Utopian uusi määritelmä: Kaupunki ensisijaisesti ihmisiä varten

6.3 Utopian uusi määritelmä: Kaupunki ensisijaisesti ihmisiä

nelma koostuu betonista, teräksestä ja uusista epoksi-sementeistä, jotka on vahvistettu kes-tävillä kuiduilla.

Kuva 36. Zellmerin kehittämä ajatus monikerroksisesta asutuskeosta.

Elämää noodissa

Jotta saataisiin aikaan vaikutelma kukkulakaupunkien terasseista, rakennelmat kootaan porrasmaisiksi kolmen ryhmiksi. Mikäli kaupungin on määrä houkutella asukkaita, sen tulee korostaa yhteisöhenkeä. Yhteisöllisyyden luomisessa seuraavat toimenpiteet ovat tarpeen:

• Tilojen järjestäminen siten, että kaikilla on hyvä näköala kuistiltaan

• Turvallisuuden edistäminen siten, että ystävät voivat vahtia toistensa omaisuutta

• Tarpeeksi suuren yhteisön muodostaminen, että siellä on taloudellisesti kannattavaa ylläpitää pientä kauppaa ja kahvilaa tai muita palveluja

• Hyvät kulkuväylät kadulle yhteisöllisen osallistumisen helpottamiseksi

• Talojen etukuistien yhdistäminen naapureiden kanssakäymisen helpottamiseksi

• Jokaisen kotitalouden osallistuminen asuinympäristön (esteettiseen) kunnossapitoon

http://www.sprawlsolutions.com/

• Lapsiystävällisen ympäristön luominen siten, että lapsi kokee olevansa osa yhteisöä Pääkadun paluu

Jokainen yhteisö on suunnilleen saman kokoinen kuin suurimmat eurooppalaiset katedraa-lit, mutta keskeltä leveämpi ja kattamaton. Tämä tila on vain osittain havaittavissa kadulta päin. Kadun reunalla puut ja kauppojen julkisivut suojaavat kotikuisteja ulkopuolisten kat-seilta. Pääkatu kasvattaa yhteisöä tulevaisuudessa. Kauppoja uusitaan ajallaan elinvoimai-suuden varmistamiseksi. Tällaisessa ympäristössä lapset voivat oleilla ja kulkea vapaasti.

Kaupunki tarjoaa lapsille ympäristön, jossa he voivat olla itsenäisesti, kuitenkin tuttujen naapureiden valvovan silmän alla. Yhteisö on myös loistava ympäristö eläkeläisille.

Uusi aika koittaa

Kuvitelkaamme olevamme tulevaisuudessa, Zellmer (2006, 42) kehottaa. Ympärillä on yhteisö, joka on Zellmerin valitseman aikavisioinnin mukaan 300 vuotta vanha. Tämä on ideaalisen kodin lähiympäristö. Se sijaitsee pienessä talorykelmässä, jonka jokainen etu-kuisti avautuu leikkikentälle, jossa leikkii lapsia. Lapset viittilöivät ystävilleen, jotka ovat talojen kuisteilla. Isoäidit kaitsevat pieniä lapsia. He ovat tunteneet toisensa lapsuudestaan saakka, jolloin he kasvoivat samassa yhteisössä.

Kaupungin iätön konsepti ja kypsä asemakaava tarjoavat mahdollisuuden rikastaa sen omi-naisluonnetta persoonallisilla lisäyksillä satojen vuosien aikakontekstissa. 500 vuoden päästä, tulevaisuuden sukupolvet eivät halua lähteä kaupungista. Alkuperäinen rakenne on nyt perustuksina korkeille tornirakennuksille. Ikkunoista ulos katsellessa tai kuistille astu-essa, läsnä on vahva ystävyyden ja yhteisöllisyyden tunne. Päivittäinen vaivaton siirtymis-prosessi kodista pääkadulle ja sen toimintaan on muodostunut omaksi virkistäväksi aktivi-teetiksi. (Zellmer 2006, 42).

6.3.1 Ekourbaanien asumiskekojen kylä

L. Gene Zellmer (2006) korostaa kaupunkiympäristön humanisointia, ja viimeisimmän kehitysvaiheen, autoistumisvaiheen korjaamista maankäytön ja kaupungin toiminnallisten funktioiden uudelleenorganisoinnin avulla.¹³² Kaupunkirakenteen organisoinnin perustana tulisi olla ensikädessä ihmisen sosiaaliset, taloudelliset sekä kulttuuriset tarpeet. Näiden toteuttamiseksi tulisi luoda uudelleenorganisoituja ympäristöjä ja toiminta-yksikköjä,

“noodeja“, muistuttaen McIntyren (2006) suosittamia "uusia kyliä" urbaanissa kaupun-kiympäristössä. Kyseessä on segregoituneen ja hajautuneen kaupunkiympäristön uudel-leenorganisointi pieniksi yhteisöiksi, jotka ovat omavaraisia ja itsenäisiä, mutta myös

132 Zellmer (2003) on kirjoittanut myös kirjan kaupunkien rakentamisen asukasnäkökulmasta. Tämä luku 6.3.1 sisältää Launiksen kommentoinnin edellä olevaan lukuun 6.3. Ks. alkusanat.

avoimia kaikilla mahdollisilla tavoilla ja verkottuneet toistensa kanssa sekä samalla liitty-neet yhteiskunnalliseen laajempaan kokonaisuuteen.

