Vakuutussopimukselle on tyypillistä, että molemmilla osapuolilla on velvollisuus antaa so-pimusosapuolelle tiettyjä tietoja jo ennen vakuutussopimuksen voimaantuloa, erityisesti jos
6 Santanen – Laitinen – Kekäle, s. 34–37. Vakuutusala toimitti lakiesitysluonnokset toimialan valvojalle, joka puolestaan toimitti esitysluonnokset hallitukselle esitettäväksi eduskunnalle. Lain voimaantullessa valvojan tehtävänä oli valvoa kyseisen lain toteutumista.
7 Norio-Timonen 1997, s. 25.
8 Tulkittava normi voi olla esimerkiksi riidan kohteena lainsäännös tai sopimusehto.
9 Santanen – Laitinen – Kekäle, s. 34–37.
tiedoilla voi olla vaikutusta sopimuksen sisältöön. Kuitenkin vasta voimaantullut sopimus perustaa osapuolten välille sitovia oikeuksia ja velvollisuuksia. Näitä velvoitteita kutsutaan tutkielmassa etukäteisiksi tiedonantovelvollisuuksiksi, jotta tutkielman tarkastelun kohtee-na olevat velvoitteet voidaan erotella vakuutussuhteen voimassaolon aikaisista tiedokohtee-nanto- tiedonanto-velvollisuuksista.
Tutkielmassa tutkimuksen kohteena on voimassa oleva vakuutussopimusoikeus, jota tutki-taan oikeusdogmaattisen eli lainopillisen näkökulman mukaisesti. Lainoppi systematisoi ja tulkitsee voimassa olevaa oikeutta hyödyntäen tuomarikunnan ja ratkaisuelinten käyttämiä oikeuslähde- ja tulkintakäytäntöjä. Lainopillinen näkökulma edellyttää oikeuslähteiden ko-konaisuuden hahmottamista sekä tulkintateorioiden soveltamista ”tuomarin näkökulmasta”
voimassaolevaan oikeuteen. Lainoppi systematisoi oikeudellisen tiedon tulkintaa, lainsää-täjän tarkoitusta, oikeudenkäytössä vakiintuneita käytäntöjä sekä ennakoitavissa olevia yh-teiskunnallisia vaikutuksia10. Jotta etukäteisen tiedonantovelvollisuuden täyttämiselle säännellyt edellytykset voidaan tunnistaa ja arvioida, on tiedostettava velvollisuuden syn-tymisen taustavaikuttimet voimassaolevan oikeuden mukaisesti. Voimassaolevaa oikeutta tulkitaan oikeuslähdeopin mukaisesti. Vakuutussopimusoikeuden oikeuslähteisiin kuuluvat vahvasti velvoittavana oikeuslähteenä laki, heikosti velvoittavat oikeuslähteet, kuten lain esityöt, prejudikaatit ja oikeuskäytäntö sekä sallittuina oikeuslähteinä oikeuskirjallisuus ja oikeudelliset julkaisut11.
Tutkielman tutkimuskysymykset ovat:
1) Miten vakuutussopimusoikeuden erityispiirteet vaikuttavat vakuutussopimuksen normien tulkintaan?
2) Miten etukäteisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin sopimusvaikutusta tulee arvioida?
3) Minkälaisia seuraamuksia tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä voi aiheutua sopimuksen osapuolille?
10 Siltala 2001, s. 121–123, 153–154.
11 Nykänen 2013, s. 66–72.
Tutkielman metodinen tiedonintressi on laintulkinnallinen ja säännöstöä systematisoiva12. Vakuutussopimuksen tiedollisten velvollisuuksien toteutumisen arviointiin vaikuttavat va-kuutussopimuslain ja soveltuvin osin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (OikTL, 228/1929) säännökset sekä yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet, vakiosopi-musoikeuden erityiset periaatteet sekä vakuutussopivakiosopi-musoikeuden erityiset piirteet ja peri-aatteet. Laintulkinta kohdistuu vallitsevaan ja käytännölliseen lainoppiin13. Vakuutussopi-muksen tulkintaprosessissa on huomioitava lisäksi tulkintaa ohjaavat oikeusperiaatteet sekä sopimusosapuolten yksilöllinen toiminta ja siitä johtuvat vaikutukset itse sopimuksen sisäl-töön. Vakuutussopimus voi olla voimassa jopa useita vuosia ennen vakuutustapahtumaa, jonka jälkeen voidaan joutua tarkastelemaan ennen vakuutussopimuksen voimaantuloa an-nettuja tietoja ja niiden paikkansapitävyyttä. Näiden tietojen puutteellisuudella voi olla vaikutusta vakuutuskorvauksen täysimääräiseen maksamiseen, korvaussumman alentami-seen tai jopa vakuutuskorvauksen hylkäämialentami-seen kokonaan.
