Sirkka Heinonen ja Minna Halonen

(1)

TUTKIMUSRAPORTTI Nro VTT-R-01949-07 10.9.2007

Ekotehokkaan

maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja

Teoriaa ja käytännön innovaatioita

Ekoseutumallit –hankkeen RAPORTTI 2

Sirkka Heinonen ja Minna Halonen

Espoo 2007

(2)

Kansikuva © Sirkka Heinonen

Lontoon keskeisen Barbicanin kaupunginosan ekososiaalinen viihtyisyys on kasvanut vasta vuosikymmenien myötä toimintojen sekoittumisen ja vihertymisen kautta

Taitto: Auli Rautakivi Painopaikka: Multiprint Oy Helsinki 2007

(3)

Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja

Teoriaa ja käytännön innovaatioita Ekoseutumallit –hankkeen RAPORTTI 2

Sirkka Heinonen ja Minna Halonen

sekä

kommenttikirjoittajana Tapani Launis

VTT

Tutkimusraportti VTT-R-01949-07 Espoo 2007

(4)

(5)

Sirkka Heinonen ja Minna Halonen 2007. Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja - Teoriaa ja käytännön innovaatioita. Ekoseutumallit -hankkeen Raportti 2. VTT, Tutki- musraportti VTT-R-01949-07. 134 s.

Avainsanat Ekoseutu, ekotehokkuus, innovaatiot, tulevaisuudentutkimus, tulevaisuuskuvat, en- nakointi, slow housing, slow life, vihreä kaupunki

TIIVISTELMÄ

Tämä raportti on luonteva jatko Ekoseutumallit -hankkeen Raportti 1:lle, mutta toimii myös itsenäisesti luettuna. Raportissa käsitellään vihreää infrastruktuuria, ekoestetiikkaa, ekokaupunki -käsitettä ja yhdyskuntien tulevaisuuden näkymiä, joita on kommentoitu suomalaisesta näkökulmasta. Erityisen tarkastelun kohteena on slow housing –teema. Sitä on kehitelty asumisen tulevaisuuden ennakoinnin keskeisenä nousevana suuntauksena, kontrastina kiihkeälle kaupunkielämälle ja analogiana slow food -liikkeelle. Slow housing eli rauhallinen asuminen on nostettu keskustelun ja tutkimuksen aiheeksi VTT:n vuosina 2004–2006 toteutetussa Ekoseutumallit -hankkeessa (www.vtt.fi/ekoseutu). Projektissa tutkittiin kokeellisia ja innovatiivisia asumisen, työskentelyn/tuotannon ja liikenteen malleja. Ekoseutuprojektin tavoitteena oli tunnistaa sosiokulttuurisesti kestäviin elämäntapoihin liittyviä alueiden ja seutujen ekotehokkaan kehittämisen parhaita käytäntöjä.

Teoreettinen viitekehys johdettiin Patrick Geddesin (1854–1932) kaupunki- ja alueteorias- ta. Geddes oli skotlantilainen yhdyskuntasuunnittelija ja biologi, jonka kehittämät konsep- tit ovat osoittautuneet kiintoisiksi myös nykyaikaisessa yhdyskuntatutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään erityisesti analyyttisen tripoliksen – paikan, työn ja ihmisten – käsitettä, jonka avulla tutkitaan innovatiivista asumista sekä elinympäristöjä.

Muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä seutujen ja paikkakuntien merkitys kasvaa samalla kun valtioiden rajat hämärtyvät. Kestävän kehityksen mukaiset toimintatavat ja seudullinen ennakointi ovat oiva työväline seutujen profiilien terävöittämiseen kiristyvässä kilpailussa asukkaista ja innovatiivisista yrityksistä. Hyvä elinympäristö, joka on terveellinen, turvallinen ja miellyttää silmää, on tulevaisuuden kilpailukeino niin kaupungeille kuin kauempana keskuksista sijaitseville maaseudun paikkakunnille.

Ekoseutumallit -hankkeen raportit 1 ja 2 on tarkoitettu kannustamaan suomalaisia kuntia, maakuntia ja muita seudullisia toimijoita ja yhteisöjä samoin kuin yksittäisiä kansalaisia tai asukasyhteisöjä innovatiivisiin kokeiluihin ekotehokkuuden sekä hyvän ja houkuttelevan elinympäristön edistämiseksi.

(6)

Sirkka Heinonen and Minna Halonen 2007.. [Experimental Models of Eco-Efficient Towns and Regions (Eco-Regions) VTT – Technical Research Centre of Finland, Report 2 of the Project on Eco-Regions Model. Research Report VTT-R01949-07. 134 p.

Keywords eco-regions, eco-efficiency, innovations, futures studies, foresight, slow housing, slow life, green cities

ABSTRACT

This report is a natural continuation of the first report of the Eco-Regions project (Ekoseu- tumallit Raportti 1). We discuss in this report the topics of green infrastructure, eco- aesthetics and ecopolis, as well as future prospects of urban and rural communities, which are commented from the Finnish point of view.

As a special focus and as an emerging trend in housing foresight, we explore the slow housing theme. The concept of slow housing is introduced as a hypothesis in analogy to slow food, and as a contrast to hectic urban life. The idea of slow housing was proposed for discussion and elaboration in our Eco-Regions project carried out at VTT in 2004–2006 studying experimental and innovative models of housing, working/production and trans- port. The aim of this Eco-Regions project was to identify best practices in eco-efficient development of regions, linked with socio-culturally sustainable patterns of living. The theoretical framework was deduced from the urban and regional theory of Patrick Geddes (1854–1932). This Scottish urbanist and biologist developed various concepts, which have proved to be interesting for modern urban studies as well. We utilise the concept of ana- lytical triad – place, work and folk – to explore innovative housing and living environments.

In the changing global operational environment the importance of regions and localities is increasing when the national boundaries grow dimmer. The methods of sustainable development and regional foresight are excellent tools to sharpen up regional profiles in the ever tightening competition for inhabitants and innovative companies. High quality living environment, which is healthy, safe and aesthetic, is the future competitive edge both for urban and rural regions.

Eco-Regions project reports 1 and 2 are aimed at encouraging municipalities, regions and communities – various stakeholders and citizens – to launch and carry out innovative ex- periments in order to improve eco-efficiency and eco-sufficiency to promote attractive living environments.

.

(7)

ALKUSANAT

Ekotehokkaan maaseudun ja kaupunkiseudun kokeilumalleja -hanke – lyhyeltä nimeltään Ekoseutumallit -hanke – on MMM:n ja VTT:n yhteisrahoituksella syksyllä 2004 käynnis- tynyt tutkimushanke. Hanke on jatkunut vuoteen 2006, jolloin rahoitusta on saatu myös ympäristöministeriön ympäristöklusterin tutkimusohjelmasta. Ekoseutumallit-hankkeen Raportti 1 ja tämä Raportti 2 löytyvät verkkoversioina hankkeen kotisivuilta osoitteesta www.vtt.fi/ekoseutu.

Ekoseutumallit -hankkeen projektipäällikkönä on toiminut VTT:n johtava tutkija, tulevai- suudentutkimuksen dosentti Sirkka Heinonen. Projektiryhmään ovat kuuluneet lisäksi tutkija, Dottore in Geografia Minna Halonen, erikoistutkija Tuuli Järvi (Raportti 1, 2006), tutkimusharjoittelija Lorenzo Daldoss (2005-2006) ja tutkija Paula Sinivuori (2006).

Hankkeessa on konsultoitu myös muita yhdyskuntarakenteen, liikenteen ja logistiikan asiantuntijoita VTT:ltä ja eri organisaatioista. Erikoistutkija Irmeli Wahlgren on osallistunut hankkeeseen kirjoittamalla kestävästä yhdyskuntarakenteesta kansainväliseen konferens- siin artikkelin. Auli Rautakivi ja Raija Sahlstedt ovat avustaneet raportin viimeistelyssä.

Hankkeen ohjausryhmän edustajina ovat toimineet ylitarkastaja Johanna Heikkilä maa- ja metsätalousministeriöstä, dosentti Osmo Kuusi valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ja tutkimusjohtaja Marja-Liisa Viherä TeliaSonera Finland Oy:n Tietoyhteiskuntayksikös- tä. Yliarkkitehti Anne Jarva ja yliarkkitehti Harri Hakaste ympäristöministeriöstä ja Raija Seppänen maa- ja metsätalousministeriöstä ovat tulleet ohjausryhmään ympäristöklusterin edustajina vuonna 2006.

Johdanto- ja johtopäätöksiä -luvuista vastaavat Minna Halonen ja Sirkka Heinonen, vehre- ää kaupunkia koskevan osuuden luvussa 2 on kirjoittanut pääosin tutkija Jutta Jantunen, ja ekopolis -osuuden samassa luvussa arkkitehti, tekniikan tohtori Tapani Launis. Luvun 3 on kirjoittanut Sirkka Heinonen Minna Halosen ja Paula Sinivuoren avustamana, luvun 4 ovat kirjoittaneet Sirkka Heinonen, Minna Halonen ja Lorenzo Daldoss, luvun 5 on kirjoittanut Minna Halonen, luvun 6 sisältämät kommentointikirjoitukset (6.1.1 jne) ja luvut 6.7. ja 6.8 on laatinut Tapani Launis. Luvun 7 on kirjoittanut pääosin Minna Halonen. Lisäksi tekstiä on raporttiin kirjoittanut Maria Heinonen.

Lausumme lämpimät kiitokset kaikille hankkeeseen ja raportin luomiseen osallistuneille henkilöille ja tahoille. Toivomme tästä ajatuksia herättämään tarkoitetusta raportista koitu- van monipuolista hyötyä ja uutta virikettä lukijoiden sidosorganisaatioiden oman toiminnan kehittämiseen.

Espoossa 20.8.2007 Jouko Törnqvist

Teknologiapäällikkö/VTT

(8)

There are no extra pieces in the universe. Everyone is here because he or she has a place to fill, and every piece must fit itself into the big jigsaw puzzle.

