Tytöt ja pojat Gaussin käyrällä – eroja oppimisen tavoissa

Usein ja pitkään toistunut ja laajasti erilaisia painotuksia saanut, myös muualla länsimaissa esiintyvä diskurssi on huoli poikien keskimääräistä ja erityisesti tyt-töjä huonommasta koulumenestyksestä (ks. Lahelma 2004). Suomessa PISA-tut-kimuksen (esim. Kupari ym. 2004) yhteydessä tämä nousi julkiseen keskusteluun 2000-luvun alussa. Suomalaisten koululaisten kansainvälisessä koulumenestyksen vertailussa menestymisen juhlintaa seurasi huolestuneet puheenvuorot muita mai-ta suuremmismai-ta eroismai-ta suomalaisten tyttöjen ja poikien tulosten välillä. Tähän yh-distyi samoihin aikoihin julkistettu kyselytutkimuksen tulokseen, jossa osoitettiin poikien viihtyvän koulussa tyttöjä huonommin (Currie ym. 2004, 163–205). Poi-kien ongelmat koulussa nousivat kansalliseksi huolenaiheeksi, jolle etsittiin syitä ja korjaustoimenpiteitä. Tätä uutisoi esimerkiksi Helsingin Sanomat joulukuussa 2003, jolloin sunnuntaisivujen ykkösartikkeliksi oli nostettu näyttävästi otsikoitu

”Pelastakaa pojat” (Raeste & Sinisalo 2003; Lahelma 2004; Gordon 2004; Vitikka 2004; Lahelma 2005; Hakala & Hynninen 2004).

Tässä keskustelussa sukupuoli määrittyy yleensä dikotomiseksi, polaariseksi, komplementaariseksi ja hierarkkiseksi, mikä pelkistää sosiaalisen todellisuuden kirjon kahtiajakautuneeksi. ’Pojat’ ja ’tytöt’ määrittyvät tilastollisiksi kategorioiksi, joiden sisään sijoitetaan itsestäänselvästi ulkoisten sukupuolimerkkien mukaises-ti, ja toistetaan monivivahteisesti maskuliinisen hierarkkista sijoittumista feminii-nisen yläpuolelle nimeämällä koulu feminiiniseksi ja poikia ymmärtämättömäksi.

Poikien huonoa koulumenestystä luonnollistetaan ja siitä saatetaan tehdä jopa normi: ”tuossa iässä [murrosikä] koulun tuleekin mennä huonosti” (Raeste & Si-nisalo 2003, siteeraten professori Martti Siimestä). Toistuva diskurssi, jossa mies ja maskuliinisuus asettuvat ihmisen normiksi, saa tässä jälleen yhden variaation – koulun tulee mennä huonosti passiivissa – jos se menee huonosti joillakin pojil-la, sen tulee mennä huonosti kaikilla oppilailla?

Sukupuolen kaksi nimettyä kategoriaa määrittyvät yksinkertaistettuina ja ky-seenalaistamattomina ja niiden välille piirretään erityisesti huomioitava ero. Ope-tushallitus käynnisti vuonna 2004 ”Erilaiset oppijat – yhteinen koulu” -hankkeen vuosille 2004–2006, jossa tämän eron huomioiminen on nimetty ”keskeiseksi nä-kökulmaksi” (http://www.edu.fi -> hankkeet, 29.12.2006):

Hankkeessa pyritään löytämään keinoja, joiden avulla voidaan vähentää alisuo-riutumista ja edistää sellaisia käytänteitä, että kaikki oppilaat ja opiskelijat voi-vat optimaalisesti käyttää hyväksi omia oppimisen edellytyksiään. Tavoitteeseen pyritään edistämällä oppimisvaikeuksien tunnistamista ja niihin puuttumista, vahvistamalla opiskelutaitoja sekä kehittämällä oppilaiden erot huomioon ot-tavaa pedagogiikkaa ja ohjausta. Hankkeen avulla pyritään kehittämään erilai-sia oppijoita suosivaa oppimisympäristöä ja opettajien yhteistyötä sekä koulun ja kodin yhteistyötä vahvistavaa toimintakulttuuria. Keskeinen näkökulma on tyttöjen ja poikien välisten oppimiserojen tarkastelu.

