Kyselyyn vastanneista opettajista ne, jotka kertoivat huomioivansa motoristen taitojen sekä luku- ja kirjoitustaidon välistä yhteyttä omassa toiminnassaan, kokivat liikkeen vaikuttavan positiivisesti oppimiseen. Haastatteluissa kysyin opettajilta, onko motoriikan sekä luku- ja kirjoitustaidon välisen yhteyden huomioimisella ollut heidän kokemuksensa perusteella positiivista vaikutusta oppimiseen. Kaikki opettajat kertoivat positiivisesta vaikutuksesta.
Kun on kiinnitetty ne jutut liikkeellä, visuaalisesti ja monikanavaisesti sen lapsen mieleen niin nää kaikki on kehittyny lukemisessa. Mun mielestä positiivista vaikusta on ollu nimenomaan sillä motorisella tekemisellä ja rytmittämisellä. (OPE 3)
Haastateltavat opettajat painottivat, että positiivinen vaikutus perustuu heidän omaan kokemukseensa, ei tarkkoihin oppimista mittaaviin testeihin. Opettajien mielestä yhteyden huomioiminen on kuitenkin ollut oppimisen kannalta positiivinen asia.
Liikkeen mukaan ottaminen luku- ja kirjoitustaidon kehityksen tukemiseen konkretisoi opettajien mukaan oppilaille helpommin asioita, kuin vihkoon kirjoittaessa tai kirjaa lukiessa. Opettajien mukaan esimerkiksi kaksoiskonsonantit, sanavälit, välimerkit ja lauserakenteet jäävät oppilaille paremmin mieleen, kun ne konkretisoidaan liikkeen avulla.
Kun oppilaat itse pääsevät keräämään sanoja tai tavuja, muodostamaan niitä kehollaan tai tekemään kokonaisia lauseita yhdessä luokkatovereidensa kanssa liikettä avuksi käyttäen, hahmottuvat asiat usein selkeämmin. Hahmottaminen ja ymmärtäminen tapahtuukin opettajien mukaan usein paremmin, kun oppilaat pääsevät itse konkreettisesti liikkeen avulla kokeilemaan opeteltavia asioita. Luukka & Huisman (2002) ovat todenneet yhteisaistimuksien, joita käytetään liikkumiseen olevan yhteydessä lukemisen ja kirjoittamisen oppimiseen, mikä tukee opettajien kokemuksia. Opettajien mielestä liike on oiva työkalu, jonka avulla voidaan oppia asioita monipuolisesti erilaisten ärsykkeiden kautta.
Motoristen taukojumppien ja liikkeen avulla pystytään vaikuttamaan positiivisesti myös oppilaiden ergonomiaan, joka vaikuttaa opettajien mukaan suuresti varsinkin kirjoittamiseen. Opettajat mainitsivat motoriset harjoitteet hyvinä tukikeinoina kynäotteen,
luku- ja kirjoitussuunnan, keskiviivan ylityksen sekä silmä-käsikoordinaation oppimiseen ja kehittymiseen. Hyvä ergonomia antaa kyseisillekin taidoille hyvät lähtökohdat. Opettajat painottivat, kuinka hyvä ergonomia auttaa parantamaan esimerkiksi kynäotetta ja tukee hienomotoriikkaa, kun ollaan jo valmiiksi ryhdikkäässä asennossa. Kun oppitunti jaksotetaan liikkeen avulla, jaksavat oppilaat opettajien mukaan pitää hyvästä ergonomiasta myös paremmin huolta, verrattuna oppituntiin, jossa istutaan pelkästään pulpeteissa.
Mielekkyys on opettajien mukaan iso asia oppimisen kannalta. Mitä mielekkäämmäksi oppilaat kokevat toiminnan, sitä paremmin he opettajien mielestä myös suoriutuvat tehtävistä. Haastatteluissa opettajat toivat esille, etteivät pysty sanomaan kuinka paljon heidän kokemastaan positiivisesta vaikutuksesta on johtunut suoraan luku- ja kirjoitustaidon sekä motoristen taitojen välisestä yhteydestä ja kuinka paljon muista huomioimisen positiivisista vaikutuksista. Myös eri tutkimuksissa on ollut epäselvää, onko motoriikan ja liikkeen huomioiminen vaikuttanut lukutaidon kehittymiseen suoraan vai epäsuorien tekijöiden kautta (Ahonen ym. 2000, 24; Diamond 2000, 50; Jaakkola 2012, 53; Schmidt ym. 2017; Scubber ym. 2014; Syväoja ym. 2012). Motoriikan ja liikkeen yhdistäminen luku- ja kirjoitustaidon opiskeluun oli opettajien kokemuksen mukaan vaikuttanut positiivisesti moneen asiaan, jotka ovat voineet vaikuttaa välillisesti myös oppilaiden luku- ja kirjoitustaidon kehittymiseen.
