Tutkimusaineisto ja tutkimuksen rajaaminen

Vesialueiden eri käyttömuodoista kalastus ja kalastuskuntien toimintaan liittyvät tutkimukset ovat esillä enemmän kuin vesien muut käyttömuodot. Siihen on kolme syytä:

1. Kalastus on paikallisten asukkaiden keskeinen vesialueiden hyödyntämistapa (mm. Muje, K.

1994 s. 151). Vesialueiden muunlainen käyttö on kokonaisuudessaan vähäistä ja siihen liittyvät kysymykset enimmäkseen paikallisia.

2. Vapaa-ajankalastajia oli vuonna 2002 lähes kaksi miljoonaa eli kalastus on erittäin laaja vesialu-eiden käyttömuoto (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2004, verkkodokumentti).

3. Nykyinen vesialueiden osakaskuntapohjainen hallinto on rakennettu kalastuskuntahallinnon paikoin lähes satavuotiaalle perustalle. Muukin yhteisten vesialueiden käyttö on ratkaistu Suo-messa siten pitkälti kalastuskuntapohjaisen hallintojärjestelmän kautta.

”Miten Suomen vesialueet jakaantuvat ja miten yhteisten vesialueiden hallinto on kehittynyt?” -tut-kimuskysymystä käsitellään luvussa 2 ”Suomen vesialueet ja yhteisten vesialueiden hallinta”. Koko maan kattavassa tarkastelussa selvitetään vesialueiden valtakunnallista tilastointia sekä vesien jakaantumista si-sävesiin ja merialueisiin. Tutkimusaineistona ovat Maanmittauslaitoksen pinta-alatilastot, ympäristöhal-linnon rekisterit sekä kiinteistörekisterissä olevat Suomen kaikki yhteiset vesialueet. Yhteisten vesialuei-den pinta-aloja ja osakaskiinteistöjen lukumääriä tutkitaan maakuntien välisten erojen selvittämiseksi ja kokonaiskuvan muodostamiseksi. Luku sisältää myös kuvauksen yhteisten vesialueiden hallinnon kehit-tymisestä maassamme sekä tuoreimpia valtakunnallisten ja alueellisten omistaja- ja kalastustutkimusten tuloksia.

”Miten selvitetään ja paikannetaan vesialueiden yhdistämistarve?” -tutkimuskysymykseen vastataan myös luvussa 2. Kiinteistörekisterin valtakunnallisia tietoja verrataan vuoden 1999 kalastuskuntakyselyn

sisältämästä väittämästä ”Pienet kalastuskunnat tulisi yhdistää suuremmiksi” annettuihin vastauksiin.

Kun maakunnassa on halukkuutta sekä myönteistä suhtautumista vesialueiden yhdistämisiin ja sen vesi-alueiden keskipinta-ala on maan keskiarvon alapuolella tai tuntumassa, lienee kehittämis- sekä yhdistä-mistoimille odotettavissa sekä kysyntää että tarvetta. Tutkimusaineistona ovat RKTL:n kyselyn tulokset sekä Etelä-Savon osalta pääosin kiinteistörekisteristä yhteisistä vesialueista yleisesti saatavat lähtötiedot, joita on eräiltä osin täydennetty erikoistulostein.

Etelä-Savo on valittu yhdistämistarveselvityksen maakuntasoiseksi tutkimuskohteeksi seuraavista syistä:

1. Yhteisten alueiden yhdistämismenetelmä on kehitetty Etelä-Savossa, ja kaksi kolmannesta (51) kaikista vuosina 1999–2003 tehdyistä yhteisten vesialueiden yhdistämisistä kohdistui maakun-nan osakaskuntiin.

2. Etelä-Savon kalastuskunnat ovat RKTL:n tutkimuksessa suhtautuneet myönteisimmin pienten vesialueiden yhdistämiseen suuremmiksi.

3. Maakunnan vesialueet ovat pirstaleiset ja kiinteistörakenteeltaan ongelmalliset, mitä osoittavat välillisesti myös Etelä-Savossa suoritettavat vesitilusjärjestelyt.

