Uni on ihmiselle välttämättömyys, eikä kukaan pärjää ilman unta (Partinen 2009). Unessa ihmisen aivotoiminnan tila muuttuu niin, että tietoinen yhteys olemassaoloon on poikki (Partinen 2013). Se on elimistön aikaa elpyä ja levätä. Unen aikana aivot ovat kuitenkin edelleen työssä, käsitellen päivän tapahtumia ja ladaten omia energiavarastojaan. Unen mekanismit ovat vasta vain osin selvillä ja aihe on jatkuvan tutkimuksen alaisena (Peuhkuri ym. 2012).
2.1.1 Unen vaiheet
Yöuni jaetaan neljään non-rapid eye movement (NREM)-unen vaiheeseen ja rapid eye movement (REM)-uneen (Partinen 2009). NREM-unen vaiheita kutsutaan S1-, S2-, S3- ja S4-vaiheiksi. S1 ja S2 ovat kevyen unen vaiheita ja S3 ja S4 ovat syvän unen vaiheita. Syvä uni on erityisen tärkeää fyysisen levon kannalta ja sen osuus lisääntyy voimakkaan ruumiillisen rasituksen jälkeen (Partinen 2009, Partinen 2013). Syvän unen aikana korjataan valveen aikaisen rasituksen vaurioita ja täytetään solujen energiavarastoja (Partinen 2013). Syvän unen aikana sekä elimistö että aivot nukkuvat. Elintoiminnot kuten sydämen syke, verenpaine ja ruumiinlämpö laskevat (Partinen ja Huovinen 2007). Kevyt uni on puolestaan valveen ja unen välimaastossa oleva torkkumistila, jota ei koeta yleensä uneksi (Partinen 2013). REM-unessa aivojen toiminta vilkastuu samalle tasolle kuin valveilla ollessa (Suomen mielenterveys ry 2019). Tällöin päivän aikana koetut kokemukset ja tunnetilat järjestäytyvät aivoissa (Partinen 2013). Myös elimistön aktiivisuus vaihtelee hengityksen, sydämen rytmin ja hormonitoiminnan osalta. Oppimista ja mieleen painumista tapahtuu sekä REM-unen että syvän unen aikana.
Sanotaankin, että syvän unen aikana opitaan tietoja, kun taas REM-unen aikana opitaan taitoja.
Suurin osa unien näkemisestä tapahtuu REM-unen aikana ja REM-unessa psyyke saa ikään kuin levätä.
Yksi unisykli kestää noin 90 minuuttia (Suomen mielenterveys ry 2019). Yhden unisyklin aikana esiintyvät kaikki viisi univaihetta (S1, S2, S3, S4 ja REM-uni). Kuvassa 1 on esitetty unen rakenne yhden yön aikana. Yhden yön aikana esiintyy yleensä neljästä kuuteen unisykliä.
Unisykli kulkee kevyen unen vaiheista syvään uneen, takaisin kevyeen uneen ja sitten REM-uneen. REM-unen jälkeen palataan kevyen unen kautta syvään uneen ja näin unisykli jatkaa
kiertoaan. Syvää unta esiintyy alkuyöstä enemmän, kun taas REM-uni lisääntyy aamuyöstä.
Kuvasta 1 nähdään kuinka REM-unen määrä ensimmäisen unisyklin aikana on vähäisempi kuin toisessa unisyklissä ja niin edelleen.
Kuva 1. Unen rakenne yhden yön aikana (muokattu Harvard Health Publishing 2019).
Unen rakenne muuttuu iän myötä (Kivelä 2019). Kuvassa 2 esitetään unen rakennetta eri ikäkausina. Vauvat ja taaperot viettävät noin 16-18 tuntia päivästä nukkuen, lisäksi heidän unen rakenteensa poikkeaa aikuisen unesta. Noin 60 vuoden jälkeen syvän unen määrä alkaa vähentyä ja kevyen unen määrä lisääntyy. Lisäksi nukahtamisaika kasvaa ja yölliset heräilyt lisääntyvät, uni on pinnallista ja katkonaista. Ikääntynyt tarvitsee unta kuitenkin saman verran kuin keski-ikäinen. Yöunen lyhentyessä, lisääntyneet päiväunet tasaavat unen tarvetta.