Eurooppalaisesta täysin urbaanin ympäristön uudelleentulkinnasta, "ekourbanismista", on jokaisessa teollisuusmaassa lukuisia sekä toteutuneita että vielä suunnitteilla olevia esi-merkkejä. Vaikuttavia olivat aikanaan esimerkiksi sodanjälkeisen Berliinin asumisyhteisöt täysin urbaanissa ympäristössä. Istutukset kiipesivät pitkin ulkoseiniä ja asukkaat olivat omavaraisia joidenkin peruselintarvikkeiden tuotannossa. Suomessa on olemassa myös urbaaneja alakulttuureja, jotka toimivat hyvinkin omaehtoisesti. Meillä Suomessa ei ole ehkä Zellmerin amerikkalaisen urbaanin ympäristön tiiviiseen yhdyskuntarakenteeseen liittyviä ongelmia kuin suppeilla alueilla. Silti tarve urbaanin yhteisöllisyyden ja itsekanta-vuuden luomiseen, työpaikkaomavaraisuuteen ja pakollisen liikkumisen vähentämiseen on erityisen tärkeää harvaan asutussa maassamme, vaikka suoranaisia urbaanin kaupunkira-kenteen pahimpia ongelmia ei esiintyisikään.

Zellmer (2006) kuvailee arkkitehtonista utopiaa rykelmämäisestä asuntoalueyksiköstä, jossa on omat terassit tai vastaavat ulkotilat jokaisella asunnolla ja samalla myös sosiaali-seen kanssakäymisosiaali-seen soveltuvat yhteistilat. Kyseisten "asumiskekojen" keskelle muodos-tuisi sosiaalisesti omaehtoinen kylämäinen yksikkö. Vastaavanlaisen kylämäisen yksikön synnyttämiseen pyritään tämän luvun tulevaisuuskatsauksen muissakin kannanotoissa. Pri-vatisoituneena aikanamme tulisi etsiä uudenlaista tervettä yhteisöllisyyttä urbanisoituvalle ihmiselle ja hänen elämänympäristölleen, tulisi löytää "sosiaalisen ihmiseläimen" uudet elämisen puitteet.¹³³ Zellmer pitää tärkeänä, että tämänlainen kylä olisi sekä nykyisiltä ominaisuuksiltaan attraktiivinen ja toiminnoiltaan toimiva ja joustava, että myös pysyvä.

Lisäksi hänen visionsa mukaan siellä viihtyvät useat sukupolvet samoin kuin perinteisissä maaseutuyhteisöissä aikanaan tapahtui.

Suomalaisessa maaseutuyhteisöissä elivät eri sukupolvet luontevasti ja elämän lakien mu-kaisesti uusiutuen sukupolvesta toiseen, samoilla synnyinsijoilla, samoissa rakennuksissa ja kyläyhteisöissä, esimerkiksi Pohjanmaalla jopa 1600- luvulta lähtien. Kehitys katkesi vain kaikkein dramaattisimpien historiallisten mullistusten takia. Sodat, nälänhädät, vii-meksi 1850-1860-luvuilla, ja viimeisin suuri elinkeinorakenteen muutos 1960-luvulla, ovat muuttaneet kansalaistemme elinolosuhteita ja ympäristöä voimakkaasti. Maaseudun kehi-tyksen sekä elinkeinolliset että yhteiskunnalliset edellytykset katkesivat pientilamuotoisen maatalouden ja metsätalouden muutosten takia. Viimeisin muutos on EU:n, markkinata-louden ja globaalin vaikutuksen aiheuttama maatalousalueiden väestön elinkeinotoiminnan muuttuminen uudella tavalla haastavaksi yritystoiminnaksi. Haja-asutusalueet tyhjentyvät siitä väestönosasta, jota ei tarvita uudenlaisen tuotannollisen toiminnan piiriin. Muuttolii-kettä asutuskeskuksiin suositaan aktiiviväestön osalta, tosin passiivisesti, poliittisen

133 Yksilön äänen kuuluminen oman asuinympäristön kehittämisessä ja luomisessa on osa koettua hyvin-vointia. Yksilöllisyyden, yhteisöllisyyden ja vertaisryhmien merkityksestä hyvinvointivaltion uudessa kehitysvaiheessa ks. Mokka ja Neuvonen 2006; Heinonen ja Ratvio 2006.

sensuksen myötävaikuttamana. Maaseudun ongelmat kasautuvat, koska jäljelle jäävä, usein ikääntyvä väestönosa tarvitsee yhä useammin yhteiskunnallisia palveluja, ja joita on yhä vaikeampi paikallisin resurssein taata. Palvelurakenteen rapautumisen lisäksi kasvukeskus-ten ulkopuoliseen fyysiseen infrastruktuuriin ja rakennuskantaan on sidottu investointeja, jotka jäävät nyt kansantaloudellisena tappiona vajaakäyttöön ja hyödyntämättä.

On kuitenkin ilmaantunut uusia edellytyksiä Suomen alueellisen kehityksen tasapainotta-miseen siten, että kullekin maamme alueelle löytyisi sopiva yhteisöllinen rakenne, "uuden kylän" malli ja sille sopiva elämisen muoto. Tietotekniikka ratkaisisi monia ennen yli-pääsemättömiä haja-asutusalueen kehittymisen esteitä, kuten esimerkiksi Suomelle ominai-set pitkät etäisyydet ja vaikeat sääolosuhteet. Perinteisen maaseutuympäristön elinkeino-toiminta on ollut yksipuolisesti maa- ja metsätalouden perustuotantoon perustuvaa. Uuden teknologian ja verkottuneen tietoliikenteen sekä globaalin maailmantalouden mukaisesti voidaan maaseutua kehittää aivan eri lähtökohdista kuin aikaisemmin.¹³⁴ Siten Zellmerin ja muiden tämän luvun tulevaisuuskatsausten asiantuntijoiden näkemykset voivat saada toteuttamisen edellytyksiä myös kotimaisissa erityisissä olosuhteissamme.