesta kevättalveen, jolloin osakas ei ollut mökkipaikkakunnalla.

Tutkimuksessa todettiin ainakin suurimmissa osakaskunnissa kalastajakunnan monipuolistumisen ja li-sääntymisen vähentäneen hallintoyksiköiden halua ja mahdollisuuksia kalastuksen valvontaan. (Salmi, J.

et al. 2001 s. 48.)

Eri ryhmien suhtautuminen tietoon ja tiedotustoimintaan vaihteli. Paikallisen väestön keskeinen huoli näytti liittyvän kalavesien käyttöä koskevan vallan vähittäiseen siirtymiseen paikallisyhteisöjen ulkopuolelle: piirihallinnolle ja keskushallinnolle. Paikallisyhteisöissä on totuttu jäsenten keskinäiseen viestintään. Lisääntynyt ei-paikallisten vedenomistajien määrä asettaa haasteita myös tiedotustoiminnan ja -kanavien kehittämiselle. Vaikka ei-paikallisiin kuului paljon kalastamattomia ja niitä, joita kalastus ei kiinnostanut, ei-paikallisissa oli myös runsaasti niitä, jotka toivoivat kalastuskunnilta henkilökohtaisem-paa lähestymistä. (Salmi, J. et al. 2001 s. 49.)

Tutkimuksessa pidettiin matkailuyritysten roolia merkittävänä paikallisen näkemyksen ja tiedon välittäjänä ulkopaikkakuntalaisten suuntaan. Eri intressiryhmien välinen keskinäinen vuorovaikutus ja tiivis, mutta vapaamuotoinen kanssakäyminen loisi pohjaa luottamuksen syntymiselle ja sen lisääntymi-selle. (Salmi, J. et al. 2001 s. 49.)

Haastattelututkimuksen tulokset antavat aiheen kiinteistöteknisiin jatkotutkimuksiin.

2.5.4 kalavesien omistus ja intressiryhmien näkökulmat nauvon kalastusalueella