Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin laadun arviointi

VakSL esitöiden mukaan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä tulee tarkastella syy-yhteyden olemassaolon toteamisen jälkeen. Arvioinnissa tulee huomioida kokonaisuutena vakuutuksenottajan tai samastettavan henkilön tahallisuuden tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoinkin. Vaikutus vakuutuskorvauksen alentamiseen tai epäämiseen tu-lee siten perustua kokonaisharkintaan, johon vaikuttavat aina tapauksen yksilölliset olosuh-teet.¹⁸⁵ Analogiatulkinnan hyödyntäminen ratkaisutoiminnassa ei tule kysymykseen, ellei-vät kahden samantyyppisen tapauksen olosuhteet ole absoluuttisen samanlaiset. Jokainen tapaus tulee arvioida itsenäisenä kokonaisuutena ja yksilöllinen oikeudellinen ratkaisu tu-lee perustaa lähtökohtaisesti sanamuodonmukaiseen tulkintaan. Vaikutus vakuutuskor-vaukseen, eli seuraamusarviointi (täysi korvaus, korvauksen alentaminen tai korvauksen epääminen) tulee perustaa olosuhteiden kokonaisuutena arviointiin.

Arvioinnissa huomioidaan vilpillisyyden taso ja tosiasiallinen vaikutus vakuutussopimus-suhteeseen, vakuutusmaksuihin ja vakuutuskorvaukseen. Lähtökohtana

185 HE 114/1993 vp, s. 48.

jan vastuun arvioinnille on vastuuvapaus vahingoista vakuutussopimuksessa, jota vakuu-tusyhtiö ei olisi lainkaan myöntänyt ollessaan tietoinen tiedonantovelvollisuuden mukaisis-ta tosiseikoismukaisis-ta. Jos vakuutuksen myöntämiselle ei olisi ollut oikeiden tietojen valossa es-tettä, vakuutuksenantaja voi korvata vahingon alennettuna rajatusti niiltä osin, kun vahin-kotapahtuma vastaa oikein annettuja tietoja¹⁸⁶. Jotta harhaanjohtamisperusteeseen voidaan vedota, tulee sopimuksen tiedollisen tasapainon olla tosiasiallisesti vääristynyt, eli laimin-lyönnillä tulisi olla heikentävä vaikutus vakuutuksenantajan asemaan sopimussuhteen osa-puolena. Heikentävä vaikutus ilmenee lisääntyneinä riskeinä, joita ei voitu huomioida en-nen vakuutussopimuksen voimaantuloa tai väärin perustein määrittyneenä vakuutusmaksu-na.

Vakuutuksenantaja ei voi evätä tai alentaa korvausta vedoten puutteelliseen tai väärään tie-toon, jos sillä ei sopimusta tehdessä ollut vaikutusta vakuutuksenantajan vastuun arvioimi-sen kannalta tai seikka on sittemmin menettänyt merkitykarvioimi-sensä (VakSL 35 §). Tiedonanto-velvollisuuden laiminlyönnin vakuutuskorvausta ei saa myöskään alentaa tai evätä jos vai-kutus on vähäinen tai olematon suhteessa vakuutustapahtumaan (VakSL 34.2 §). Vapaaeh-toisen ajoneuvovakuutuksen ehdoissa voidaan lisäksi määrätä korvauksen alentamisesta tai epäämisestä, jos alkoholin, huumausaineen tai muun huumaavan aineen käyttö on vaikut-tanut vakuutustapahtumaan (VakSL 30 §). Huomioitavaa on ehdon sopimuksenvaraisuus, joten automaattisesti VakSL 30 §:n mukaiseen perusteeseen ei voida vedota.

186 HE 114/1993 vp, s 5.

6 JOHTOPÄÄTÖKSET

Vakuutussopimuksen osapuolilla on velvollisuus antaa toiselle osapuolelle tietoja vakuu-tussopimuslain edellytyksien mukaisesti jo ennen sopimuksen voimaantuloa. Vakuutusso-pimuksen voimaantulo vahvistaa nämä etukäteen sopimusta varten annetut tiedot, jotka toimivat sitovuudeltaan ja sopimusvaikutuksiltaan kuten sopimusehto, vaikka annettuja tie-toja ei olisi kirjattu vakuutussopimukseen. Velvollisuuden laiminlyönti heikentää laimin-lyöntiin syyllistyneen osapuolen sopimusasemaa. Tutkielman aiheena oli vakuutussopi-muksen etukäteiset tiedonantovelvollisuudet, tiedonantovelvollisuuksien laiminlyönnistä johtuvat sopimusvaikutukset sekä vakuutussopimukseen liittyvien normien, eli lain ja va-kuutusehtojen tulkinta.

