Suorituskyky koostuu fyysisestä, teknisestä, taktisesta ja psyykkisestä osa-alueesta (Brandt ym. 2017). Kaikkien osa-alueiden huomiointi on maksimaalisen suorituskyvyn edellytys (Taheri & Arabameri 2012). Vuorokausirytmin häiriintymisellä ja unen puutteella voi olla vaikutusta suorituskykyyn (Taheri & Arabameri 2012, Hajsalem ym.
2013). Urheilijoiden uni voi häiriintyä monissa tilanteissa huolimatta siitä, että urheilijat yleensä tiedostavat unen tärkeyden (Taheri & Arabameri 2012). Unen ja suorituskyvyn väliset mekanismit eivät ole täysin selkeät eivätkä unen puutteen vaikutukset suorituskykyyn yksiselitteiset (Watson 2017). Unen puutteen aiheuttama stressi voi vaikuttaa osaltaan suorituskykyyn (Taheri & Arabameri 2012). Näyttäisi siltä, että unen ja suorituskyvyn väliset yhteydet riippuvat suorituksen tyypistä (Watson 2017).
2.7.1 Unen vaikutus kestävyyssuoritukseen
Lyhytaikaisesti riittämättömän unen vaikutuksia kestävyyssuoritukseen on tutkittu vähän ja unen puutteen vaikutusmekanismit kestävyyssuoritukseen ovat epäselviä. Unen puutteen jälkeen on havaittu vähentynyttä kehon viilentymistä ja lämmönmenetystä lämpimissä olosuhteissa, mutta ilmaston vaikutuksia ei ole voitu poissulkea. Joissakin tutkimuksissa on havaittu unen puutteen lisäävän koetun rasituksen lisääntymistä, mikä voi osaltaan selittää suorituskyvyn laskua (Oliver ym. 2009).
Oliver ym. (2009) tutkivat, vaikuttaako 30 tunnin valvominen juoksumatolla 30 minuutin aikana vapaasti valittavalla nopeudella juostavan matkan pituuteen. Sama testi tehtiin
normaalisti nukutun yön ja 30 tunnin valvomisen jälkeen viikon välein. Valvomisen jälkeen urheilijat (n=11, keski-ikä 20,0 ± 3,0 vuotta) juoksivat 187 metriä lyhyemmän matkan kuin normaalin nukkumisen jälkeen (6224 vrt. 6037 metriä, p=0,016).
Riittämättömän unen jälkeen tehdyssä testissä syke oli keskimäärin 7-8 lyöntiä matalampi ja juoksunopeus alempi verrattuna tavanomaisesti nukutun yön jälkeiseen testiin (p<0,05). Koetussa kuormittavuudessa, nopeudessa ja kehonlämpötilassa ei ollut merkitseviä eroja testitilanteiden välillä. Lentopalloilijoilla tehdyssä tutkimuksessa jo yhden yön valvominen lyhensi aikaa, jonka aikana henkilö väsyi (Watson 2017).
2.7.2 Unen vaikutus anaerobiseen tehoon
Osittaisella tai kokonaisen yön kestävällä unen puutteella voi olla vaikutusta anaerobiseen tehoon. Jalkapalloilijat (n=12, keski-ikä 21,2 ± 1,2 vuotta) suoriutuivat 30 sekunnin maksimaalisen suorituksen Wingate-testissä huipputehon osalta yhtä hyvin aamulla (klo 8.00) nukuttuaan edellisenä yönä tavanomaisesti (klo 22.30-07.00) tai liian vähän (klo 22.30-03.00). Illan testissä (klo 18.00) huipputeho laski merkitsevästi univajeisen yön jälkeen (9,2 ± 0,9 W · kg -1) verrattuna tavanomaisen unen määrän yön jälkeen (10,1 ± 0,9 W · kg -1, p<0,05). Keskitehossa ei ollut merkitseviä eroja tavanomaisen yön ja univajeyön jälkeen aamun testissä. Illan testissä keskiteho oli univajeen jälkeen alhaisempi (7,4 ± 0,2 W · kg -1) vertailuyöhön verrattuna (8,4 ± 0,7 W · kg -1, p<0,01) (Abedelmalek ym. 2013).
