Tässä tutkimuksessa lähestymistapana on fenomenologis-hermeneuttinen metodi, jossa on keskeistä kokemuksen, merkityksen ja yhteisöllisyyden käsitteet ja perustana ihmiskäsi-tys ja kokemusta koskevan tiedon luonne (Laine 2018, 29). Tuomen ja Sarajärven (2018, 41) mukaan fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen tavoitteena on tehdä tietoiseksi ja näkyväksi jo tunnettu asia, jota ei ehkä ole tietoisesti ajateltu. Niin kuin laadullisessa tutki-muksessa yleensä, myös tässä tutkitutki-muksessa tutkittavana on ihminen ja hänen maail-mansa. Koska tutkijana on myös ihminen, tutkimukseen vaikuttaa ratkaisevasti se, miten tutkija ymmärtää tutkittavat kysymykset. (Varto 1992, 23-24.) Maailma näyttäytyy meille merkityksinä ja kokemukset rakentuvat merkityksistä. Ihminen on lähtökohtaisesti yhtei-söllinen ja merkitykset syntyvät yhteisöissä. Jokainen yksilö on erilainen, mutta koska olemme yhteisöjen jäseniä, kokemuksen tutkiminen paljastaa myös jotain yleistä. Fenome-nologis- hermeneuttinen tutkimus ei pyri löytämään yleistyksiä, mutta pyrkii ymmärtä-mään yksittäisen ihmisen tai ihmisjoukon merkitysmaailmaa. (Laine 2018, 31-32.)
Tämä tutkimus on edennyt pitkälti samalla tavoin, kuin Laine (2018, 49) määrittelee feno-menologis-hermeneuttisen tutkimuksen rakenteen: ensin olen tutkijana reflektoinut kriit-tisesti omaa esiymmärrystäni, jonka jälkeen olen hankkinut aineiston. Tämän jälkeen kuva-sin aineiston ja siitä esille nousseet olennaiset asiat, analysoin niitä ja jäsentelin esille nous-seet asiat teemoiksi. Lopuksi tarkastelin tuloksia suhteessa tutkimuskirjallisuuteen, arvioin tutkimusprosessia ja mietin jatkotutkimusaiheita. Prosessin alusta asti mukana on kulkenut aiempaan tutkimukseen liittyvä teoria, joka on prosessin aikana täydentynyt ja muokkau-tunut. Nämä kaikki tutkimuksen vaiheet olen kirjoittanut tähän raporttiin.
Tämän tutkimuksen tutkimushenkilöt on kerätty viidestä facebookin käsityö-aiheisesta kes-kusteluryhmästä. Vastaajat olivat kaikki naisia, iältään 24-67-vuotiaita. Kaikki vastaajat te-kivät käsitöitä vapaa-ajallaan ja kertoivat käsityön tekemisestä harrastuksen näkökulmasta.
Vastaajia oli yhteensä 24.
Vastaajat kertoivat kirjoitelmissaan surustaan ja sen kokemuksesta. Suurin osa oli menet-tänyt jonkun itselle läheisen ihmisen, mutta vastauksissa kuvailtiin myös muunlaista surua, kuten lapsettomuutta. Suru oli vastausten mukaan todella yksilöllinen kokemus, eikä surun määrittely kirjoitelmaohjeissa sen takia olisi ollut tarkoituksenmukaista. Useissa kirjoitel-missa puhuttiin surutyöstä, surusta prosessina tai surun vaiheista. Vastauksissa kuvailtiin monenlaisia suruun liittyviä tunteita, kuten tuskaa, ikävää, kaipausta, ahdistusta, tyhjyyden tunnetta, masennusta, pahaa mieltä ja oloa, kaihoa, vihaa, turhautumista, pettymystä ja shokkia.
