Nykytila

Pesimälinnustoltaan Vähänkyrön hankealue muodostaa kaksijakoisen kokonaisuuden, jossa vuorottelevat linnustol-taan karut, mäntyvaltaiset talousmetsä- ja taimikkoalueet sekä peltojen reunametsiköt, joissa on monin paikoin jäljel-lä mm. tikoille ja kolopesijöille soveltuvia vanhoja kolopuita.

Talousmetsäalueiden pesimälinnusto koostuu pääasiassa

havu- ja sekametsille tavanomaisista lajeista, joista runsaslu-kuisimpina alueella esiintyvät mm. peippo, pajulintu, metsä-kirvinen sekä erilaiset tiaiset ja rastaat. Kokonaisuudessaan näiden alueiden lajimäärä ja keskimääräinen lintutiheys on kuitenkin varsin alhainen. Peltojen ja talousmetsien reu-na-alueiden rehevimmissä metsäsaarekkeissa linnusto on kuitenkin monin paikoin talousmetsiä moninaisempaa ja näiden alueiden pesimälinnustoon kuuluu useita varttu-neemmille kuusimetsille ominaisia lintulajeja, kuten mm.

hippiäinen, kuusitiainen, puukiipijä, tiltaltti sekä pohjantik-ka. Metsäkanalinnuista pyy ja teeri esiintyvät hankealueella varsin runsaina. Lajeista pyy suosii erityisesti varttuneem-pia kuusi-sekametsiä sekä usein myös nuoremvarttuneem-pia, kasvil-lisuudeltaan ryteikköisiä metsäalueita, joita hankealueella on erityisesti talousmetsäalueiden sekä peltojen reunavyö-hykkeissä. Vastaavasti teeri kelpuuttaa pesimäpaikakseen myös nuoremmat kasvatusmetsiköt ja jopa hakkuuaukot, minkä takia sen lisääntymiselle on alueella tarjolla suhteel-lisen paljon soveliasta habitaattia. Maastohavaintojen pe-rusteella teeret soivat Vähänkyrön alueella pääosin han-kealueen pohjoisosien, lähinnä Kärppämäen ja Nevahaan pelloilla, joissa havaittiin molemmissa 4−7 reviirikukon soi-dinpaikat. Kolmas hankealueella pesivä metsäkanalintulaji on metso, joka on em. lajeihin verrattuna kuitenkin selkeäs-ti harvalukuisempi. Kesäaikaisten havaintojen ohella han-kealueen keskiosista tunnetaan lisäksi metson soidinpaik-ka, jonka elinvoimaisuudesta saatiin myös merkkejä keväis-ten maastokäyntien aikana.

Suo- ja kosteikkoalueita on hankealueella kaikkiaan hy-vin vähän, minkä takia niille ominaisten lajien osuus on alu-een pesimälinnustossa varsin pieni. Alualu-een peltolinnusto, mm. kuovi, kiuru ja töyhtöhyyppä, on tehtyjen kartoitusten perusteella kuitenkin jopa yllättävän niukkaa sen painot-tuessa pääasiassa Nevahaan-Hyypän peltoalueelle alueen koillisosiin. Maaseutuympäristössä ja sen laitamilla viihtyvis-tä lajeista uuttukyyhky pesii hankealueella hyvin runsaslu-kuisena. Kaikkiaan linnustokartoituksissa havaittiin 10 uut-tukyyhkyn reviiriä. Laji on runsastunut Merenkurkun alueel-la viime vuosikymmeninä mm. Laihian ja Mustasaaren kat-tavan pönttöjen rakentamisen seurauksena. Vähänkyrön hankealueella laji pesii pääasiassa keloissa, joissa on uut-tukyyhkyn pesimisen kannalta soveliaita vanhoja palokär-jen koloja.

Petolinnustoltaan Vähänkyrön tuulipuistoalue on kesän 2009 maastohavaintojen perusteella varsin monipuolinen, joskin kaikkien kartoituksissa havaittujen petolintujen pe-säpaikat eivät todennäköisesti sijaitse hankealueen sisällä.

Linnustokartoituksissa hankealueen itäosista löydettiin ka-nahaukan pesä, jonka lisäksi alueella tehtiin maastokäyn-tien aikana useita havaintoja saalistelevista varpus-, tuuli- ja sinisuohaukasta (pari) sekä piekanasta. Pöllölajeista alueen pesimälinnustoon kuuluvat ainakin helmipöllö ja huuhkaja, joista huuhkajan pesäpaikkaa ei hankealueelta kuitenkaan löydetty. Myyräkannat olivat kesällä 2009 lähes koko Etelä- ja Keski-Suomessa hyvin korkealla, minkä takia myös hau-koille ja pöllöille oli maastotöiden aikaan tarjolla runsaasti ravintoa. Hankealueella havaituista lajeista sinisuohaukka, piekana ja helmipöllö ovat erityisesti Etelä-Suomen alueel-la riippuvaisia myyräkantojen suuruudesta, minkä takia nii-den parimäärät voivatkin vaihdella voimakkaasti vuosien välillä. Hankealueen läheisyydessä ei WWF:n merikotkatyö-ryhmältä saatujen tietojen mukaan sijaitse tunnettuja me-rikotkan pesäpuita.