Vastaavassa judokoilla (n=22, keski-ikä 19,1 ± 1,2 vuotta) tehdyssä tutkimuksessa Wingate-testi tehtiin ennen ja jälkeen judo-ottelun, jota edelsi unta joko klo 23.30-06.00 tai klo 23.30-03.00. Huippu- ja keskiteho laskivat merkitsevästi ensimmäisen ja toisen testin välillä molempien öiden jälkeen (p<0,05) ja suuremman univajeen jälkeen verrattuna vertailuyöhön (p<0,001) (Hajsalem ym. 2013). Taherin & Arabamerin (2012) tutkimuksessa (n=18, keski-ikä 22,0 ± 1,12 vuotta) osallistujat valvoivat yhden yön ennen klo 10.00 suoritettua Wingate-testiä. Keskiteho ei muuttunut merkitsevästi valvotun yön jälkeen tehdyssä testissä verrattuna vertailuyöhön. Souissi ym. (2008) havaitsivat, että unen määrällä ei ollut merkitsevää vaikutusta huippu- tai keskitehoon, mutta unen määrän vaikutus anaerobiseen suorituskykyyn oli yhteydessä testin suoritusajankohtaan.
Huipputeho parantui jokaisessa testissä illalla (klo 18.00) verrattuna aamuun (klo 7.00).
Unen rajoittaminen vaikutti heikentävästi anaerobiseen tehoon illalla tehdyssä testissä.
2.7.3 Unen vaikutus kovatehoiseen intervallityyppiseen suoritukseen
Riittämätön unen määrä voi vähäisten tutkimusten mukaan vaikuttaa suorituskykyyn kovatehoisen intervallityyppisen suorituksen aikana. Skein ym. (2011) tutkivat, kuinka 30 tunnin yhtämittainen valvominen vaikutti suorituskykyyn epäsäännöllisen kovatehoisen intervallityyppisen suorituksen aikana (n=10 miestä, keski-ikä 21,0 ± 3,0 vuotta). Vertailuyön sekä ensimmäisen ja toisen valvotun yön jälkeen tehdyn testin aikana osallistujat juoksivat juoksumatolla lämmittelyn jälkeen 15 metrin omatahtisia mahdollisimman kovatehoisia suorituksia minuutin välein 10 minuutin ajan. Testin aikana mitattiin 15 metrin maksimisuoritusten aika (keskiarvo ja kokonaisaika) ja kokonaismatka 10 minuutin aikana. Keskiajat (2,8 ± 0,2 sekuntia) olivat hitaammat toisen valvotun yön jälkeen verrattuna ensimmäiseen valvottuun yöhön (2,7 ± 0,2 sekuntia) ja vertailuyöhön (2,7 ± 0,2 sekuntia, p<0,05). Kokonaismatka vähentyi merkitsevästi (p=0,01) toisen yön jälkeen verrattuna ensimmäiseen yöhön.
Koripalloilijoiden (n=11, keski-ikä 19,4 ± 1,4 vuotta) lajityypillisen intervallitestin ajat parantuivat merkitsevästi 16,2 ± 0,6 sekunnista 15,5 ± 0,5 sekuntiin (p<0,001) heidän lisättyään päivittäistä unen määräänsä vähintään kaksi tuntia 5-7 viikon ajan (Mah ym.
2011). Toisaalta 40 metrin juoksussa ei havaittu merkitsevää eroa 12 nuoren valvottua 64 tuntia (Watson 2017). Miespyöräilijöiden (n=16, keski-ikä 32,0 ± 7,0 vuotta) huipputeho laski 54 minuutin intervallitestissä, jossa pyöräilijät polkivat 18 yhden minuutin maksimaalista suoritusta kahden minuutin välein. Testi suoritettiin kahdesti kahden viikon välein: normaalien yöunien (7,6 ± 0,6 h) ja vajaiden yöunien (3,8 ± 0,3 h) jälkeen.
Huipputehon muutos normaaleihin yöuniin verrattuna liian vähäisten yöunien jälkeen oli keskimäärin -0,2 ± 0,2 W· kg -1 (vaihteluväli -0,8 – 0,1 W· kg -1, p=0,008) (Rae ym. 2017).
2.7.4 Unen vaikutus voimantuottoon
Unen vaikutukset voimantuottoon lyhytaikaisen ja maksimaalisen suorituksen aikana näyttäisivät vähäisiltä harvojen ja jo vuosia sitten tehtyjen tutkimusten mukaan. Taustalla voi olla unen puutteen aiheuttaman koetun rasituksen nousun ja lihasglykogeenin laskun mahdollisesti pienempi merkitys kuin pidemmissä suorituksissa (Watson 2017).
Blumert ym. (2007) tutkivat, kuinka valvominen vaikutti kansallisen tason miespainonnostajilla lajityypillisten liikkeiden suoritukseen. Osallistujat (n=9, keski-ikä 20,7 ± 1,2 vuotta) nostivat viikon välein yhden toiston maksimisuorituksen tempauksessa, työnnössä ja etukyykyssä tavanomaisen yön ja 24 tunnin valvomisen jälkeen.
Suorituksissa ei ollut merkitsevää eroa testitilanteiden välillä huolimatta siitä, että osallistujat tunsivat itsensä väsyneemmiksi, huonotuulisemmiksi, epävarmemmiksi ja uneliaammiksi valvomista seuranneessa testitilanteessa.