Kuva 2. Unen rakenne eri ikäkausina (muokattu Partinen ja Huutoniemi 2018).
2.1.2 Unen tarve ja saanti
Unen määrän tarve on yksilöllistä ja siihen voivat vaikuttaa monet eri tekijät, esimerkiksi erilaiset sairaudet ja ihmisen kehitysvaihe (Partinen 2013). Unen pituus on riittävää, jos tuntee olonsa levänneeksi, eikä ole iltapäivällä kovin väsynyt (Partinen 2009). Unen tarpeen yksilöllisyydestä kertoo se, että yli 10 % suomalaisista aikuisista tulee toimeen alle kuuden tunnin yöunilla, kun taas 10-15 % tarvitsee yli yhdeksän tunnin unia (Partinen ja Huovinen 2007). Unen pituutta jopa tärkeämpää voikin olla unen laatu (Partinen 2009). Kuusikin tuntia hyvänlaatuista unta on parempi kuin yhdeksän tuntia huonolaatuista unta. Huonolaatuinen uni on esimerkiksi rikkonaista unta, jolloin toistuvat heräämiset haittaavat unta (Partinen ja Huovinen 2007). Syynä unen rikkonaisuuteen voivat olla muun muassa stressi ja erilaiset fyysiset tai psyykkiset sairaudet. Vaikka unen tarve on yksilöllistä, on National Sleep Foundation (NFS) (2019a) asettanut suositeltavat unen saantimäärät eri ikäluokille (Taulukko 1). Taulukosta 1 nähdään, kuinka suositeltu unen määrä vaihtelee iästä ja kehitysvaiheesta riippuen. Unentarve on suurimmillaan vastasyntyneenä ja lapsena, sen jälkeen unentarve alkaa pikkuhiljaa laskea. Aikuisilla suositeltu unentarve on 7-9 tuntia yössä ja vanhuksilla hieman vähemmän, 7-8 tuntia yössä.
Taulukko 1. NFS:n suositeltavat yöunen määrät eri ikäluokissa (National Sleep Foundation 2019a).
Ikä Suositeltu unen tarve (h)
0-3 kk 14-17
4-11 kk 12-15
1-2-vuotiaat 11-14
3-5-vuotiaat 10-13
6-13-vuotiaat 9-11
14-17-vuotiaat 8-10
18-25-vuotiaat 7-9
26-64-vuotiaat 7-9
65+-vuotiaat 7-8
Suomalainen aikuinen nukkuu keskimäärin 7-8 tuntia yössä (Partinen 2009). Vaikka nykyajan yhteiskunnassa unen tarve on suurempi kuin ennen, on lyhytunisten (≤ 6 h/vrk) osuus kasvanut liki kolmanneksella 1980-luvulta (Härmä ja Huovinen 2007). Myös unettomuus näyttäisi olevan lisääntymässä. Kansallinen laaja FINRISKI –tutkimus selvittää kroonisten tarttumattomien tautien riski- ja suojatekijöitä, kuten unta, suomalaisessa väestössä. Vuoden 2012 FINRISKI-tutkimuksessa 42,5 % vastaajista kertoi kokevansa unettomuutta joskus (Kronholm ym. 2016). Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2003 työssäkäyvien miesten lievä unettomuus oli melkein puolet yleisempää ja työssäkäyvillä naisilla yli puolet yleisempää kuin vuonna 1997 (Härmä 2007). On kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen kärsii unettomuudesta jossain vaiheessa elämäänsä (Partinen 2009). Ongelmana on tilanteen kroonistuminen.
