Tutkimukseni perusteella luokanopettajat ovat hyvin tietoisia motoristen taitojen sekä luku- ja kirjoitustaidon välisestä yhteydestä, joka on ollut viime vuosina laajasti esillä niin tutkimuksissa kuin mediassa. Opettajien omat näkemykset motoristen taitojen ja liikunnallisuuden yhteydestä luku- ja kirjoitustaitoon sen sijaan vaihtelivat. Suurin osa tutkimusjoukon opettajista koki liikunnallisten lasten olevan ainakin osittain menestyksekkäämpiä lukemisessa. Liikunnallisten lasten koettiin suhtautuvan kaiken kaikkiaan positiivisemmin ja tavoitteellisemmin opiskeluun, mikä opettajien mielestä johtaa myös parempaan menestykseen. Toisaalta osa opettajista ei kokenut liikunnallisuudella olevan minkäänlaista vaikutusta lukutaitoon. Opettajien kokemukset myötäilivät aikaisempia tutkimuksia, joissa fyysisellä aktiivisuudella on todettu olevan jossain määrin
positiivista vaikutusta oppimiseen, varsinkin parempien oppimisvalmiuksien kautta (Haapala ym. 2017; Kantomaa ym. 2013; Syväoja ym. 2012).
Opettajien kokemukset motoristen taitojen sekä luku- ja kirjoitustaidon välisestä yhteydestä, olivat hyvin samankaltaisia kuin monissa motoriikan ja lukutaidon välistä yhteyttä tarkastelevissa tutkimuksissa. Motoriikan ja lukutaidon välisestä yhteydestä on tutkimuksissa löydetty suuntaa antavia viitteitä, pystymättä kuitenkaan yleistämään yhteyden olemassa oloa (Ericsson 2008; Haapala ym. 2014; Julius ym. 2016; Ruotsalainen 2017; Sigmudsson ym. 2017; Suggate ym. 2018). Opettajat painottivat omissa vastauksissaan, kuinka eivät pysty yleistämään yhteyden olemassa oloa, sillä luku- ja kirjoitustaitoon vaikuttaa niin moni eri tekijä. Tutkimukseni perusteella on kuitenkin tapauksia, joissa haasteet motorisessa taidoissa sekä luku- ja kirjoitustaidossa ovat kulkeneet käsikädessä, ja opettajat pitivätkin yhteyden tiedostamista ja huomioimista tärkeänä asiana.
Vaikka kyselyni perusteella opettajat olivat hyvin tietoisia mahdollisesta yhteydestä luku- ja kirjoitustaidon sekä motoristen taitojen välillä, olivat he sitä mieltä, että yhteyttä hyödynnetään yleisesti koulumaailmassa vähän. Kyselyyn vastanneista opettajista suurin osa (68,2%) kertoi kuitenkin itse huomioivansa yhteyttä omassa toiminnassaan. Yhteyden huomioiminen ja hyödyntäminen on kiinni opettajasta itsestään, hänen tiedoistaan ja taidoistaan sekä innostuksestaan huomioida yhteyttä osana opetusta. Kouluissa ei tutkimukseni mukaan hyödynnetä systemaattisesti motoristen taitojen sekä luku- ja kirjoitustaidon välistä yhteyttä, vaan yhteyden hyödyntämisen vastuu on jokaisella opettajalla itsellään. Vain yksi haastattelemistani opettajista kertoi koulussa toteutettavasta alkuopetusluokkien välisestä yhteistyöstä, jossa pyritään tukemaan oppilaiden luku- ja kirjoitustaidon kehittymistä motoriikan ja liikkeen avulla. Voidaankin pohtia tulisiko opettajille tuoda näkyvämmäksi yksinkertaisia keinoja huomioida ja hyödyntää motoriikan sekä luku- ja kirjoitustaidon välistä yhteyttä, jolloin yhteyttä voitaisiin huomioida laajemminkin koulumaailmassa ja opettajien välisessä yhteistyössä.