Tämä dikotominen, polaarinen ja hierarkkinen sukupuoliero näyttää siis elinvoi-maiselta ja sitä toistetaan laajasti erilaissa yhteyksissä. Tämä tulee toistetuksi myös omassa aineistossani. Koulumenestyksen sukupuolittuminen tulee esiin opettajan kertoessa luokan oppilaiden opiskelukulttuureista. Arvosanoilla mitattuna tytöt saavat huomiota ja menestyvät näillä mittareilla paremmin kuin pojat. Opettaja kuvaa tätä seuraavasti videoidussa keskustelussa:

O: (…) Joo, se onki ihan mielenkiintonen juttu. Siis sekin on jännä myös sen osaamisen kanssa, et tota, tällä hetkellähän niinku, jos laitettais tytöt ja pojat tällä luokalla noinkun sen osaamisen suhteen (piirtää pöytään yksinkertaiste-tun Gaussin käyrän), niin ne menee näin, et alapäästä jos lähetään (töpöttelee käyrälle pisteitä sormellaan) niin on pelkkii poikii, sit tulee pikkasen alkaa tulla niitä huonompii tyttöi (vetää viivaa sormella käyrän huipulta oikealle alas) ja sit on pelkkii tyttöjä täällä ylhäällä (osoittaa gaussin käyrän parhaita arvosanoja kuvaavaa osaa), mut nyt musta tuntuu, et tällä hetkell on menossa semmonen, et se, ku se poikien osaamisen taso menee tästä nyt pikku hiljaa (näyttää neljällä sormella käyrän ’lakea’) , et ne ottaa nyt just (aloittaa uudelleen käyrän laen vetämisen, liike muuttuu töpöttäväksi, kun liikku kohti käyrän ’parhaita’) tällä

hetkellä aika vauhdilla kiinni niitä… (…) tyttöjä, et saa nähä, mitä siit, miten siin käy. Pojilla on tullu niinku (…) semmonen herääminen nyt, et ehkä mä oon kiinnittäny niihin enemmän huomiotaki (…), koska tytöt on tehny teh-tävät ja asiat kunnolla tähän asti ja pojille mä oon joutunu niinku aika paljo tiukemmin ottaa sitä (…), sitä tehtävien tekemistä ja muuta (T: joo). Se on kyllä ihan semmonen, mitä kyl sietää miettiä. (DEhkuvat050401)

Kuvauksessa luokan oppilaat sijoitetaan Gaussin käyrälle, tuolle oppilasryhmän menestysjakaumaa itsestäänselvästi kuvaavalle ’kellokäyrälle’ sukupuolittain il-maisten poikien sijoitukset yksittäisinä pisteinä ja tyttöjen sijoitukset yhtenäisenä viivana. Tässä tulee esiin se, että opettaja kyseenalaistamatta myöntää kiinnittä-vänsä enemmän huomiota poikiin, ”koska tytöt on tehny tehtävät ja asiat kunnol-la”. Keskusteltaessa tästä edelleen opettaja luonnehtii tyttöjen ja poikien erilaista opiskelukulttuuria:

O: Et semmosii niinkun ei oo kuulunu aikoihin, että tota jotain suosittais tai, tai muuta, et kyl se, kokonaisuus menee niinku aika, mun mielestä se menee kyllä aika reilusti, mul on semmonen niinku tunne. Et ainoo mikä on ehkä, nii, nii tota, tytöiltä mä vaadin enemmän, ne oppii enemmän. Ja se ehkä johtuu vaan siitä, et niil on enemmän sitä halua siihen oppimiseen. Et se on niinku, ihan jos kattoo niit numeroitaki, nii jotenki se on täs luokassa niinku menny niin että, ne on huimasti parempii, paljo enemmän ku näis rinnakkaisluokissa.

Tietystihän meil on sit nää huippulahjakkuudet, niinku.

T: Niin on (…) sillai sit ihan, kaikki tytöt on siinä hyvin menestyvien…?

Ope: On, joo. Ja sanotaan, et seki, no Taru on sit erikseen. (….) Mut sit siel on se, vähän heikompi on se Jonna, mut se tekee hirvittävästi töitä ja tota sitten tavallaan niinku, se on tyttöjen kesken semmonen tavallaan semmonen posi-tiivinen niinku (…) tai semmonen että, ku kaikki tekee (…), kaikilla on niinku arvo menestyy ja osata, ja ja, nähdä vaivaa sen oppimisen eteen. Niin kyllä se sitten alkaa näkyäki. Toisilla se on vähän niinku semmonen… just täs poru-kassa on päässy vähän semmonen negatiivinen kierre päälle pojille. (…) Että niinku, se on kyl ihan kiva saada hyvii numeroita, mut se on hyvin noloo niin-ku tehä jotain niiden eteen. Siin on tietty semmonen, ne vähän salaileeki sitä jopa… menestymistä. (DEhkesk230502)

