Lähes kaikki aiemmista ruokavalion ja unen yhteyttä tarkastelevista tutkimuksista olivat kokeellisia tutkimuksia, mukana oli vain kaksi poikkileikkaustutkimusta. Tutkimusten otoskoot vaihtelivat paljon. Kokeellisissa tutkimuksissa otoskoot vaihtelivat 4-81 henkilön välillä.
Poikkileikkaustutkimuksissa otoskoot olivat puolestaan 594-2951 henkilöä. SAME-tutkimuksesta tähän opinnäytetyön analyyseihin otettiin mukaan 14 tutkittavaa. Otoskoko oli siis hyvin pieni, mutta uni- ja ruokavaliotiedot kerättiin jokaiselta tutkittavalta 12 kertaa, joten näin ollen saatiin 166 tutkimuspäivää analysoitaviksi. Kaikki tutkittavat työskentelivät Itä-Suomen Yliopiston Terveystieteiden tiedekunnan yksikössä. On mahdollista, että tutkittavien korkeamman koulutus- tai elintason vuoksi tutkittavien elintavat ovat terveellisemmät kuin valtaosalla väestöstä (Wang ja Geng 2019). Tutkittavien ruokavalio on voinut olla terveellisempi, alkoholin käyttö vähäisempää ja liikunnan määrä runsaampaa. Näin ollen tuloksia ei voi yleistää sellaisenaan muuhun saman ikäiseen väestöön. Tätä väitettä tukee se, että tutkittavien kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutus oli runsaampaa kuin suomalaisilla yleensä. Tutkittavien työskentely samassa työpaikassa on positiivinen asia, sillä se poistaa mahdollisen työpaikan tuoman sekoittavan tekijän vaikutuksen tutkimukseen.
Tutkittavat eivät myöskään tehneet vuorotyötä, mikä tunnetusti vaikuttaa uneen monin tavoin (Partonen 2020). Tutkittavien keskimääräinen unen laatu oli myös melko hyvä. Esimerkiksi unen laatua koskevaan kysymykseen yli 80 % vastauksista oli arvioinut unensa rauhalliseksi tai melko rauhalliseksi. On mahdollista, että tutkittavien keskimääräinen uni oli sen verran laadukasta, etteivät kaikki mahdolliset ruoka-aineiden yhteydet uneen päässeet näkyviin. Tai myös toisinpäin, tutkittavien uni oli sen verran laadukasta, että jotkut satunnaiset yhteydet ruoka-aineiden kanssa tulivat analyyseissa esille.
Ruokavalion selvittämiseksi SAME-tutkimuksessa käytettiin 24 tunnin ruokavaliohaastattelua. 24 tunnin ruokavaliohaastattelulla tässä tarkoitetaan yleistä menetelmää nimeltä 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelu, jota käytetään yleensä suurissa väestötutkimuksissa, kun halutaan selvittää ryhmätason ruoankäyttötietoja (Aro ym. 2012). Tässä tutkimuksessa etsittiin yhteyksiä edellisen päivän ruokavalion ja seuraavan yön unen laadun ja määrän välillä. Heikkoutena tässä ruoankäytön tutkimusmenetelmässä on, että siinä selvitetään vain yhden päivän ateriat, jolloin tutkittavan tavanomainen ruokavalio saattaa jäädä selvittämättä. Lisäksi ruokavaliohaastattelu perustuu täysin haastateltavan muistiin. Ruokapäiväkirjanpito on tässä suhteessa hieman luotettavampi, koska siinä
ruokavalio selvitetään kolmen, jopa seitsemän peräkkäisen päivän ajalta ja tutkittava pitää kirjaa nauttimistaan ruoista ja juomista. Tutkimuskysymyksen asettelun vuoksi edellisen päivän ruokapäivän ei kuitenkaan välttämättä tarvinnut kuvastaa tutkittavan tavanomaista ruokavaliota, vaan yhteyksiä etsittiin vain edellisen päivän ruokavalion ja seuraavan yön unen välillä.
