Riitaisen normin tulkinta

Vakuutussopimuksen tulkinnasta on kyse, kun vakuutussopimuksen osapuolien välille ke-hittyy riita sopimuksesta tai sopimuksen ehdosta. Sopimuksen tulkintaan on riitaisesta normista riippuen olemassa erilaisia lähestymistapoja ja tulkintasääntöjä. Oikeuskirjalli-suudessa ei ole kehittynyt mitään tiettyä vakiintunutta ja yksiselitteistä etenemisjärjestystä sopimuksen tulkintaprosessille. Tulkinnalla pyritään selvittämään sopimuksen tai siinä käytetyn ilmaisun tarkoitus kun osapuolten käsitykset sopimuksesta poikkeavat toisistaan ja se edellyttää laajaa tapauskohtaista harkintaa. Lisäksi pyritään selvittämään, että miten käytettyä ilmaisua tulisi yksittäistapauksessa soveltaa.¹⁴⁴ Lähtökohtana sopimuksen tulkin-nalle voi olla esimerkiksi osapuolisuuntautunut tulkinta, jossa tulkinnan lähtökohdaksi voidaan ottaa sopimuksen muoto, sopimukseen liittyvä kirjallinen aineisto, osapuolten käyttäytyminen ja heidän tarkoitusperistään saatava selvitys, joiden perusteella pyritään vahvistamaan sopimuksen sisältö, jota osapuolet ovat alun perin tarkoittaneet. Tarvittaessa ratkaisun apuna voidaan turvautua täydentäviin tulkintasääntöihin.¹⁴⁵

Vakuutussopimus on kahden osapuolen välinen sopimus, vaikkakin sopimustyypiltään abstraktina sitoumuksena erityinen. Erityinen sopimustyyppi vaikuttaa myös sopimuksen

142 Fine 2017, s. 10–11.

143 Norri 2016, s. 12-13.

144 Jokela, ym. 2013, s. 263; Annola 2016, s. 2.

145 Hemmo 2003a, s. 602, 632.

tulkintajärjestykseen. Vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan välinen riita voi edellyttää kahden normiston, eli lain sekä vakuutusehtojen tulkintaa tai pelkästään toisen normiston tulkintaa. Vakuutus on myös vakiosopimus jossa käytetään vakioehtoisia vakuutusehtoja, joiden tulkinnassa tulee huomioida vakuutussopimusoikeudelle tyypilliset erityispiirteet ja vakiosopimusoikeudelle tyypilliset periaatteet, joita täydennetään tarvittaessa yleisillä so-pimusoikeudellisilla periaatteilla.

Sopimusvaikutuksella johon tulkinta voi johtaa on myös omat erityispiirteensä. Oikeudel-linen ratkaisu syntyy yksittäisen vakuutussopimuksen tosiseikkojen kannalta. Ratkaisutoi-minnalla on laaja, oikeutta luova vaikutus, joten seuraamuksessa on huomioitava objektii-visesti samansisältöisen vakuutuksen ottaneiden suuri joukko. Myös vakuutusalalle vakiin-tuneilla käytännöillä ja ilmaisuilla on oma erityinen asemansa tulkinnassa. Vakiintuneen sopimusehdon sisältöä voidaan joutua määrittämään esimerkiksi itsesääntelyyn perustuvan normiston, kuten hyvän vakuutustavan välityksellä.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty erilaisia näkökulmia vakuutussopimuksen tulkintajärjes-tyksestä. Lehtipuron ym. mukaan tulkinta on sopimuslähtöistä jolloin pääsääntöinen va-kuutussopimukseen liittyvä tulkintajärjestys on 1) vakuutussopimus, 2) vakuutussopimus-laki (erityisvakuutussopimus-laki), 3) oikeustoimivakuutussopimus-laki (elinkeinonharjoittaja) tai kuluttajansuojavakuutussopimus-laki (kulutta-ja), 4) yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet / oikeuskirjallisuus ja 5) hyvä vakuutustapa / ratkaisevat periaatteet. Oikeus- ja lautakuntakäytäntöä voi etsiä täydentävästi jokaisessa ratkaisuvaiheessa.¹⁴⁶ Lehtipuron, ym. näkökulmaa ei voida kutsua oikeuslähdeopin mu-kaiseksi ja se voi olla myös lukijaa ja samalla tulkitsijaa harhaanjohtava. Tulkinta johtaa ristiriitaan, jos sopimus on syntynyt tai sen sisällössä on sovittu vakuutussopimuslain sään-nösten vastaisesti tai jos se on sisällöltään kohtuuton. Ensimmäisenä tulisi varmistaa, että sopimus on syntynyt pakottavan lain mukaisesti ja tiedolliset velvollisuudet on täytetty sääntelyn edellyttämällä tavalla.