Tämän tutkielman aineistona ovat käsityötä suruprosessissaan kuvanneet käsityönharras-tajat, jotka ovat vastanneet pyyntöön osallistua tähän tutkimukseen. Laitoin viiteen eri fa-cebookin käsityöaiheiseen ryhmään viestin, jossa kerroin lyhyesti tutkimuksestani ja toi-voin saavani tutkimukseeni osallistua, joilla on omakohtaista kokemusta käsityön merkityk-sistä suruprosessissa. Facebookissa on lukuisia käsityöaiheisia ryhmiä, joiden kautta tavoi-tin käsityön harrastajia eri puolelta suomea. Ryhmät, joihin laitoin tutkimuspyynnön, liittyi-vät erilaisiin käsityötekniikkoihin, kuten neulomiseen ja ompeluun. En määritellyt pyynnös-säni, enkä myöskään tutkimuskysymyksissäni erikseen käsityön ja surun käsitettä. Pyysin
4.2 Tutkimushenkilöt
4.3 Aineistonkeruu
kuitenkin kuvailemaan vastauksissa surun kokemusta ja prosessia sekä käsitöitä, joita vas-taaja ovat tehneet niihin liittyen. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa suositaan Hirsjärven, Re-meksen ja Sajavaaran (2009, 164) mukaan metodeja, joissa tutkittavan oma ääni pääsee kuuluviin. Tuomen ja Sarajärven (2018, 84) mukaan on tarkoituksenmukaista kysyä ihmi-seltä itihmi-seltään, kun tavoitteena on saada selville, mitä ihminen ajattelee tai miksi hän toimii tietyllä tavalla. Tässä tutkielmassa olikin tarkoituksenmukaista valita vastaajiksi henkilöitä, joilla oli omakohtaista kokemusta suruprosessin ja käsityön yhteydestä.
Tutkimuspyyntöön tuli nopeasti yli neljäkymmentä vastausta. Vastaajia olisi ollut tarjolla enemmänkin, mutta päätin vastaajien määrän oleva jo riittävä. Lähetin kirjoitelmaohjeet yhteensä 42 vastaajalle sähköpostilla. Asetettuun määräaikaan mennessä minulle kirjoitel-man lähetti noin puolet näistä. Lähetin lopuille vielä muistutusviestin ja lopulta sain tutki-mukseeni yhteensä 24 vastausta. Kirjoitelmat olivat pituudeltaan yhdestä kolmeen sivuun fontilla 12 ja rivivälillä 1,5. Lyhin kirjoitelma oli puolen sivun mittainen ja pisin kokonaiset kolme sivua. Eräs vastaaja laittoi viestiä, että ei pystykään kirjoittamaan, koska suru oli vielä niin kipeä ja pinnalla. Yksi vastaaja olisi toivonut, että saa kertoa aiheesta puhelimitse, koska itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla on hänelle haastavaa. Pyysin tutkimushenkilöitä kirjoittamaan aiheesta kirjoitelman ja lähettämään sen minulle sähköpostitse. Ohjeistin vastaajiani aluksi siitä, että tutkimuksen tarkoituksena on tutkia käsityön tekemisen merki-tyksiä surussa. Lähetin vastaajille kirjoitelman avuksi apukysymyksiä, mutta ohjeistin myös, että he saavat kirjoittaa vapaamuotoisesti myös muista asioista, jos ne ovat heidän mieles-tään tarinan kannalta oleellisia. Ensimmäisten vastausten jälkeen muokkasin vielä hiukan apukysymyksiä.
Aiheen mahdollisen arkaluontoisuuden vuoksi kirjoitelma oli tarkoituksenmukainen aineis-tonkeruumenetelmä. Tutkimusaineistot ovat tavallaan narratiiveja eli kertomuksia tapah-tumien ketjusta (vrt. Anttila 2005, 226). Kuten Pöllänen (2015, 87) mainitsee, narratiivit eivät edellytä kasvokkain viestintää ja voivat näin ollen tarjota sopivan yksityisyyden hen-kilökohtaisten kokemusten jakamiseen ja analysoimiseen. Vastaajat voivat myös kirjoittaa narratiivinsa kiireettömästi, valitsemanaan ajankohtana.
