Tuulivoimapuiston vaikutukset Perämeren saarten Natura-alueen

& Suopajärven (2001) tekemän selvityksen mukaan ainakin kaulushaikara, luhtahuitti, räyskä, pikkutiira ja etelänsuosirri, joista mm. kaulushaikara on kuiten-kin viime vuosien aikana levittäytynyt myös Kemin-Tornion alueelle (Rauhala 2004, Jaakkola ym. 2006).

4.9.6 Tuulivoimapuiston vaikutukset

matala-kasvustoisille rantaniityille sekä somerikkoisille hiek-karannoille, kun taas upossarpiota tavataan usein suo-jaisilta, hiekka-, siltti- tai savipohjaisilta merenlah-dilta (Ilmonen ym. 2001). Koska Natura-alueelle ei rakenneta, voidaan hankkeen vaikutukset luontodi-rektiivin mukaisiin kasvilajeihin arvioida vähäisiksi.

Mahdollisten samentumahaittojen voidaan arvioida jäävän Murhaniemen rantavesissä vähäiseksi, minkä takia hankkeella ei ole merkittävää vaikutusta myös-kään rantavesissä kasvavan upossarpion elinolosuhtei-siin.

4.9.6.3 Vaikutukset lintudirektiivin mukaisiin pesimälajeihin

Perämeren saarten Natura-alueen suojeluperustee-na mainituista lajeista runsaslukuisimpisuojeluperustee-na Ajoksessa esiintyvät pikkulokki sekä kala- ja lapintiira, jotka pe-sivät alueella paikoin suurinakin yhdyskuntina. Lisäksi Natura-tietolomakkeessa mainituista lajeista Ajoksen saaristoalueella pesivät myös Rauhalan & Suopajärven (2001) tutkimuksen sekä muiden alueella tehtyjen linnustoselvitysten (Jaakkola ym. 2006, Rauhala ym.

2010) perusteella ainakin ruskosuohaukka, kurki, suo-kukko, liro, kaulushaikara sekä rantakurvi, joista vii-meksi mainittu on suojelullisesti selkeästi merkittävin.

Räyskän pesimäalueita ei Kemin-Tornion alueelta ny-kyisin tunneta, mutta pikkutiira on pesinyt satunnai-sesti.

Pesimälinnuston kannalta tuulivoimapuiston voi-daan arvioida vaikuttavan erityisesti Perämeren alu-eelle luonteenomaiseen saaristolinnustoon, jonka käyttämät pesimä- ja ruokailualueet sijoittuvat Kemin edustalla lähimmäs suunniteltuja tuulivoimalaitok-sia. Koska Natura-alueeseen sisällytetyille kohteille ei hankkeen yhteydessä rakenneta, aiheutuvat pesimä-linnustovaikutukset lähinnä 1) tuulivoimaloiden ruo-kaileville linnuille aiheuttamasta törmäysriskistä, sekä 2) tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön aikaisten häiriötekijöiden lisääntymisestä ja niiden vaikutuksis-ta alueella pesivien lajien parimääriin. Näiden vaiku-tusten voidaan arvioida olevan suoraan verrannollisia hankkeen toteuttamisen laajuuteen ja vastaavasti tuu-livoimaloiden etäisyyteen lintujen käyttämistä pesimä-saarista.

Toteutuessaan hanke tulee todennäköisesti lisää-mään lokkien törmäysriskejä tuulivoimaloiden, jolla voi edelleen olla vaikutusta lajien pesimäaikaiseen

ai-kuiskuolleisuuteen (linnustovaikutukset, kappale 4.8).

Lokkilintujen (mm. naurulokki, tiira) on jo rakennet-tujen tuulivoimaloiden läheisyydessä havaittu monin paikoin sekä pesivän hyvin lähellä tuulivoimaloiden perustuksia sekä suorittavan ruokailulentonsa hyvin-kin läheltä tuulivoimaloiden lapoja väistäen niitä vasta viime hetkellä ennen törmäystä. Häiriövaikutusten on näin ollen havaittu olevan pääosin melko pieniä, kun taas törmäystapauksia on mm. Suomen Riutunkarilla ja Belgian Zeebruggessa havaittu melko säännöllises-ti. Ainakaan tähän mennessä törmäysten ei kuiten-kaan ole havaittu vaikuttaneen alueille pesivien lok-kilintujen määriin, tosin pitkän aikavälin seurantaa ei kummallakaan näistä alueista ole vielä tehty. Ajoksen alueella pesivistä lajista vastaava käyttäytymismalli on todennäköinen ainakin kala- ja lapintiiran osalta.

Pikkulokki tekee tässä yhteydessä poikkeuksen mui-hin lokkilajeimui-hin, koska sen tiedetään olevan herkempi erityisesti ihmistoiminnan lisääntymiselle pesimäalu-eensa läheisyydessä.

