Kalastuskuntien koko ja niiden suhtautuminen pienten

Vuoden 1993 kalastusaluetiedusteluun kirjatuista mielipiteistä (132 kpl) mainittiin 23 %:ssa ongelmaksi kalastuskuntien pienuus, toimimattomuus ja inaktiivisuus. Asia koettiin selvemmin ongelmana tuolloi-sessa Kuopion läänissä mutta myös Turun ja Porin läänissä, Hämeen läänissä ja Keski-Suomen läänissä.

(Kilpinen, K. 1995b s. 1–4.)

Vuoden 1999 kyselyssä kalastuksen paikallishallinnon tilaa selvitettiin 25 väittämällä, joissa oli viisiportainen asteikko. Tuloksia tarkasteltiin sekä TE-keskuksittain että pinta-alojen neljässä koko-luokassa (alle 50 ha, 50–199 ha, 200–1 000 ha ja vähintään 1 000 ha). (Salmi, J. et al. 2002 s. 14.)

Paikallisen kalastushallinnon toimivuuteen liittyivät tämän tutkimuksen kannalta keskeiset väittämät:

1. ”Kalastuskunnan vesialueen rikkonaisuus tai pieni koko haittaa toimintaa” ja siihen tarjottuna parannustoimenpiteenä

2. ”Pienet kalastuskunnat tulisi yhdistää suuremmiksi.”

Sisävesien vastanneista kalastuskunnista 54 % ja rannikkoseudun vastanneista kalastuskunnista 45 %

katsoi kalavesien epäyhtenäisyydestä tai pienestä koosta koituneen kalastuskunnan toiminnalle selvää hait-taa. Alueellisesti ongelma tuli useimmin esiin Varsinais-Suomen TE-keskuksen sisävesillä (70 %) ja Etelä-Savossa (62 %). Vesialueiden rikkonaisuus ja pieni koko koettiin useimmiten täysin vieraaksi ja ongelmatto-maksi Kainuun järvillä (38 %), Uudenmaan rannikolla (35 %) ja Pohjanmaalla (32 %). Monet kalastuskun-tien edustajat katsoivat, että useiden sekä aktiivisesti toimivien että toimimattomien kalastuskunkalastuskun-tien sijainti samoilla yhtenäisillä kalavesillä on aiheuttanut kalastuksen järjestämisessä ongelmia. Kalastuskuntien eri-laiset kalavesien hoitoon ja käyttöön liittyvät näkemyserot ovat joissain tapauksissa johtaneet jopa laajoja yhtenäisiä alueita koskeneiden hankkeiden kariutumiseen. (Salmi, J. et al. 2002 s. 16–17.)

Varauksetta pienten kalastuskuntien yhdistämisen kannalla olleita oli kaikista vastanneista suunnil-leen kolmannes ja – jos otetaan huomioon myös pienin varauksin suhtautuneet – väitteen kannalla olevia oli vastanneista hieman yli puolet. Myönteisesti suhtautuneita oli eniten Etelä-Savossa (74 %) ja Pohjois-Savossa (67 %). Kalastuskuntien yhdistämisen tarpeellisuuden täysin kyseenalaistaneita oli eniten Poh-janmaalla (47 %) ja Lapissa (41 %). Eri kalastuskuntien kokoluokkia edustaneiden vastaajien näkemykset eivät juurikaan poikenneet toisistaan, joten myöskin pienempien kalastuskuntien edustajissa oli sekä yhdistämisten kannattajia että vastustajia. (Salmi, J. et al. 2002 s. 17.)

Kalastuskuntien vastauksia tarkasteltaessa poikkeavat rannikkoseudun merialueiden vastausten kes-kiarvot sisävesien vastausten keskiarvoista (taulukko 2/5). Vaikka kalastuskunnan vesialueen pienuus ja rikkonaisuus olisikin koettu haitaksi, ei pienten vesialueiden yhdistämistä nähty keinona tilanteen kor-jaamiseksi. Keskiarvoihin ja vastausten lukumääriin eivät sisälly ”5 Ei osaa sanoa” -vastaukset.

Taulukko 2/5. Kalastuskuntien käsitykset vesialueen pienen koon vaikutuksesta toimintaan ja suhtautuminen pienten vesialueiden yhdistämisiin TE-keskuksittain yhdistämisvastausten (1–4) keskiarvojen mukaisessa järjes-tyksessä vuonna 2000

Sisävesi-/merialue ^a Kalastuskunnan vesialueen

rikkonaisuus ja pieni koko haittaa toimintaa

Kainuu, Oulun rannikko 2,43 2,54 13

Lappi 3,40 2,75 4 Lähteet: Salmi, J. et al. 2002 ja RKTL:n Reposaaren toimipiste 2000

Jos Lapin rannikkoseudun tilanteen arviointi jätetään pois tarkastelusta vastausten pienen luku-määrän takia, on kalastuskuntien suhtautuminen yhdistämisiin kaikkien muiden rannikkoseudun TE-keskusten alueella joko lievästi tai selvästi kielteinen. Kyselyä tehtäessä vuoden 2000 helmi-maaliskuussa ei kiinteistönmuodostamislain muutos, joka mahdollisti yhteisten vesialueiden yhdistämisen, ollut työ-ryhmämuistiota pitemmällä. Yhdistämismenettely ja uusien osuuslukujen määrittelytapa ei tuolloin ollut vastaajien tiedossa. Merialueiden kalastuskuntien kielteinen suhtautuminen johtunee edellisessä jaksossa kuvatuista taloudellisista tekijöistä. Muutostarve on pieni tai sitä ei ole lainkaan, kun tulot ovat kaksin-kertaiset menoihin verrattuna.