Jokela, ym. puolestaan katsovat, että tulkinta on lojaliteettiperiaatelähtöistä, jonka mukaan sopimusosapuoli ei saa toimia itsekkäästi pelkästään omat etunsa huomioiden, vaan hänen on kohtuullisissa määrin huomioitava sopimusosapuolen edut. Vakuutussopimuksien tul-kinnassa tulee selvittää sopimuksessa käytetyn ilmaisun tarkoitus. Tultul-kinnassa tulee

146 Lehtipuro, ym. 2010, s. 127.

mioida: 1) vakiintunut kielenkäyttö, jonka tulkinnassa on ensisijaisena lähtökohtana vakuu-tusalalla vakiintuneet ilmaisut, joilla voi käytännössä olla yleiskielestä poikkeava merkitys.

2) Epäselvyyssääntö, jonka mukaan epäselvää ehtoa tulkitaan laatijansa vahingoksi. 3) Kä-sinkirjoitettuja sopimusehtoja tulee soveltaa ennen koneella kirjoitettuja ehtoja, joita taas tulee soveltaa ennen painettuja ehtoja. 4) Vakuutusturvaa rajoitusehtoja tulee tulkita sup-peasti, eli soveltamisalaa ei saa laventaa analogian tai laajentavan tulkinnan keinoin.¹⁴⁷

Hopun ja Hemmon mukaan vakuutussopimuksen tulkinnan pohjana toimii epäselvyyttä ai-heuttavan ehdon sanamuoto. Tulkintasääntöjen avulla pyritään täsmentämään sopimuksen ja sen ehtojen sisältö: 1) Keskeinen tulkintaperiaate on epäselvyyssääntö. 2) Ankarat ja yl-lättävät ehdot. 3) Rajoitusehtoja ei tulkita laajentavasti vaan suppeasti. 4) Sanamuodon mukaisesta sisällöstä ei saa poiketa, vaikka rajoitusehtoa tulkittaisiin suppeasti. 5) Käsit-teille ja termeille tulee antaa laissa säädetty tai muutoin vakiintunut yhdenmukainen sisäl-tö. 6) Vakuutusyhtiön pitkäaikainen ja toistuva vakuutuskorvauskäytäntö suhteessa samaan asiakkaaseen on muodostunut vakuutusyhtiötä sitovaksi. Vakiintunut käytäntö estää poik-keavaan tulkintaan vetoamisen.¹⁴⁸

Vakuutuksen tulkintaan ei ole muodostettavissa yksiselitteistä tulkintajärjestystä. Tulkinta-järjestys voi olla erilainen toisistaan poikkeavien riitojen kohdalla. Vapaaehtoisen vakuu-tussopimuksen tulkitsijan tulee tuntea ja huomioida vakuutussopimusoikeuden erityispiir-teet, kuten vakiintuneiden käytäntöjen sekä objektiivisen tulkinnan edellytykset. Tulkin-nassa tarkastelun kohteena on epäselvyyttä aiheuttavan sopimusehdon sanamuoto, jonka sisältöä pyritään selvittämään epäselvyyssäännön, eli osapuolten tahtotilan sekä tosiseikko-jen avulla. Tulkinnassa etusijalla on pakottavan lainsäädännön säännökset, joista muodos-tuu ensisijaisesti tulkittava normisto.

Toinen tulkittava normisto on sopimuksen sisältö, eli vakuutussopimuksen erityiset ehdot ja vakuutusehdot. Tulkinnassa on huomioitava myös vakuutus- ja vakiosopimusoikeudelle tyypilliset tulkintasäännöt, jotka voivat koskea esimerkiksi rajoitusehtoja, ehtojen etusija-järjestystä tai vakiintunutta ilmaisua. Tulkintaprosessin taustalla tulee tunnistaa osapuolten

147 Jokela, ym. 2013, s. 263.

148 Hoppu – Hemmo 2006, s. 109–116. Epäselvyyssääntöperiaatteen mukaan epäselvää sopimusehtoa sovel-letaan laatijansa vahingoksi.

välinen erityinen oikeussuhde, jossa vakuutuksenottajan suojaa on korostettu tiedollisen ta-sapainon turvaamiseksi.

Tulkinnassa tulee tiedostaa lojaliteettivelvollisuuden, sekä muiden yleisten sopimusoikeu-dellisten periaatteiden vaikutus sekä OikTL:n säännökset tulkintaprosessin taustalla, jos rii-taa ei saada ratkaistua vakuutussopimuslain tai sopimuksen normeja tulkitsemalla. Vakuu-tussopimuslain lisäksi kuluttajansuojalain (38/1978) säännösten välityksellä voidaan arvi-oida vakuutuksien markkinoinnin asianmukaisuutta sekä tulkita ja sovitella yksittäisiä ku-luttajavakuutussopimuksia.¹⁴⁹ Kuluttajansuojalainsäädäntö suojaa ainoastaan kuluttajaa, jo-ten kuluttajansuojan syvällisempi tarkastelu ei ole relevanttia tutkielman kohderyhmän kannalta, johon kuuluvat myös yleishyödylliset yhdistykset sekä kuluttajaan rinnastettavat elinkeinonharjoittajat.