Perinteisesti vapaaehtoistyötä on pidetty jonkinlaisena auttamisena ja joissakin lähteissä se ymmärretään edelleen lähtökohtaisesti altruistisena auttamiseen liittyvänä toimintana. Vaikka tässä tutkimuksessa löysimme paljon muitakin näkökulmia aiheeseen, on kertomuksista nähtävissä myös vapaaehtoistyön “perinteinen” luonne altruistiseen motivaatioon pohjaavana toimintana. Moni haastateltu kuvasi vapaaehtoistyötä esimerkiksi nimenomaan auttamisen ja muille tehtävän hyvän näkökulmasta. Kertomuksissa nousi esiin myös muita
vapaaehtoistoimintaan linkittyviä arvoja, kuten oikeudenmukaisuus.
Näytteessä 1 Mari vertaa vapaaehtoistoimintaa muuhun yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ja pohtii vapaaehtoistyöhön liittyviä arvoja omasta näkökulmastaan. Kertomuksessa nostetaan esille myös uskonnollisuus, jota käsittelemme tarkemmin luvussa 6.10. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että uskonto, seurakuntatoiminta ja auttaminen kulkevat usein jollakin tavalla käsi kädessä. Tämä voi mahdollisesti liittyä uskonnon kautta omaksuttuihin elämänarvoihin.
Tämä tulee myös ekspliittisesti esille seuraavassa näytteessä, jossa kerrotaan seurakuntatoiminnan ja auttamistyön yhteyksistä.
Näyte 1: Vapaaehtoistyö omien arvojen toteuttamisena
Mari: ”Silloin kun mä tulin tänne niin mähän menin politiikkaan, mut pyydettiin. Mä en oo nyt ollu siinä mitenkään. Toisaalta mä oon kuitenkin yhteiskunnallisesti aktiivinen koko ajan, koen sen velvollisuutena. Ja varsinkin poliittinen aktiivisuus, se ei oo sen takia sydäntä lähellä että mä en jaksa sitä riitelyä mikä tällä hetkellä on meidän kunnassa. Mua on pyydetty taas seuraaviin vaaleihin ehokkaaksi, mutta mä en oo todellakaan kiinnostunut yhtään koska mä en jotenkin jaksais. Mä oon
miettiny että pitääkö mun ruveta näihin hommiin sen takia että mua isänmaa tarvii en tarkota että mä oon niin erinomainen mutta jos mä oisin vähän siellä valona tai liennyttämässä jotakin vihaa ja kiukkua. En haluais olla mut se on nyt vähän
vaiheessa. Mä oisin ihan valmis tän hylkäämään kokonaan koska tää on se mihin mä haluun satsata eniten voimavaroja (auttamistyö). Niin ja tämä (vapaaehtoistyö) niistä tulee kuitenkin se, ne on mun mielestä sellasia oikeanlaisia, ne tapahtuu sillai et niistä ei tiedetä. Ne on itelle tosi tärkeitä ja tavallaan se kunnia ei tuu itelle, että se tulee sille oikealle asialle ja Jumalalle. Ja niissä on arvot tavallaan kohillaan. Täällä ei oo (yhteiskunnallinen vaikuttaminen) täällä on ihmisillä omat intressit ja kaunat”.
Kertoja kuvaa Marin olleen yhteiskunnallisesti aktiivinen ”koko ajan”. Bambergin (2011) kolmitasoisen identiteettiteorian mukaisesti pysyvyyden ja muutoksen ulottuvuudella yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta rakennetaan kertomuksessa Marille pysyvää aktiivisen vaikuttajan identiteettiä. Samanaikaisesti Marista rakennetaan toimijan ja toiminnan kohteen
ulottuvuudella aktiivista toimijaa. Mari on mennyt mukaan politiikkaan koska häntä pyydettiin, ja koska hän kokee yhteiskunnallisen aktiivisuuden velvollisuutenaan. Marin kerrotaan kokevan poliittinen toiminta epämiellyttävänä riitelynä, johon hän ei itse haluaisi mukaan ja jonka hän haluaisi itse asiassa jättää kokonaan ja satsata sen sijaan ”eniten voimavaroja” auttamistyöhön.
Mari asemoidaan velvollisuudentuntoiseksi vaikuttajaksi, joka on lähtenyt politiikkaan mukaan ja harkitsee asettumista ehdolle seuraaviin vaaleihin, koska häntä on pyydetty ja koska ”isänmaa tarvii”. Mari positioidaan ”valoksi” joka voisi liennyttää kiukkuista ja vihaista ilmapiiriä. Bambergin (2011) mukaisesti ainutlaatuisuuden ja samanlaisuuden ulottuvuudella Mari positioidaan siis ainutkertaiseksi, positiivisella tavalla muista poikkeavaksi yksilöksi.
