Vakuutuksenantajan etukäteistä tiedonantovelvollisuutta koskeva sääntely ilmenee vakuu-tussopimuslain toisessa luvussa. Vakuutusyhtiön tulee selvittää VakSL 4 b §:n (238/2018) mukaisesti vakuutuksenottajan vakuutustarve pyytämällä tietoja omaisuuden vakuuttami-seen liittyvistä tarpeista ja vaatimuksista. Annettujen tietojen perusteella tulee selvittää va-kuutuksenottajan vakuutustarve. Pyydettävien tietojen sisällöstä ei laissa tarkemmin sään-nellä, eikä sisältöä määritellä myöskään esitöissä. Vakuutussopimuslain soveltamisalan laajuuden takia pyydettävistä tiedoista voisi olla vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, antaa kai-kenkattavia säännöksiä. Vakuutussopimuslain pykäläkohtaisissa perusteluissa ilmenevät tietojen vastaanottamistavat. Tiedot voidaan pyytää henkilökohtaisesti, vakuutuksen hake-miseen tarkoitetulla lomakkeella tai esimerkiksi verkkopalvelun välityksellä.66 Vakuutus-tarve tulee selvittää huolellisesti ja riittävällä tarkkuudella, jotta voidaan välttyä tilanteelta, jossa vakuutuksenottajalle tarjotaan vakuutuspalveluita, joihin hänellä ei tosiasiallisesti ole tarvetta tai vaihtoehtoisesti jätetään tarjoamatta sellainen keskeinen vakuutus tai lisäturva, jota vakuutuksenottaja tarvitsee.
Vakuutustarpeen selvittämisen jälkeen vakuutuksenantaja voi antaa henkilökohtaisen suo-situksen tietyn vakuutuksen valitsemiseksi, jolloin vakuutuksenantajalla on velvollisuus perustella miksi suositeltu vakuutus täyttää parhaiten vakuutuksenottajan vakuutustarpeen.
Jos vakuutuksenantaja ei saa vakuutuksen hakijalta riittäviä tietoja henkilökohtaisen suosi-tuksen antamiseksi, vakuusuosi-tuksen antajan on varoitettava hakijaa siitä, että henkilökohtaista suositusta ei voida antaa (VakSL 5 c §.) Suosituksen antaminen on vapaaehtoista, mutta kaskovakuutuksien kohdalla yleistä, koska vapaaehtoisissa ajoneuvovakuutuksissa on tyy-pillistä, että kaskovakuutuksia ja lisäturvia on tarjolla eritasoisia. Vakuutussopimuslain esi-töiden mukaan kyseessä on Solvenssi II - direktiiviin perustuva vapaaehtoinen palvelu, jos-ta voidaan periä myös maksu voimassa olevan sopimuksen perusteella. Esitöissä tosin myös painotetaan, että lakisääteisen tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä ei saa periä
66 HE 172/2017, s. 199.
maksua kuluttajalta tai kuluttajaan rinnastettavalta henkilöltä. Neuvontaa tulee tuottaa maksutta myös Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion asukkaalle, jos asuinpaikan laissa kyseinen maksuton neuvontapalvelu on säännelty pakolliseksi.67
3.2.2 Velvollisuus luovuttaa tietoja vastuullisesti ja oma-aloitteisesti
Vakuutuksenantajalla on velvollisuus antaa vakuutuksenottajalle VakSL 5 §:n mukaisesti tarpeellisia tietoja asiakkaan tarpeen mukaisen vakuutuksen valitsemiseksi. Vakuutuk-senantajan tulee lisäksi antaa tietoja vakuutusyhtiön vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuis-ta ja vakuutusehdoisvakuutusmaksuis-ta vakuutuksenotvakuutusmaksuis-tajan kannalvakuutusmaksuis-ta sopivan vakuutuksen valitsemiseksi.