Kaikkiaan Vähänkyrön suunnitellulla tuulipuistoalueella ja sen välittömässä läheisyydessä pesii tehtyjen linnusto-selvityksen perusteella 21 eri suojeluluokituksissa mainit-tua lajia (Taulukko 11-3). Näistä EU:n lintudirektiivin liit-teessä 1 mainittuja on kaikkiaan 10. Suomen lajien uhan-alaisuusluokituksessa näistä lajeista kaikkiaan kolme, pik-kutikka, käenpiika ja tiltaltti, määritellään valtakunnallises-ti vaarantuneiden (VU) ja 8 silmälläpidettävien (NT) lajien joukkoon. Silmälläpidettävät lajit eivät ole vielä varsinaisesti uhanalaisia, mutta niiden kantoja pyritään nykyisin tarkkai-lemaan niiden havaitun taantumisen vuoksi. Uhanalaisista lajeista pikkutikka ja käenpiika kuuluvat lisäksi luonnon-suojelulain 46 § nojalla uhanalaisiksi määriteltyihin lajei-hin. Valtakunnallisesti uhanalaisten lajien ohella hankealu-eella pesivistä lintulajeista yhdeksän luetaan lisäksi etelä-boreaalisella Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikon

vyö-Taulukko 11-3. Vähänkyrön tuulihankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä pesivät, suojelullisesti merkittävät lintulajit. Runsaus = Lajin runsaus hankealueella, (+) = laji ei välttämättä pesi alueella, + = 1−5 pesivää paria, ++ = 5−10 pesivää paria, +++ = yli 10 pesivää paria. Lajin uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus Suomessa, VU = vaarantunut laji, NT = silmälläpidettävä laji, RT = eteläboreaalisella Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikon vyöhyk-keellä (vyöhyke 2a) alueellisesti uhanalainen laji. Luonnonsuojelulaki = Luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalaiset (U) ja erityisesti suojeltaviksi määritellyt (E) lajit. Direktiivilaji = EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji.

Laji Runsaus Uhanalaisuus Luonnonsuojelulaki Lintudirektiivi

Pyy (Bonasa bonasia) ++ - - x

Teeri (Tetrao tetrix) + NT - x

Metso (T. urogallus) + NT, RT - x

Sinisuohaukka (Circus cyaneus) (+) NT, RT - x

Tuulihaukka (Falco tinnunculus) (+) NT, RT -

-Kurki (Grus grus) + - - x

Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) ++ RT -

-Isokuovi (Numenius arquata) + RT -

-Uuttukyyhky (Columba oenas) +++ RT -

-Käki (Cuculus canorus) + NT -

-Huuhkaja (Bubo bubo) (+) - - x

Helmipöllö (Aegolius funereus) + - - x

Käenpiika (Jynx torquilla) + VU U

-Palokärki (Dryocopus martius) + - - x

Pohjantikka (Picoides tridactylus) + NT, RT - x

Pikkutikka (Dendrocopos minor) + VU U

-Pensastasku (Saxicola rubetra) + NT -

-Kivitasku (Oenanthe oenanthe) + NT -

-Tiltaltti (Phylloscopus collybita) +++ VU -

-Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) + NT, RT - x

Isolepinkäinen (L. excubitor) + NT, RT -

-hykkeellä (vyöhyke 2a) alueellisesti uhanalaisiin lajeihin.

Alueellisesti uhanalaisten lajien joukossa on kuitenkin usei-ta erityisesti peltoympäristölle ominaisia lajeja, joiden kan-nat ovat erityisesti Pohjanmaan alueella hyvin vakaat eikä niitä Pohjanmaalla (vyöhyke 3a) vielä pidetä uhanalaisina.

Lajien alueellisen uhanalaisuusluokittelun vyöhykejaossa suunniteltu hankealue sijoittuu hyvin lähelle näiden kah-den vyöhykkeen rajaa. Vähänkyrön tuulivoimapuistoalueel-la pesivät, suojelullisesti merkittävät tuulivoimapuistoalueel-lajit kuuluvat pääasi-assa varttuneemmille havumetsille sekä peltoympäristöil-le ominaisiin lajeihin, joiden kannat ovat viime vuosina vä-hentyneet erityisesti metsätaloustoimien sekä maatalou-den tehostumisen aiheuttamien elinympäristömuutosten seurauksena.

