12.1 Materiaalien kulutusvertailu
Tuulipuiston ympäristövaikutuksista suurin osa kohdis-tuu kohdis-tuulivoimaloiden ja sen oheisrakenteiden valmis-tukseen, jotka edellyttävät raaka-aineita sekä energiaa.
Tuulivoimaloiden rakenteet on tehty pääasiassa teräksestä, jonka lisäksi niiden konehuoneessa käytetään myös mm.
alumiini- ja kuparikomponentteja. Voimalan lavat ovat yleensä vastaavasti lasikuitua, jonka raaka-aineita ovat lasi ja polyesterikuitu. Metallien louhiminen ja käsittely kuluttavat usein huomattavia määriä energiaa ja raaka-aineita, minkä takia ne usein aiheuttavat merkittäviä ympäristövaikutuk-sia, mm. ilma- ja vesipäästöt sekä ympäristömuutoksia tuo-tantoalueilla ja niiden ympäristössä. Ympäristövaikutusten suuruuteen vaikuttavat voimalaitoskomponenttien tuotta-misen osalta erityisesti käytetyt toimintatavat sekä käytet-tävän energian tuotantotapa.
Seuraavassa taulukossa (Taulukko 12-1) on esitelty tuu-lipuiston elinkaarensa aikana kuluttamia materiaalivaran-toja suhteessa tuotetun sähköenergian määrään. Eniten tuulivoimatuotanto kuluttaa elinkaarensa aikana vettä, jota käytetään sekä laitoskomponenttien valmistuspro-sesseissa sekä niiden edellyttämässä energiatuotannossa.
Seuraavaksi eniten tuulivoimatuotanto kuluttaa eri tuotan-toprosesseissa käytettyjä energianlähteitä, kuten kivihiiltä, maakaasu ja öljyä, sekä tuulivoimalan rungon päämateri-aalina käytettävää terästä.
Tuulipuistojen tehokkuutta energiantuotantomuotona on selvitetty useissa tutkimuksissa käyttämällä elinkaari-analyysiin pohjautuvia menetelmiä. Erityisesti tutkimuksil-la on haluttu selvittää tuulivoimaloiden rakentamisen ai-kaisen energiankulutuksen ja voimalan toiminta-aikanaan tuottaman energiamäärän välistä suhdetta. Yleisesti tuuli-puiston on arvioitu tuottavan sen rakentamisessa ja käytös-tä poistosta kuluvan energiamäärän keskimäärin 4–6
kuu-kauden aikana, kun otetaan huomioon varsinaisen tuuli-puiston ohella myös niissä käytettävät voimajohdot, sähkö-asemat ym. oheisrakenteet (Schleisner 2000, Vestas 2006).
12.2 Metsästys ja riistanhoito
12.2.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät
Tuulivoimapuiston hankealueen riistanhoidollisen mer-kityksen arvioimiseksi YVA-menettelyn aikana pyydettiin paikalliselta riistanhoitoyhdistykseltä ja hankealueella toi-mivalta kahdelta metsästysseuralta tietoja alueen riistakan-noista ja metsästystoiminnan aktiivisuudesta. Lisäksi tietojaTaulukko 12‑1. Arvio 3 MW merituulivoimalan (malli Vestas V90) elin-kaaren aikaisesta materiaalikulutuksesta suhteessa tuotetun energian määrään. Luvuissa on huomioitu varsinaisten voimalaitosten ohella myös niiden edellyttämät voimalinjat ym. oheisrakenteet (Vestas 2006)
Materiaali Kulutus (g/kWh)
Vesi 49,346
Kivihiili 0,740
Raakaöljy 0,630
Rauta 0,419
Maakaasu 0,375
Kvartsihiekka 0,335
Ligniitti 0,324
Kalkkikivi 0,126
Natriumkloridi (vuorisuola) 0,051
Kivi 0,055
Savi 0,031
Sinkki, alumiini, mangaani, kupari, lyijy 0,03–0,41
pyydettiin alueella mahdollisesti harjoitettavasta metsäs-tyskoirien harjoitus- ja kilpailutoiminnasta.
Lukuisista yhteydenotoista huolimatta tietoja riistakan-noista ja alueen metsästys- ja harjoitustoiminnasta saatiin vain Vähänkyrön metsästysseura ry:n puheenjohtajalta ar-viointimenettelyn aikana. Näiden saatujen tietojen ohella metsästykseen ja riistanhoitoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin osaltaan myös linnustoselvityk-sessä saatuja tietoja hankealueen metsäkanalintukannoista.