Ruokavaliohaastattelun avulla pystyttiin tarkentamaan tutkittavan kertomaa ruoankäyttöä, esimerkiksi annoskokojen ja elintarvikkeiden laadun osalta. Haastattelijan tuomaa sekoittavaa vaikutusta ei SAME-tutkimuksessa tapahtunut, sillä haastattelija oli jokaisella tutkimuskerralla sama henkilö. Unen yhteyksiä ruokavalioon tarkastelevista tutkimuksista moni käytti ruoankäytön selvittämismenetelmänä 24 tunnin ruokavaliohaastattelua (Weiss ym. 2010, Grandner ym 2013, Xiao ym. 2016, Mossavar-Rahmani ym. 2017). Toinen yleinen ruoankäytönselvittämismenetelmä oli ruoankäytön frekvenssikysely (FFQ), jota käytti myös moni tarkastelluista tutkimuksista (Grandner ym. 2010, Kim ym. 2011, Hashighatdoost ym. 2012, Katagiri ym. 2014). FFQ:n tavoitteena on selvittää, kuinka usein tutkittava on käyttänyt kyseisiä elintarvikkeita ja ruokalajeja esimerkiksi viimeisen kuuden kuukauden aikana. SAME-tutkimukseen FFQ ei olisi sopinut ruoankäytönselvittämismenetelmäksi, koska kiinnostuksen kohteena oli vain edellisen päivän ruokavalio.
Unta tarkasteltiin SAME-tutkimuksessa subjektiivisen unikyselyn avulla (Liite 1). Unta voidaan tarkastella kahdella tapaa, subjektiivisesti ja objektiivisesti. Subjektiivisia menetelmiä unen tarkasteluun ovat erilaiset unikyselyt ja unipäiväkirjat. Unta voidaan myös tarkastella joko unen määrän tai laadun tai molempien osalta. SAME-tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena olivat sekä unen määrä että laatu. Tutkittavat arvioivat itse subjektiivisesti kyselyn avulla sekä unen määrää että laatua. Pittsburgh Sleep Quality Index (PSQI) on mahdollisesti tunnetuin standardisoitu subjektiivinen mittari, joka mittaa sekä unen määrää että laatua (Grandner ym. 2006). PSQI mittaa unta seitsemästä näkökulmasta: subjektiivinen unen laatu, nukahtamisviive, unen määrä, unitehokkuus, unihäiriöt, unilääkkeiden käyttö ja päiväaikainen toimintakyky. Tarkastelluista tutkimuksista monet käyttivät PSQI:ta unen tarkastelun menetelmänä (Katagiri ym. 2014, Lindseth ja Murray 2016, Lin ym. 2016). PSQI:ssa arvioidaan omaa unta kuluneen kuukauden ajalta, joten SAME-tutkimukseen, jossa kiinnostuksen kohteena oli vain edellinen yö, se ei olisi sopinut unen mittausmenetelmäksi.
Unen objektiivinen mittaus on luotettavuudeltaan suurempi kuin subjektiivinen mittaus. Unta voidaan mitata objektiivisesti unilaboratoriossa polysomnografia-mittauksella (PSG). PSG-mittaus on unen objektiivisen mittauksen kultainen standardi (Aili ym. 2017). Monet tarkastelluista kokeellisista
tutkimuksista käyttivät PSG:tä unen mittaamisen työkaluna (Southwell ym. 1972, Březinová ja Oswald 1972, Driver ym. 1999, Afaghi ym. 2007, Crispim ym. 2011, St-Onge ym. 2016b). On kuitenkin tärkeää muistaa, että unta mitatessa unilaboratoriossa, eivät tutkittavat ole normaalissa ympäristössään, joten vaikka unen mittaus onkin luotettava, ei mittaus välttämättä vastaa tutkittavien tavanomaista unta. Lisäksi PSG:n käyttö on työlästä ja kallista, joten sen käyttö ei ole realistista monissa tutkimuksissa. Muita objektiivisia unen mittareita ovat erilaiset aktiivisuusmittarit ja unisensorit. Näitä oli käytössä myös monissa tarkastelluista tutkimuksista (Yamamura ym. 2009, Lin ym. 2011, Bravo ym. 2013, Lindseth ja Murray 2016, Tan ym. 2016). Aktiivisuusmittarin on todettu olevan melko sensitiivinen ja tarkka unen kokonaisaikaa ja yöllisiä heräilyjä mitatessa verrattuna PSG-mittaukseen, mutta spesifisyys aktiivisuusmittarilla on matalampi (Marino ym. 2013). Tämä tarkoittaa sitä, että aktiivisuusmittari tunnistaa unen hyvin, mutta hereillä olon huonommin. On myös havaittu, etteivät aktiivisuusmittarin ja subjektiivisesti arvioidun unen tulokset korreloi hyvin keskenään (Girschik ym. 2012, Aili ym. 2017). Monissa tutkimuksissa oli käytössä sekä objektiivisia että subjektiivisia unen mittaustyökaluja. SAME-tutkimuksessa unen mittarina oli vain subjektiivinen unikysely. Tuloksia ei voida siis pitää täysin luotettavina sen osalta. Tässä tutkimuksessa olisi ollut mahdollista ottaa aktiivisuusranneke unilomakkeen tueksi unen määrää ja laatua arvioitaessa.
