Luokitusmenetelmän ja sen soveltuvuuden tarkastelua

Kyselyissä ja haastattelututkimuksissa on vesialueiden pirstaleisuus ja pieni koko todettu keskeiseksi on-gelmaksi. Pirstoutuneimpien alueiden selvittäminen olisi voitu tehdä myös maanmittausarkistojen (suo-ritetut vesialueiden jaot) ja rekisterikarttatarkastelun avulla. Jaetuille alueille on muodostunut kiinteistö-jen vesialueita keskimääräistä enemmän ja yhteisten vesialueiden pinta-alat sekä osakaskiinteistömäärät ovat pienemmät. Menetelmä ei kuitenkaan anna järjestelmällistä kuvaa kokonaistilanteesta eikä kunta-kohtaista vertailumahdollisuutta.

Luokitusmenetelmän tavoitteena oli erottaa pienten ja rikkonaisten vesialueiden kunnat Etelä-Sa-von keskimääräistä tasoa edustavista kunnista. Menetelmän lähtötietoina käytettiin kiinteistörekisteristä koottuja kiinteistöjen ja yhteisten vesialueiden pinta-alatietoja sekä osakasluetteloita. Yhteisten vesialu-eiden pinta-alatiedoissa suosittelen käytettäväksi palstapinta-aloja, sillä niiden tarkkuus on jatkuvasti

Taulukko 2/17. Etelä-Savon vesialueiden osakaskuntien osakaskiinteistöluokitus

Kunta Osakaskiinteistöluokat

Kangasniemi (213) 25 42 30 13 110 7 256 66 25 428 3,50

Kerimäki (246) 29 58 20 9 116 4 994 43 25 620 5,13

Mikkeli (491) 36 138 69 12 255 13 722 54 30 904 2,25

Mäntyharju (507) 17 23 21 18 79 9 029 114 21 691 2,40

Pertunmaa (588) 1 7 6 8 22 2 945 134 6 685 2,27

Pieksämäki (593) 1 2 1 4 8 1 192 149 1 006 0,84

Pieksänmaa(640) 25 58 47 19 149 9 942 67 24 848 2,50

Punkaharju (618) 8 20 17 5 50 3 331 67 24 172 7,26

Yhteensä 453 842 473 181 1 949 111 509 57 438 141 3,93

% 23 % 43 % 24 % 9 % 100 %

parantunut rajaselvitystyön edistyessä. Rekisteripinta-alat voivat puuttua jaksossa 2.3.2 todetusti koko-naan, tai ne ovat viimeisimmän toimituksen rekisteröintihetken tietoja, ja alueesta on tehty kartta joko uudiskartoituksena tai vanhasta aineistosta jäljentäen. Osakasluetteloita pidetään jatkuvasti ajan tasalla.

Osakaskiinteistöjen lukumäärä kasvaa Etelä-Savossa tasaisesti. Joissakin suurissa osakaskunnissa lisäys voi olla nopeampaa rantoja koskevien osayleiskaavojen vahvistuttua. Tutkimuksessa käytetyt suuruusluokat ovat käyttökelpoiset kunta- ja kalastusaluekohtaiseen jaotteluun valtakunnallisestikin. Muutaman kun-nan ryhmiä tarkasteltaessa voi lisäluokan tai -luokkien muodostaminen osoittautua tarpeelliseksi. 500 hehtaarin luokkaraja voisi tulla kysymykseen maakunnissa tai alueilla, joissa on lukumääräisesti vähän yli tuhannen hehtaarin järviä.

Pohjanmaan maanmittaustoimiston yhteisten vesialueiden osakaskiinteistöjen keskiarvo on taulu-kossa 2/2 kymmenkertainen Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lukuihin verrattuna. Osakaskiinteistöjen lukumäärärajoihin tarvittaneen lisäystä niiden maanmittaustoimistojen alueilla, joissa keskiarvo on yli sata osakaskiinteistöä. Kaakkois-Suomessa, Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla voisivat seuraavina luokkarajoina tulla kysymykseen 500 ja 2 000 osakaskiinteistön rajat tai vain tuhan-nen osakaskiinteistön raja. Näiltä osin menetelmä vaatii maakuntakohtaisia jatkotutkimuksia.

Menetelmää kehitettäessä käytettiin aluejakona kiinteistörekisterin kuntajaotusta. Kalastusaluejaon mukainen tarkastelu tuo esille eroja kuntien osa-alueiden välille. Päätelmä on perusteltavissa suoraan kalastuslaissa olevasta kalastusalueen määritelmästä. Esimerkiksi Kerimäen kunta jakaantuu toisistaan poikkeaviin Puruveden ja Sääminginsalon kalastusalueisiin. Osa Savonlinnan kaupungista kuuluu myös Sääminginsalon pienempiä ja matalampia järviä käsittävään kalastusalueeseen. Rantasalmen kunta ja-kaantuu niin ikään Haukiveden suureen kalastusalueeseen sekä Joroisten ja Kolkonjärven pinta-alaltaan pienempiä järviä käsittäviin kalastusalueisiin.

Kiinteistörekisterissä olevien vesipinta-alojen vertaamista kalastusalueista koottuihin tietoihin tai niiden kokoamista kalastusalueittain vaikeuttavat tällä hetkellä mm. seuraavat seikat:

− Yhteisten alueiden tiedot on muutettava osakaskuntia koskeviksi tiedoiksi.