Tutkielmassa on myös oikeussosiologisia ja yhteiskuntatieteellisiä piirteitä, koska tutkiel-mani tarkastelun kohteena on Tuorin määritelmän mukaan oikeustieteen kaksoiskansalai-suus. Vakuutussopimusoikeutta tutkitaan oikeuden sisäisen näkökulman välityksellä, joka asettaa myös tieteellisen tavan suhtautua oikeudellisiin tosiseikkoihin. Samalla tarkastel-laan vakuutusoikeuden ratkaisutoiminnan oikeudellisia käytäntöjä, eli tosiasiallista lain-käyttöä, jotka sitovat oikeusnormit tosiasioiden maailmaan. Oikeusdogmaattinen tulkinta-suositus oikeudellisiin ongelmiin syntyy näiden kannanottojen ja tosiseikka-asetelmien pe-rusteella.14 Tutkielmassa tosiseikkojen ja osapuoliasetelman tarkastelu tulee tehdä objektii-visesti ja hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti. Miettisen mukaan hyvässä tieteellisessä käytännössä korostuu rehellisyys, huolellisuus, tarkkuus sekä eettinen käytäntö.15
Erityisenä piirteenä tutkielmassa on sopimusvelvoitteen laiminlyöntiä koskevan normin tulkinta sopimuksissa, joissa tulkinnan vaikutus voi ulottua laajaan kohderyhmään. Vakuu-tussopimuksiin liittyvässä oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa on huomioitava myös ref-leksiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset, koska hyvin suurella todennäköisyydellä saman
12 Häyhä 1997, s. 23–24; Kolehmainen 2015, s. 128–130. Metodi on työkaluna muuttumaton, itsenäinen ja erillinen suhteessa hankittavan teoriatiedon sisältöön. Systematisoinnilla tarkoitetaan oikeudellisen informaa-tion jäsentämistä hallittavaan muotoon.
13 Aarnio 1997, s. 36–37.
14 Tuori 2007, s. 18–31.
15 Miettinen 2004, s. 50–51.
vakuutuslajin säätelyn piiriin kuuluu useita muita vakuutuksenottajina, joiden vakuutusso-pimukseen, oikeuksiin tai velvollisuuksiin ratkaisu saattaa vaikuttaa. Ainoastaan oikeuden sisäiseen näkökulmaan perustuvat ratkaisut saattaisivat vääristää tulevaisuuden ratkaisu-toimintaa vakuutusoikeuden alalla. Tästä johtuen lainkäytön kokonaisarvioinnissa tulee huomioida yksilöllisesti tapauskohtaiset olosuhteet sekä ratkaisun tosiasiallinen massavai-kutus useisiin vakuutussopimuksiin.
Vakuutussopimuslakia sovelletaan vapaaehtoisiin vakuutuksiin erityislakina, jossa pakot-tavan lain suoja on ulotettu kuluttajaa laajempaan käsitykseen.16 Heikomman osapuolen suojan piiriin lukeutuvat kuluttaja ja kuluttajaan rinnastettava elinkeinonharjoittaja. Oi-keushenkilöt, jotka eivät ole rinnastettavissa kuluttajaan eivät kuulu vakuutussopimuslain sääntelyn piiriin. Heikomman suojaa on edellä mainittujen lisäksi ulotettu aatteellisiin yh-distyksiin, asunto-osakeyhtiöihin sekä kuolinpesiin17. Tutkielmassa tarkastellaan vakuutus-sopimuslakia tämän laajennetun heikomman suojan piiriin kuuluvien vakuutuksenottajien näkökulmasta, joten ainoastaan kuluttajia suojaava lainsäädäntö on pääosin rajattu tutkiel-man tarkastelukehikon ulkopuolelle. Suojasta on erikseen mainittu, jos sillä on ollut eri-tyistä merkitystä käsiteltävään aiheen kannalta.