Motoriikan huomioiminen osana luku- ja kirjoitustaidon kehitystä merkitsi opettajille sitä, että he kiinnittävät huomiota mahdolliseen yhteyteen, erityisesti jos oppilaalla ilmenee haasteita luku- ja kirjoitustaidossa, motorisissa taidoissa tai molemmissa, pyrkivät tukemaan oppilaidensa motorista kehitystä luku- ja kirjoitustaidon kehityksen rinnalla toiminnallisten työtapojen avulla sekä ovat aktiivisessa yhteistyössä oppilaan huoltajiin, jolloin motorista ja
kielellistä kehitystä pystytään tukemaan myös koulun ulkopuolella. Motoriikan ja liikkeen huomioiminen luku- ja kirjoitustaidon kehityksen yhteydessä oli opettajien mukaan yksi keino tukea oppilaiden kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä, luku- ja kirjoitustaidon tukemisen lisäksi.
Tutkimuksessani nousi esille monia erilaisia käytännön sovelluksista, joiden avulla opettajat ovat ottaneet motoriikan ja liikkeen osaksi luku- ja kirjoitustaidon opiskelua. Opettajien suosimat käytännön sovellukset olivat pitkälti toiminnallisia työtapoja, joissa oppilaat pääsevät itse osallistumaan ja kokemaan asioita koko kehollaan. Erityisen toimiviksi työtavoiksi nousivat monien opettajien kertomuksissa erilaiset rytmilorut, kirjain-, tavu- tai sanatasapainoradat ja hyppyruudukot, sekä mannaryyneihin, kaverin selkään, tussi- tai älytaululle kirjoittaminen. Monipuolisuus ja toiminnallisuus olivat työtavoissa opettajien kokemusten mukaan tärkeintä.
Monipuolisten toiminnallisten työtapojen avulla oppilaat pääsevät vastaanottamaan tietoa monien eri aistikanavien kautta ja asioita pystytään konkretisoimaan oppilaille paremmin, mikä opettajien mukaan edistää asioiden oppimista. Opettajat painottivat, että kaikissa toiminnallisissa työtavoissa on jokin pedagoginen ajatus taustalla, vaikka joskus tärkeintä onkin saada oppilaat vain liikkeelle oppitunnin aikana. Myös Paalasmaa (2000) toteaa liiallisen paikallaan istumisen olevan oppilaille haitallista ja painottaakin mielekkäiden ja aktiivisten taukojumppien tärkeyttä. Myös Korkeamäen (2002) mukaan oppimisen mielekkyys on tärkeää, hänen todetessaan kaiken oppimisen lähtökohtana olevan lukemisen ja kirjoittamisen mielekkyys ja merkityksellisyys oppilaalle. Tähän myös opettajat kertoivat pyrkivänsä. Sen lisäksi, että motoriset harjoitteet ja liike luku- ja kirjoitustaidon opiskelun seassa vaikutti opettajien mielestä positiivisesti taitojen kehittymiseen, mainitsivat he myös työtapojen positiivisen vaikutuksen oppilaiden innostukseen. Toiminnalliset ja monipuoliset työtavat olivat opettajien mukaan vaikuttaneet positiivisesti oppilaiden asenteeseen oppimista kohtaan ja tehneet opiskelusta mielekkäämpää, jolloin oppimisesta tulee oppilaille myös merkityksellisempää ja innostus lukemista ja kirjoittamista kohtaan kasvaa.
Monien opettajien korostamina haasteina motoriikan ja liikkeen huomioimisessa osana luku- ja kirjoitustaidon kehitystä olivat ajan puute, opettajien oma jaksaminen sekä huomioimisen työläys. Kouluissa tapahtuneet monet uudet muutokset ovat vieneet opettajilta paljon aikaa
yhteyden huomioimisessa. Ajanpuute ja opettajien oman jaksamisen rajat näkyivät tutkimuksessani opettajien toiveissa, että päiväkoti ja toimintaterapia ottaisivat enemmän vastuuta motoriikan ja liikkeen tukemisessa. Opettajat kertoivat tekevänsä paljon materiaaleja itse, jotta pystyvät toteuttamaan motoriikan hyödyntämistä luku- ja kirjoitustaidon oppimisen tukena, mikä koettiin työläänä ja aikaa vievänä. Toisaalta jokainen opettaja näki toiminnasta saadun hyödyn suurempana kuin vaivan, jota he sen eteen joutuivat tekemään. Tutkimukseni perusteella opettajat kokevat huomioimisen työlääksi, mutta oppilaiden innostus, kehittyminen ja vuosien varrella kerääntyneet materiaalivarastot ovat kannustaneet opettajia jatkamaan toimintaa.