Nimestään huolimatta vakuutussopimuslaissa ei ole säännelty vakuutussopimuksen synty-mekanismista saati vakuutussopimuksen tulkinnasta. Vakuutussopimus ei ole tyypiltään samanlainen kuin tyypilliset sopimukset, vaan kyseessä on pikemminkin abstrakti sitou-mus. Vapaaehtoisen vakuutussopimuksen tulkitsijan tulee tuntea ja huomioida vakuutusso-pimusoikeuden erityispiirteet, kuten vakiintuneiden käytäntöjen sekä objektiivisen tulkin-nan merkitys. Vakuutuksen tulkintaan ei ole yksiselitteistä tulkintajärjestystä ja järjestys voi olla erilainen toisistaan poikkeavien riidan kohteena olevien normien kohdalla.

Etukäteisiä tiedonantovelvollisuuksia koskevan normin tulkinnassa tarkastelun kohteena on epäselvyyttä aiheuttavan sopimusehdon tai lainsäännöksen sanamuoto, jonka sanamuo-don mukaista sisältöä pyritään selvittämään epäselvyyssäännön avulla. Tulkinnassa etusi-jalla ovat vakuutussopimuslain pakottavat säännökset, joista muodostuu ensisijaisesti tul-kittava normisto. Toinen tultul-kittava normisto on vakuutussopimuksen erityiset ja vakimuo-toiset ehdot. Normistoja voidaan tapauskohtaisesti tulkita samanaikaisesti tai toisistaan erillään.

Tulkinnassa on huomioitava myös vakuutus- ja vakiosopimusoikeudelle tyypilliset tulkin-tasäännöt, jotka voivat koskea esimerkiksi rajoitusehtoja, ehtojen etusijajärjestystä tai va-kiintunutta ilmaisua tai toimintamallia. Tulkintaprosessin taustalla tulee tunnistaa osapuol-ten välinen erityinen oikeussuhde, jossa vakuutuksenottajan suojaa heikompana sopimus-osapuolena on korostettu. Tulkinnan taustalla vaikuttavat yleiset sopimusoikeudelliset

pe-riaatteet, joilla on merkitystä esimerkiksi yksittäisen sopimusehdon kohtuullisuutta arvioi-taessa.

Ennen vakuutuksen voimaantuloa annetuilla tiedoilla on merkitystä vakuutuksenottajan kä-sitykselle vakuutusturvan laajuudesta sekä suora vaikutus vakuutuksenvalintapäätökseen.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus nivoutuu markkinointitietojen kertomiseen, esittämiseen ja luovuttamiseen liittyviin käytänteisiin. Markkinoinnin käsite pitää sisällään kaikki toimet, jotka liittyvät vakuutuksien tarjontaan, myyntiin, mainontaan tai myynnin-edistämistoimintaan. Vakuutuksenantaja on vastuussa puutteellisista ja virheellisistä tie-doista, vaikka vakuutuksenantaja ei olisi toiminut huolimattomasti tai tuottamuksellisesti.

Vakuutusyhtiön vastuu markkinoinnista on laajempi kuin sopimuksissa tyypillisesti. Vas-tuu on yhteneväinen palvelu- ja tuotemyynnin kanssa kuluttajakaupassa, joten kuluttajan-suojan tasoinen vastuu on ulotettu kuluttajaan rinnastettavaan vakuutuksenottajaan.

Vakuutuksenottajan vakuutustarve on selvitetty asianmukaisesti

KYLLÄ EI

Vakuutuksenottajalle vapaaehtoisesti annettu suositus on perusteltu

Vakuutuksen yllättävistä rajoitusehdoista on kerrottu vakuutuksenottajalle

Tiedot on toimitettu pysyvällä tavalla vakuutuksenottajalle

Vakuutuksenottajalle on luovutettu riittävät ja virheettömät tiedot vakuutusmuodoista, vakuutusehdoista ja hinnoista