Deepak Chopra

(9)

Sisällysluettelo

TIIVISTELMÄ 3 ABSTRACT 4 ALKUSANAT 5

1 JOHDANTO 10

1.1 Ekoseutumallit -hankkeen viitekehikko 10

1.2 Hyvän yhdyskunta- ja seutusuunnittelun periaatteet ekoseutumallin pohjaksi 14

2 VEHREÄ KAUPUNKI – EKOPOLIS EKOSEUTUMALLISSA 16

2.1 Vihreän toimintastrategian pitkän ajan tavoitteet 17

2.2 Rajaehdot, säännöstöt ja esteet 19

2.3 Strategiat ja indikaattorit 20

2.4 Greenwash 22

2.5 Asuminen, rakentaminen ja liikenne 23

2.6 Institutionaalinen muutos ja kolmas tie vihreäsävyisiin kaupunkeihin 25

2.7 Ekopolis ja urbaani metabolismi 27

3 KAUNIS JA KESTÄVÄ ARKI 32

3.1 Ekoestetiikkaa ihmisen ympäristösuhteessa 32 3.2 Vihreä infrastruktuuri – mitä sillä tarkoitetaan 34

3.3 Monisäikeisiä luontokokemuksia 37

3.4 Estetiikan roolista 41

4 SLOW HOUSING KILPAILUETUNA INNOVATIIVISILLE

ELINYMPÄRISTÖILLE 43

4.1 Elinympäristöjen kokonaisvaltainen viitekehys 44

4.1.1 Geddesin ajatuksia kompleksisista elinympäristöistä 44

4.1.2 Elinympäristön jatkuvat muutokset 45

4.2 Slow -filosofian tärkeimmät areenat ja määritykset 46

4.2.1 Slow housing – rauhallinen asuminen 48

4.2.2 Slow food – rauhallinen ruokailu 49

4.2.3 Slow design – rauhallinen suunnittelu 51

(10)

4.2.4 Slow cities – rauhalliset kaupungit 51

4.2.5 Slow life – rauhallinen elämä 52

4.3 Nopeuden ja hitauden hyvät ja huonot puolet 53 4.4 Erilaisten yhteiskunnallisten vaiheiden kehitys 55

4.5 Aika ekoseutumallin eliksiirinä 56

4.5.1 Aika elämänlaadun elintärkeänä elementtinä 56

4.5.2 Aikatietoisuus 57

4.6 Innovointi ja innovatiiviset elinympäristöt 58

4.6.1 Flow -käsite ja luovuus 60

4.6.2 Innovaatiot elinympäristössämme 62

4.6.3 Maaseutuympäristöt 63

4.7 Slow -filosofian pohdintaa 66

5 EKOSEUTUMALLIIN SISÄLTYVÄ KESTÄVÄN KEHITYKSEN

TOIMINTAOHJELMA 69 6 YHDYSKUNTARAKENTEEN HAJAUTUMISEN TUOLLA PUOLEN 73

6.1 Uuden ajan uudet kylät 75

6.1.1 Vanhan yhdyskuntarakenteen uusaktivointi 80

6.2 Uusi Edenin Puutarha 86

6.2.1 Tekno-orgaanisen kaupunkiviidakon kerroksellisuus 87 6.3 Utopian uusi määritelmä: Kaupunki ensisijaisesti ihmisiä varten 90

6.3.1 Ekourbaanien asumiskekojen kylä 92

6.4 Naapurustot, verkostot, noodit 94

6.4.1 Puoliurbaanin yhteisöllisyyden nousu 95

6.5 Demokraattista designia 97

6.5.1 Julkisten tilojen yhteisöllinen hyödyntäminen 98

6.6 Sivilisaation Santa Fe-istyminen 100

6.6.1 Oman asumisen arjen hallinta kotiympäristössä ja

maailmankylässä 101

6.7 Lähiökeitaat 102

6.8 Euroopan seudulliset virtaukset ja uusheimoistuminen 109

(11)

7 CASE: SEUDULLINEN ENNAKOINTI KAIVOSPAIKKAKUNNAN

MENESTYKSEN TAKEENA 111

7.1 Toimintaympäristön muutos 111

7.2 Seudullinen ennakointi 112

7.3 Seudun menestystekijät 114

7.4 Ekoseutu-ajattelu ja rauhallinen asuminen seudun menestystekijöinä 116

8 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA SUOSITUKSIA 120

LÄHDELUETTELO 122

LUETTELO KUVISTA JA TAULUKOISTA 130

(12)

1 Johdanto

1.1 Ekoseutumallit -hankkeen viitekehikko

Ekoseutumalli on uusi tapa ajatella ja se kytkeytyy olemassa olevien rakenteiden ja toimin- tamallien uudistamiseen. Mikä sitten on ekoseutu? Ekoseutumallit -hankkeen käyttämän määritelmän mukaan ekoseutu on ekotehokkuuden ja kestävän kehityksen edistämiseen profiloitunut seutu.¹ Ekoseutua tarkasteltaessa tärkeitä kysymyksiä ovat seuraavat:

Mikä on ekoseudun

• imago

• identiteetti

• profiili

• ekologinen/kulttuurinen pääoma

• visio

• ekokulttuuristrategia?

Suomen vuosille 2007-2015 suunnatussa kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa koroste- taan uutta ajattelutapaa. Strategian julkistamistilaisuudessa korostettiin, että "Globalisaatio, ilmastonmuutos, EU:n kilpailukyvyn säilyttäminen, väestön ikääntyminen, julkisten palve- luiden saatavuuden ja laadun turvaaminen edellyttävät rohkeutta uudistaa ajattelua ja olemassa olevia rakenteita ja toimintamalleja."² Mielestämme ekoseutu on juuri tällainen uusi tapa ajatella. Samalla ekoseutumalli ammentaa vanhoista, kokonaisvaltaisen "ekoviisaista"

suunnittelufilosofioista, etenkin skotlantilaisen Patrick Geddesin (1854–1932) ajattelusta.

Ekoseutumalli tähtää vanhojen ja uusien toimintatapojen integroimiseen hybridiksi eko- seudulliseksi kulttuuriksi, joka saattaa olla suorin tie perustavaa laatua olevaan yhteiskun- nalliseen muutokseen.

Ekoseutumallit-hankkeen Raportti 1:ssä kehiteltiin ekoseutumallin viitekehikkoa. Tarkas- teluihin ja analyyseihin valittiin kokonaisvaltainen lähestymistapa, jota havainnollistettiin seuraavilla kaavioilla: ekotietoyhteiskunnan laajempi kehikko ekoseutumallin rakenteena (kuva 1) ja tiivistetymmässä muodossa esitetyt ekoseudun komponentit (kuva 2).

1Ekologisessa merkityksessä ekoseudulla tarkoitetaan samanlaisten ekosysteemien muodostamaa kokonai- suutta.

2Tietoyhteiskuntastrategian 2007-2015 julkistamistilaisuus pidettiin 26.9.2006. Horisontaalisena politiikka- ohjelmana toteutetusta tietoyhteiskuntaohjelmasta ks. tarkemmin www.tietoyhteiskuntaohjelma.fi.

(13)

Kuva 1. Ekoseutumallin eri osatekijät.³

Ekoseutumallit -hankkeen teoreettinen viitekehys perustuu Patrick Geddesin kokonaisval- taiseen seudulliseen tarkasteluotteeseen, jota on tarkemmin käsitelty Raportti 1: ssä (luvussa 2.3.1) ja tämän Raportti 2:n luvussa 4.1. Seudullisen tarkastelun sisällä geddesiläisen kokonaisuuden muodostaa kolmiyhteys "paikka, työ ja ihmiset" (place, work, folk).

3 Ekoseudun toiminnot on tässä kehikossa jaettu seitsemään osa-alueeseen. Ne puolestaan jakautuvat useam- piin osioihin, joiden suhteen voidaan tarkastella potentiaalia ekoseudun edistämiseksi ja ympäristöhait- tojen ehkäisemiseksi. Kunkin seitsemän osa-alueen kohdalla avautuvat alaosiot ovat luonnollisesti esi- merkkejä keskeisistä aihealueista, niiden joukkoon voidaan nostaa tarpeen mukaan muitakin teemoja ekoseututarkasteluun.

(14)

Ihmiset asukkaina ja toimijoina ovatkin ekoseudun ytimessä (ks. kuva 1). Kaikki institu- tionalisoidut entiteetit – niin yritykset, kunnat, läänit, seututason suunnittelu- ja yhteis- työelimet, kansalaisjärjestöt, etujärjestot kuin itse valtiokin – koostuvat ihmisistä eri roo- leissa. Ekoseutumallissa tuodaan keskiöön ihmisläheinen tarkastelu suhteessa toimijoiden muodostamaan holistiseen kokonaisuuteen ja näiden ympäristökytkentöihin. Ekoseudun komponentit (kuvassa 2) on kompaktimpi versio samasta asiasta, jolloin eri asiakokonai- suuksia on painotettu hieman eri tavalla. Muun muassa asuminen ja rakennettu ympäristö on nostettu vahvemmin omaksi alueeksi esiin. Kuvassa 2 teknologia on puolestaan nähtävä kaikkia komponentteja läpäisevänä, monia ratkaisuja mahdollistavana alueena eikä itsenäi- senä saarekkeena (vrt. kuva 1). Hallinto, liikenne ja saavutettavuus, palvelut, talous ja työ- paikat, asuminen ja rakennettu ympäristö, kulttuuri- ja sosiaalinen elämä ovat komponentteja, joiden varassa jokainen seutu menestyy tai taantuu. Jokainen seutu voi halutessaan asettaa tavoitteekseen rakentumisen ekoseuduksi. Tällöin tarvitaan konkreettista "ekoseu- tuprosessointia" jokaisen komponentin osalta. Tarkasteltaessa ekoseudun komponentteja on etsittävä samalla vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Onko olemassa kitkaa eri kompo- nenttien välillä? Entä onko löydettävissä synergiaa, ja/tai uusia yhdistelmiä eri komponent- tien välillä? Ennakoinnin avulla voidaan yrittää ratkaista tällaisia kysymyksiä ja avata pol- kua seudulliseen menestykseen.

Kuva 2. Ekoseudun komponentit seudullisia tarkasteluja varten (Durnay ja Desai 2004 muokattuna).