Vaikka liikkeen ja motoriikan huomioiminen osana luku- ja kirjoitustaidon kehittymistä on tutkimukseni mukaan opettajille työlästä, koettiin sen vaikutukset kuitenkin todella positiivisiksi. Motoriikan ja liikkeen huomioimisella koettiin olevan positiivista vaikutusta oppimiseen. Opettajat eivät kuitenkaan osanneet sanoa onko toiminta vaikuttanut positiivisesti suoraan oppimiseen vai epäsuorien tekijöiden kautta. Tutkimukseni mukaan motoriikan ja liikkeen huomioiminen osana luku- ja kirjoitustaidon kehitystä mahdollistaa kokemuksellisia oppimistilanteita, paremman oppituntien jaksottamisen, opeteltavien asioiden konkretisoimisen sekä tukee oppilaiden oppimista, kasvua ja kehitystä. Toiminnalla oli ollut opettajien vastausten mukaan erityisesti positiivista vaikutusta luokan ryhmäytymiseen, työrauhaan, kouluviihtyvyyteen sekä oppilaiden motivaatioon. Myös tunne- ja vuorovaikutustaidot nousivat tutkimuksissa tärkeiksi taidoiksi, joissa oppilaat olivat kehittyneet toiminnallisten työtapojen avulla.
Motoristen taitojen sekä luku- ja kirjoitustaidon välisen yhteyden huomioimisella oli opettajien mielestä kokonaisuudessaan positiivista vaikutusta oppimiseen, joko suoraan tai epäsuorien tekijöiden kautta. Tutkimukseni mukaan yhteyden huomioimisella on opettajien mielestä positiivista vaikutusta erityisesti oppilaille, joilla on haasteita luku- ja kirjoitustaidossa, motorisissa taidoissa tai molemmissa edellä mainituissa. Tämä voi olla yhteydessä seikkaan, että motoristen taitojen sekä luku- ja kirjoistustaidon välistä yhteyttä on aikaisemmissa tutkimuksissa ollut nähtävissä erityisesti silloin kun kehitys ei etene kyseisillä alueilla normaalisti, jolloin myös yhteyden huomioimisesta voi olla erityisesti hyötyä (Ericsson 2008, 303; Viholainen 2006; Gigorenko 2001). Opettajat eivät olleet huomanneet, että yhteyden huomioimisesta ja toiminnasta olisi ollut haittaa yhdellekään oppilaalle, vaan painottivat, että erilaiset oppilaat hyötyivät toiminnasta eri tavoin. Yhteyden
huomioimisella oli opettajien mielestä positiivista vaikutusta oppimiseen luokka-asteesta rippumatta. Tärkeintä oli suunnitella toiminta oppilaiden tieto- ja taitotasolle sopivaksi.
Kaiken kaikkiaan tutkimukseni mukaan opettajien kokemukset motoristen taitojen sekä luku- ja kirjoitustaidon välisen yhteyden huomioimisesta olivat positiivisia. Vaikka pieni osa tutkimusjoukon opettajista ei kokenut yhteydellä olevan minkäänlaista merkitystä ja opettajat, jotka yhteyttä huomioivat, kokivat huomioimisen työlääksi, nousivat toiminnan positiiviset vaikutukset tutkimuksessani selkeästi eniten esille. Positiivista vaikutusta oli opettajien mukaan nimenomaan oppitunteihin lisätyillä motorisilla ja liikunnallisilla harjoitteilla. Vaikka viime vuosina on tullut paljon erilaisia toiminnallisia työtapoja, jotka nähtiin hyvinä keinoina saada motorisia harjoitteita osaksi luku- ja kirjoitustaidon opiskelua, kertoivat opettajat joutuvansa tekemään yhä itse paljon töitä saadakseen liikkeen ja motoriikan osaksi luku- ja kirjoitustaidon opiskelua. Opettajien kokemusten perusteella suurempi materiaalipankki siihen, miten ja millaisilla työtavoilla motoriikkaa ja liikettä voitaisiin hyödyntää juuri luku- ja kirjoitustaidon oppimisessa, voisi johtaa yhteyden laajempaan huomioimiseen. Opettajat saisivat suuremman materiaalipankin avulla helposti lisää tietotaitoa yhteyden huomioimisesta ja hyödyntämisestä, jolloin yhteyttä voitaisiin huomioida matalammalla kynnyksellä laajemminkin.