Vakuutuksenantajan luovuttamilla virheellisillä tai puutteellisilla tiedoilla voi olla merki-tystä vakuutussopimuksen sisällön kannalta.68 Tiedot on annettava ymmärrettävässä muo-dossa ja niitä annettaessa on huomioitava tarjottavan vakuutuksen monimutkaisuus sekä vakuutuksenottajan henkilökohtaiset ominaisuudet. Vakuutuksenantajalla on velvollisuus toimittaa tiedot paperilla, verkkosivustolla tai muulla pysyvällä tavalla ennen sopimuksen tekemistä. Tiedot on toimitettava maksutta ja vakuutuksenottajan pyynnöstä tiedot tulee toimittaa paperilla (VakSL 5 a §.)
Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan vakuutuksenottajalle annettavilla tarpeellisilla tie-doilla tarkoitetaan tietoja esimerkiksi vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutus-ehdoista. Vakuutuksenottajan tulee antaa vakuutuksenantajalle riittävästi tietoja voidakseen arvioida tarjotun vakuutuksen kattavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä kyetäkseen ver-tailemaan tarjolla olevia vaihtoehtoja. Tietojen luovutustavalle, ajankohdalle tai yksityis-kohtaisuudelle ei ole säädetty erityisiä edellytyksiä, koska velvollisuuden täyttämistapa ja vakuutuksesta annettavat tiedot ovat yksilöllisiä ja tapauskohtaisia sekä riippuvaisia olo-suhteista ja vakuutuksen laadusta. Esitöissä on kuitenkin todettu, että pelkkien vakiomuo-toisten vakuutusehtojen luovuttaminen ei yksinään vielä täytä tiedonantovelvollisuutta, vaan hakijalle tulee luovuttaa kirjallista aineistoa, jossa tuodaan esille selkeästi ja tarvitta-essa esimerkein havainnollistetaan vakuutuksenottajan kannalta tarpeellisia tietoja.69 Tar-peellisten tietojen perusteella vakuutuksenottajan tulisi kyetä punnitsemaan vakuutusvaih-toehtojen kattavuutta ja arvioida esimerkiksi tarjotun vakuutusturvan päällekkäisyyttä
67 HE 172/2017, s. 204.
68 HE 114/1993, s. 1.
69 HE 114/1993, s. 26.
den vakuutuksiensa kanssa ja siten punnita hankinnassa olevan vakuutuksen tarpeellisuutta ja laajuutta70.
Vakuutuksenantajan on sopimuksen sisällöstä päättävänä vakuutusalan ammattilaisena an-nettava riittävät tiedot vakuutusturvasta, jotta vakuutuksenottajalle voidaan turvata edelly-tykset arvioida ja vertailla eri vakuutusyhtiöiden tarjoamia vakuutuksia sekä tehdä annettu-jen tietoannettu-jen pohjalta päätös hänelle sopivimmasta vakuutuksesta.71 Vakuutuksenantajan on annettava tiedot pääsääntöisesti oma-aloitteisesti, ellei vakuutuksenottaja oma-aloitteisesti ilmoita, ettei hän halua tietoja.72 Tietoja ei tarvitse luovuttaa myöskään, jos se tuottaisi kohtuutonta hankaluutta esimerkiksi tilanteissa, joissa vakuutus on saatettu voimaan auto-maatin välityksellä ilman osapuolen välillä käytyä neuvottelua. Todistustaakka vakuutuk-senottajan kieltäytymisestä tai tietojen luovuttamisen tarpeettomuudesta, kuten myös tie-donantovelvollisuuden toteutumisesta on vakuutuksenantajalla. Varsinainen tietojen luo-vuttamistapa riippuu otettavasta vakuutuksesta ja itse vakuutuksen ottamistilanteesta. Tie-donantovelvollisuus voidaan täyttää tilanteesta riippuen suullisesti tai kirjallisesti.73
Erityisesti ajoneuvovakuutuksien kohdalla tulisi vakuutuksenantajan selvittää vakuutuk-senottajalle eri vakuutusyhdistelmien kattavuus. Lisäksi tarpeellisiin tietoihin lukeutuvat vakuutusturvan sisältö eri vakuutuksissa, tiedot vakuutustapahtuman varalta, kuten keskei-set korvausperusteet, omavastuumäärät, korvauksen alentamisperusteet ja epäämisperus-teet, sekä tiedot sopimuksen päättymisen varalta, joihin kuuluvat vakuutuksen irtisanomi-seen ja lakkaamiirtisanomi-seen liittyvät ehdot.74 Tiedonantovelvollisuuden toteutuminen on tosiasial-lisesti voimakkaasti riippuvainen tietoja annettaessa vallinneista olosuhteista sekä osapuo-lien kyvystä perustella ja osoittaa väittämänsä todenmukaisuus jälkikäteisessä arvioinnissa.