Maskuliinisuuksia ja koulukulttuureja koskevissa tutkimuksissa on usein tuotu esiin tiettyjen poikaryhmien keskinäisen, koulun tai ainakin hyvän koulumenes-tyksen vastaisen kulttuurin rakentaminen (esim. Frosh, Phoenix & Pattman 2002;

Willis 1984; Reay 2002). Edellä olevassa sitaatissa opettaja kuvailee luokassa esiin-tyvää sukupuolittunutta opiskelukulttuuria tätä diskurssia toistavana. Toisaal-ta opetToisaal-tajan luokkahuonevuorovaikutuksen keskittyminen joidenkin poikien ja poikaryhmien jatkuviin haasteisiin vastaamiseen tuotti usein tyttöryhmien ohit-tamisen tilanteita, joka tuli tunnistettuna epäkohtana esiin. Erään tyttöoppilaan piirroksen kääntöpuolelle oli kirjattuna teksti, jossa tuli esiin monia oppilaan nä-kökohtia opettajan käytäntöihin:

Kuva 10 5.-luokkalaisen tytön kirjoitus piirustuksen taakse (oppilaiden nimet muutettu)

Sitaatissa mainittu ”ohikävely” näkyi myös muualla aineistossa ja opettaja tun-nisti näin käyvän valitettavan usein. Toisaalta esiin tuli myös oppilaiden erilaisten toimintatapojen etsimisen mahdollisuus, erojen tilanteisiin kiinnittyminen ja tun-nustellen huomioiva tilan avartaminen:

T: Onks noi muuten tällaset niinku, et siellon... et sä annat niiden tehdä hyvin paljon tällast yhteistyötä niinku ja silleen spontaanisti et ne niinku tekee et nää neljän tytön ryhmä tekee ihan koko ajan niinku kaikki suurin piirtein yhdessä.

Et onks ne niinku muodostunu ihan sillee itekseen vai ooksä jotenki...

O: On. Siis ne spontaanit muodostuu aina ihan itekseen ja ne vähän vaihtelee ja joskus joutuu sit rajottaan kun tulee niit riitoja, kun ne pullauttaa jonkun pois sieltä ja... (T: joo joo.) Ja niit tulee aina, niitä aina sillon tällön tulee ja niitä joutuu sit vähä selvittelee niit, mut kyl mä siihen niinku uskon et se oppiminen on paljo mukavampaa (T: nii.) ja tehokkaampaa ku saa tehä yhessä. (T: Nii.) Ja niillä tytöillä se on oikeesti niinku auttaa niiden oppimista, pojista mä en oo ihan varma. (T: Joo) Pojista mä en oo ihan varma, mut tytöillä se auttaa ihan varmasti. Ja sitte just niinku tässä just oli puhetta siitä et tota, ku mä aina meen ohi (T: mm.) Ni usein sit käy myöski niin, et kun mä sit lopulta kerkeen sinne Minnan tai Jaanan luo, ni sit ne sanoo et Jaana kertoki tän mulle, et taval-laan onki saanu sen, tai ne on keksiny sitte sen kuitenki (T:Joo-o.) Se on... se...

niinku yhessä tekeminen on sitä niinku oppimista, mihin mä uskon kyllä ja se hälinä ei o sitä, mikä mua niinku häiritsee just luokassa. (T: Joo.) Et sehän on ihan ok, se yhessä tekemisen hälinä, mut siel on semmosta hälinää, mikä ei oo, joka sit mietityttää, et mitä sille tekis. (T: nii.) Kaikenlaista sitä on kokeiltu ja varmaan joutuu vielä kokeileenkin.

(DEhkuvat050401)

Opettajan puhunnassa erilaiset työskentelytavat ja spontaanien ryhmien muodos-tuminen luokkahuonetyöskentelyssä tuottavat vuorovaikutukseen ja dialogiseen puhuttelun tapaan eroja sallivan ja erilaisten työskentelytapojen etsimisen tilan mahdollisuuden. Opettaja tunnistaa ohittamiset tapahtuviksi, mutta määrittäen ne toisaalta tilanteittaisesti pakottaviksi, jossa ehtiminen on rajallista. Tietty luotta-muksen ja itsenäisen ajattelun salliva tila tuotetaan ”yhessä tekemisen” kautta oppi-misen tilaksi, jossa oppilaiden keskenään tekemät ’keksinnöt’ mahdollistuvat.

Kuva 11 ”Open elämä on ihanaa!”

(edellisen kuvan kirjoitus tämän piirustuksen takana)