Saaristolintujen kannalta merkittävimmät pesi-mäalueet (mm. Kallio, Keminkraaseli, Toukkakrunni, Ajoskrunnin luodot) sijoittuvat Ajoksella nykyisin pääosin Natura 2000 -alueiden ulkopuolelle, kun taas lähimmäksi hankealuetta sijoittuvilla Murhaniemellä ja Kuukassa pesimälinnusto koostuu vesi- ja ran-talinnuston sijaan suuremmassa määrin metsäym-päristöille ominaisista lajeista (Rauhala ym. 2010).

Lintudirektiivin liitteen I lajien pesivät parimäärät ovat Ajoksen läheisyyteen sijoittuvilla Natura-alueilla sen sijaan melko pieniä, minkä takia mahdollisten hei-kentävien vaikutusten merkitys lajien pesimiselle koko Perämeren saarten Natura-alueella jää todennäköises-ti vähäisiksi.

Tuulivoimaloita ei hankkeen yhteydessä sijoiteta Natura-alueille, minkä takia suojelualueiden elinolo-suhteet eivät hankkeen seurauksena muutu. Lisäksi hankkeen rakentamisen ja käytön aikaisten häiriö-vaikutusten voidaan arvioida kohdentuvan pääasiassa Ajoksen eteläpuolisille merialueille, kun taas Natura-alueilla vaikutukset jäävät pieniksi. Tuulivoimaloiden synnyttämän melun osalta merkittävimmäksi tekijäk-si voidaan arvioida Ajoksen maa-alueella tekijäk-sijaitsevien pienten voimalaitosten korvaaminen isommilla tuu-livoimalaitoksilla, jotka voi lisätä melun kulkeutumis-ta erityisesti Murhaniemen alueelle. Suoritetun me-lumallinnuksen (kts. kappale 4.13) perusteella 45 dB

136

(suositusraja-arvo) melualue laajenee hankkeen seu-rauksena Murhaniemen Natura-alueella vain hieman nykytilaan verrattuna, eikä sillä pitäisi olla merkittä-vää vaikutusta Murhaniemen alueelle luonteenomai-seen pesimälajistoon. Lisäksi merkittävien vaikutusten pienentää se, ettei Murhaniemen alueelta tunneta ih-mistoiminnan kannalta erityisen herkkien lajien esiin-tymiä (mm. suuret petolinnut), joiden lisääntymiseen taustamelun lisääntymisen voitaisiin arvioida vaikut-tavan.

4.9.6.4 Vaikutukset muuttolinnustoon

Tuulivoimaloiden vaikutukset muuttolintuihin ai-heutuvat pääasiassa voimaloiden linnuille aiheutta-masta törmäysriskistä sekä niiden vaikutuksista lintu-jen käyttämiin muuttoreitteihin, mikäli linnut pyrki-vät muuttomatkallaan väistämään niiden lentoreitil-le osuvia tuulivoima-alueita. Lisäksi tuulivoimaloil-la voi oltuulivoimaloil-la vaikutusta myös muuttolintujen ravinnon-hankintaan, mikäli ne sijoittuvat lintujen aktiivisesti käyttämille ruokailu- ja levähdysalueille. Ajoksen lä-heisyydessä muuttolintujen merkittävimmät ruokai-lualueet sijoittuvat Kuukan pohjoisrannalle ja saaren pohjoispuolelle Siikalahden alueelle (Pentti Rauhala, sähköpostitiedonanto 16.9.2010). Sen sijaan lähim-pänä hankealuetta olevien Perämeren saarten Natura-alueeseen sisällytettyjen kohteiden (Murhaniemi ja Puidenpuuttuma) merkitys lintujen muutonaikaisena levähdys- ja ruokailualueena on yleisesti arvioitu mel-ko pieneksi (Sigma mel-konsultit 2006).

Suurimmaksi törmäysriski arvioida yleisesti suuril-la lintusuuril-lajeilsuuril-la, joiden kyky muuttaa äkillisesti lento-korkeutta tai -suuntaa on rajallinen. Lentokorkeuden suhteen ei myöskään voi tehdä suoria yleistyksiä siitä, mitä korkeutta tietyt lajit käyttävät muutto- tai ravin-nonhakumatkoillaan. Lentokorkeuksiin vaikuttavat voimakkaimmin sääolosuhteet; huonolla säällä muut-tokorkeus on yleensä tavanomaista pienempi, parem-malla säällä vastaavasti korkeampi. Lisäksi merimuu-ton osalta lintujen muuttokorkeuteen vaikuttaa voi-makkaasti parvien etäisyys rantaviivasta. Esimerkiksi lähestyessään rantaa useiden vesilintulajien on havait-tu nostavan selkeästi muuttokorkeuttaan ennen man-tereen puolelle siirtymistään, jotta ne pystyvät parem-min väistämään mantereella vastaan tulevat esteet.