(15)

Edellistä komponenttitarkastelua tukee hyvän elinympäristön kokonaisuuden laadullinen tarkastelu Ekoseutumallit -hankkeessa kehitetyn kilpailukykyisen alueen "kristallin" kaa- van avulla (kuva 3). Hyvä elinympäristö on neljän T:n summa eli toimiva, taloudellinen, turvallinen ja terveellinen. Lisäksi hyvässä elinympäristössä on panostettu kahteen Y:hyn eli ympäristöystävällisyyteen ja yhteisöllisyyteen.⁴ Ympäristöystävällisyys puolestaan voidaan avata kahteen E:hen eli laatukriteereinä ekotehokkuuteen ja esteettisyyteen. Näistä muodostuu kokonaisuutena moderni teesi aristoteelisen hyvän elämän mahdollistavasta elinympäristöstä.

4T + 2Y

=

toimiva

taloudellinen turvallinen

terveellinen

ympäristöystävällinen (ekotehokas ja esteettinen)

yhteisöllinen

HYVÄ ELINYMPÄRISTÖ

4T + 2Y

=

toimiva

taloudellinen turvallinen

terveellinen

ympäristöystävällinen (ekotehokas ja esteettinen)

yhteisöllinen

HYVÄ ELINYMPÄRISTÖ HYVÄ ELINYMPÄRISTÖ

Kuva 3. Hyvän elinympäristön laatukriteerit.

Edellä kuvattuun Ekoseutumallit -hankkeen viitekehikkoon peilaten ja sen osakomponent- teja mielessä pitäen tässä Raportti 2:ssa tarkastellaan seuraavissa luvuissa erilaisia innovatiivisia mahdollisuuksia ja ratkaisutapoja ekoyhdyskuntien ja -seutujen kehittämiseksi.

Raportissa tuodaan esiin esimerkkejä etenkin Australiasta, Brasiliasta, Italiasta, Iso- Britanniasta, Kiinasta ja Yhdysvalloista. Ulkomaiset esimerkkiaineistot toimivat jälleen – samoin kuin Raportti 1:ssä – ajatusten herättäjinä ja toimivien parhaiden ratkaisujen välit- täjinä. Ne on tarkoitettu kriittisesti tarkasteltuina ja arvioituina tuomaan aineistoa ja ehdo- tuksia suomalaisiin olosuhteisiin soveltuviksi ratkaisuiksi.

Mukana on Suomen oloihin verrattuna varsin erilaisista ilmasto-olosuhteista peräisin olevia esimerkkejä kuten Australiasta ja Kiinasta. Tämän tarkoituksena on antaa globaalissa mittakaavassa taustaa tarkasteluille siitä, kuinka paljon esimerkeissä ja ohjeistuksissa on yhteistä ja kuinka paljon paikallisuudesta johtuvaa erilaista aineistoa, ja löytyykö kiinnos- tavaa opittavaa erilaisista lähestymistavoista. Lisäksi kyseisiä aineistoja ei ole kovin paljoa esitelty aiemmin Suomessa.

4Aiheesta enemmän Ekoseutumallit-hankkeen Raportti 1:ssä, luvussa 2.4.4.

(16)

1.2 Hyvän yhdyskunta- ja seutusuunnittelun periaatteet ekoseutumallin pohjaksi

Olemassa oleva, kestävästä kehityksestä piittaamattomasti rakennettu ympäristö heikentää elämänlaatuamme monella tavalla: keskeisiä epäkohtia ovat autoriippuvuuden kasvun ai- heuttamat liikenneruuhkat ja ilmansaasteet, viheralueiden vähentyminen yhdyskuntien inf- rastruktuurin rakentamisen tieltä, lisääntyvä tarve kalliisiin tienparannustöihin, taloudellis- ten resurssien paikoin epäoikeudenmukainen jakaantuminen ja yhteisöllisyyden häviämi- nen. Yhdistämällä hyviä käytäntöjä menneiltä ajoilta ja nykypäivästä, pystymme suunnitte- lemaan tulevaisuuden yhdyskuntia, jotka palvelevat paremmin niissä asuvia ja työskentele- viä ihmisiä. Kokonaisvaltainen ekoseutu syntyy hyvästä yhdyskuntasuunnittelusta, jonka tulisi nojautua seuraaviin periaatteisiin.⁵

Ekoseutumalliin sisältyvän hyvän yhdyskuntasuunnittelun periaatteet (Corbett & Corbett 2000) ovat seuraavat:⁶

1. Kaiken yhdyskuntasuunnittelun tulisi tähdätä integroituihin kokonaisuuksiin, jotka si- sältävät asumisen, kaupat, työpaikat, koulut, puistot ja muut arkielämään liittyvät vält- tämättömät fasiliteetit.

2. Alueen koko tulisi suunnitella sellaiseksi, että asuminen, työnteko ja jokapäiväinen asiointi sekä muut aktiviteetit olisivat kävelymatkan päässä toisistaan.⁷

3. Mahdollisimman monen palvelun tulisi sijaita kävelymatkan päässä bussipysäkiltä.

4. Asuinalueen tulisi tarjota useita erilaisia talotyyppejä houkutellakseen asukkaikseen heterogeenisen ryhmän eri-ikäisiä ja -tuloisia ihmisiä.

5. Alueelle asettuvien yritysten tulisi tarjota erityyppisiä työpaikkoja alueen asukkaille.

6. Alue on integroitava saumattomasti ympäröivään seudulliseen tie- ja liikennejärjestel- mään.

7. Alueen keskiössä tulisi olla tila, jossa toimii yhdessä kaupallisia, kansalais-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluja.

8. Alueella tulee olla runsaasti avointa tilaa, kuten toreja, nurmikenttiä ja puistoja, jotka on sijoitettu ja suunniteltu houkuttelevasti.

5 Kalifornian paikallishallintokomitean pyynnöstä Judy ja Michael Corbett määrittelivät yhdessä Peter Calt- horpen, Elizabeth Plater-Zyberkin, Andres Duanyn, Elizabeth Moulen ja Stefanos Polyzoidesin kanssa kestävän yhdyskuntasuunnittelun periaatteet. Nämä nk. Ahwahnee -periaatteet julkaistiin vuonna 1991 Kalifornian paikallishallintojen konferenssissa Yosemiten kansallispuistossa Ahwahnee -hotellissa, jonka mukaan kyseiset periaatteet on nimetty. Periaatteet löytyvät Corbett & Corbett (2005) -teoksen lisäk- si www-osoitteesta http://www.lgc.org/clc/ahwahnee/principles.html.

6 Tässä raportissa tuodaan esille kirjoittajien mielestä ekoseutumalliajatteluun sopivia, vähemmän esillä olleita kestävän kehityksen mukaisen i.e. hyvän suunnittelun ja toimintaohjeistojen listauksia. Näitä ei tehdä itseisarvoisesti, vaan on haluttu tarjota ekosuunnitteluperiaatteiden valikoimaa kunkin toimijan omaan kriittiseen soveltuvuustarkasteluun.

7 Suurkaupungeissa voidaan tarkastella tätä periaatetta isoimpien kaupunginosien suhteen.

(17)

9. Julkiset tilat tulee suunnitella siten, että ne houkuttelevat ihmisiä viihtymään ja toimi- maan ympäri vuorokauden.

10. Jokainen asuinalue tai useamman asuinalueen muodostama kokonaisuus tulee rajata ympäristöstään viheralueilla, jotka suojataan kaavalla rakentamisen ulkopuolelle.

11. Kadut ja kevyen liikenteen väylät suunnitellaan muodostamaan toimivan ja mielenkiin- toisen kokonaisuuden. Reiteistä tehdään tarpeeksi kapeita ja ne rajataan rakennuksilla, puilla ja valoilla houkuttelemaan kävelijöitä ja pyöräilijöitä ja estämään ylinopeuksia.

12. Aina kun on mahdollista, alueen alkuperäiset pinnanmuodot, ojat ja kasvillisuus tulee säilyttää. Parhaimmat kohteet turvataan puistoilla tai muilla viheralueilla.

13. Hyvä yhdyskuntasuunnittelu tukee luonnonvarojen järkevää käyttöä ja minimoi jättei- den syntyä.

14. Vedenkulutusta vähennetään ojituksella, kuivuutta kestävällä maisemansuunnittelulla ja kierrätyksellä.

15. Energiatehokkuutta lisätään katujen ja rakennusten sijoittelulla, sekä varjostamalla ra- kennukset auringolta.

Ekoseutumalliin sisältyvän hyvän seutusuunnittelun periaatteet (Corbett & Corbett 2000) ovat seuraavat:

1. Seudulliset maankäyttösuunnitelmat tulee kytkeä laajempaan liikennejärjestelmään, joka perustuu joukkoliikenteeseen eikä niinkään yksityisautoiluun (moottoriteihin jne).⁸

2. Seudulliset aluekokonaisuudet tulee sitoa toisiinsa luonnontilassa olevilla viher- vyöhykkeillä ja –käytävillä.

3. Seudulliset toiminnot ja palvelut (hallinto, urheiluhallit, museot, jne.) tulee sijoittaa alueen urbaaniin ytimeen.

4. Suosimalla alueelle tyypillisiä rakennusmateriaaleja ja –metodeja rakennuskannan historiallinen jatkumo ja ilmastoon sopeutuminen luovat paikallista identiteettiä.

Ekoseutumalliin soveltuvat toimeenpanoperiaatteet (Corbett & Corbett 2000) ovat seuraavat:

1. Yleiskaavaa laadittaessa/päivitettäessä edellä mainitut hyvän yhdyskunta- ja seutusuunnittelun periaatteet tulee huomioida.

2. Paikallishallinnon tulee ottaa aktiivinen rooli kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelussa, eikä antaa yksittäisten yritysten intressien viedä kohti pienistä, irtonaisista osista muo- dostunutta palapeliseutua. Seutu- ja yleiskaavoilla tulee määrätietoisesti ohjata uudis-, täydennys- ja uusiorakentamisen määrää ja sijaintia.

3. Ennen jokaisen rakennushankkeen aloittamista pitää laatia yksityiskohtainen rakennus- suunnitelma, jossa huomioidaan edellä mainitut periaatteet.

4. Kaavoitusprosessin tulee olla avoin ja kaikki suunnitelmavaihtoehdot tulee visualisoida siten, että osalliset voivat niitä arvioida.