Muuttolinnusto

Suunniteltu tuulivoimapuistoalue sijoittuu Pohjanlahden rannikkoalueen läheisyyteen, joka muodostaa sekä ke-väisin että syksyisin merkittävän muuttoreitin useille sekä Pohjanmaan että Pohjois-Lapin alueella pesiville lintulajeil-le. Näkyvintä muutto Pohjanlahden rannikkoalueella on eri-tyisesti vesilinnuilla, joutsenilla, kuikkalinnuilla sekä kurjella, jotka muuttavat usein hyvin keskittyneesti suurina parvina.

Eri lintulajeista erityisesti sorsa- ja lokkilintujen sekä mm.

kuikkien ja hanhien muutto keskittyy voimakkaasti

ranta-päiväpetolintujen muutto painottuu Pohjanmaan alueella sen sijaan usein selkeämmin mantereen puolelle, jossa niil-le on tarjolla enemmän niiden suosimia nousevia ilmavir-tauksia, nk. termiikkejä.

Pohjanmaan maa-alueilla lintujen muutto keskittyy usein muuttoa ohjaavien maastollisten johtolinjojen yhte-yteen, joita ovat mm. isot järvenselät, jokiuomat sekä ala-vat peltoalueet. Vähänkyrön suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu pääosin kivennäismaiden luonnehtimalle metsä-talousalueelle, jolla ei sijaitse lintujen muuttoa keskittäviä johtolinjoja. Tästä syystä alueen kautta kulkeva lintumuut-to voidaan kokonaisuudessaan arvioida vähäiseksi ja luon-teeltaan satunnaiseksi. Suoritetun muutontarkkailun pe-rusteella hankealueen kautta muuttaa yleensä suuremmis-sa määrin lähinnä metsäympäristölle tyypillisiä varpuslin-tulajeja, kuten peippoja ja rastaita. Lisäksi alueella havait-tiin maastotöiden sekä muutontarkkailun aikana yksittäisiä muuttavia laulujoutsen- ja metsähanhiparvia, joiden muut-toreitit kulkivat pääasiassa hankealueen pohjoisosien kaut-ta Kyrönjokivarren peltoalueikaut-ta seuraillen. Sama havainto pätee myös sisämaan puolella muuttaville päiväpetolin-nuille, joiden muuttoreitit seurailevat Pohjanmaalla usein yhtenäisiä, pääasiassa pohjois-etelä- tai lounas-koillinen suuntaisia peltoalueita.

Merenkurkun alueen syysmuuton kannalta

huomionar-Kuva 11‑5 Kurkiaura (huomionar-Kuva Jouni Kannonlahti)

Pohjanmaan kautta ensin Keski-Eurooppaan ja sieltä edel-leen lajin suosimille talvehtimisalueille Afrikkaan. Kurkien muutto keskittyy usein selkeisiin, myötätuulisiin päiviin, jolloin voidaan usein havaita voimakkaitakin muuttoryn-täyksiä ja laskea jopa kymmenien tuhansien yksilöiden paikkakohtaisia päiväsummia. Tuulet vaikuttavat voimak-kaasti kurkien muuttoreitteihin, minkä takia niiden mää-rät Pohjanlahden rantavyöhykkeellä vaihdella voimak-kaasti vuosien ja päivien välillä. Suurimpia kurkien muut-tajamäärät ovat Pohjanlahden ranta-alueilla yleensä voi-makkaiden itä- ja koillistuulien aikana, jolloin kurkimuutto ohjautuu usein kauemmas länteen. Merenkurkun alueen kurkimuuton kannalta Vaasan eteläpuolella sijaitsevalla Söderfjärdenin meteorikraaterilla on keskeinen merkitys.

Alue kerää vuosittain tuhansia ruokailevia kurkia, mutta myös mm. metsähanhia ja laulujoutsenia. Söderfjärdenin ruokailemaan tulevat kurjet saapuvat havaintojen perus-teella alueelle pääosin koillisesta Pohjanlahden matalaa rantavyöhykettä seuraillen, minkä takia ne valtaosaltaan ohittavat suunnitellun tuulivoimala-alueen sen

luoteispuo-lelta. Sisämaan puolella muuttavat kurjet lentävät usein hy-vin korkealla, jopa useiden satojen metrien korkeudessa, jossa ne pystyvät paremmin hyödyntämään sekä myötä-tuulta että maaperän tarjoamia nosteita.

11.5.4 Tuulivoimapuiston vaikutukset