Toisessa (n=9, 18-24 vuotta) tutkimuksessa tutkittiin miesten suoriutumista riittävien yöunien ja kolmen riittämättömän unen yön (unta 3,0 h/yö) jälkeen hauiskäännössä, penkkipunnerruksessa, jalkaprässissä ja maastavedossa kymmenen päivän välein tehdyissä testeissä. Jokaista liikettä tehtiin ensin submaksimaalisella kuormalla 20 toistoa, minkä jälkeen suoritettiin yhden toiston maksimisuoritus. Hauiskäännössä testitilanteiden välillä ei ollut merkitsevää eroa. Muissa liikkeissä havaittiin merkitsevää suorituskyvyn laskua. Unen puutteen jatkuminen lisäsi lineaarisesti väsymyksen ja vähensi virkeyden tunnetta, mutta unen puutteella ei ollut merkitsevää vaikutusta alakulon, vihan tai jännittyneisyyden tunteisiin (Reilly & Piercy 1994).
2.7.5 Unen vaikutus tarkkuuteen ja reaktioaikaan
Unen vaikutusta tarkkuuteen ja reaktiokykyyn on tutkittu sekä unen puutteen että unen lisäämisen näkökulmista. Jarraya ym. (2014) tutkivat, onko vuorokauden ajalla ja osittaisella unen puutteella vaikutusta käsipallomaalivahtien (n=12, keski-ikä 18,5 ± 1,7 vuotta) reaktio- ja huomiokykyyn. Testit tehtiin 72 tunnin välein kolmen erilaisen yön jälkeen: unta 22.00-07.00, 03.00-07.00 tai 22.00-03.00. Tulokset olivat kaikissa testeissä huonompia riittämättömän unen jälkeen verrattuna tavalliseen yöhön. Reaktioaika laski 49,0 % liian myöhäisen nukkumaanmenon ja 41,0 % liian aikaisen heräämisen jälkeen (p<0,05). Huomiokykyä mittaavassa testissä tulokset huonontuivat 29,0-63,0 % unen puutteen jälkeen tavanomaiseen yöhön verrattuna. Tennispelaajien (n=16, 18-23 vuotta) 40 syötön tarkkuus 1,8 x 1,1 metrin kokoiselle syöttöalueelle heikkeni miehillä 31,3 % ja naisilla 38,4 % riittämättömän unen määrän jälkeen tehdyssä testissä verrattuna tavanomaisesti nukuttuun yöhön (Reyner & Horne 2013).
Schwartz & Simon (2015) ja Mah ym. (2011) ovat tutkineet, kuinka unen määrän pidempiaikainen pidentäminen vaikuttaa urheilijoiden tarkkuuteen ja reaktioaikaan.
Tennispelaajat (n=12, keski-ikä 20,2 vuotta) nukkuivat ensin viikon tavanomaisesti (keskimäärin 7,1 tuntia yössä) ja seuraavalla viikolla unen määrää tietoisesti pidentäen (keskimäärin 8,9 tuntia yössä, p<0,05). Pelaajien syöttötarkkuus 50 syötön testissä parani unen pidentämisviikolla (41,8 %) merkitsevästi vertailuviikkoon (35,7 %) verrattuna (p<0,05) (Schwartz & Simon 2015). Mieskoripalloilijoiden (n=11, keski-ikä 19,4 ± 1,4 vuotta) heittotarkkuus parantui 9,0 % ja kolmen pisteen heittojen tarkkuus 9,2 % lajityypillisessä heittotestissä 5-7 viikon pituisen unen pidentämisjakson jälkeen (Mah ym. 2011).
2.7.6 Unen vaikutus oppimiseen
Oppiminen on tärkeä osa urheilijan kehittymistä ja suorituskykyä. Urheilu itsessään edellyttää usein uusien taitojen ja taktisten kykyjen oppimista. Lisäksi moni nuori urheilija opiskelee urheilun ohella. Unen puutteen vaikutukset oppimiseen vaihtelevat suuresti yksilöiden välillä. Tutkimuksissa on havaittu unen puutteen olevan yhteydessä heikentyneeseen oppimiseen ja ajattelemista edellyttävien toimintojen suorittamiseen.
Yhden yön valvomisen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti päätöksentekoon kilpailun aikana. Nuorilla jalkapalloilijoilla oppimiskäyrä oli jyrkempi heidän nukkuessaan tavanomaisesti verrattuna puutteelliseen unen määrään. Unen parantuessa neurokognitiivinen suorituskyky paranee. Tämä on hyödyllistä etenkin urheilulajeissa, joissa menestyminen edellyttää nopeita päätöksiä suorituksen aikana (Watson 2017).