Tiedot on toimitettu vakuutuksenottajan pyynnöstä paperilla

Tiedonantovelvollisuus on täytetty

Vilpillisten ja harhaanjohtavien tietojen luovuttaminen tai velvollisuuksien laiminlyönti

johtaa siihen, että vakuutussopimus on voimassa sellaisena, kuin VO on ymmärtänyt

sen olevan

Kuvio 1. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin arviointi.¹⁸⁷

187 Tarkastelun kohteena on päteväksi oletetun sopimuksen tiedonantovelvollisuudet.

Vakuutuksenantajan jättäessä kertomatta vakuutuksenottajalle tarpeellisia tietoja sesta tai annettuaan virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja vakuutuksesta ennen vakuutuk-sen voimaantuloa, vakuutussopimukvakuutuk-sen voidaan katsoa olevan voimassa vakuutuk-sen sisältöivakuutuk-senä, kuin vakuutuksenottajalla on saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Anka-rimmillaan laiminlyönti voi johtaa sopimuksen purkamiseen. Näyttötaakka annetuista tie-doista on lähtökohtaisesti vakuutuksenantajalla. Vakuutuksenottajalla on näyttötaakka vas-taanottamistaan tiedoista. Vakuutuksenottajan osalta näytön esittäminen voi olla hankalaa, jos hän ei muista mitä tietoja hänelle on kerrottu tai luovutettu, sopimusneuvottelu on käy-ty ainoastaan suullisesti tai vakuutuksenottaja ei ole säilyttänyt vakuutuksesta neuvotelles-sa neuvotelles-saamaanneuvotelles-sa dokumentaatiota.

Sopimukseen tai lakiin perustuvia seuraamuksia vakuutuksenantajan tiedonantovelvolli-suuden laiminlyönnistä ei ole säännelty. Jos laiminlyönnin todetaan tapahtuneen, vakuu-tuksenottaja on velvollinen maksamaan vakuutuskorvauksen vakuutussopimuksen mukai-sesti. Vakuutuksenantajalta voidaan vaatia myös vahingonkorvausta, jos vakuutusyhtiön toimista on aiheuttanut vakuutuksenottajalle vahinkoa.

Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus on selkeästi suppeampi kuin vakuutuksenanta-jalla. Tiedonantovelvollisuus toteutuu käytännössä vastaamalla vakuutuksenantajan esittä-miin kysymyksiin, joten kuvaavampi nimitys voisi olla vastaamisvelvollisuus. Vakuutuk-senottajan tulee vastata vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin oikein, rehellisesti ja täydellisesti. Esitettyjen kysymysten tulee liittyä vakuutuksenantajan riskienarviointiin, ei-vätkä kysymykset saa olla liian laaja-alaisia.

Vakuutusoikeuden yhtenä erityispiirteenä toimii sopimuksille epätyypillinen samastamis-säännös, jonka mukaan kahden väliseen sopimukseen kuuluvia velvoitteita voidaan ulottaa myös muihin henkilöihin. Samastamissäännös ulottaa vakuutussopimusvelvoitteita koske-maan vakuutuksenottajan lisäksi myös muita henkilöitä vakuutetun omaisuuden käyttöoi-keuden, yhteisomistusoikeuden tai yhteisasumiseen perustuvan käyttöoikeuden perusteella.

Samastettavilla henkilöillä on yhteneväisten velvollisuuksien lisäksi myös yhteneväinen vakuutusturva vakuutuksenottajan kanssa.

Vakuutuksenottajan antamia tietoja arvioidaan vakuutustapahtuman jälkeen vakuutuskor-vauksesta päätettäessä. Oikeilla, rehellisillä ja täydellisillä vastauksilla on positiivisia vai-kutuksia vakuutussopimukseen, koska tiedot toimivat vakuutuskorvauksen maksamisen pe-rusteena. Oikeilla tiedoilla on siten sopimuksen sitovuutta vahvistava vaikutus, mutta vil-pilliset tiedot katsotaan sopimusrikkomukseksi, joilla voi olla heikentävä vaikutus vakuu-tuskorvauksen maksamiselle.

Vakuutuksenantajan kysymys on selkeä ja siihen annettu vakuutuksenottajan vastaus vilpillinen

Vakuutuksenottajan laiminlyönti on moitittava ja syy-yhteydessä vakuutustapahtumaan

Tosiseikoilla on ollut merkitystä vakuutuksen myöntämisen kannalta ja tosiseikoilla on yhä merkitystä vakuutuksenottajan vastuun arvioimisen kannalta

Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin laatu

Kuvio 2. Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin arviointi.¹⁸⁸

Vakuutussopimusta tai sen ehtoa tulee tulkita objektiivisesti ja vaikutusalaltaan siten, että tulkinnassa huomioidaan vakuutuksenottajien laaja kohderyhmä, joilla on ehdoiltaan sa-mansisältöinen sopimus. Tulkinnassa tulee huomioida myös ratkaistavana olevan tapauk-sen subjektiiviset seikat. Vahingot, joihin vakuutuksilla on varauduttu ovat myös yksilölli-siä, kuten ovat myös vakuutustapahtumat. Yksilöllisiä piirteitä on havaittavissa myös