Kirjoitelmaohjeiden teksti ja kysymykset on muodostettu aiempaan käsityön hyvinvointi-ulottuvuuksiin sekä suruprosessiin liittyvään tutkimustietoon nojaten. Kirjoitelmaohjeissa ei erikseen määritelty sitä, mitä tarkoitetaan käsityöllä tai surulla. Eräs vastaajista varmisti etukäteen sen, ettei surulla tarkoiteta tässä tutkielmassa pelkästään kuolemaan liittyvää surua. Kirjoitelmaohjeissa ei erikseen kysytty vastaajien ammattia tai elämäntilannetta, vaan taustaksi kysyttiin ainoastaan ikää. Osa kertoi kirjoitelmissaan laajemminkin elämäs-tään, esimerkiksi ammatistaan ja perheestään.
Tämän tutkimuksen aineisto on analysoitu kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Anttilan (2005, 292) mukaan sisällönanalyysin avulla voidaan tuottaa uutta tietoa, uusia näkemyksiä ja tuoda esiin piileviä tosiasioita. Sen avulla tehdään päätelmiä tutkimusaineistosta suh-teessa asiayhteyteen. Tuomi ja Sarajärvi (2018, 117) määrittelevät sisällönanalyysin tarkoi-tukseksi saada tutkimusaineisto tiivistettyyn ja yleiseen muotoon, jonka jälkeen tuloksia tulkitaan. Alasuutari (2011, 39-44) jakaa laadullisen analyysin kahteen osaan: havaintojen pelkistämiseen ja arvoituksen ratkaisemiseen eli tulosten tulkintaan. Tulosten tulkinnalla tarkoitetaan sitä merkitystulkintaa, joka tutkittavasta ilmiöstä saadaan havaintojen perus-teella. Tämän tutkimuksen aineiston analysoinnin voi määritellä Tuomen ja Sarajärven (2018, 108) määritelmän mukaisesti aineistolähtöiseksi, koska suoraan tästä aiheesta ei ole aikaisempaa teoriaa ja tavoitteena oli luoda aineistosta teoreettinen kokonaisuus, jossa aiemmilla havainnoilla tai teorioilla ei ole merkitystä. Toisaalta, kuten Anttila (2005, 282) määrittelee, tutkimusta ei välttämättä kannata luokitella aineistolähtöiseksi tai teorialäh-töiseksi, vaan se on ennemminkin abduktio eli päättelyprosessi, jossa teoria ja käytäntö vuorottelevat tulosten saavuttamiseksi.
4.4 Aineiston analyysi
Olen edennyt tässä tutkimuksessa hermeneuttisen kehän periaatteen mukaisesti. Laadulli-sen aineiston analyysia kuvataan usein hermeneuttiLaadulli-sena kehänä, joka tarkoittaa spiraalin-omaisesti kierroksina etenevää prosessia, jossa edetään vaihe vaiheelta eteenpäin. Tavoit-teena on saavuttaa sellainen saturaatiotaso, ettei uusia näkökulmia tule enää tarjolle. Kaik-kia yksityiskohtia tarkastellaan osana kokonaisuutta ja toisaalta yksityiskohdat vaikuttavat kokonaisuuteen. Esiymmärrys vaikuttaa tulkintaan ja se muuttuu ja korjautuu analyysin edetessä. (Anttila 2005, 280, 306.) Luin kirjoitelmat ensin useaan kertaan läpi. Kertomukset olivat erittäin koskettavia, joten vasta usean lukukerran jälkeen kirjoitelmiin pystyi suhtau-tumaan etäämmältä ja analyyttisemmin. Anttila (2005, 278) pitääkin tärkeänä esteettistä etäisyyttä eli sitä, että tutkija on riittävän lähellä, mutta toisaalta riittävän kaukana tutkit-tavasta ilmiöstä. Tällöin tutkijan suhde tutkittavaan ilmiöön on oikeassa mittakaavassa. Lu-kemisen lisäksi aloin alleviivaamaan aineistosta tutkimuksen kannalta merkityksellisiä asi-oita, analyysiyksiköitä. Nämä olivat ajatuskokonaisuuksia, esimerkiksi lauseita tai pidempiä tekstejä, jotka olivat tutkimuksen kannalta merkityksellisiä. Ne olivat esimerkiksi vastaajan kertomia syitä tehdä käsitöitä tai kirjoituksia siitä, mitä käsityön tekeminen on merkinnyt tietyssä tilanteessa (ks. Tuomi & Sarajärvi 2018, 122). Niin kuin Tuomi ja Sarajärvi (2018, 104) toteavat, on tärkeää kiinnittää huomiota rajaukseen, koska kaikkia maailman asioita ei voi tutkia samassa tutkimuksessa. Myös Alasuutari (2011, 39-44) toteaa, että aineiston tarkastelussa on tärkeää kiinnittää huomiota tutkimuksen näkökulmaan eli siihen, mikä on juuri sen tutkimuksen kannalta oleellista. Tässä vaiheessa aineistosta alkoi nousta esille alustavia teemoja ja aihealueita. Niitä olivat esimerkiksi käsityön tekemisen prosessi, toivo, käsityö menetetylle läheiselle, keskittyminen/pakeneminen, rauhoittuminen, surun käsit-tely, värit, valmis tuote, terapeuttisuus ja ilmaisevuus. Tämä oli aineiston teemoittelua, jonka Tuomi ja Sarajärvi (2018, 105-107) määrittelevät aineiston pilkkomiseksi ja ryhmitte-lyksi erilaisten aihealueiden mukaisesti, jonka tarkoituksena on etsiä aineistosta tiettyä tee-maa kuvaavia näkemyksiä.