Opettajat mainitsivat monia motoriikan ja liikkeen mukaan ottamisen positiivisia seurauksia.
Kaikki haastateltavat kokivat toiminnallisuuden yleisesti parantavan oppilaiden kouluviihtyvyyttä, jolloin kouluun on aamuisin mukavampi tulla. Kouluviihtyvyyden kautta luokan ilmapiiri on opettajien mukaan parantunut ja oppilaat päässeet tekemään enemmän yhdessä asioita, joka on johtanut tiiviimpään ryhmäytymiseen.
Jotenkin tuntuu et on kaikin puolin tullut toiminnallisuuden kautta sellanen avoimempi ja parempi ilmapiiri. Et yhdessä tätä tehdään. Opitaan tuntee toisiamme paremmin, opitaan monia ryhmätyöskentelytaitoja, tunnetaitoja ja osa on rohkastunu oma-aloitteisesti myös auttaa toisia sit ihan niissä kirjotustehtävissäkin. (OPE 1)
Oppilaiden vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat haastattelemieni opettajien mukaan heikentyneet huomattavasti viime vuosien aikana. Erilaiset motoriset harjoitteet ja liike oppituntien sisällöissä nousivat opettajien puheissa hyviksi mahdollisuuksiksi harjoittaa
vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Myös Huisman & Nissinen (2000) toteavat toiminnallisten työtapojen sisältävän motorisen toiminnan lisäksi paljon sosiaalista vuorovaikutusta ja tunnetaitoja vaativia tilanteita. Eräs opettaja kertoi kiinnittäneensä viimeisen vuoden aikana erityisesti huomiota siihen, kuinka monipuoliset työtavat pakottavat oppilaita erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin ja kohtaamaan erilaisia tunteita, joita työtavat ja sisällöt heissä herättävät. Opettaja oli huomannut kuinka päivittäinen toiminnallisuus, kehitti pikkuhiljaa myös oppilaiden vuorovaikutus- ja tunnetaitoja.
Työtapojen monipuolisuus mainittiin kaikissa haastatteluissa tärkeänä oppimisen tukikeinona. Opettajien mukaan monipuolisuus motivoi ja mahdollistaa onnistumisen kokemuksia kaikille oppilaille. Oppilaat saattavat huomaamattaan kehittyä taidoissaan, jolloin riemu kehityksestä on opettajien mukaan sitäkin suurempi.
Mulla oli just yks oppilas, jolla takkus lukeminen ja harmitti et aina oli vika, joka sai tekstit luettua. Sit yhessä luokan kanssa harjoteltiin erilaisten tasapainoratojen juurelta sanojen ja tavujen ettimistä, niin voi sitä riemua ku hän olikin nopein ja vielä sai kaikki sanat ja tavut oikein. Siitä oikein hehku se onnistumisen tunne, ja itseluottamus nous ihan silmissä. (OPE 2)
Opettajien kokemukset myötäilevät Suraa (1999) sekä Huismania & Nissistä (2000), jotka painottavat, kuinka kokemuksellisuus kasvattaa oppimistilanteen merkitystä lapselle ja positiivisten kokemusten merkittävää vaikutusta oppimistilanteen lopputulokseen.
Toiminnalliset työtavat tukevat opettajien mukaan hyvin oppilaiden itseohjaavuuden kehitystä ja vastuun ottamista. Erityisesti levottomat oppilaat, joilla on usein haasteita keskittyä oppitunnin tehtäviin, hyötyvät toiminnallisten työtapojen tuomasta vaihtelusta ja liikkeestä. Opettajien kokemuksen mukaan varsinkin levottomat oppilaat jaksavat keskittyä tehtäviin paljon paremmin päästessään luvan kanssa liikkumaan tehtävien lomassa.