188 Kun sopimus ei sido vakuutusyhtiötä, purkautuvat kaikki sopimuksen mukaiset velvoitteet. Kun vakuu-tuskorvaus evätään tai maksetaan alennettuna, on kyseessä yksittäisen vakuutustapahtuman korvauspäätök-seen perustuva seuraamus, kun on voitu osoittaa sopimusrikkomuksen tapahtuneen.

jen pyytämisessä ja luovuttamisessa ennen vakuutussopimuksen voimaantuloa ja myös tie-dollisten velvollisuuksien täyttämisessä, joten tapauksia tulee pääsääntöisesti punnita pro-sessuaalisesti alkaen vakuutussopimuksen voimaantuloa alkaneesta tietojen luovuttamises-ta ja päätyen vakuutusluovuttamises-tapahtuman jälkeiseen korvauspäätökseen.

Kun vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus on laiminlyöty tahallaan tai tuottamukses-ta, joka on vähäistä suurempaa, voidaan vakuutuskorvauksen maksaminen evätä kokonaan tai alentaa maksettavaa korvaussummaa. Tulkinnassa on huomioitava sopimusrikkomuk-sen tahallisuuden tai huolimattomuuden aste, sekä saavutettu tai tavoiteltu taloudellinen hyöty. Käytännössä laiminlyönti toteutuu, kun vakuutuksenantajalle on annettu vääriä tai puutteellisia vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Jotta voidaan arvioida laiminlyönnin so-pimussuhteelle aiheuttamaa tiedollista epätasapainoa, tulee vakuutuksenottajan antamia vastauksia suhteuttaa vakuutuksenantajan kysymiin tietoihin sekä huomioida kysymysten ymmärrettävyys, tarpeellisuus ja täsmällisyys huomioiden vakuutuksenottajan henkilölliset seikat. Vakuutuskorvauksen alentaminen tai kokonaan epääminen edellyttää, että vakuu-tuksenottajan laiminlyönti on moitittava ja vaikutukseltaan vähäistä suurempaa. Laimin-lyönnin tulee myös olla syy-yhteydessä vakuutustapahtumaan. Näyttötaakka edellä maini-tuista seikoista on vakuutuksenantajalla.

Moitittavuudella tarkoitetaan vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin tosiasiallista vaikutusta sopimussuhteen tiedolliseen tasapainoon, eli missä suhteessa vir-heelliset tiedot ovat vaikuttaneet vakuutussopimuksen syntymiseen, itse sopimussuhtee-seen, vakuutuksen hintaan, lain tarkoituksen toteutumiseen tai itse vakuutustapahtumaan.

Syy-yhteydellä tarkoitetaan vakuutustapahtuman ja tiedonantovelvollisena annettujen tieto-jen välillä vallitsevaa vaikutussuhdetta. Jos puutteellisesti annetuilla tiedoilla ei ole yhteyt-tä vakuutustapahtumaan, perusteita korvauksen epäämiseen tai alentamiseen ei ole.

Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti voi johtaa neljään erilaiseen seuraamukseen. Tulkinnassa näyttötaakka jakautuu siten, että vakuutuksenantaja vastaa luovuttamistaan tiedoista ja esittämisensä kysymyksien selkeydestä. Vakuutuksenottaja taas vastaa vastaanottamistaan tiedoista sekä vakuutuksenottajan kysymyksiin annetuista vastauksista. Vähäisen tai vaikutuksiltaan olemattoman huolimattomuuden, kuten vakuu-tuksenantajan esittämään epäselvään tai suurpiirteiseen kysymykseen annetun

vakuutuk-senottajan puutteellisen vastauksen perusteella, vakuutuskorvausta ei saa evätä tai alentaa.

Vakuutuskorvausta ei saa alentaa myöskään, jos laiminlyönnin vaikutus sopimukseen tai vakuutuskorvaukseen on vähäinen tai olematon. Jos taas oikeiden tietojen valossa vakuu-tusta ei olisi lainkaan myönnetty tai se olisi myönnetty korkeammalla hinnalla tai erilaisilla ehdoilla, edellytykset vakuutuskorvauksen epäämiselle tai alentamiselle ovat olemassa.