Krooninen unettomuus ei kuitenkaan ole lisääntynyt, ja FINRISKI 2012 -tutkimuksen mukaan siitä kärsii 9,6 % suomalaisista (Kronholm ym. 2016). Liikaunisuudesta (≥ 9 h/vrk) kärsii puolestaan arvioiden mukaan 3 % aikuisista ja jopa 15 % nuorista (Härmä 2007, THL 2018).
2.1.3 Uni ja terveys
Ihminen viettää noin kolmasosan elämästään nukkuen, joten ei ole yllättävää, että unella on useita keskeisiä vaikutuksia terveyteen ja toimintakykyyn (Härmä ja Sallinen 2006). Unen tehtävänä on palauttaa elimistöä rasituksesta ja väsymyksestä sekä tasapainottaa hermoston toimintaa (Suomen mielenterveys ry 2019). Unen aikana mieli ja aivot saavat levätä. Unen voidaan sanoa puhdistavan aivoja, sillä unen aikana aivo-selkäydinneste huuhtelee aivoissa soluja ja soluvälitiloja, kuljettaen samalla kuona-aineita pois (THL 2016). Soluvauroita
korjaantuu ja synapsiyhteyksiä sekä vahvistuu että karsiutuu aivoissa, uni on siis oppimisen ja muistamisen edellytys (THL 2016, Suomen mielenterveys ry 2019). Uni on lisäksi merkittävä mielen hyvinvoinnin kannalta, ehkäisten stressiä ja auttaen tunteiden käsittelyssä. Unen merkityksestä myös yksilönkehityksessä kertoo vastasyntyneiden ja lapsien suurempi unen tarve.
Unen yhteyttä terveyteen voidaan tarkastella myös unen puutteen aiheuttamien ongelmien kautta. Univajeen on todettu aiheuttavan epäedullisia muutoksia esimerkiksi sympaattisen hermoston aktiivisuudessa ja elimistön hormonaalisissa toiminnoissa (Härmä ja Sallinen 2006).
Univaje nostaa systolista verenpainetta, heikentää vastustuskykyä, lisää tulehdusta ja insuliiniresistenssiä sekä lisää ruokahalua ja altistaa epäterveellisille elämäntavoille. Näiden kaikkien epäedullisten vaikutusten myötä onkin ymmärrettävää, että erilaisten unihäiriöiden on todettu olevan yhteydessä lihavuuteen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä 2 tyypin diabetekseen. Tutkimusten valossa on myös todettu, että painonhallinta vaikeutuu univajeessa (St-Onge 2017). Tätä tietoa olisi tärkeä levittää laajemmalle ja nostaa unen merkitystä painonhallinnassa yhtä tärkeäksi tekijäksi ravinnon ja liikunnan ohella. Lyhentyneen unen (< 6 h/vrk) lisäksi myös pidentynyt yöuni (> 9 h/vrk) on haitallista terveydelle ja molemmat on yhdistetty suurempaan kuolleisuusriskiin (Härmä 2007). Pidentyneen unen terveyshaittoja ei ole kuitenkaan tutkittu vielä riittävästi. Luultavasti sekä lyhentynyt että pidentynyt yöuni viittaavat samaan ongelmaan: unen tehtävä ei täyty syystä tai toisesta. Joko yöuni jää liian lyhyeksi, unen laatu on hyvin heikkoa tai unentarve on kasvanut.
Unen puutteen aiheuttamien fyysisten ongelmien lisäksi se vaikuttaa myös psyykkiseen toimintakykyyn (Härmä ja Sallinen 2006). Psyykkinen toimintakyky voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: toimintaan, ajatteluun ja tunteisiin. Unen puute vaikuttaa epäedullisesti näihin kaikkiin haitaten keskittymiskykyä, harkintakykyä, muistia ja mielialaa. Yksi uneton yö tai viikon kestänyt 3-4 tunnin univaje vuorokaudessa vastaa noin promillen humalatilan vaikutusta.
Univaje on yhteydessä myös erilaisiin mielenterveyden häiriöihin, erityisesti masennukseen (Härmä 2007).