Oppilaiden kyetessä keskittymään tehtäviinsä paremmin, paranee luokassa vallitse työrauha myös huomattavasti. Vaikka opettajat myönsivät toiminnallisten työtapojen tuovan luokkaan usein äänekkyyttä, yhteiset selkeät säännöt mahdollistavat sen, että työrauhaan osataan palata, vaikka jokin toiminta aiheuttaisi väliaikaisesti normaalia enemmän ääntä ja liikettä. Kertomuksista paistoi myös arempien oppilaiden hyötyminen monipuolisista toiminnallisista työtavoista heidän rohkaistuessaan pikkuhiljaa aktiivisemmin mukaan oppituntien toimintaan, ja sitä kautta tuomaan rohkeammin myös omia ajatuksiaan ja mielipiteitään esille.
Haastatellessani opettajia kysyinkin heiltä, olivatko he huomanneet oppilaiden tai luokka-asteiden välillä eroja, siinä ketkä hyötyvät eniten motoriikan ja liikkeen yhdistämisestä luku- ja kirjoitustaitoon. Haastateltavat opettajat kokivat motoriikan ja liikkeen olevan hyviä tukikeinoja luokka-asteesta riippumatta, kunhan toiminta on suunniteltu oppilaiden taito- ja tietotasoon sopivaksi. Opettajat kertoivat kiinnittävänsä yhteyteen erityisesti huomiota silloin, jos oppilaalla on haasteita lukemisessa ja kirjoittamisessa tai motorisissa taidoissa tai molemmissa edellä mainituissa, koska ovat kokeneet toiminnan kyseisenlaisissa tapauksissa hyväksi tukikeinoksi. Opettajat eivät kuitenkaan osanneet eritellä tietynlaista oppilasryhmää, joille motoriikan ja liikkeen yhdistäminen luku- ja kirjoistustaidon opiskeluun olisi erityisen hyödyllistä. Kaikki korostivat oppilaiden yksilöllisyyttä ja sitä, kuinka tärkeää opettajan on aistia mikä toimii milloinkin ja kenelle.
Sukupuolten välillä opettajat eivät kokeneet olevan eroa, sen sijaan oppilaat, joilla on keskittymisen vaikeuksia hyötyvät opettajien mukaan nimenomaan liikkeestä ja siitä, että tietävät saavansa liikkua oppitunnin aikana luvan kanssa. Myös oppilaat, joilla on selkeästi vielä kehittämistä luku- ja kirjoitustaidoissa, hyötyvät opettajien mielestä motoriikasta ja liikkeestä oppituntien lomassa. Osa haastatelluista opettajista oli huomannut motoristen harjoitteiden tukevan aistiherkkiä oppilaita, kun vähitellen liikkeen avulla on saatu erilaisia ärsykkeitä. Kukaan opettajista ei ollut kokenut motoriikan ja liikkeen yhdistämisestä luku- ja kirjoitustaidon opiskeluun olevan haittaa yhdellekään oppilaalle. Toiminta nähtiin ennemminkin kaikille oppilaille sopivaksi, kunhan opettaja muistaa ottaa jokaisen oppilaan yksilöllisyyden huomioon. Päiväkohtainen oppilaiden tarpeiden aistiminen mainittiin kaikkien opettajien aloitteesta. Opettajat olivat yksimielisiä siitä, että tärkeää on aistia, milloin kukakin oppilas tarvitsee liikettä ja konkretisointia oppimisen tueksi ja milloin on parempi tehdä rauhallisesti ja toiminnan sijaan ottaa oppitunnille mukaan esimerkiksi lyhyt hengittelyharjoitus.
8 Pohdinta
Tutkielmani tavoitteena oli tutkia opettajien kokemuksia motoristen taitojen sekä liikunnallisuuden yhteydestä luku- ja kirjoitustaitoon. Selvitin kyselyn sekä haastatteluiden avulla opettajien tietoisuutta ja kokemuksia yhteydestä sekä sitä, miten opettajat käytännössä toteuttavat liikkeen ja motoriikan huomioimisen osana luku- ja kirjoitustaidon kehitystä.
Motoriikan sekä liikunnallisuuden yhteyttä luku- ja kirjoitustaitoon on tutkittu paljon viime vuosien aikana ja toivon tutkimukseni tuovan esille opettajien näkemyksiä ja kokemuksia yhteydestä. Osiossa 8.1 teen yhteenvetoja ja johtopäätöksiä tutkimustuloksistani.
Tutkimukseni luotettavuutta ja eettisyyttä tarkastelen osiossa 8.2. Lopuksi osiossa 8.3 pohdin tutkimukseni merkitystä ja jatkotutkimusmahdollisuuksia.