Sisävesialueiden vastausten keskiarvot käyttäytyvät rannikkoseutuun verrattuna johdonmukaisem-min. Jos epäkohta on todettu, on yhdistäminen parannusehdotuksena saanut kannatusta todennäköisesti myös isommilta kalastuskunnilta, joiden toimintaa pieni koko ei haittaa. Varsinais-Suomi poikkeaa muis-ta alueismuis-ta ja vaatii vastedes muis-tarkempaa tutkimismuis-ta. Kyselyn tulosten perusteella yleinen suhmuis-tautuminen pienten vesialueiden yhdistämisiin näyttää suopeimmalta Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa sekä Hämeessä ja Pirkanmaalla. Näissä maakunnissa voisivat neuvontajärjestöt, kalastusalueet, osakaskunnat ja osak-kaat vastausten perusteella käynnistää pirstoutuneiden vesialueiden selvittämisen, yhdistämishankkeiden suunnittelun ja neuvottelut toteuttamisvaihtoehdoista.

Taulukko 2/6 kertoo yksittäisten vastausten jakaantumisen väittämään ”Pienet kalastuskunnat tulisi yhdistää suuremmiksi” koko maan osalta TE-keskuksittain. Taulukosta käyvät ilmi maakuntien välisten vastausten eroavuudet ja ”5 Ei osaa sanoa” -vastausten lukumäärät.

Taulukko 2/6. Kalastuskuntien suhtautuminen väitteeseen ”Pienet kalastuskunnat tulisi yhdistää suuremmiksi”

työvoima- ja elinkeinokeskuksittain kannatuksen (Täysin + Lähes samaa mieltä) mukaisessa järjestyksessä vuonna 2000

Varsinais-Suomi 51 21 17 7 44 18 97 40 33 ^{14 242}

Pohjanmaa 4 11 5 13 6 16 17 45 6 16 38

Lähteet: Salmi, J. et al. 2002 ja RKTL:n Reposaaren toimipiste 2000

Vesialueiden rikkonaisuuden ja pienen koon haittaavuutta kysyttiin myös kalastusalueiden edusta-jilta. Vastaajista oli 61 % täysin tai lähes samaa mieltä, että vesialueiden rikkonaisuus ja pieni koko hait-taavat kalastusalueen toimintaa. Rannikolla näkemys korostui Varsinais-Suomessa ja sisävesillä Etelä-Sa-vossa ja Lapissa. Täysin vastakkainen näkemys tuli esiin lähinnä Uudenmaan rannikolla, jossa vastaajista hieman yli puolet oli ehdottomasti sitä mieltä, että kalastuskuntien vesialueiden rikkonaisuus ja pieni koko eivät millään tavoin haittaa kalastusalueen toimintaa. (Salmi, J. et al. 2002 s. 3, 29.)

Vastanneista kalastusalueista kaksi viidesosaa kannatti varauksetta pienten kalastuskuntien tämistä. Jos otetaan huomioon myös lähes samaa mieltä olleet, kannatti pienten kalastuskuntien yhdis-tämistä miltei kolme neljäsosaa vastaajista. Merialueella varauksetta yhdisyhdis-tämistä kannattavia kalastus-alueita oli enemmän kuin sisävesillä (46 %). Rannikolla myönteisimmin yhdistämiseen suhtauduttiin Varsinais-Suomessa, Kymenlaaksossa ja Pohjanmaalla. Sisävesillä oli pääosa Varsinais-Suomen ja Savon vastaajista täysin samaa mieltä pienten kalastuskuntien yhdistämisen tarpeellisuudesta. (Salmi, J. et al.

2002 s. 29.)

Kun kalastuskuntien ja kalastusalueiden vastauksia verrataan toisiinsa, niin tuloksista erottuu sel-vimmin Varsinais-Suomen rannikkoseutu, jossa kolme viidesosaa kalastusalueen vastaajista totesi pienen koon haittaavan toimintaa; suhtautuminen yhdistämisiin oli alueella rannikkoseudun TE-keskuksista myönteisin. Kalastuskuntien edustajien käsitykset Varsinais-Suomen rannikkoseudulla olivat kuitenkin kalastusalueista poikkeavat, sillä kolme viidesosaa oli täysin eri mieltä tai lähes eri mieltä suhtautumises-saan pienten vesialueiden yhdistämisiin. Täysin samaa mieltä oli 21 % ja lähes samaa mieltä 7 % kalastus-kuntien vastaajista. Uudenmaan kalastusalueiden vastaukset erosivat Varsinais-Suomen kalastusalueiden vastauksista. Pieni koko ei millään tavoin haittaa toimintaa Uudenmaan merialueilla eikä yhdistäminen kiinnosta, koska vesialueiden pienuudesta johtuvaa ongelmaa ei ole olemassa.

Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitos teki ammattikalastuksen yhteislupa-alueen edellytyksiä selvittävään tutkimukseen liittyvän osakaskuntakyselyn syyskuussa 2004. Tutkimus kattoi valtaosan sisävesien ammattikalastettavista muikkujärvistä (mm. Oulujärvi, Keitele, Päijänne, Orivesi, Puruvesi). Kyselyssä oli lähetetty 292 lomaketta, joista palautettiin 200 (vastausprosentti 68). Kysymyk-seen ”Mitä mieltä olette seuraavista omaa kalastusaluettanne koskevista väittämistä?” sisältyi alakohta, jossa tiedusteltiin osakaskuntien esimiesten (hoitokuntien puheenjohtajien) suhtautumista pienten ve-sialueiden yhdistämiseen: ”Pienien osakaskuntien vesialueita on syytä yhdistää, jotta kalakantojen hoito olisi järkevämpää.” Vastausvaihtoehdot olivat vastaavat kuin vuoden 1999 kalastuskuntakyselyssä. Vas-taajien (192 kpl) jakauma oli taulukon 2/7 mukainen. Vuoden 2004 vastauksia on verrattu vuoden 1999 kalastuskuntakyselyn sisävesialueilta saatuihin tuloksiin. Osakaskunnan koolla ei ollut vaikutusta suhtau-tumisessa yhdistämiseen. (Nykänen, M. 2005 s. 45, julkaisematon.)

Taulukko 2/7. Vuoden 1999 kalastuskuntakyselyn ja vuoden 2004 kyselyn vertailua Asenneväittämän ”Pienet kalastuskunnat tulisi yhdistää suuremmiksi” vastaukset

1999^a 2004^b

Vastausvaihtoehdot Vastauksia (kpl) % Vastauksia (kpl) %

Täysin samaa mieltä 627 38 92 48

Jokseenkin samaa mieltä 317 19 48 25

Hieman eri mieltä 222 14 21 11

Täysin eri mieltä 372 23 23 12

En osaa sanoa 103 6 8 4

Yhteensä 1 641 100 192 100

Lähteet: ^a Salmi, J. et al. 2002 ja RKTL:n Reposaaren toimipiste 2000; ^b Nykanen, M. 2005 s. 45 (julkaisematon)

Tulokset näyttävät varovasti tulkittuna osoittavan kehitystä yhdistämisille myönteisempään suun-taan, mitä voisi selittää kahdella tekijällä. Kalastusalueilla, joissa harjoitetaan ammattikalastusta, osakas-kunnat suhtautuvat yleensä myönteisemmin laajempien kokonaisuuksien muodostamiseen. Tieto yhdis-tämismenetelmistä, yhdistämisistä saaduista kokemuksista ja toteutuneista tapauksista on lisääntynyt, mikä osaltaan on poistanut ennakkoluuloja niitä kohtaan.

Vuoden 1999 kalastuskuntakyselyn tulosten tarkastelu -osassa todetaan, että suunnilleen puolet lastuskunnista on käytännössä toimimattomia. Niillä ei ole tuloja eikä menoja, ja niiden kiinnostus ka-lavesien hoidon ja käytön edistämistä kohtaan on vähäinen. Ongelmana mainitaan edelleen ajantasaisen osakasluettelon puuttuminen, joten tiedotus ei aina tavoita kaikkia kalavedenomistajia. Kalastuskuntien ilmoitusten perusteella tehty osakasmääräarvio 550 000 on paljon pienempi kuin aikaisemmin esiintynyt arvio 800 000 osakkaasta tai tämän tutkimuksen taulukon 2/2 uusin tieto 1,36 miljoonasta osakaskiin-teistöstä. (Salmi, J. et al. 2002 s. 35.)

Kalastuskuntien ja kalastusalueiden taloudellisia muutoksia on verrattu vuosien 1993, 1996 ja 1999 tiedustelujen tulosten perusteella. Hallinnon osuus on kalastuskuntien menoista säilynyt lähes saman-suuruisena (15–16 %), mutta kalastusalueiden hallintomenojen osuus on kasvanut vuoden 1993 15 pro-sentista vuoden 1999 24 prosenttiin. Istutusten osuus näyttää vastaavasti pienentyneen 50 propro-sentista 42 prosenttiin. (Salmi, J. et al. 2002 s. 36–37.)

2.5.3 Velkuan kalastusalueen intressiryhmien näkemyksiä vesialuehallinnosta ja