Osallistujat nukkuivat Oura-älysormuksen datan mukaan keskimäärin noin seitsemän tuntia yössä, mikä vastaa aikuisten säännöllisen unen määrän suosituksen alarajaa.
Toisaalta unen määrän vaihteluväli oli 3,3-10,8 tuntia ja lähes puolet nukkui keskimäärin korkeintaan seitsemän tuntia yössä, mikä viittaa siihen, ettei unen suositeltu määrä toteudu säännöllisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa urheilijat ovat nukkuneet keskimäärin alle seitsemän tuntia yössä (Mah ym. 2011, Sargent ym. 2014a, Suppiah ym.
2016). Sawczuk ym. (2018) tutkimuksessa unen määrä oli keskimäärin varsin lähellä tämän tutkimuksen tulosta oltuaan yli seitsemän tuntia yössä. Unen määrän lisäämisestä minimisuositusta suuremmaksi voisi olla urheilijalle hyötyä, sillä aikaisempien tutkimusten mukaan unen määrän säännöllinen lisääminen suositusta vähäisemmästä 8,9-10,0 tuntiin yössä on parantanut yleistä hyvinvointia ja mielialaa sekä vähentänyt päiväaikaista väsymystä (Mah ym. 2011, Schwartz & Simon 2015). Lisäksi pidemmät yöunet on yhdistetty parempaan kilpailumenestykseen, tarkkuuteen ja reaktioaikaan (Mah ym. 2011, Schwartz & Simon 2015, Juliff ym. 2018).
Aikaisemmissa tutkimuksissa vain yhdessä oli vertailtu sukupuolia unen määrän osalta:
sukupuolten välillä ei ollut merkitsevää eroa (von Rosen ym. 2017b). Tässä tutkimuksessa miehet nukkuivat keskimäärin tunnin naisia vähemmän. Lisäksi miesten keskimääräinen unen määrä oli suosituksia vähäisempi. Miehissä oli naisia enemmän yksilölajien urheilijoita, jotka ovat ehkä saaneet valita harjoitteluajankohtansa joukkuelajien urheilijoita vapaammin. Vapaus valita harjoitteluaikataulunsa voi olla myös haaste nuoren urheilijan sovittaessa urheilua muuhun elämään. Lisäksi unen määrään on voinut vaikuttaa opiskelu, työt, harjoitusleirit, kilpailut tai muut harrastukset, joita ei tässä tutkimuksessa otettu huomioon. Naiset voivat myös olla miehiä enemmän kiinnostuneita muista hyvinvoinnin osa-alueista harjoittelun lisäksi. Tuloksen taustalla voi olla myös pieni otoskoko, jolloin yhden vähemmän tai enemmän nukkuvan tulos vaikuttaa keskimääräiseen tulokseen.
Unirytmi
Riittävän unen määrän lisäksi säännöllinen unirytmi on hyvän terveyden edellytyksiä (Paruthi ym. 2016). Aiemmassa tutkimuksessa havaittiin viikonloppuisin viivästystä nukkumaanmeno- ja heräämisajoissa arkeen verrattuna (Suppiah ym. 2016). Tässä tutkimuksessa unirytmissä havaittiin samankaltaisia tuloksia. Osallistujista noin puolet meni nukkumaan viikonloppuisin klo 24.00 jälkeen, kun lähes sama osuus meni arkisin nukkumaan klo 22.00-24.00. Heräämisajoissa oli myös viivästystä viikonloppuisin:
arkisin noin puolet osallistujista heräsi klo 6.00-8.00 ja viikonloppuisin lähes 40 %.
Arkisin klo 9.00 jälkeen osallistujista heräsi noin joka kolmas ja viikonloppuisin lähes 40
%. Miehet menivät yhtä myöhään nukkumaan sekä arkisin että viikonloppuisin. Naiset menivät nukkumaan miehiä aikaisemmin arkisin, mutta viikonloppuisin sukupuolten välillä ei ollut eroa. Heräämisajoissa ei ollut merkitsevää eroa sukupuolten välillä.
Unirytmin viivästyminen viikonloppuisin on varsin luonnollista, koska arkisin esimerkiksi koulu tai työ voi vaikuttaa heräämisaikoihin ja viikonloppuisin urheilija voinee vaikuttaa niihin enemmän itse. Viikonloppuisin nukkumaanmenoaikaa voi viivästyttää esimerkiksi kilpailumatkat tai sosiaaliset tekijät, kuten juhlat ja ystävien kanssa ajanviettäminen. Tässä tutkimuksessa ei vertailtu unen määrää arkisin ja viikonloppuisin, mutta on mahdollista, että osa urheilijoista nukkui pidempään viikonloppuisin tasapainottaakseen arjen mahdollisesti liian vähäistä unen määrää.
Unen tehokkuus
Kaikkien osallistujien unen tehokkuus oli keskimäärin noin 85 %, joka on lähellä hyvän unen tehokkuuden 85,0 % rajaa (Claudino ym. 2019). Lähes vastaavan tuloksen saivat Sargent ym. (2014a) omassa tutkimuksessaan ranneaktigrafilla mitattuna (85,6 ± 7,2 %).