8 Ekoseuturaportti 1:ssä on esitetty liikenteen kehitysväittämien Top Ten (Heinonen 2006a).

(18)

2 Vehreä kaupunki – Ekopolis ekoseutumallissa

Kestävää kehitystä koskevassa tutkimuskirjallisuudessa puhutaan usein vihreistä kaupun- geista (green city) ja ekokaupungeista (eco-city, ecopolis).⁹ Suomeen on syntynyt ekokyliä ja ekolääni. Kiinaan ollaan suunnittelemassa ja rakentamassa kokonaisia ekokaupunkeja.¹⁰ Miksei Suomessa voitaisi vastaavasti täydentää tai saneerata olemassa olevaa kaupunkia täysin ekokaupungiksi? Uudet asuinalueet ja kaupunginosat voitaisiin myös suunnitella ja toteuttaa ekoalueiksi, mikä merkitsisi kyseisen alueen tarkastelua ekoseudullisessa koko- naisuudessa. Vihreän kaupungin tai ekokaupungin käsitteen rinnalla voidaan puhua myös

"vehreästä kaupungista". Nykysuomen sanakirjan mukaan vehreällä tarkoitetaan rehevän, vehmaan vihreää ja sanalla on neutraalin värin kuvauksen lisäksi lyyrinen vire. Tämä sopii hyvin ekoseutumallin ajattelutapaan, jossa kehityksen motivoivina tekijöinä ovat ekologi- suus, kulttuuri ja hyvinvointi. Vehreä kaupunki tarkoittaa nykyisten kaupunkien kehittymisen suuntaamista vehreiden periaatteiden mukaisesti. Poiketen tulevaisuuden kaupunki- ideologioista, joita muotoutuu ideologien ja suunnittelijoiden työpöydältä, vehreää kaupunkia ei voida synnyttää pelkästään laajan kokonaissuunnitelman avulla.¹¹ Se syntyy muuttamalla ihmisten käyttäytymistä.

Kysymys ei ole keskittymisestä individualistiseen ajatteluun fundamentalistisen sijaan.

Ihmisten käyttäytymistä ohjaavat poliittiset järjestelmät, verotus, erilaiset tuet, voitto- osuudet, järjestöt, markkinat, yritykset ja erilaiset ryhmät. Näillä keinoin ihmiset kommu- nikoivat keskenään ja rakentavat tulevaisuutta. Näihin ohjausmekanismeihin tulee pyrkiä vaikuttamaan ja muokkaamaan niitä, jotta kaupunkisuunnittelussa päästään kestävän kehityksen polulle. (Eckersley 2004)

Ohjausmekanismeihin vaikuttaminen on järjestelmällinen prosessi. Tärkeää on se, missä järjestyksessä samanarvoista tietoa ja asiantuntemusta käsitellään. Ensiarvoisen tärkeää on myös kestävän kehityksen tuntemuksen lisääminen. Yhtä tärkeää on tuntea päätöksenteko- järjestelmän mekanismit, joiden avulla muutoksia saadaan aikaan. Kolmantena tulee eri

9 Ekokaupunki on ollut useiden hankkeiden kohteena. Ks. esim. EU:n ECO-CITY -hankkeen raporttia Gaf- fron et al. 2005.

10 Mm. VTT on valmistellut hanketta, jossa kootaan suomalaisyrityksiä rakentamaan Kiinaan pieni ekokaupunki ja viemään suomalaista ympäristöteknologiaa maailmalle. Kiinassa on mahdollisuus harpata suoraan maatalousyhteiskunnasta supermoderniin ekokaupunkiin. Samalla kaupunki toimisi pilottina muille vastaaville ekokaupungeille. http://www.vtt.fi/proj/ecocitychina/index.jsp

11 Tulevaisuuden kaupungista on olemassa monenlaisia visioita ja hahmotelmia, aiempina vuosisatoina ja vuosikymmeninä tehtyinä (ks. e.g. Alison et al. 2006). Eri tieteenaloja edustavia asiantuntijoita on myös käytetty tulevaisuuden kaupungin kehittymisen keskeisten kysymysten ja haasteiden kokonaiskuvan luomiseksi. Ks. esim. What's Next for Cities? 40 Ideas about the future. Uusia mielenkiintoisia kysy- myksiä on ko. julkaisussa esittänyt mm. innovaatiotutkija Charles Leadbeater siitä, kuinka kaupunkeihin saadaan kehitettyä tiloja kaupunkilaisten itseorganisoitumisen ja vuorovaikutuksen edistämiseksi.

Tulevaisuuden digikaupungeista ks. Heinonen ja Halonen 2007, ja digimaailmasta Heinonen 2007b.

(19)

alojen erityisasiantuntemus: asuminen, työnteko, ympäristö, liikkuminen, kauppa, palvelut yms. Kaupungit kehittyvät eri asiantuntijoiden vuorovaikutuksen tuloksena. Oleellisinta on kuitenkin asettaa tavoitteeksi se, että pyritään vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekojär- jestelmään, joka laajasti tarkasteltuna koostuu muodollisista ja epämuodollisista proses- seista, rutiineista, normeista ja käytännöistä, vaikuttajista valtion hallinnossa, asiantunti- joista, liike-elämästä ja sidosryhmistä. (Low et al. 2005, 166-170; Hall & Pheiffer 2000;

ks. myös ekoseudullisen ohjauksen kytkemistä käytännön toimintaan Aberley 1994)

2.1 Vihreän toimintastrategian pitkän ajan tavoitteet

Vihreä toimintapolitiikka syntyy useiden pienten toimenpiteiden summasta, jotka tähtäävät samaan suuntaan. Toimenpiteet liittyvät moniulotteisesti ihmisen koko toimintakenttään.

Skotlantilaisen valistuksen avainhahmo, taloustieteilijä ja moraalifilosofi Adam Smith¹² (1723–1790) totesi, että institutionaalisten sääntöjen sisällä henkilökohtaisten etujen aja- minen voi olla hyväksi koko yhteiskuntarakenteelle. Tällainen sosiaalinen selviytymisvoi- ma vie parhaimmillaan yhteiskuntaa kestävän kehityksen suuntaan.

Ekotehokkuuden avulla säästöt voidaan moninkertaistaa. Saksassa sijaitseva Wuppertal - instituutti ja Yhdysvalloissa sijaitseva Rocky Mountain -instituutti ovat johtavia yksityisiä instituutteja, jotka edistävät kestävän kehityksen politiikkaa. Jo kymmenisen vuotta sitten ne julkaisivat ekotehokkuudesta klassikoksi muodostuneen kirjan Factor Four, Doubling Wealth, Halving Resource Use (von Weizsäcker 1998).¹³ Tärkeänä sanomana teoksessa oli, että kestävä kehitys muodostuu monien pienten toisiaan tukevien muutosten vaikutuksesta. Monitieteiset asiantuntijaverkostot ovat hedelmällinen keino edistää kestävää kehi- tystä.

Green City. Sustainable Homes, Sustainable Suburbs -kirjan kirjoittajat (Low et al. 2005) puolestaan kannustavat ympäristön suunnitteluun, joka on pienipiirteistä ja laaja-alaista pitkän aikavälin suunnittelua: Pienipiirteistä, koska pienet askeleet pitkällä tähtäimellä voivat summautua isoksi muutokseksi. Laaja-alaista, koska suunnittelijoiden tulee ajatella tämänhetkisen kaavoituksen ja suunnittelun rajojen ulkopuolelle. Pitkän aikavälin, koska ympäristön kriisin merkit ovat näkyvissä vasta pitkän ajan kuluessa. Pitkän tähtäimen ta-

12Nykyaikaisen taloustieteen isänä ja vapaakaupan varhaisena kannattajana pidetyn Smithin tunnetuin teos on vuonna 1776 julkaistu Kansojen varallisuus.

13 Kirja on Rooman klubin raportti. Ks. muita Rooman klubin raportteja osoitteessa

http://www.clubofrome.org/archive/reports.php. Maailman tietoisuuteen nopeasti iskeytynyt Rooman klubin tunnetuin raportti on edelleen vuonna 1972 ilmestynyt Kasvun rajat (The Limits to Growth), josta on julkaistu 30 vuotta myöhemmin päivitetty laitos. Ekotehokkuutta on tutkittu lukuisissa hankkeissa ja tuloksia esitetty lukuisissa raporteissa. Myös ympäristöministeriön ympäristöklusterin tutkimusohjel- missa ekotehokkuus on ollut keskeinen teema. Ks myös ympäristöklusterin kolmannen ohjelmakauden esiselvitysraportti ekotehokkaasta yhteiskunnasta (Heinonen et al. 2002a). Factor Four -teokseen suunnitellaan parhaillaan päivitystä.

(20)

voitteiden tulee heidän mielestään olla lisäksi radikaaleja tavoitteita. Esimerkiksi Melbour- nen lähistöllä sijaitsevan Manninghamin kaupungin tavoitteissa on nollatason saavuttaminen seuraavissa asioissa: ilmastonmuutos, sukupuuttoon kuoleminen, saastuminen, maape- rän huononeminen sekä jätteiden määrä. Dramaattiseen pitkän aikavälin tavoitteeseen saa paremmin otteen määrittelemällä osatavoitteita, joiden suhteen on olemassa indikaattoreita kehityksen seuraamiseksi ja konkreettisia strategioita tavoitteiden saavuttamiseksi. Man- ninghamin kaupunki on ottanut seuraavanlaisen kehikon suuntaviivakseen. Nk. Natural Step -strategia käsittää neljä perusekologista periaatetta (Low et al. 2005, 171-173):

1. Maankuoresta otetut aineet eivät saa järjestelmällisesti kertyä ekosysteemiin;¹⁴ 2. Yhteiskunnassa tuotetut aineet eivät saa järjestelmällisesti kertyä ekosysteemiin;