Aineiston analyysi oli alusta lähtien vuoropuhelua aineiston ja tutkijan välillä. Tähän vuoro-puheluun liittyi tässä tutkimuksessa myös aiemman teorian mukanaolo koko prosessin ai-kana. Laineen (2018, 37-38) määritelmän mukaan tutkimusaineistoa ei pidäkään ajatella tietovarastona, joka on saatu haltuun, vaan dialogina tutkimusaineiston ja tutkijan välillä.
Tieto syntyy tässä vuoropuhelussa, jonka tavoitteena on toisen toiseuden ymmärtäminen.
Laine määrittelee hermeneuttisen kehän kulkemisen tutkivaksi dialogiksi tutkimusaineis-ton ja oman tulkinnan välillä. Siinä tutkijan ymmärrys jatkuvasti korjaantuu ja syventyy.
Varton (1992, 69, 108) mukaan hermeneuttinen kehä kuvailee tapaamme ymmärtää. Ym-märtäminen lähtee aina tietyistä, omista lähtökohdista ja etenee hitaasti irrottautumalla tutkijan omista piirteistä. Aluksi lukutapa kertoo omista esteistä ymmärtää tutkimuskoh-detta, mutta etenee vapautuen ja etääntyen näistä. Teoria muodostuukin lopulta siitä, kun lähtöoletukset ylitetään.
Tässä vaiheessa tutkimuksen tekemisessä oli usean viikon tauko, joka oli tutkimuksen kan-nalta hyödyllinen asia. Tauko oli auttanut etääntymään aineistosta ja toisaalta tarkastele-maan myös alustavia teemoja etäämmältä. Myös palaute opiskelijakollegoilta tässä vai-heessa auttoi jäsentelemään omia ajatuksia ja miettimään esimerkiksi teemoittelua myös muista näkökulmista. Alustavien teemojen luomisen jälkeen järjestelin aiemmin poimittuja analyysiyksiköitä erilaisten teemojen alle. Osa analyysiyksiköistä sopi useampaan teemaan.
Välillä oli tärkeää myös lukea kokonaisia kirjoitelmia, että kokonaisuus hahmottuisi mah-dollisimman tarkasti ja oikein. Toiset teemat nousivat helposti esiin, koska ne näkyivät lä-hes jokaisessa kirjoitelmassa ja olivat tosi selkeitä, mutta toiset teemat olivat pitkään vähän hajanaisia. Analyysin aikana luin usein myös aiempaa tutkimustietoa ja etsin niistä yhte-neväisyyksiä, eroavaisuuksia sekä vinkkejä esimerkiksi teemoitteluun.
Teemoittelun helpottamiseksi tiivistin tässä vaiheessa aineistosta poimitut analyysiyksilöt yksinkertaisiksi sanoiksi tai ilmauksiksi ja jäsentelin niiden perusteella aineiston uudestaan teemoiksi. Teemat muokkautuivat koko tutkimusprosessin ajan ja lopulliseen muotoonsa ne muokkautuivat vasta tutkimuksen esitarkistuksen ja siinä saadun palautteen jälkeen.