Suullisesti luovutettujen tietojen suhteen velvoitteen toteutumista on kuitenkin hankalam-paa osoittaa jälkeenpäin esimerkiksi todistelutarkoituksessa, kun sopimuksen syntyhetkellä annetuista tiedoista ollaan erimielisiä.
70 Hoppu – Hemmo 2006, s. 38, 44.
71 Norio-Timonen 2010, s. 56–57.
72 Lehtipuro ym. 2010, s. 141.
73 Hoppu – Hemmo 2006, s. 36–37.
74 Hoppu – Hemmo 2006, s. 39.
3.2.3 Velvollisuus ilmoittaa vakuutusturvan olennaisista rajoituksista
Vakuutuksenantajan luovuttaessa tietoja vakuutuksenottajalle tulee kiinnittää huomiota eri-tyisesti vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin (VakSL 5.1 §). VakSL:n esitöiden mukaan vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan vakuutusehdoissa erikseen mainittuja rajoituksia, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja sekä muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä rajoittavat vakuutusturvaa. Tiedonantovelvollisuus käsittää yleiset ja yleisesti tiedossa ole-vat rajoitukset, kuten myös olennaiset rajoitukset, joilla rajataan korvauspiirin ulkopuolelle tapahtumia, joiden vakuutuksenottaja saattaa olettaa kuuluvan vakuutuksesta korvattaviin vahinkoihin.75 Rajoittavan ehdon olennaisuutta tulee arvioida sen mukaisesti, mitä tavalli-sen henkilön voidaan olettaa pitävän tärkeänä kyseisessä vakuutuksessa.76 Rajoitusehtojen piiriin kuuluvat rajoitusehdot sekä ehtomääräykset, jotka rajoittavat vakuutusturvaa siitä, mitä vakuutuksenottaja voi kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoitus voi olla olennainen myös, jos se poikkeaa alalla yleisesti vallitsevasta ehtokäytännöstä. Tiedossa olevat vakuu-tuksenottajan yksilölliset olosuhteet tulee myös huomioida tietoja annettaessa.77
Tiedonantovelvollisuutta lisäävänä seikkana voidaan pitää vakuutuksen olennaisesti sup-peampaa korvauspiiriä tai poikkeuksia vakuutusalan tavanomaisista korvauskäytännöistä, verraten muiden vakuutusyhtiöiden vastaaviin vakuutuksiin. Myös korvausvelvollisuuden mahdollisista rajoituksista tulee ilmoittaa, kuten suojeluohjeiden noudattamisvaatimuksis-ta. Vakuutusyhtiön on myös kerrottava tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutu-vista seuraamuksista vakuutuksenottajalle.78 Esimerkiksi jos vakuutuksenantaja kertoo au-toilevansa usein Venäjällä, niin ehto, jonka mukaan vakuutus ei ole voimassa Venäjällä on olennainen rajoitusehto, josta tulee erityisesti mainita. Käytännössä vakuutusturvan katta-vuutta tulee verrata vakuutuksenottajan ilmaiseman vakuutettavan omaisuuden suojan tar-peeseen ja laajuuteen.