4. Etelä-Savossa yhteisten vesialueiden keskikoko on lähellä koko maan yhteisten vesialueiden keskikokoa ja vesialueiden osuus on neljännes koko maakunnan pinta-alasta.

5. Maakunnan sisällä on hyvin erilaisia alueita laajoista selkävesistä ja kapeista reittivesistä pieniin lampiin. Kuntien pinta-aloissa vesialueiden osuus vaihtelee laajasti (13–40 %).

6. Etelä-Savon maanmittaustoimiston sekä Etelä-Savon työvoima- ja elinkeinokeskuksen (TE-kes-kus) toimialueet ovat samat ja vesialueiden tilastotiedot maakuntatasolla helposti verrattavissa.

Etelä-Savon kuntien välinen tarkastelu tapahtuu tutkimuksessa esitetyn pinta-alaperusteisen luokit-telun sekä osakaskiinteistöjen lukumääräperusteisen ryhmittelyn pohjalta. Vesitilusjärjestelyjen tarvesel-vityksissä syntynyttä aineistoa on hyödynnetty siirryttäessä yhteisten vesialueiden käsittelystä osakaskun-takohtaisiin tietoihin.

Yhdistämiseen vaikuttavat tekijät on muodostettu esitettyjen teorioiden sekä toimituksissa esitetty-jen perusteluesitetty-jen mukaisesti luvussa 3.

Kysymykseen ”Miten yhteisten alueiden yhdistäminen tehdään?” vastataan luvussa 4. Yhdistäminen on kuvattu myös toimintakaaviona. Luvussa selostetaan neljän tehdyn yhdistämistapauksen avulla toimi-tuksissa esiin tulleita ongelmia, niiden ratkaisuja ja yhdistämisiin vaikuttavien tekijöiden muodostumis-ta. Yhdistämistapausten kuvauksissa edetään yksinkertaisemmasta mutkikkaampiin. Ensin selostetaan kahden osakasmäärältään ja pinta-alaltaan pienen osakaskunnan yhdistäminen vesitilusjärjestelytoimi-tuksen yhteydessä. Toisena on kuvattu ensimmäinen vesien kunnostukseen liittyvä yhdistämistoimitus pinta-alaltaan pienehköjen järvien alueella ja kolmantena kahden keskikokoa suuremman osakaskunnan yhdistäminen Saimaan selkävesillä. Neljäntenä selostetaan vesitilusjärjestelytoimitukseen liittyvä moni-vaiheisin tapaus. Siinä on tehty ensin useita osakaskuntakohtaisia vesialueiden järjestelyjä, jotta uusi osa-kaskunta voitaisiin yhdistämällä muodostaa helpottamaan mm. vesistön ja vesiväylän kunnostussuunni-telman käsittelyä.

Yhdistämiseen vaikuttavien tekijöiden merkitystä tutkitaan luvussa 5, jossa vastataan neljänteen tut-kimuskysymykseen ”Mitkä tekijät edistävät yhdistämisiä ja mitkä estävät niitä?”.

Aineistona luvussa 5 ovat:

1. Toteutuneissa yhdistämisissä mukana olleet osakaskunnat

2. Vertailuaineistona kielteisen päätöksen yhdistämisesitykseen tehneet osakaskunnat 3. Myönteisen päätöksen tehneet osakaskunnat, joita ei yhdistetty.

Yhdistämisten tutkimusaineiston muodostavat kaikki Suomessa vuoden 2003 loppuun asti suo-ritetut 73 yhdistämistä, joissa on ollut mukana 280 osakaskuntaa. Toimitukset on koottu liitteeseen 7.

Vesialueiden yhdistämistä on esitetty myös eri toimituksissa 60 osakaskunnalle sekä muutamalle omaa vesialuetta sisältävälle kiinteistölle. Näistä 50 osakaskuntaa ja neljä kiinteistöä ei ole hyväksynyt yhdistä-missopimusta. Syyt on kirjattu osakaskunnan kokousten tai toimitusten pöytäkirjoihin osakaskunnan, hoitokunnan ja osakkaiden esittäminä kannanottoina. Kymmenen osakaskuntaa hyväksyi yhdistämisen, mutta yhdistäminen ei kuitenkaan toteutunut, koska toinen osapuoli tai jokin yhdistämisen kannalta ratkaisevassa paikassa sijaitseva osakaskunta ei sitä hyväksynyt.