Vaikutuksia metsästykseen ja riistanhoitoon, sekä met-sästyskoiratoimintaan arvioitiin ensisijaisesti kirjallisuudes-ta kerätyn tiedon avulla (mm. tuulivoimaloiden vaikutukset hirvieläimiin), jonka avulla tarkasteltiin edelleen suunnitel-lun hankkeen vaikutusta alueella esiintyviin riistaeläimiin sekä edelleen metsästykseen.
12.2.2 Nykytila
Hankealue kuuluu Vähänkyrön riistanhoitoyhdistyksen toiminnan alaisuuteen. Hankealue sijoittuu kahden viral-lisen metsästysseuran, Merikaarron metsästysseura ry:n ja Vähänkyrön metsästysseura ry:n alueelle. Valtaosa han-kealueesta sijaitsee Vähänkyrön metsästysseuran toiminta-alueella.
Vähänkyrön metsästysseuran toiminta-alueella toiminta keskittyy hirvestykseen sekä metsäkanalintujen, jäniksien ja kettujen metsästykseen. Metso ja peura ovat alueella rau-hoitettuja, teeren metsästyksessä sallitaan kahden yksilön saaliskiintiö. Hankealueella ei ole seuran puheenjohtajan mukaan ammuttu hirviä viime vuosien aikana, vaan yksit-täiset kaadot keskittyvät pääasiassa hankealueen ulkopuo-lelle, muun muassa Suovakorvennevan alueelle.
Vähänkyrön metsästysseuran mukaan hankealueella ei ole viime vuosien aikana pidetty metsästyskoirien ajoko-keita tai muita kilpailuja. Hankealueella on satunnaista met-sästyskoirien ulkoilutoimintaa.
12.2.3 Tuulivoimapuiston vaikutukset metsästykseen ja riistanhoitoon VE 1 ja VE 2
Tuulivoimapuiston rakentamisen edellyttämät maatarpeet kattavat vain pienen osan hankealueen kokonaispinta-alas-ta, minkä takia hankkeen toteuttaminen ei muuta merkittä-vällä tavalla alueen soveltuvuutta metsästykseen ja riistan-hoitoon. Hankkeen toteuttaminen voi kuitenkin rakenta-misaikanaan vaikuttaa väliaikaisesti riistan esiintymiseen jaliikkumiseen hankealueella. Riistaeläinten liikkumisen ohel-la hankkeelohel-la voi myös olohel-la vaikutusta varsinaiseen metsäs-tyskokemukseen ja luonnosta nauttimiseen. Nämä vaiku-tukset ovat kuitenkin hyvin ihmiskohtaisia ja niihin vaikut-tavat hankkeen ohella keskeisesti myös mm. alueen muu maankäyttö. Vähänkyrön hankealue sijoittuu nykyisessä maankäytössään pääosin metsätaloustoimien sekä maa-talousympäristöjen pirstomaan maisemaan, minkä takia yhtenäisten, luonnontilaisten metsien osuus alueella on jo nykymuodossaan melko pieni.
Tuulivoimaloiden vaikutuksia hirviin on tähän mennes-sä tutkittu varsin vähän. Sen sijaan yleisen ihmistoiminnan ja rakentamisen vaikutuksista hirvieläimiin ja niiden käyt-täytymiseen on olemassa enemmän tutkimustietoa, jota voidaan soveltaa myös tuulivoimaloiden niihin kohdista-mien vaikutusten arviointiin. Yleisesti hirvien on havaittu sopeutuvan varsin nopeasti teknisten rakennelmien (esim.
voimajohdot ja mastot) läsnäoloon elinympäristössään.
Ihmistä hirvet kuitenkin yleisesti vierastavat ja ne pyrkivät erityisesti lisääntymisaikanaan välttämään aktiivisen ihmis-toiminnan alueita. Tuulivoimaloiden rakentamisvaiheessa ihmistoiminta hankealueella voi lisääntyä, minkä takia osa voimakkaimman rakentamisen alueella ruokailevista tai li-sääntyvistä hirvistä saattaa siirtyä etäämmälle rakentamis-alueista. Vaikutukset voidaan kuitenkin arvioida pääosin vä-liaikaisiksi eläinten todennäköisesti palatessa vanhoille ruo-kailu- ja elinalueilleen rakentamisen aiheuttaman häirinnän ja ihmistoiminnan alueella vähentyessä. Poikkeuksen tähän tekevät tuulivoimaloiden perustusalueet, joiden luonnon-olosuhteet muuttuvat rakentamisen seurauksena enem-män. Rakennettavien alueiden osuus hankealueen koko-naispinta-alasta on kuitenkin hyvin pieni. Vaikutusten suu-ruuteen voidaan pyrkiä tässä yhteydessä osaltaan vaikut-tamaan rakentamistoimien ja käytettyjen toimintatapojen huolellisella suunnittelulla (esim. voimakasta melua aiheut-tamien louhinta- ja räjäytystoimien minimointi) sekä niiden järkevällä ajoittamisella.