Suurimmaksi törmäysriskit arvioidaan yleensä huo-nolla säällä (sade, sumu), jolloin lintujen kyky havaita

vastaan tulevat esteet on huonompi. Tästä syystä tuuli-voimalat voivat huonossa säässä aiheuttaa törmäyksiä, vaikka ne eivät olisi edes käytössä.

Lintumuuttoa ohjaa Ajoksen alueella nykyisin pää-sääntöisesti Perämeren rantaviiva, jonka kautta muut-taa Kemin-Tornion alueella erityisesti eri vesi- ja kos-teikkolintulajeja. Muutto on alueella syksyisin sään-nöllisesti kevättä vilkkaampaa, mikä johtuu Perämeren syysmuuttoa keräävästä vaikutuksesta. annerta suosivia lajeja, joiden muutto on Ajoksessa (PVO-Innopower Oy 2008) ja sen itäpuolisella Simon Karsikonniemellä (Xenus ry 2009a) pääosin melko vähäistä, ovat mm.

metsähanhi, kuovi sekä eri varpus- ja päiväpetolinnut.

Sorsa- ja lokkilintujen sekä mm. merihanhen ja meri-metson muutto painottuu sen sijaan voimakkaammin meren puolelle, minkä takia niihin kohdistuvat vaiku-tukset voidaan suunnitellun hankkeen osalta arvioi-da suurimmiksi. Lisäksi hankkeella voi direktiivilajeis-ta olla vaikutusdirektiivilajeis-ta kurkeen, joidirektiivilajeis-ta muutdirektiivilajeis-taa säännöllisesti myös Ajoksen merialueiden kautta kohti Oulua. Lapin alueen kurkimuutto painottuu kuitenkin pääosin man-tereen puolelle, johon verrattuna merimuuton osuus on yleensä melko pieni (mm. Xenus 2009a).

Arktinen vesilintu-, kuikka- ja kahlaajamuutto on Ajoksen alueella nykyisin melko vähäistä johtuen muuton suuntautumisesta Hailuodon jälkeen jo selke-ästi kohti koillista. Arktisen muuton on arvioitu siirty-vän mantereen ylle viimeistään Koivuluodon-Tiurasen rannikkoalueelta (Xenus 2009a). Tästä syystä Ajoksen alueen merkitys Perämeren saarten Natura-alueen kautta kulkevan arktisen muuton kannalta voidaan ar-vioida melko pieneksi sen ollessa huomattavasti suu-rempi eteläisen Perämeren alueilla. Poikkeuksen tähän tekee joinakin vuosina kuikkamuutto, joka ulottuu ajoittain merkittävissä määrin myös Kemin-Tornion alueelle. Yleensä kuikkamuutto kulkee Kemin edustal-la jo melko korkealedustal-la lintujen ottaessa korkeutta ennen siirtymistään mantereen puolelle, mikä pienentää osal-taan myös niihin kohdistuvia törmäysriskejä.

Lintumuutto on Perämeren pohjoisosissa kokonai-suudessaan jo selkeästi Oulun ympäristöä heikom-paa, minkä takia tuulivoimahankkeen muuttolinnuil-le aiheuttamat törmäysriskit jäävät kokonaisuudessaan em. aluetta pienemmäksi. Perämeren saarten Natura-alueen kautta muuttavien lajien kannalta törmäysriskit ovat vähäisimpiä erityisesti varpus- ja päiväpetolintu-jen (muutto pääosin mantereen puolella) sekä arktisen

muuton osalta (muutto ohjautuu pääosin hankealu-een ohi). Vaikutukset voivat sen sijaan olla suurem-mat mm. merimetson ja merihanhen sekä erityisesti Länsi-Lapin alueella pesivien sorsa- ja lokkilintujen osalta, joiden muutto kulkee säännönmukaisesti myös hankealueen kautta. Suurimmiksi vaikutukset voidaan tässä yhteydessä arvioida erityisesti laajimpien han-kevaihtoehtojen VE 3 ja VE 4 osalta, joissa tuulivoi-malaitokset sijoittuvat leveämmälle sektorille lintujen käyttämän muuttoreitin kanssa. Vaikutukset kohdis-tuvat tässä yhteydessä lähinnä lajien Länsi-Lapin alu-een paikallisiin populaatioihin, kun taas Perämeren ja koko Lapin tasolla vaikutukset jäävät merkitykseltään vähäisiksi lajien muuton hajautumisesta johtuen.

4.9.7 Sähkönsiirron vaikutukset Perämeren