Aiemmissa tutkimuksissa huono unen laatu vaikuttaisi olevan naisilla yleisempää, mutta on myös tutkimuksia, joissa unen laadussa ei ole ollut eroja sukupuolten välillä (Brandt ym. 2017, Watson 2017). Tässä tutkimuksessa naisten unen tehokkuus (noin 90 %) oli merkitsevästi miehiä (noin 80 %) parempi. Laadukkaaseen uneen vaikuttaa myös nukahtamisen nopeus, jonka tulisi olla alle 30 minuuttia (Claudino ym. 2019). Tässä tutkimuksessa osallistujat nukahtivat keskimäärin noin 14 minuutissa, joka alittaa edellä mainitun suosituksen. Naiset nukahtivat miehiä noin viisi minuuttia merkitsevästi nopeammin. Taustalla voivat olla erot harjoitteluaikatauluissa, harjoittelun
intensiteetissä, unihygieniassa ja –ympäristössä, koetussa opiskelun tai urheilun aiheuttamassa stressissä tai nukkumaanmenoa edeltävissä toimissa.
Päiväunet
Suuremmasta unen määrästä ja paremmasta unen tehokkuudesta huolimatta naisista lähes 80 % nukkui vähintään yhdet päiväunet kahden viikon seurantajakson aikana, mutta miehistä vain noin joka kolmas. Taustalla voi olla yksilölliset erot yksilön riittäväksi kokemassa unen määrässä tai kronotyypissä. Naisissa oli miehiä enemmän joukkuelajien urheilijoita ja esimerkiksi aamuihmisille mahdolliset myöhäiset iltaharjoitukset ovat voineet olla haasteellisia ilman päiväunia. Urheilija on myös voinut joutua heräämään kouluun aikaisin, vaikka harjoitukset ovat vasta illalla. Lisäksi sukupuolten välillä on voinut olla eroja palautumisessa tai elämäntavoissa, kuten ravitsemuksessa. Liian vähäinen energiansaanti vaikuttaa energisyyteen ja palautumiseen. Kaikista osallistujista vähintään yhdet päiväunet kahden viikon seurantajakson aikana nukkui noin 60 % ja päiväunien keskimääräinen kesto oli vajaa tunti. Tämä oli enemmän kuin aiemmassa tutkimuksessa, jossa 27,0 % osallistujista nukkui vähintään yhdet päiväunet kahden viikon unipäiväkirjan mukaan päiväunien keskimääräisen keston oltua 49,3 ± 45,6 minuuttia (Sargent ym. 2014a).
Unen määrä, harjoittelun määrä ja harjoituksen koettu kuormittavuuden tunne
Päiväkohtaisella harjoittelun määrällä ei tässä tutkimuksessa havaittu merkitsevää yhteyttä unen määrään tarkastellessa kaikkia osallistujia tai sukupuolia erikseen.
Vastaavia tuloksia on saatu myös aiemmissa tutkimuksissa (Knufinke ym. 2018, Sawczuk ym. 2018). Harjoittelun määrä (keskimäärin kerran päivässä) ja harjoituskerran keskimääräinen kesto (noin 1,5 tuntia) olivat kohtuullisia, mikä voinee osaltaan selittää tämän tutkimuksen tulosta. Vastaavasti tässä tai aiemmissa tutkimuksissa ei havaittu yhteyttä unen määrän ja fyysisen rasituksen koetun kuormittavuuden tunteen välillä millään ryhmällä (Oliver ym. 2009, Skein ym. 2011, Hajsalem ym. 2013).
Unen määrä ja koettu harjoituksen onnistumisen tunne
Aiemmissa tutkimuksissa ei ole tutkittu unen määrän vaikutusta koettuun harjoituksen onnistumisen tunteeseen, mutta liian vähäisellä unen määrällä ja negatiivisilla mielialoilla on havaittu yhteys eri tutkimuksissa (Mah ym. 2011, Rae ym. 2017). Nämä mielialat
voivat vaikuttaa myös harjoituksen onnistumisen tunteeseen esimerkiksi heikentyneen motivaation kautta. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan unen määrällä ei ollut merkitsevää yhteyttä koettuun harjoituksen onnistumisen tunteeseen tarkastellessa kaikkia osallistujia tai sukupuolia erikseen huolimatta miesten naisia vähäisemmästä unen määrästä. Kyseessä on tavoitteellisesti harjoittelevat urheilijat, jotka mahdollisesti osaavat suhteuttaa harjoituksen onnistumisen tunteen päiväkohtaiseen suorituskykyyn.
Urheilija voi kokea harjoituksen onnistuneen olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka olisikin väsynyt. Toisaalta urheilijat harjoittelivat keskimäärin kerran päivässä noin 1,5 tuntia, keskimääräinen unen määrä oli lähellä suositeltua ja monet urheilijat nukkuivat päiväunia, mikä voi vaikuttaa siihen, ettei unen määrä ollut yhteydessä harjoituksen onnistumisen tunteeseen.
Unen määrä ja koettu palautuminen
Unen määrän ja koetun palautumisen välillä oli heikko merkitsevä positiivinen yhteys vain miehillä. Tätä voi osittain selittää se, että miehet nukkuivat naisia vähemmän.
Aiemmissa tutkimuksissa vähäisemmällä unen määrällä on havaittu yhteys heikompaan koettuun palautumisen tunteeseen. Huolimatta hyväksi koetusta palautumisen tuntemuksesta unen puute voi heikentää fyysistä suorituskykyä (Rae ym. 2017). Näin ollen urheilijan oma tuntemus siitä, että palautuminen on hyvää vähäisemmänkin unen määrän jälkeen, voi olla virheellinen todellisen suorituskyvyn kannalta. Yksittäiset huonommin nukutut yöt voivat olla vaikutuksiltaan vähäisempiä, mutta mahdollisesti pidentyneeseen tilanteeseen tulisi puuttua. Lisäksi esimerkiksi hyvin kunnianhimoisesti tärkeää tavoitetta varten harjoitteleva urheilija voi vääristellä omia tuntemuksiaan.
6.2 Aineiston ja menetelmien pohdinta