− Yhteinen vesialue voi kuulua useampaan kalastusalueeseen.

− Kalastusaluejako ei noudata kuntien eikä kylien (sijaintialueiden) rajoja.

Kiinteistörekisterin vesialueita koskevat pinta-alat ovat työläästi koottavissa kuntakohtaisiksi koko-naispinta-aloiksi, eikä merialueen pinta-aloja ole esitetty erikseen. Myös vaka- ja virtavesien jaottelu on kiinteistörekisteritiedoissa tuntematonta. Kalastusaluekohtaisten tietojen kokoamiseksi tarvitaan rekis-teriyksiköiden yksityiskohtaisempaa palsta- ja jopa kuviokohtaista selvittämistä. Kalastusaluekohtaiset tilastot voidaan laatia esitetystä aineistosta selvittämällä jakaantuvat kunnat ja osakaskunnat. Laadittavat taulukot pinta-ala- ja osakaskiinteistömääräluokituksineen voisivat muodostaa tulevissa kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien tarkistuksissa kohdan ”Vesialueiden omistus” rungon ja lähtötietoaineis-ton. Tietojen perusteella voidaan maakunnan kalastusalueita verrata toisiinsa kehittämistoimien koh-dentamiseksi oikeille alueille. Osakaskuntien osakaskiinteistöjen lukumäärän selvittäminen kunnittain ja kalastusalueittain auttaa suuntaamaan osakaskuntien hallintoon liittyvän koulutuksen ja neuvonnan oikeille alueille ja oikeisiin kohderyhmiin. Kiinteistömäärältään suurten osakaskuntien hallinnointi ja kokousten tiedottaminen vaatii erilaista lähestymistapaa ja ohjausta kuin pienempien osakaskuntien käsittely.

Etelä-Savossa on kiinteistöjen vesialueita eniten Joroisissa (13,8 %), Rantasalmella (6,4 %) ja Kerimä-ellä (6,2 %). Kiinteistöjen vesialueet ja usein niistä muodostuneet pienet yhteiset vesialueet ovat peräisin vesialueiden jaoista. Muissa kunnissa ei yksityisillä vesialueilla ole laajempien vesialueiden muodostamis-ten kannalta suurta merkitystä. Merkitys voi olla hankekohtainen yksityisen vesialueen sijaitessa

yhdistä-misen kannalta keskeisellä paikalla. Rantasalmella ja Kerimäellä on myös suuria yhteisiä vesialueita, joten kuntakohtainen ja tarvittaessa kunnan osa-aluekohtainen tarkastelu on tarpeen.

Taulukon 2/13 mukaan yhteisten vesialueiden (kiinteistöyksiköiden) keskikoot ovat suurimmat Hir-vensalmen, Puumalan ja Enonkosken kunnissa. Keskikoko on pienin Juvan, Joroisten ja Mikkelin kun-nissa. Osakaskuntakohtainen tarkastelu (taulukko 2/15) nostaa pinta-alatarkastelussa Enonkosken tilalle kolmanneksi Punkaharjun, jonka osakaskunnilla on vesialueita myös Kerimäen kunnassa ja Savonlinnan kaupungissa. Kuntien syntyhistoria ja kuntarajojen muutokset selittävät osakaskuntakohtaisen tarkaste-lun tarvetta. Alle 50 hehtaarin osakaskuntien pinta-alaosuus on liitteen 4 mukaan kymmenen prosentin luokkaa Joroisissa, Juvalla ja Mikkelissä. Osakaskiinteistöjen lukumäärän keskiarvo osakaskuntaa kohti on suurin Pieksämäellä, seuraavina Pertunmaa ja Hirvensalmi. Suhteellisesti eniten alle kymmenen osa-kaskiinteistön osakaskuntia on Joroisissa, Sulkavalla ja Rantasalmella.

Yhteisten vesialueiden kiinteistörakenne on Etelä-Savossa edellä kuvatun osakaskuntakohtaisen luo-kitusmenetelmän perusteella paras Hirvensalmen kunnassa, seuraavina Puumala, Pertunmaa ja Punka-harju. Vesialueiden kiinteistörakenteen kehittämissuunnittelua tarvittaisiin eniten Joroisissa ja Juvalla, missä pienten, alle 50 hehtaarin vesialueiden osuus on osakaskunnista puolet eikä yli tuhannen hehtaarin osakaskuntia juurikaan ole. Pienemmällä aluejaolla tehtäviä selvityksiä ja niihin liittyvää vesialueiden kiinteistörakenteen kehittämissuunnittelua ja yhdistämismahdollisuuksista tiedottamista tarvittaisiin tämän menetelmän osoittamana kipeimmin Mikkelissä ja Rantasalmella, missä on hyvin eri kokoisia osakaskuntia. Pieksänmaa ja Ristiina sekä Mäntyharju olisivat seuraavia Etelä-Savon tutkimuskuntia.

Vesialueiden kiinteistörakenteen parantaminen tulisi liittää osaksi kuntien ja kylien kehittämistoimintaa.

Erillishankkeena puhtaasti vesialueisiin ja kalastuksen hallinnointiin keskittyvä suunnitelma saattaa aihe-uttaa ristiriitoja loma-asutuksen, matkailun, kulkuyhteyksien järjestämisen, venesatamien ja uimaranto-jen käyttötarpeiden kanssa.

3 VESIALuEIDEn OMISTAMInEn JA JAkAMInEn