Lopulta tutkimuskysymykset muotoutuivat lopulliseen muotoonsa aineiston perusteella ja näiden tutkimuskysymysten avulla tuloksista muodostui kolme pääotsikkoa: käsityön teke-minen surussa, käsityön tekemisen suruprosessin eri vaiheissa ja käsityön merkitykset su-russa. Kolmannen pääotsikon käsityön merkitykset jaottelin neljään eri teemaan aineis-tosta nousseiden merkitysten mukaan: käsityö pakokeinona, käsityö vastapainona, käsityö
lohdun ja toivon tuojana ja käsityö tilana surun käsittelylle. Näiden teemojen alle sain suh-teellisen helposti laitettua kaikki aineistosta esille nousseet merkitykset. Aineiston analyysi oli luova prosessi ja hermeneuttisen kehän periaate tuli siihen luonnostaan. Aineisto taval-laan vaati sen, että sitä käy yhä uudestaan ja uudestaan läpi. Joka kerta siitä nousi uusia asioita tarkasteltavaksi ja tutkijana ymmärrykseni lisääntyi ja muuttui. Analysointivaihee-seen meni runsaasti aikaa, eikä sitä voinut pakottamalla saada valmiiksi. Vähitellen aineis-tosta ei enää noussut esille uusia asioita ja teemat alkoivat selkiytyä.
Analyysin tekemisen aikana oli tärkeää lukea aiemmin jo aloitettua teoriaosiota esimerkiksi käsityön ja hyvinvoinnin ulottuvuuksista ja surun vaiheista. Ne auttoivat tarkastelemaan aineistoa erilaisista näkökulmista sekä nostamaan aineistosta esille myös uusia asioita ja teemoja. Aineiston analyysin lomassa myös teoriaosio täydentyi aineistosta nouseviin kä-sitteisiin ja teemoihin liittyen. Muotoilin alustavat tutkimuskysymykset ennen kirjoitelmien keräämistä ja kirjoitin niiden avulla ohjeet kirjoitelmiin. Analyysin aikana, aineiston perus-teella tutkimuskysymykset muotoutuivat uudelleen ja lopulliseen muotoonsa.
Tässä tutkielmassa oli yhteensä 24 vastaajaa, jotka kirjoittivat kukin 1-3- sivuisen kirjoitel-man. Tutkimushenkilöiden määrä tuli osittain sattumalta, koska alun perin olin ajatellut, että alle kymmenen vastaajan joukko riittää, mutta innokkaiden vastaajien määrä pääsi yl-lättämään. Aineiston kokoa suhteessa luotettavuuteen voidaan arvioida saturaation avulla.
Saturaatiolla tarkoitetaan kyllääntymistä eli sitä tilannetta, jolloin aineisto alkaa toistaa it-seään. (Eskola & Suoranta 2008, 62; Tuomi & Sarajärvi 2018, 99.) Aineistoa lukiessa siellä toistui selkeästi samat käsityön merkitykset ja teemat ja näin ollen aineisto alkoi toista-maan itseään.
5 TULOKSET
Tässä kappaleessa esitellään tutkimuksen tuloksia. Kappaleet on jaettu tutkimuskysymyk-sittäin. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan luvussa 6.1, toiseen tutkimuskysy-mykseen luvussa 6.2 ja kolmanteen tutkimuskysytutkimuskysy-mykseen luvussa 6.3. Viimeisin luku on jaettu neljään tuloksissa esille nousseeseen teemaan käsityö pakokeinona, käsityö vasta-painona, käsityö lohdun ja toivon tuojana ja käsityö tilana surun käsittelylle.
Lähes kaikki tutkimushenkilöt tekivät pääasiassa neulottuja töitä. Lisäksi useita kertoja mai-nittiin virkkaus sekä ompelu. Yhdessä vastauksessa kerrottiin kranssien tekemisestä ja yh-dessä kirjonnasta. Eräs tutkimushenkilö kuvaili sitä, miten neulontatyö on helppo ottaa esille missä ja milloin vain.