Osakaskunnan osakkaiden asuinpaikan ja osuuksien suuruuden vaikutusta yhdistämisiin selvite-tään myös luvussa 5. Savonlinnan seutukunnan sekä Savitaipaleen kunnan vesialueiden yhdistämisissä mukana olleista 96 osakaskunnasta ja niiden 3 995 osakaskiinteistöstä on tutkittu osakaskiinteistöjen ja osakkaiden välistä suhdetta. Samat tiedot on laskettu myös vertailuaineistona olevista 60 osakaskunnasta (kielteisiä 50/myönteisiä 10) ja niihin kuuluvista 2 434 osakaskiinteistöstä (kielteisiä 2 032/myönteisiä 402), joiden vesialueita ei ole toimituksissa yhdistetty.

JAKO-tietojärjestelmän avulla aineistosta on selvitetty,

− kuinka monta kiinteistöä keskimäärin on samalla omistajalla,

− osakkaiden jakaantuminen osuuksien mukaisiin suuruusluokkiin sekä

− osakkaiden jakaantuminen asuinpaikan ja osuuksien suuruuden mukaan.

Tulokset kertovat, onko osakaskunnan päätösvalta keskittynyt paikallisille osakkaille vai onko sitä myös seutukunnan muilla asukkailla, muualla asuvilla ja yhteisöomistajilla. Tämän aineiston toteutu-neissa yhdistämisissä 96 yhteisestä vesialueesta on muodostettu 25 uutta osakaskuntaa. Tutkimustulokset kertovat osakkaiden päätösvallan sijoittumisen ja jakaantumisen ennen yhdistämisiä ja yhdistämisten jäl-keen. Onko selviä päätösvallan ”menettäjiä”, joiden aseman muuttuminen voisi jatkossa vaikuttaa uusien yhdistämishankkeiden toteutumiseen ja tulisi mahdollisesti jollakin tavoin huomioida?

Yhteisten vesialueiden kiinteistörekisterissä olevia tietoja verrataan tässä tutkimuksessa TE-kes-kusten ja ympäristöhallinnon rekisterien tietoihin vesialueista ja niiden hallinnosta. Kalastuskun-tarekisterin kattavuuden ja yhteystietojen laadun tarkempi arviointi on jätetty tutkimuksen ulko-puolelle. Yhteisten maa-alueiden tietoja ei ole otettu tutkimukseen. Vesijättöjen moniongelmainen tarkastelu ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin, vaikka aihetta muutamissa kohdissa sivutaankin. Ve-sijättöjä koskevat kiinteistönmuodostamislain ja kiinteistörekisterilain muutokset tulivat voimaan 1.7.2004.

Tutkimuksessa ei käsitellä veden omistukseen, vesialueiden omistusoikeuden kehittymiseen ja historiaan eikä vesialueiden arviointiin liittyviä kysymyksiä. Kalalajien esiintyminen ja erilaiset kalas-tusmuodot eivät kuulu tämän tutkimuksen piirin. Tutkimus ei myöskään sisällä selvitystä järjestäyty-neiden osakaskuntien määrästä eikä järjestäytymättömien osakaskuntien pinta-alaosuudesta. Tutki-muksessa ei pohdita tarkemmin sisävesialueiden ja rannikkoseudun merialueiden olojen eroavuuksia.

Vertailuaineistona oleviin RKTL:n Nauvon ja Velkuan tutkimusraportteihin sekä Joutsan, Nauvon ja Parikkalan kuntien vesialueiden tietoihin on kokeiltu tämän tutkimuksen tilastointia ja muodostetun luokittelumenetelmän soveltuvuutta. Kuntakohtainen tarkastelu on näiltä osin ulotettu Etelä-Savon kuntia ja Pohjois-Savoon (Varkauden kaupunki) vuoden 2005 alusta siirtynyttä Kangaslammen kuntaa laajemmaksi.