Vapaaehtoistyön kerrotaan olevan Marille tärkeää, sillä ne ovat ”sellasia oikeanlaisia” ja ”niissä on arvot tavallaan kohillaan”. Mari positioidaan auttajaksi, joka haluaisi olla mukana arvojansa vastaavassa toiminnassa. Marille on tärkeää että ”kunnia ei tuu itelle” vaan ”oikealle asialle ja Jumalalle”. Kertoja positioi näin Marin erilaiseksi kuin muut politiikassa mukana olijat, joilla on
”omat intressit ja kaunat”. Arvot ja niiden mukainen vapaaehtoistoiminta rakennetaan kertomuksessa Marille niin tärkeiksi, että Mari olisi jopa valmis ”hylkäämään kokonaan”
politiikan, velvollisuudentunnosta huolimatta.
Arvojen merkitys nousee esille myös Sakarin kertomuksissa. Näytteessä 2 kerrotaan lapsuuden ympäristön vaikutuksesta arvojen omaksumiseen:
Näyte 2: Kertomus arvojen omaksumisesta Haastattelija: ”Millasen kasvatuksen te lapset saitte?”
Sakari: ”Onkohan muakaan kasvatettu? Mä luulen, että se oli jotenkin enemmän tämmöstä, että me imettiin sitä. Imettiin arvoja. Täähän liittyy yhteiskunnalliseen keskusteluun ja niihin arvoihin, mitä siihen liittyy, tämmönen
oikeudenmukaisuuden ajattelu. Se on varmaan meille kaikille hyvin keskeistä. Ja tasa-arvo ja muiden ihmisten ja läheisten huomioon ottaminen laajasti ottaen. Jos isän roolia miettii, positiivisia asioita on, että kylällä asu syrjemmässä köyhä perhe ja hän teki luottamustehtävien kautta kaikkensa, että sitä perhettä autettiin. Se perhe
kävi meillä kylässä ja me käytiin siellä. Ne eli erittäin vaatimattomissa olosuhteissa.
Tää erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on tullu sitä kautta. Ja romaniperhe asu meidän vieressä ja ne kävi meillä ja me käytiin siellä kylässä.
Ennakkoluulottomuus erilaisuutta kohtaan on tullu käytännön elämän kautta. Ehkä mää oon imeny perheeni, tai isäni kautta tai hänen sukunsa puolelta, mitä käytiin keskusteluja niin aina oli yhteiskunnalliset asiat monta kertaa pinnalla. Mut sitä ei syötetty, eikä pakotettu, vaan tää on ihan itse löydetty tämä rooli”.
Kertomuksessa kuvataan Sakarin lapsuudenperheen ja kasvatuksen vaikutusta päähenkilön arvojen omaksumisen kannalta. Kertoja kuvaa arvot joksikin, jotka ”imettiin” kasvatuksesta.
Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo sekä muiden ihmisten ja läheisten huomioon ottaminen kerrotaan arvoiksi, jotka koko perhe jakaa. Ainutlaatuisuuden ja samankaltaisuuden ulottuvuudella päähenkilö positioidaan näin samankaltaiseksi perheenjäsentensä kanssa.
Kertomuksessa rakennetaan myös pysyvyyttä arvojen kautta: lapsena omaksutut arvot ovat päähenkilölle tärkeitä edelleen nykyhetkessä.
Kertoja kuvaa Sakarin ”imeneen itseensä” arvomaailmaa yhteiskunnallisista keskusteluista sukulaistensa kanssa. Ilmaus korostaa toiminnan kohteena olemista. Toisaalta kertoja korostaa lopuksi Sakarin positiota aktiivisena toimijana: ”ei syötetty, eikä pakotettu, vaan tää on ihan itse löydetty tämä rooli.” Kertoja rakentaa näin Sakarille itsenäisesti ajattelevan toimijan identiteettiä.
Arvojen merkitys vapaaehtoistoimintaan liittyen nousi esiin myös esimerkiksi Helmin kertomuksessa, jossa kuvataan, kuinka erään vapaaehtoisjärjestön johtajan
vähemmistövastaiset mielipiteet erosivat jyrkästi Helmin omasta arvomaailmasta, jonka mukaan
”jokasella on oikeus olla mitä on, ei oo muilla oikeutta mennä arvostelemaan.” Arvomaailman kuvataan osaltaan vaikuttaneen siihen, että Helmi jättäytyi järjestön toiminnasta pois.