Tutkielmassa tarkastellaan vapaaehtoisia vahinkovakuutuksia ajoneuvovakuuttamisen ris-kienhallintakeinona.18 VakSL 2 §:n 1 mom. 2 kohdan mukaisella vahinkovakuutuksella tarkoitetaan esineen, kuten ajoneuvon, kodin tai muun omaisuuden suojaksi otettavaa va-kuutusta. Vakuutustapahtuman aiheuttajana on pääasiallisesti suora esinevahinko, jolla tar-koitetaan yllättävää, vakuutettuun esineeseen itsessään kohdistuvaa vahinkoa. Normaali käytössä kuluminen ei kuulu vakuutuksen suojan piiriin vaan kyseessä tulee olla vahinko-tapahtuma, josta korvattava vahinko aiheutuu.19 Ajoneuvovakuutuksien kohdalla vakuutus-tapahtuma voi johtua esimerkiksi kolarista, tieltä suistumisesta, törmäysvahingosta eläimen kanssa, varkausvahingosta, tulipalosta tai ilkivallasta.
16 Halila – Hemmo 1996, s. 7–8; Norio-Timonen 2010, s. 4–7. Vakuutussopimuslaki on ensimmäinen erityis-laki, joka laajensi kuluttajia koskevan pakottavan oikeussuojan myös pienyritystoiminnan parissa toimiviin elinkeinonharjoittajiin.
17 Lehtipuro, ym. 2010, s. 134.
18 Sosiaalioikeudelliset ja pakolliset vakuutukset ovat rajattu tutkielmassa tarkastelun ulkopuolelle, kuten myös ryhmävakuutukset, henkilövakuutukset, henkilövahinkoja koskevat vakuutukset sekä vakuutus säästä-mis- ja sijoittamismuotona.
19 Norio-Timonen 2010, s. 8.
Tutkielman lainkäytön tarkastelukehikko on rajattu vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 10.5 §:n mukaisen omaisuusvahinkovakuutusten vahinkovakuutusluokkaryh-män moottoriajoneuvojen vapaaehtoisiin vahinkovakuutuksiin, jotka tunnetaan paremmin nimellä kaskovakuutus. Kaskovakuutus turvaa ajoneuvoa vakuutuksen laajuuden mukaan suppeassa tai laajassa vahinkomittakaavassa ja sen tarkoituksena on varautua vahinkoihin, joiden kustannus kohdistuisi muutoin kokonaisuudessaan vakuutuksenottajaan. Kaskova-kuutus korvaa ajoneuvoon kohdistuvia yllättäviä ja ulkoisia vahinkoja. Vakuutuksen piirin voivat kuulua esimerkiksi palo-, törmäys-, varkaus-, eläin- ja ilkivaltavahingot.20 Tutkiel-massa tarkastelun kohteena on pääasiallisesti kaskovakuutuksen korvausalaan kuuluvat omaisuusvahingot. Ajoneuvon lisäksi vakuutusturvan piirin kuuluvat ajoneuvoon kiinteästi asennetut laitteet ja muut sen käyttöön olennaisesti kuuluvat varusteet. Kaskovakuutuksissa on lisäksi erilaisia rajoitusehtoja, joilla rajataan tietyn tyyppiset vahingot korvausvastuun ulkopuolelle. Matkatavarat, ajoneuvon kuluminen ja tekniset viat eivät yleensä täytä kas-kovakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman määritelmää.21
Tutkielman tarkastelun ulkopuolelle on rajattu vakuutusyhtiökohtaiset sopimusehdot siltä osin kuin niillä ei ole vaikutusta yksittäisen ratkaisun tiedollisiin velvollisuuksiin. Myös vakuutusmaksuihin ja -korvauksiin vaikuttavat seikat, kuten yli- ja alivakuuttaminen on ra-jattu tutkielman ulkopuolelle. Vakuutuksenottajalla tarkoitetaan tutkielmassa vakuutuksen-ottajan lisäksi vakuutuksenottajaan samastettavaa henkilöä, jonka hyväksi vahinkotus on voimassa. Vakuutuksenantajalla tarkoitetaan sopimusosapuolena toimivaa vakuu-tusyhtiötä, jonka käsitteeseen lukeutuvat myös vakuutusyhtiön henkilöstö sekä vakuutus-yhtiön puolesta toimivat asiamiehet, kuten autokauppiaat, kun he toimivat vakuutusvakuutus-yhtiön puolesta sopimuksen tekijänä.