3. Ekosysteemin sisäisen tuotannon ja biodiversiteetin fyysisiä olosuhteita ei saa jär- jestelmällisesti heikentää; ja

4. Luonnon voimavarojen käytön tulee olla tehokasta ja ihmisen tarpeita vastaavaa.

Välitavoitteet auttavat eteenpäin pitkän ajan tavoitetta kohden. Ne voivat olla pienen mittakaavan asioita kuten säästävien vesihanojen valitseminen uudelle asuinalueelle, suuren mittakaavan kuten jonkin eläinlajin suojeleminen. Ne voivat olla teknisiä kuten matala- energinen sisätilojen ilmastointi tai sosiaalisia kuten joidenkin alueiden liikkeenharjoittaji- en hyväksynnän saaminen esimerkiksi kävelyalueen perustamiselle. Manninghamin yksi osatavoite on kasvihuonepäästöjen vähentäminen viisi prosenttia perusvuoteen 1997 verrattuna. Leichhardin kaupungin (Sydney) osatavoitteisiin puolestaan kuuluvat esimerkiksi tietyt ekologiset edellytykset kaikkien uusien ja perusparannushankkeiden osalta. Näitä ovat aurinkolämmitteisen vedenlämmityksen ja sadevesisäiliöiden käyttö sekä asuntojen meluttomuus ja riittävä luonnonvalo (Low et al. 2005, 171).¹⁵

Yritysmaailmassa moni yhtiö hyödyntää nimenomaan modernin tietoja viestintätekniikan suomia mahdollisuuksia oman toimintansa ympäristöystävällisyyden kasvattamiseksi.¹⁶

14 Tähän voisi lisätä tarkastelun veden ja ilman osalta.

15 Yksityisillä yrityksillä on myös vihreitä osatavoitteita. Esimerkiksi vuonna 2002 Ikea asetti tavoitteen pienentää 15 prosenttia hiilidioksidipäästöjään tavarakuutiota kohden. Junaliikenteestä muodostuu 70 prosenttia vähemmän CO2 päästöjä kuin rekka-autoista. Vuonna 2003 5 junaa viikossa korvasi 50–60 rekkaa päivässä. Tosin Ikea on äskettäin ostanut Vienan-Karjalan metsiä eikä siellä tapahtuvan toiminnan ympäristövaikutuksista ole tietoa. Interface toi Euroopan markkinoille puolestaan hiili-vapaan ma- ton kaupallisiin rakennuksiin. Matolle taataan neutraali ilmastonmuuton vaikutus eli sen tuotannossa ja jakelussa ei ole syntynyt yhtään kasvihuonekaasuja. The Body Shop asetti aikanaan tavoitteekseen vä- hentää 30 prosenttia tuotteidensa valmistamisesta ja kuljettamisesta aiheutuvia kasvihuonepäästöjä vuoteen 2004 mennessä. Kuusi kansainvälistä yritystä ovat muodostaneet yhteistyöohjelman nimeltä BLICC (Business Leaders Initiative on Climate Change). Jäsenet ilmoittavat säännöllisesti suorat ja epäsuorat kasvihuonepäästönsä. Vuosina 2001-2003 yritykset eivät olleet tavoitteittensa mukaisessa ti- lanteessa päästöjen suhteen. Raportoiminen on tärkeää, sillä näin pystytään arvioimaan tavoitteiden onnistumista. Sitä kautta käytäntö ohjaa yritystä kestävän kehityksen polulle.

16Yrityksille pitäisikin räätälöidä globaali tiekartta ympäristöystävällisen ICT:n kehittämiseen ja käyttämi- seen. Heinonen 2006e. Ks. koko seminaariaineisto ict:n, kilpailukyvyn ja ympäristön välisistä kytken-

(21)

EU:n huippukokouksessa 9.3.2007 tehtiin historiallinen päätös, kun EU-maat sitoutuivat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä (ks. tarkemmin esim. Ahtiainen ja Tuohinen 2007). Päästöjä leikataan 30 prosentilla, jos sopi- mukseen saadaan mukaan myös EU:n ulkopuolisia teollisuusmaita kuten Yhdysvallat. Sa- malla sovittiin uusiutuvan energian osuuden nostamisesta 30 prosenttiin kokonaisenergian- kulutuksesta. Tällä hetkellä uusiutuvien energialähteiden osuus on alle seitsemän prosenttia EU:n kokonaiskulutuksesta. Lisäksi liikenteen energiankulutuksessa on suosittava biopolt- toaineita. Tavoitteena on nostaa biopolttoaineiden kulutus kymmeneen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.¹⁷

2.2 Rajaehdot, säännöstöt ja esteet

Ekosysteemin toimintamalli tulee selvittää ennen isoja hankkeita koskevaa päätöksentekoa.

Esimerkiksi Australiassa uusi moottoritie Melbourniin hyväksyttiin tavoitteista huolimatta Manninghanin ekologisesti herkimmälle alueelle. Päätöksentekoon voi liittyä joidenkin asioiden yliarvioiminen, liikennealalla tunnetaankin käsite path dependence eli polkuriip- puvuus. Päättäjät saattavat esimerkiksi suosia tieliikennettä muiden liikennemuotojen suhteen. Päätöksenteko voi muuttua radikaalisti yllättävien tapahtumien vaikutuksesta. Tällai- sia ovat esimerkiksi 70 -luvun öljykriisi ja otsoniaukon havaitseminen Antarktiksella. Mo- lemmat tapahtumat johtivat konkreettisiin tekoihin ja molemmat perustuvat vahvoihin mie- likuviin tulevaisuuden kehitysnäkymistä. Suunnittelijat ja ympäristöaktivistit voivat itsekin pyrkiä herättämään päätöksentekijöitä, mutta "shokkivaikutuksen" on aina perustuttava totuuteen. Pienikin asiavirhe voi tuhota luottamuksen. (Low et al. 2005, 177-178)

Instituutiolla eli kokoavilla säännöstöillä tarkoitetaan prosesseja, rutiineja, uskomuksia, sopimuksia, järjestöjä ja verkostoja, jotka ajavat yhteisten asioiden hoitamista. Instituutio voi olla joko fyysinen tai virtuaalinen ja kuvastaa ikään kuin moniulotteista maisemaa.

Steven Dovers¹⁸ esittää, että kestävän kehityksen "instituution" tulee olla sopeutuva, jous- tava, hellittämätön, määrätietoinen, tietointensiivinen, herkkä uudelle tiedolle sekä sisältää

nöistä: http://esc.clubofrome.org/events/2006/helsinki/proceedings.html. Tietoyhteiskunnan valjastami- sesta kestävän kehityksen edistämiseen ks. myös Heinonen et al. 2002; 2003d, ja Heinonen 2002.

17Vuonna 2005 biopolttoaineiden osuus maailman liikennepolttoaineiden kulutuksesta oli noin prosentti.

Biopolttoaineiden käyttö ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Nykyisellä teknologialla tuotetut biopolttoai- neet käyttävät energiana tuotanto- ja kuljetusvaiheessa yleensä fossiilisia polttoaineita ja aiheuttavat päästöjä myös viljely, jalostus- ja kuljetusprosesseissa. Lisäksi päästöjen laajamittainen vähentäminen viljapohjaisten biopolttonesteiden avulla on eettisesti arveluttavaa: jos 10 prosenttia bensiinistä ja diese- listä korvataan viljapolttoaineilla, siihen kuluisi maailman viljelyalasta yli neljännes samanaikaisesti kun eri puolilla maailmaa kärsitään nälänhädästä. Myöskään sademetsien kaataminen biopolttoaineiden viljelymaiden tieltä ei ole suotavaa. Metsäpeitteen merkitys kasvihuonekaasujen sitomisessa tulee ko- rostumaan.

18 Hän toimii professorina ko. yliopiston Centre for Resource and Environmental Studies -nimisessä laitok- sessa Australian National Universityssä.

(22)

eri intressiryhmien tarpeita ja tavoitteita. Vihreät säännöstöt, samoin kuin vihreät kaupun- gitkin muotoutuvat pieni osa kerrallaan siten, että lopputulos suuntautuu kestävän kehityksen polulle (Low et al. 2005, 177-178; Beck 1998).

2.3 Strategiat ja indikaattorit

Käsitettä strategia käytetään usein kuvaamaan suuren tai tärkeän asiakokonaisuuden suun- nitelmaa. Sen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin tavoitteen saavuttaminen. Esimerkiksi Melbournen 2030 -suunnitelma on laaja-alainen ja sillä on visionääriset tavoitteet, mutta strategiat tavoitteiden saavuttamiseksi puuttuvat (Low et al. 2005). On kuitenkin olemassa strategia, jolla innovaatiot saadaan hyväksytyiksi (ibid., 180–181).¹⁹ Tällaisen innovaatio- prosessin toimintaohjeet soveltuvat myös vihreälle toimintapolitiikalle:

• Lähesty niitä tahoja, joilla on ollut myönteinen kokemus innovaatioissa.

• Keskity niihin tahoihin, jotka ovat tyytymättömiä ja sitä kautta muutokseen taipuvaisia.

• Ota yhteyttä henkilöihin, jotka ovat aktiivisia järjestöissä ja yhdistyksissä.

• Korosta sitä hyötyä, joka saadaan innovaation avulla nykytilanteeseen verrattuna.

• Esittele ja tuo markkinoille innovaatio, joka sopii yhteen kohdetahon arvojen kanssa.

• Luo innovaatio sellaiseksi, että sitä voi alustavasti kokeilla.

• Tee innovaatio sellaiseksi, että sitä on mahdollisimman helppo demonstroida.

• Vie innovaatio kohdetaholle sen sijaan, että odottaisit, että kohdetaho itse löytää sen.

• Sovita innovaation kompleksisuus kohdetahon edellyttämälle tasolle (ei liian yksinker- tainen eikä liian kompleksinen).

• Käytä kohdetahon omia viestintäkanavia.

• Yritä saada innovaatiolle tukea niiltä ihmisiltä tai järjestöiltä, joita kohdetaho pitää ver- taisinaan.

• Yritä saada tukea niiltä, jotka ovat kohdetahon mielestä suunnannäyttäjiä (usein korke- asti koulutettuja, kosmopoliitteja ja korkeassa sosiaalisessa asemassa olevia vaikuttajia).

• Esitä selkeä ja yhdenmukainen viesti innovaation puolesta.

19 Tässä kuvatun toimintastrategian on kehittänyt Michiganin yliopiston professori Roger Rotman (Low et al. 2005).

(23)

Yhteisön tukea on habermasilaisittain pidetty parhaimpana tapana taata pitkän aikajänteen toimintapoliittisten tavoitteiden toteutuminen. Yhteisön näkemys voidaan luoda foorumilla, jossa kaikilla osapuolilla on mahdollisuus kuulla esitetyt argumentit ja vaikuttaa niihin.