Esimerkiksi tässä tutkimuksessa alkoholin kulutus oli yhteydessä pienempään määrään yöllisiä heräilyjä unikyselyn mukaan. Alkoholin on kuitenkin todettu huonontavan unen laatua, vaikka se lyhentääkin nukahtamisaikaa (Ebrahim ym. 2013). Alkoholin on todettu vähentävän heräilyjä ensimmäisten tuntien aikana, mutta lisäävän niitä, kun koko uniaika otetaan huomioon. Näin ollen subjektiivisesti arvioitaessa tutkittavasta voi tuntua siltä, että hän nukkui sikeämmin alkoholin nauttimisen jälkeen, vaikka objektiivisesti tarkasteltaessa näin ei välttämättä olisi.
Uneen vaikuttavia tekijöitä on lukuisia ja tässä tutkimuksessa pystyttiin ottamaan monia niistä huomioon. Sekoittaviksi tekijöiksi valittiin painoindeksi, energiansaanti, stressi, fyysinen aktiivisuus, lääkkeiden käyttö, ikä ja sukupuoli. Erityisen oleellista on stressin huomioon ottaminen, sillä stressin negatiivinen vaikutus uneen on kiistaton (Terveyskylä 2019). Vaikka tässä tutkimuksessa otettiin monia sekoittavia tekijöitä huomioon, jäi monia mahdollisia sekoittavia tekijöitä silti huomioimatta.
Esimerkiksi ruutuaika, sairaudet, unihygienia, päivän tapahtumat, liikuntamuoto ja liikunnan ajankohta ovat tekijöitä, joita ei tässä tutkimuksessa pystytty ottamaan huomioon. Muiden ruoka-aineiden sekoittavaa vaikutusta ei myöskään otettu huomioon, joka on iso heikkous tähän tutkimukseen. Tässä tutkimuksessa ruoka-aineita ei ollut myöskään mahdollista ryhmitellä aivan vapaasti, vaan täytyi noudattaa tiettyä pohjaa, millä tavalla ruoka-aineet oli jo aikaisemmin
ryhmitelty. Näin ollen esimerkiksi pehmeän rasvan lähteisiin ei pystytty lisäämään kaikkia pehmeän rasvan lähteitä kuten avokadoa tai pähkinöitä ja siemeniä.
Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena oli koko edellisen päivän ruokavalio ja sen yhteys unen laatuun ja määrään. Missään tarkastelluista tutkimuksista ei ollut tällaista tutkimusasetelmaa.
Kahdessa tutkimuksessa tarkasteltiin aterian energianravintoainekoostumuksen vaikutusta uneen (Diethelm ym. 2011, Lindseth ja Murray 2016). Kahdessa tutkimuksessa puolestaan tarkasteltiin ravinnonsaantia ja aterian energiamäärän yhteyttä uneen (Driver ym. 1999, Crispim ym. 2011).
Kahdessa tutkimuksessa tarkasteltiin Horlicks-juoman ja kahdessa tutkimuksessa maidon yhteyksiä uneen (Southwell ym. 1972, Březinová ja Oswald 1972, Valtonen ym. 2005, Yamamura ym. 2009).
Duke ym. (2017) tutkimuksessaan tarkastelivat hedelmien ja vihannesten käytön yhteyttä uneen, mutta vain unen määrään. Lin ym. (2011) puolestaan tarkastelivat yksinomaan kiivin käytön vaikutuksia uneen. Tan ym. (2016) suorittivat ruokavaliointervention, kun taas St-Onge ym. (2016b) tarkastelivat kontrolliaterian ja vapaavalintaisen aterian vaikutusten eroja uneen. Afaghi ym. (2007) tarkastelivat aterian ajankohdan ja aterian glykeemisen indeksin vaikutusta uneen ja Bravo ym.
(2013) tarkastelivat tryptofaanin vaikutuksia uneen. Ruokavalion yhteyksiä uneen on siis tutkittu hyvin erilaisilla tutkimusasetelmilla ja monista eri näkökulmista. Tämän tutkimuksen yhtenä vahvuutena on yhteyden tarkasteleminen ruoka-aine tasolla, joka mahdollistaa tulosten käytännönläheisemmän tulkitsemisen. Lisäanalyysinä tässä tutkimuksessa olisi ollut mielenkiintoista tarkastella eri aterioiden sekä ruoka-aineiden nauttimisajankohtien yhteyttä seuraavan yön uneen, etenkin ilta-aterian ja iltapalan yhteyksiä.