Liikunnallisuus ja hyvät motoriset taidot saattoivat opettajien mukaan ennustaa hyvää luku- ja kirjoitustaitoa, mutta yhteyttä ei kuitenkaan aina ollut oppilaissa nähtävissä. Oppilaiden yksilöllisyys sekä luku- ja kirjoitustaitoon vaikuttavat monet eri tekijät painottuivat opettajien vastauksissa. Toiminnalliset työskentelytavat olivat avainasemassa oppitunteihin lisätyssä liikunnassa, jonka positiivista vaikutusta opettajat painottivat. Toiminnan avulla oppilaisiin saadaan liikettä ja erilaiset vahvuudet pääsevät esille. Opettajien kuvailevat toiminnalliset työtavat ovat vahvasti myös opetussuunnitelman työtapojen tavoitteiden mukaisia. Opetussuunnitelmassa korostetaan työtapoja, jotka ovat monipuolisia ja kokemuksellisia sekä sisältävät liikuntaa ja tuovat onnistumisen tunteita sekä oppimisen iloa oppilaille (Opetushallitus 2014, 30–31).
Yhteyttä motoristen taitojen ja liikunnallisuuden sekä luku- ja kirjoitustaidon välillä ei tutkimuksessani opettajien kokemusten mukaan voida yleistää. Yhteydessä vaikuttaa kuitenkin olevan jotain perää, ja sen huomioimiseen suhtauduttiin hyvin myönteisesti.
huomioiminen osana luku- ja kirjoitustaidon opetusta on tuonut. Vaikka tutkimukseni tuloksia ei voida yleistää pienen tutkimusjoukon takia, voidaan todeta opettajien suhtautuvat myönteisesti liikkeen ja motoriikan huomioimiseen osana luku- ja kirjoitustaidon kehitystä.
Opettajat kokivat toiminnalla olevan monia myönteisiä vaikutuksia oppimiseen. Vaikka tutkimukseni perusteella ei voida sanoa, kuinka liikkeen ja motoriikan huomioiminen vaikutti suoraan luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen ja kehittymiseen, voidaan todeta toiminnalla olevan monia myönteisiä vaikutuksia. Opettajien kuvaileva toiminta kehitti monia arjentaitoja ja oppimisvalmiuksia, joita lapset tulevat tarvitsemaan läpi elämänsä.
Yhteyden huomioiminen ei rajaudukaan vain luku- ja kirjoitustaidon kehityksen tukemiseen vaan antaa mahdollisuuksia tukea oppilaiden kokonaisvaltaista kehitystä vieläkin paremmin.
Tutkimukseni tulokset puhuvat sen puolesta, että lapsia fyysisesti aktivoivat ja kognitiivisia taitoja harjoittavat työskentelytavat edistävät luku- ja kirjoitustaidon oppimista monen eri tekijän kautta. Opettajien kokemukset olivat rohkaisevia motoristen taitojen ja liikunnan käytöstä yhtenä luku- ja kirjoitustaidon kehittymisen tukikeinona. Vaikka tuloksia ei voida yleistää pienen tutkimusjoukon takia, voidaan tehdä johtopäätös, että motoriikan ja liikkeen huomioiminen osana luku- ja kirjoitustaidon oppimista on työläisyydestään huolimatta opettajien kokemuksen mukaan erittäin positiivinen luku- ja kirjoitustaidon kehitystä tukeva asia.