Muotoutuneista näkemyksistä valitaan paras ja toteutetaan se. Toimintapoliittisen ohjelman tulee saada alkunsa foorumilla ja sen jälkeen strategia voidaan muuntaa konkreettiseen toimintaan. Yleisön osallistuminen on tärkeää jo toimintapolitiikan muodostamisvaiheessa.

Strategian ja toimintapolitiikan onnistumista voidaan arvioida indikaattoreilla, joko mitat- tavilla tai muuten arvioitavilla. (Beck 1998)

Esimerkiksi New South Walesin maankäyttövirasto on ottanut käyttöön avainindikaattorit, joilla jokaisella on omat mitattavat tavoitteet (Low et al. 2005, 183-185). Ekologinen jalan- jälki muodostuu useasta osatekijästä ja kuvaa vaikutusta paremmin kuin esimerkiksi ympä- ristövaikutukset pelkästään käytön aikana. Maankäyttöviraston kestävän kehityksen mukaisen asuinrakentamisen avainindikaattorit ovat seuraavat:

1. Vedenkierrätyksen kokonaisvaltainen hallinta 2. Sosiaalisen asuntotuotannon osuus

3. Yhteisöosallistumisen tehokkuus 4. Julkiset palvelut

5. Perehdyttämisohjelmat uusien rakennusten asuttamisen helpottamiseen 6. Kestävän kehityksen elämäntapojen opettaminen käyttäjälle

7. Rakennus- ja purkumateriaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys 8. Energiatehokkuus

9. Kestävän kehityksen edistäminen vaikuttamalla rakennustuotteiden suunnitteluun 10. Kestävän kehityksen mukainen tai uudistuviin luonnonvaroihin perustuva energiatuo-

tanto

11. Alkuperäisen kasvillisuuden hoito 12. Rannikko- ja vesialueiden hoito 13. Alkuperäiskulttuurin säilyttäminen 14. Muun kulttuurin edistäminen

15. Ympäristölainsäädännön mukainen säätely 16. Tuottavuusindikaattorit

17. Rahoitusmahdollisuudet

(24)

18. Taloudellinen hyöty valtiolle/hallinnolle 19. Työpaikkojen syntyminen

20. Kokeiluhankkeet

21. Sisäiset ja ulkoiset opetusohjelmat

22. Urakoitsijoiden laatuvaatimukset kestävän kehityksen osalta 23. Toimijatahojen ja asianomistajien suhteet

24. Alkuperäisasukkaiden työllistymismahdollisuus²⁰ 25. Työntekijöiden tyytyväisyys

26. Työnantajauskollisuus

27. Energian käyttö ja kasvihuonepäästöt 28. Strategiset ja kompleksiset kehityshankkeet

2.4 Greenwash

Maailmalla on viime vuosikymmeninä esiintynyt jossain määrin ilmiötä nimeltä Green- wash. Tällainen vihreä pesu tarkoittaa yritysten toimintaa, joka näyttää kestävän kehityk- sen suuntaiselta, mutta on harhaanjohtavaa. Kysymys ei ole tietoisesta totuuden vääriste- lystä, vaan ennemminkin puolitotuudesta. Jokin taho antaa kuvan olevansa ympäristöystä- vällinen, vaikkei itse asiassa tee mitään erityistä tämän eteen. Seuraava australialainen esimerkki liittyy Victorian alueen energiaohjelmaan. Ohjelman mukaan jokainen energian- tuottaja sitoutui raportoimaan kasvihuonepäästönsä valtiolle. Kasvihuonepäästöjen alentu- mista ei kuitenkaan ilmoitettu verrattuna kantavuoteen, vaan sen sijaan ilmoitettiin päästöt, jotka olisivat syntyneet ilman kyseistä sopimusta. Käytännössä tämä tarkoitti, ettei mitään erityistoimenpidettä otettu käyttöön, vaan energiaa tuotettiin pääasiassa polttamalla hiiltä tehokkaammin (Low et al. 2005, 187–190; Athanasiou 1998). Ekoseutumallissa alueita kehitetään ja toimijat toimivat aidosti kestävän kehityksen periaatteiden edistämiseksi sor- tumatta viherpesuun, joka aina ennen pitkää paljastuu. Suomessa ei ole esiintynyt räikeätä greenwash -ilmiötä.²¹

20 Suomessa voidaan alkuperäisasukkaiden osalta pohtia Lapin saamelaisten tilannetta.

21 Aitoa asennemuutosta kohti yritysten "vihertymistä" onkin havaittavissa. Maailman suurimpien yritysten halua vähentää kasvihuonekaasupäästöjään on kartoitettu. Kolme neljäsosaa tutkituista yrityksistä kertoi aloittaneensa ponnistelut ympäristöä kuormittavien päästöjensä vähentämiseksi (Carbon Disclosure Project). Myös sijoitusrahastoissa suuntaus vahvistuu sellaisia rahastoja kohti, jotka sijoittavat varoja esimerkiksi vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseen. Yritysten ympäristömyönteisyyden ja taloudellisen tuloksellisuuden yhdistyminen on viime vuosina vahvistunut.

(25)

2.5 Asuminen, rakentaminen ja liikenne

Pelkistetysti ilmaistuna niin eurooppalainen, australialainen kuin amerikkalainen unelma näyttää olevan omakotitalo ja sitä ympäröivä puutarha. Tämä ei välttämättä ole ristiriidassa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa, koska tiivis kaupunkiasuminen ei automaattisesti ole omakotiasuntoa parempi vaihtoehto. Energiatehokkuus, meluneristys, julkisen liikenteen yhteydet ja viheralueet vaikuttavat kestävän kehityksen kokonaisuuteen. Useat julkiset virastot noudattavat kestävän kehityksen laajaa määritelmää eli ns. Triple Bottom Line - tarkastelua (Low et al. 2005, 192–193). Käsite tarkoittaa kestävän kehityksen määritelmää, jossa kaikkien kolmen ison aihekokonaisuuden – sosiaalisen, ympäristön sekä taloudellisen toiminnan – tekijöitä arvioidaan.²² Jotta yritys tai yhteiskunta toimisi kestävän kehityksen mukaisesti pitkällä tähtäimellä, sen tulisi olla taloudellisesti vakaa, minimoida ympäristö- vaikutukset sekä toimia sosiaalisten odotusten ja tavoitteiden mukaisesti. Arvioinnin lähtö- kohta on avainindikaattorien määritys ja seuranta.

Esimerkiksi rakennusteollisuuden ongelmana voi olla se, että huomio kiinnitetään pääsään- töisesti rakentamiskustannuksiin. Rakennusten sijainti ja käyttökustannukset jäävät tällöin vähälle huomiolle. Rakennusalan kilpailu voi lyhyellä tähtäyksellä heikentää kestävän kehityksen mahdollisuuksia.²³ Rakentajat esimerkiksi saattavat tällöin valita tuttuja, varmoja ja edullisia materiaaleja, jotta eivät putoaisi markkinoilta. Toisaalta kestävän kehityksen huomioon ottava rakentaminen voi muodostua vahvaksi kilpailutekijäksi kuluttajien vaatimusten ja valintojen myötä. Uudistuotanto on yleensä korkeintaan kaksi prosenttia asunto- kannasta vuosittain. Suurin haaste onkin olemassa olevan rakennuskannan ympäristövaiku- tuksiin vaikuttaminen. Tässä suhteessa uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääminen on merkittävässä asemassa. (Low et al. 2005, 194–195) Rakennusten "terveydenhoidon" osalta voitaisiin pyrkiä kustannuksia ja vaurioita ennalta ehkäisevään kunnossapito- ja korjaus- kulttuuriin, mikä pienentää rakennuksen elinkaaren aikaisia käyttökustannuksia.²⁴

Rintamamiestalo on suomalainen esimerkki hyvästä ja kestävästä rakennustavasta (ks.

Hänninen 2007). Rintamamiestalot rakennettiin pula-aikana niukin materiaalein ja hyvin neuvoin, jotka olivat peräisin Walter Mandelinin vuonna 1948 kirjoittamasta Jokamiehen rakennusoppaasta. Hänen käsityksensä mukaan rakennuksen elinkaari oli vähintään 100

22 Kestävän kehityksen määritelmistä ks. tarkemmin Heinonen et al. 2003d.

23 Toisaalta tulevaisuudessa kilpailueduksi voi nousta se, missä määrin rakennus on materiaaleiltaan, raken- teiltaan ja ominaisuuksiltaan tai käytön aikana kestävän kehityksen mukainen.

24 Ympäristöministeriö on laatinut korjausrakentamisen strategian (2007), jonka avulla halutaan edistää ennakoivaa kiinteistönpitoa ja korjauskulttuuria. Suunnitelmallisella ja oikein ajoitetulla korjaamisella voidaan säästää kiinteistön kustannuksia ja vastata sekä käyttäjien että kestävän kehityksen vaatimuk- siin.

(26)

vuotta. Pienin parannuksin tästä olemassa olevasta rakennuskannasta on saatavissa kaikki kriteerit täyttäviä ekologisia rintamamiestaloja.²⁵

Perinteisen rintamamiestalojen asuntopohja tähtäsi energiasäästöön. Talon keskellä sijaitseva varaava sydänmuuri lämmitti kahdessa kerroksessa sijaitsevia asuintiloja myös silloin kuin uuneja ei lämmitetty. Aurinkoenergiaa hyödynnettiin passiivisesti sijoittamalla talo siten, että olohuone ja suurin osa ikkunoista oli kohti etelää. Makuuhuoneet ja muut vä- hemmän käytetyt tilat kuuluivat pohjoispuolelle. Nykyään tätä kutsutaan vyöhykeajatteluk- si. Hukkaneliöitä vältettiin, sillä niitäkin olisi pitänyt lämmittää. Rintamiesmiestalot rakennettiin niukkuuden aikana kahdessa vaiheessa. Lasten kasvettua heille rakennettiin omat tilat yläkertaan. Joustavuus ja muunneltavuus ovat myös nykyajan ekotalon samoin kuin ylipäänsä hyvän asumisen tavoiteltuja tunnusmerkkejä.²⁶

Kuva 4. Perinteinen rintamamiestalo ja uudempi ekotalo Kajaanin asuntomessualueelta.