Toiminta-aikanaan tuulivoimaloiden vaikutukset hir-vieläinten liikkumiseen ja elinympäristöjen valintaan voi-daan sen sijaan arvioida pieniksi. Tähän viittaavat mm.
Norjassa aidatuilla poroilla tehdyt tutkimukset, joissa tuu-livoimaloiden rakentamisen ei ole havaittu merkittävästi vaikuttaneen porojen laidunmaiden käyttöön (Reimers &
Colman 2003). Villeillä eläimillä vastaavia tuloksia on saa-tu Yhdysvalloissa, jossa on saa-tutkitsaa-tu radiolähettimien avulla
saksanhirvien käyttäytymistä ennen ja jälkeen tuulivoima-puiston rakentamisen. Tutkimuksessa saksanhirvien maan-käyttö tuulivoimapuistoalueella väheni lähinnä tuulivoima-loiden rakentamisalueilla, joilla hirvien ravintonaan käyttä-mien jäkälien määrä väheni rakentamistoikäyttä-mien seuraukse-na (Walter ym. 2006).
Tuulivoimapuiston hirvieläimille aiheuttamien vaikutus-ten kannalta keskeisessä asemassa ovat erityisesti niiden merkittävimpien ruokailu- ja lisääntymisalueiden säilyt-täminen, jotta lajien esiintyminen pystytään alueella tur-vaamaan tuulivoimapuiston rakentamisesta huolimatta.
Lisääntymisaikanaan keväällä ja alkukesästä naarashirvet hakeutuvat koiraita useammin varttuneempiin metsiin ja suoalueiden reunoihin, mihin voivat olla syynä ruokailu-mahdollisuuksien ohella myös tiheämmän kasvillisuuden tarjoama suoja synnyttämään valmistautuvalle hirvinaa-raalle. Sekä tuulivoimalat että niiden edellyttämät huolto-tiet ja voimalinjat on hankesuunnitelmassa sijoiteltu pää-asiassa käsiteltyihin ympäristöihin, jotta hankkeen aiheut-tamien elinympäristömuutosten määrä sekä mm. metsien pirstoutuminen pystyttäisiin mahdollisimman tehokkaalla tavalla ehkäisemään. Hirvieläinten lisääntymisen kannal-ta arvokkaisiin elinympäristöihin ei hankkeen yhteydessä kohdistu huomattavia rakennustoimia, minkä takia myös niihin kohdistuvat vaikutukset voidaan arvioida pieniksi.
Talvehtimisalueinaan hirvet suosivat vastaavasti usein avo-hakkuualoja sekä nuorten mäntyjen luonnehtimia taimi-koita, joiden määrä on hankealueella nykyisin melko suuri eikä hanke siksi merkittävällä tavalla vaikuta niiden mää-rään alueella.
Hankkeen vaikutuksia metsäkanalintujen esiintymiseen on tarkasteltu linnustovaikutusten arvioinnin yhteydessä kappaleessa 11.5.4.
12.2.4 Sähkönsiirron ja tulotieyhteyden vaikutukset metsästykseen ja riistanhoitoon
Sähkönsiirron vaikutukset metsästykseen kohdistuvat tuu-livoimapuiston tapaan ensisijaisesti hankkeen rakentamis-aikaan, jolloin ihmistoiminnan lisääntyminen voi osin vai-kuttaa riistaeläinten esiintymiseen erityisesti ilmajohtojen rakentamisalueilla. Vaikutukset voidaan kuitenkin arvioida väliaikaisiksi niiden palautuessa varsin nopeasti rakenta-mistoiminen päättymisen jälkeen. Käyttöaikanaan sähkö-linjojen vaikutukset hirvieläimiin ovat vähäisiä. Paikoitellenvoimajohdot voivat jopa lisätä hirvieläinten ruokailumah-dollisuuksia lisääntyvien ruokailumahdollisuuksien kautta (sähkölinjojen alle syntyvät taimikot).