Jos tiedonantovelvollisuutta on laiminlyöty vilpillisesti tahallaan ja hyötymistarkoitukses-sa, ei vakuutussopimus sido vakuutuksenantajaa. Tällöin kaikki sopimukseen liittyvät vel-voitteet raukeavat, vakuutuskorvausta ei makseta ja vakuutuksenantaja saa pitää jo makse-tut vakuutusmaksut. Keskeinen edellytys sopimuksen sitomattomuudelle on tahallisesti an-netut virheelliset vastaukset vakuutuksenantajan kysymyksiin, joilla pyritään peittelemään vakuutuksenottajan todellisia tarkoitusperiä. Toiseksi, harhaanjohtamisella on saavutettava taloudellista hyötyä, eli halvempia vakuutusmaksuja tai omaisuudelle vakuutusturva sellai-sessa tilanteessa, jossa oikealle omistajalle tai omaisuuden tosiasialliseen käyttötarkoituk-seen ei olisi vakuutusta myönnetty lainkaan.

Vakuutusoikeudellinen sääntely on vakuutuksenottajalle vaikeaselkoista ilman juridista pe-rehtyneisyyttä aiheeseen. Hylkäävän vakuutuspäätöksen saatuaan vakuutuksenottaja voi ol-la voimaton. Vakuutuksenottajan tulisi olol-la tietoinen vakuutussopimukseen liittyvistä oi-keuksista, velvollisuuksista, sopimustyypin erityisistä tulkintaperiaatteista, vakuutuseh-doista sekä oikeusturvakeinoista.

Vakuutuspäätöksen ja oikeusturvakeinojen suhteen tilanne on epätasapainoinen, koska ar-vioinnin sekä tulkintaperusteisen päätöksen tekee yksipuolisella päätöksellä vakuutuk-senantaja. Vakuutuksenantajaan ei kohdistu seuraamuksia, jos korvauspäätös on syntynyt vakuutuksenottajan toimien vuoksi väärin perustein, vaikka sopimusriita korjaantuisi rat-kaisusuosituksen myötävaikutuksella tai yleisen tuomioistuimen päätöksellä.

Nykyinen asetelma ei edistä heikomman osapuolen suojaa etenkin, jos kielteisen korvaus-päätöksen saanut ei ole tietoinen vakuutusoikeudellisesta sääntelystä saati oikeusturvakei-noistaan. Kielteisen vakuutuspäätöksen yhteydessä vakuutuksenantajalla on velvollisuus antaa tietoa vakuutuksenottajan oikeusturvakeinoista, mutta velvollisuuden laiminlyönnistä ei ole säännelty seuraamuksia. Vakuutuksenantajaan ei kohdistu seuraamuksia muidenkaan

vakuutussopimuslain mukaisten velvollisuuksien laiminlyöntien johdosta. Ainoastaan so-pimusvaikutuksista on säännelty vakuutussopimuslaissa. Seuraamuksien puutteen vuoksi lain tarkoitus ei voi toteutua täysipainoisesti.

Lainsäätäjän olisi syytä harkita, tulisiko vakuutusoikeudellinen korvauspäätösten teko alis-taa tulevaisuudessa puolueettomalle ja riippumattomalle taholle tasapuolisen arvioinnin varmistamiseksi tai vaihtoehtoisesti sanktioida vakuutuksenantajan toimintaa tietyissä ta-pauksissa säätelyn keinoin esimerkiksi korotetulla vakuutuskorvauksella tai sanktioperus-teisella kertakorvauksella. Tällä hetkellä vakuutuksenottaja voi hakea ratkaisusuositusta vakuutuslautakunnalta, joka ei kuitenkaan ota tutkittavakseen vahingonkorvausvelvollisuu-teen liittyviä vaatimuksia. Lopullinen ratkaisupakko syntyy vasta tuomioistuimessa ja täl-löin kustannusriskin oikeudenkäynnistä ilman viranpuolesta tehtävää selvitystoimintaa kantaa vakuutuksenottaja itsenäisesti.

Hyvälle vakuutustavalle tulisi myös saada yhtenäinen merkitys vakuutusalan käytäntöjen yhtenäistämiseksi. Finanssivalvonnan tulisi julkaista ohjeistus tai määräys hyvän vakuutus-tavan mukaisesta toiminnasta. Tämänhetkinen tilanne sallii päätöksenteon ja vallankäytön ilman sääntelyä valvontamekanismia, sanktioita sekä menettelyä normistoon liittyvien eri-mielisyyksien ratkaisemiseksi.