Energiataloutta on kuitenkin väitetty rintamamiestalon heikoksi lenkiksi. Luonnonmukai- sen ja siksi hengitysilman kannalta terveellisen ilmanvaihdon mukana karkaa jopa puolet talon lämmöstä.²⁷ Pienin parannuksin rintamiestalo voitaisiin tuoda uudestaan markkinoille ja valjastaa ilmastonmuutostalkoisiin. Helsingin kaupunki on suunnitteluttanut 2000-luvun rintamamiestalon, Helsinki-pientalon, joka sopii täydennysrakentamiseen vanhojen rinta-

25 Lisätietoja ekologisesta rakentamisesta löytyy Pekka Hännisen Helsingin kaupungin rakennusvalvontavi- rastolle laatimasta nettisivustosta www.rakentajanekolaskuri.fi. Suomen Arkkitehtiliiton yhteyteen pe- rustettiin jo jatkosodan aikana v. 1942 jälleenrakennustoimisto, josta tuli v. 1943 Standardisoimislaitos.

Sen johdossa oli Aarne Ervi ja johtokunnassa Ervin lisäksi Alvar Aalto, Veijo Revell, Yrjö Lindegren ja Kaj Englund. Se alkoi laatia ns. RT-kortteja tyyppitalojen piirustuksista, keittiökalusteiden ja rakenteiden standardiratkaisuista. Tyyppitalojen mukaisia rintamamiestaloja rakennettiin pääasiassa "hartiapan- killa" koko maan alueelle, sekä kaupunkeihin että maaseudun asutustiloille.

26 Ks. Hyvä asuminen 2010 -kehitysohjelman loppuraportti (2007) ja Heinonen ja Ratvio 2007.

27Myös riittämättömät seinä- ja lattiaeristeet lisäävät energiantarvetta. Lämpötaloutta voidaan parantaa esimerkiksi lisäämällä seiniin tiiviit tervapaperit ja kuitulevyt kevyen remontin yhteydessä. Sen sijaan pe- ruskorjauksen yhteydessä seinien sahanpurut kannattaa poistaa ja vällyttää uudestaan. Toinen nykyajan vaatimusten kanssa ristiriidassa oleva rakennussuositus on asbestin käyttö vesikatossa ja paloeristeissä.

(27)

mamiestaloalueiden pienille tonteille (Salmela 2007). Taloissa hyödynnetään monia rintamamiestalon hyviksi koettuja suunnitteluperiaatteita, ja ne sopivat myös esteettisesti vanhojen rintamamiestalojen miljööseen, mistä tosin esiintyy myös eriäviä näkemyksiä.²⁸ Nk. ekotalojen (vastaavasti kuin älytalojen) markkinoinnissa on pullonkaulaksi osoittautu- nut se, että ekovarustelu ja -ratkaisut aiheuttavat rakennuksen hintaan enemmän kustannuksia tavanomaisesti suunniteltuun ja toteutettuun rakennukseen nähden. Huomiota pitäisi kuitenkin kiinnittää enemmän rakennuksen käyttö- ja ylläpitokustannuksiin, joihin ekolo- giseksi suunniteltu talo voida tuoda pitkällä aikavälillä huomattavia säästöjä. Rose (2006) muistuttaa lisäksi, että sustainable house -käsite pitää oleellisesti sisällään myös asumis- viihtyisyyden.²⁹ Asumisen, rakentamisen ja liikenteen kytkennät ja niiden seurausvaiku- tukset kestävän kehityksen suhteen tulisi ottaa maankäytön suunnittelussa kokonaisvaltai- sesti huomioon.³⁰

2.6 Institutionaalinen muutos ja kolmas tie vihreäsävyisiin kaupunkeihin

Muutosprosessi institutionaalisella tasolla on hidasta. Ympäristön kannalta positiivista muutosta on kuitenkin nähtävissä, sillä kestävä kehitys esiintyy monien valtioiden tavoitteissa ja saa tukea kansainvälisten sopimusten kuten Kioton sopimuksen solmimisesta.

Kestävän kehityksen mittaamiseksi on myös kehitetty niin Suomessa kuin maailmalla useita mittareita ja indikaattorijärjestelmiä.³¹ Kun verrataan esimerkiksi Iso-Britannian kestä- vän kehityksen tavoitteiden asettelua eri indikaattorien osalta, ovat jotkut indikaattorit sel- keästi mitattavissa kuten esimerkiksi ilmastonmuutosta kuvaava kasvihuonekaasujen pääs-

28 Tyyppitalosta on suunniteltu kolme modernia versiota ja niitä on tarjottu usean talotehtaan mallistoihin.

29 Tutkimusta onkin tehty siitä, mitä muokkauksia kestävän kehityksen mukaiseksi suunnitellun rakennuksen toteutuksessa ja sen markkinoinnissa voitaisiin tehdä kysynnän parantamiseksi. Rose (2006) on mm.

identifioinut pioneerikäyttäjien (early adaptors) profiilia luodakseen perustaa laajemmalle kuluttaja- kysynnälle täysin kestävän kehityksen mukaisesta talosta.

30 Low et al. (2005) väittävät, että hankkeissa käytetään termiä "liikennejärjestelmän tasapainottaminen"

harhaanjohtavasti tiehankkeiden eduksi. Esimerkiksi kaistojen lisääminen vähentää päästöjä ruuhkau- tumisen purkautumisen vuoksi, mutta huomioon ei ole otettu perustekijää ts. sitä, että liikennemäärän kasvu lisää päästöjä sinällään. Tasapainottamisen nimissä Perthissä lisättiin Narrow Bridgen kaistoja seitsemästä kahteentoista ja varattiin yksi lisäkaista bussiliikenteelle. Ei ole myöskään tutkittu, tuoko uuden tieinfrastruktuurin rakentamisen investointi kaupungille taloudellista kasvua enemmän verrattuna liiketoimintojen siirtämiseen tai julkisen liikenteen vastaaviin investointeihin. Vaikka tiehankkeiden to- teuttamisen edellytyksenä on ympäristövaikutusten arviointi, tiehankkeiden katsotaan lisäävän taloudellista hyötyä siinä määrin, että kestävän kehityksen negatiiviset vaikutukset ikään kuin kompensoituvat.

(Low et al. 2005, 196-200)

31 Ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportti Yhteinen tulevaisuutemme (1987) antoi maailmalle vahvan sysäyksen ja tietoisuuden kestävän kehityksen haasteesta. Nykyhetken tarpeet tulee tyydyttää viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää näiden omia tarpeita.

(28)

töjen määrä. Tieliikenteen osalta tavoite sen sijaan ei ole suoraan kestävän kehityksen mukainen eikä tieliikennettä vähentävä. Tavoitteena on parantaa liikennemuotojen valinnan mahdollisuutta, parantaa saavutettavuutta työpaikkoihin, opiskelupaikkoihin, palveluihin sekä vapaa-ajan harrastuksiin. Valtakunnallisten tavoitteiden lisäksi on monia muita seik- koja, jotka voivat edesauttaa suuntautumista kestävän kehityksen polulle. Carbon Trust on Iso-Britannian hallituksen muodostama yhtymä, joka kannustaa matalahiilidioksidisen tuotannon synnyttämistä maahan. Iso-Britannia on asettanut uusiutuvien energioiden velvoit- teen eli tietty osa sähköntuotannosta tulee olla uusiutuvaa energiaa. Kioton sopimuksen noudattaminen on ensimmäinen kansainvälinen suuri askel, mutta päästöjä tulisi alentaa yli 60 prosenttia seuraavan 50 vuoden sisällä. Post-Carbon Society eli tietoyhteiskunnan rakentaminen mahdollisimman suuressa määrin muiden kuin fossiilisten polttoaineiden va- raan on ekoseutujen kehittämisen laajempi yläkäsite.

Toisenlainen esimerkki institutionaalisesta muutoksesta liittyy kaupunkisuunnitteluun.

Etelä-Brasilian suurimpiin kaupunkeihin kuuluva Curitiba on 1,6 miljoonan asukkaan met- ropoli ja kansainvälisestikin tunnettu kestävästä kehityksestään. Curitiban paras käytäntö (best practice) kestävän kehityksen suhteen on sinne laadittu yhdistetty liikenne- ja maan- käyttösuunnitelma. Suurin osa keskusta-alueesta on kevyen liikenteen aluetta. Kaupungissa on paljon vihreää aluetta ja tehokas joukkoliikennejärjestelmä. Kestävä kehitys on tuonut kaupungille huomattavaa talouskasvua, tulotaso on 66 prosenttia suurempi kuin muualla Brasiliassa. Auton käyttöaste on laskenut, vaikka autojen omistusosuus on lisääntynyt.

Curitiban bussit liikkuvat kymmenen yksityisen liikenteen harjoittajan voimin, mutta kaupungin yhteistyö on sujuvaa.³² Curitiban joukkoliikenteessä liikkuu nyt 50 prosenttia enemmän matkustajia kuin 20 vuotta sitten.³³ Institutionaalinen muutos kaupungin tasolla vaatii vahvan paikallisen suunnitelman. Muutos edellyttää myös riskin ottoa päättäjiltä.

Kuva 5. Curitibassa on yhteinen liikenne- ja maankäyttösuunnitelma.

32Bussiyhtiöt saavat tukea kuljettujen kilometrien mukaan ja kaikki lipputulot kerätään yhteen kassaan, josta tuet maksetaan.

33 Lippujärjestelmä tukee köyhiä, sillä lipun hinta on sama matkustaa sitten yhden pysäkkivälin tai koko 70 kilometrin matkan.

(29)

Vihreät kaupungit kehittyvät jatkuvasti elävänä projektina. Koko yhteiskunta kaikessa laaja-alaisuudessaan vaikuttaa kaupungin kehittymiseen. Ajatusten ryhmittämistä rikkaam- maksi yhteistyöksi kutsutaan kolmanneksi tavaksi (third way). Tällä tavalla etsitään kekse- liäitä ratkaisuja markkinavoimien, valtion ja demokratian välisen yhteistyön löytämiseen.

Paras suunnitelma on integroiva, kauaskatseinen ja itsekriittinen. Vehreät kaupungit synty- vät monitieteellisen yhteistyön tuloksena, jolloin ratkaisujen ja ajatusten tulee olla rajoja ylittävää sekä tilallisesti että institutionaalisesti. Vihreäsävyisellä tarkoitetaan vihreitä kau- punkeja, jotka kaikki ovat erilaisia ja omaperäisiä. Ne kaikki toteuttavat samaa perusajatus- ta, mutta kukin omalla tavallaan (Low et al. 2005).³⁴

Euroopan unionin lainsäädäntöön on omaksuttu Euroopan ympäristöaiheisen Århusin ko- kouksen 1998 pääpiirteet. Jo aiemmin arkkitehtien maailmankongressissa Chicagossa laa- dittiin vuonna 1993 Chicago Declaration. Siinä julkistettiin arkkitehdin työnkuvaan sovel- lettava ympäristötermistö. Julistus on saanut maailmalla lukuisia eri variaatioita. Esimer- kiksi Australiassa toimiva Royal Institute of Architects edellyttää professorijäseniään sitou- tumaan seuraaviin pääteemoihin:

1. osallistumaan luonnon ja rakennetun ympäristön kestävän kehityksen laadun paranta- miseen;

2. vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä;

3. ylläpitämään tai palauttamaan biodiversiteettia;

4. minimoimaan luonnonvarojen käyttöä, etenkin sellaisten, jotka eivät ole uusiutuvia;

5. minimoimaan maan, ilman ja veden saastumista;

6. maksimoimaan terveyttä, turvallisuutta ja mukavuutta rakennusten käyttäjille;

7. edistämään ympäristökysymysten yleistä ymmärtämistä ja tuntemusta.

Näihin pääteemoihin olisi syytä lisätä usein vähemmälle huomiolle jäävä estetiikka. Esteet- tisten asuin- ja työskentely-ympäristöjen merkitys elämänlaatuun ja hyvinvointiin on tär- keä teema, joka kaipaa lisähuomiota. Luvussa 3 tarkastellaankin ekoestetiikkaa ihmisen ympäristösuhteessa ja nostetaan kaunis ja kestävä arki ekoseutumallissa näkyviin.

2.7 Ekopolis ja urbaani metabolismi

New Scientist -lehden Ecopolis Now -teemanumerossa Fred Pearce (2006, 36-45) kirjoit- taa poleemisesti: “Forget the rural idyll. Urban living may be the best way to save the planet”. Hänen mielestään kaupunkimainen elämismuoto voi olla paras tapa pelastaa maa-

34 Vihreän kaupungin kehittämisen kytkennöistä kilpailukyvyn ja ylipäänsä hyvän elämisen asuinympäristön kehittämiseen ks. Heinonen ja Lahti 2002.

(30)

ilma ja hän kehottaa unohtamaan maaseutumaisen idyllin. Pearce toteaa myös, että kaupunkien rakentaminen ei ole suinkaan päättymässä. Yli 10 miljoonan asukkaan megakaupunkien määrä lisääntyy jatkuvasti, viimeisimpänä ja vauhdilla Shanghai. Uudessa dynaa- misessa Kiinassa tullaan lähivuosikymmeninä sijoittamaan 400 miljoonaa asukasta kau- punkimaiseen ympäristöön. Varsinaisten megakaupunkien kasvun raja on kyllä jo näkyvis- sä. Ne tukehtuvat noin 15 miljoonan asukkaan vaiheilla ympäristön toimimattomuuteen, rasittumiseen, liikenneongelmiin ja saastumiseen.³⁵

Kuva 6. Kaksi megakaupungia: Kalkutta (vasemmalla) ja Mexico City (oikealla) Google Earthin satelliittikuvissa.

Mikä sitten on urbaanin kehittymisen mittari ja hinta? Eräs mittari on ekologinen jalanjäl- ki. Esimerkiksi Lontoon tarvitseman elintarvikemäärän tuottamiseen tarvittaisiin koko ny- kyisen Britannian pinta-ala.³⁶ Keskimääräisen ekologisen jalanjäljen on laskettu olevan 1,8 hehtaaria henkilöä kohden maailmassa. Kiinan maaseudulla se on 1,6 ja Shanghaissa luku on jo 7, mikä lähenee amerikkalaista vastaavaa arvoa 9,7. YK:n tilastojen mukaan 15 prosenttia maailman ruokavaroista tuotetaan kaupungistuneilla alueilla. Esimerkiksi ”kaupun- kihirviöksi” luonnehditussa Shanghaissa kolmannes kaupungin maa-alasta on käytetty maanviljelykseen ja miljoona asukasta toimii edelleen maanviljelyksen piirissä. ”Urbaani maatalous” on varteenotettava vaihtoehto nykyiseen kehitykseen.

35Mexico City on tyypillinen esimerkki. Sen väestömäärä kasvoi 16 miljoonaan 1980-luvulla, minkä luvun arvioitiin kaksinkertaistuvan vuoteen 2000 mennessä. Kuitenkin väestön määrä pysähtyi 18 miljoonaan.

Vastaava katto – 18 miljoonan asukkaan massa – tuli vastaan Sao Paulolle Brasiliassa. Kalkutan arvioitiin aikanaan kasvavan 40 -miljoonaiseksi, mutta kasvu tasaantui 13 miljoonaan. (Pearce 2006, 41).

36 Elintarvikkeet ja raaka-aineet tuotetaan nykyisin kuitenkin globaalien verkostojen avulla. Kaadettujen sademetsien alueilla Koillis-Brasiliassa viljellään nykyisin soijaa, jota kuljetetaan Englantiin ja sillä syötetään kanoja, jotka tuottavat kananmunat englantilaisten aamiaispöytään. Englantilaisten pihviliha- kin on kotoisin Brasiliasta.

(31)

Kaupunkien, myös megakaupunkien, elintarvikeomavaraisuutta kehitetään jatkuvasti inno- vatiivisilla kaupunkiviljelyn menetelmillä.³⁷ Kaupunkien jätteet voidaan hyödyntää ja koko kaupungista voidaan tehdä ekologisen kiertokulun ehjä toimintakokonaisuus. Tämän urbaanin metabolismin – kaupunkien aineenvaihdunnan – mukaisesti kaikki, mitä kaupunki tuottaa materiaalisesti, käytetään hyväksi, biokaasuja myöten. Suurten kaupunkien tuotta- maa ylimääräistä haitallista lämpenemistä voidaan torjua hyvän suunnittelun ja lämmön talteenoton avulla. Kaupungin viherluonto toimii myös liikalämmön sitojana. Energiaa voidaan tuottaa entistä enemmän omasta takaa. Esimerkiksi Shanghaissa valtio on tukenut 100 000 aurinkopaneelin hankkimista megakaupungin alueelle.

Shanghain 4000 yli 30-kerroksista taloa tarvittavine aluevarauksineen luo ihmisen kehit- tämän teknologian avulla rakentuvan miljöön. On epäilty, että tämänlainen keinotekoinen ympäristö voi pahimmillaan muodostua asukkaille epäviihtyisäksi ”Blade Runnerin” ur- baaniksi ”asfalttiviidakoksi”, joka rappioituu hiljalleen ja jossa vallitsevat myös viidakon lait. Tällainen ympäristö voi segregoitua myös sosiaalisesti keskenään vihamielisiksi ur- baaneiksi heimoiksi ”urban tribes”. Tällöin kaupungista tulee vailla kontrollia oleva taiste- lutanner, jota vallanpitäjät kontrolloivat väkivallan avulla. (Pearce 2006, 43).

Kaupunkikehitysrintamalla on tapahtumassa uusi suuntaus. Yksittäiset megakaupungit korvataan ”urbaaneilla saaristoilla” (urban archipelagos), joista joidenkin sydämessä on dominoiva megakaupunki. Tällaisten kaupunkisaaristojen syntyä edesauttaa viestinnän ja vuorovaikutuksen helppous, tehokkaat liikenneyhteydet, sekä työhön ja asumiseen liittyvät kulttuuriset muutokset. Uudenlaisen sosiaalisen ja ekologisen asennoitumisen avulla kaupungin kehittymiselle voidaan antaa vaihtoehtoisia suuntia ja kokonaan uutta ilmettä. Täl- laisen ”saaristomaisuuden” mallin ja pienimittakaavaisen, yhteisöllisyyteen perustuvan

”uuden kylän” organisoitumisen mukaisesti kaupunkiympäristön sosiaalinen kontrolli pa- ranee ja status nousee, samoin kuin ihmisten huolenpito omasta alueestaan ja sen hoidosta.

Kaupunkiympäristö voi olla ilmeeltäänkin ”pehmeämpi”, esimerkiksi täysin ”vihreä”: kas- vitarhoja voi olla katoilla ja parvekkeilla ja puita voidaan istuttaa kaikkialle muodostamaan monipuolisesti kaupunkilaisia palvelevia ”urbaaneja riippuvia puutarhoja”.³⁸

Pearce (2006, 40) kertaa jo usein käsiteltyjä nopean kaupungistumisen ongelmia ja niiden ratkaisumalleja. Autoistumista ja tarpeetonta liikkumista yritetään välttää jäsentämällä kaupunkirakenne ja -toiminnat uudelleen. Vanhasta kaupunkirakenteesta muodostetaan kaupunkisaaristojaa. Yhdyskunta- ja rakennussuunnitteluun tulee lisätä ekologinen näkö-

37 Monet kaupungit, jotka eivät kykene tai eivät halua olla riippuvaisia etäältä tuoduista elintarvikkeista, ruokkivat itsensä tavalla, jota kaupunkisuunnittelijat eivät ole ennen visioineet. YK:n mukaan noin 15 prosenttia maapallon ruoasta kasvatetaan tällä hetkellä kaupunkialueilla ja kaupunkiviljelyn määrä on kasvamassa. (Pearce 2007, 39).

38 Viherkasvillisuuden ja viherrakenteiden merkityksestä ihmisille ks. tarkemmin luvussa 3. Katso myös tämän raportin kansikuvaa Lontoon Barbicanista, vaikka se ei olekaan pienimittakaavainen.