3.2.4 Velvollisuus kertoa hylkäysperusteesta
Vakuutushakemus voidaan hylätä vakuutusyhtiön toimesta jo hakemusvaiheessa. Vakuu-tusyhtiön päättäessä, että vakuutuksenottajalle ei myönnetä vakuutusta, tulee vakuutusyhti-ön täyttää tiedonantovelvollisuutensa toimittamalla vakuutusta hakeneelle kirjallinen hyl-käysperuste. Kirjallista päätöstä ei tule toimittaa, jos hylkäys perustuu rahanpesun ja
75 Norio-Timonen 2010, s. 59–61.
76 HE 114/1993, s. 27.
77 Norio-Timonen 2010, s. 59–61.
78 Hoppu – Hemmo 2006, s. 42–43.
rismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017) 4:5:een (VakSL 6 a § 458/2017) ja tällöin tiedot tulee toimittaa rahanpesun selvittelykeskukselle.Säännöksen mukaan hyl-käysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen. Vakuutussopimuslain säännöksen esitöiden mukaan hylkäysperusteen on oltava lain ja vakuutusyhtiöiden it-sesäätelyyn perustuvan hyvän vakuutustavan mukainen. Vakuutussopimuslain esitöissä vii-tataan myös Perustuslain (731/1999, PL) 6 §:n mukaiseen yhdenvertaisuuteen, jonka aset-tamien rajojen puitteissa hylkäysperusteen tulee muodostua.79 PL 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan hylkäämisen tulee yhdenvertaisuusedellytys huo-mioiden perustua vakuutuksenantajan määrittelemiin periaatteisiin. Vakuutettavan riskin lisäksi myös vakuutuksenottajan henkilöön liittyvien syiden perusteella voi olla hyväksyt-tävää hylätä vakuutushakemus. Hyväksyttävä henkilöön perustuva syy voi olla henkilön syyllistyminen aiemmin vakuutuspetokseen tai mikäli on perusteltua epäillä henkilön toi-mivan sellaisen henkilön lukuun, jonka kanssa vakuutusyhtiö ei tee sopimuksia. Myös uh-kaava käytös vakuutusyhtiön edustajaa kohtaan voi toimia hylkäysperusteena. Vakuutuk-sen hylkääminen pelkän maksuhäiriömerkinnän vuoksi ei Vakuutuk-sen sijaan esitöiden mukaan ole enää perusteltavaa, vaikka näin on aiemmin toimittu, koska vakuutuksenantaja voi tällai-sissa tapauktällai-sissa vaatia etukäteismaksua VakSL 11.3 §:n (426/2010) mukaisesti. Maksu-häiriömerkintäperusteinen hylkääminen voi tosin tulla kyseeseen hylkäysperusteena, jos voidaan objektiivisesti arvioida, että asiakas tulee vastaisuudessakin laiminlyömään vakuu-tusmaksun maksamisen80.
Muilta osin vahinkovakuutuksen hylkäysperusteita ei ole määritelty vakuutussopimuslais-sa, eikä lain esitöissä. Valtaosa hylkäysperusteista toistuu ja myös vakiintuu vuosien aika-na, joten vakiintuneista hylkäysperusteista poikkeaminen vaatii erityisiä perusteluita. Jos vakuutuksenantajan ei olisi todellisten tietojen valossa myöntänyt vakuutusta lainkaan va-kuutuksenottajalle, se on vastuusta vapaa. Jos taas vakuutuksenantaja ollessaan tietoinen tosiseikoista olisi myöntänyt vakuutuksen, mutta toisenlaisin ehdoin, näitä kyseisiä ehtoja
79 HE 63/2009, s. 18.
80 HE 63/2009, s. 18.
sovelletaan vakuutukseen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin tultua ilmi.81 Kyseessä on yksi perustavanlaatuisista kriteereistä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin tulkin-nassa sekä vakuutussopimuksen sitovuuden arvioinnissa, jolla suojataan vakuutuksenotta-jaa kohtuuttomalta tulkinnalta.
3.3 Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus