Käsityö selviytymisen tukijana

Pöllänen (2004, 71) on tutkimuksissaan havainnut, että vaikeatkaan elämäntilanteet eivät tarkoita pysyvää psyykkistä häiriötä, kun henkilöllä on tarvittavat resurssit tilanteen käsit-telyyn. Monien tutkimusten mukaan käsityön tekeminen on auttanut sopeutumaan erilai-siin elämäntilanteierilai-siin. Se on itse valittua ja mielekästä toimintaa, jota voi hallita omien eh-tojen mukaisesti ja joka on mukautettavissa kulloisenkin tarpeen mukaiseksi. (Pöllänen 2009, 46, 2013, 217, 2015b, 74-75; Reynolds 2000, 113.) Pöllänen (2015, 72) kuvailee käsi-työn joustavaksi resurssiksi, jonka avulla pystytään kohtaamaan haasteet, joita käsikäsi-työn

te-kijöillä on elämässään. Se antaa sisäistä voimaa ja rohkeutta hidastaa elämän vauhtia, ke-hittää hallinnan tunnetta ja luo tilaa positiivisille ajatuksille. Reynolds (1997) on havainnut, että käsityön luova toiminta on auttanut selviytymään kroonisista sairauksista tai vam-moista. Se voi tarjota itsenäisyyden ja päätöksenteon tunnetta, ylpeyttä, arvostusta ja to-disteita taidoista (Reynolds 2000, 113). Niille, joilla on terveysongelmia, käsityötoiminta on auttanut lievittämään kivun ja tuskan aiheuttamia huolenaiheita (Reynolds 1997, 2010, 138-139). Reynoldsin ja Priorin (2006, 261) tutkimuksen mukaan luova toiminta on tarjon-nut mahdollisuuden kokea syvää uppoutumista tekemiseen ja siten kääntämään huomion pois oireista ja sairauden huolesta sekä lisätä luottamusta, kontrollia ja psykologista kas-vua. Pölläsen (2009, 46) mukaan käsityön tekeminen voi tukea elämänhallinnan tunnetta silloin, kun muut alueen elämässä ovat hallitsemattomia.

Reynoldsin (2000, 109-113) tutkimuksen mukaan luova toiminta tarjosi masennuksen kes-kelle turvallisia saarekkeita stressaavan maailman keskes-kelle, henkistä, emotionaalista ja fyy-sistä rentoutumista, sosiaalisia suhteita ja sosiaalista tukea, kontrollin lisäämistä, aktiivi-suustason ja energisoivien ajatusten lisäämistä, ajanhallintaa, itsetunnon rakentumista ja vahvempaa minäpystyvyyden tunnetta. Nämä kaikki toimivat merkittävinä resursseina ma-sennuksen haastamisessa. Käsityö tarjosi monia merkityksiä ja sillä oli monipuolinen sub-jektiivinen rooli hyvinvoinnin ylläpitämisessä myös syöpää sairastavien naisten elämässä.

Käsitöiden/taiteen tekeminen oli keino normalisoida jokapäiväistä elämää sekä selviytyä syövän tuomista ongelmista. Käsityön tekeminen tarjosi positiivista saavutuksen tunnetta sairauden keskelle sekä mahdollisuuden säilyttää tuttua henkilökohtaista ja sosiaalista identiteettiä. Taiteellinen toiminta auttoi estämään negatiivisia ajatuksia ja tunteita sekä vastustamaan sairauden hallintaa. (Reynolds & Prior 2006, 261, 200b.) Reynoldsin (2010) tutkimuksen mukaan ikääntymiseen ja eläkkeelle siirtymiseen liittyvien haasteiden edessä taiteen tekeminen rikastutti henkistä elämää sekä tarjosi uusia haasteita ja tavoitteita sekä yhteyttä muuhun maailmaan ja näin suojeli identiteettiä.

Reynolds (1997) toteaa, että krooninen sairaus tai vamma rajoittaa yleensä yksilön työtä ja vapaa- aikaa. Lisäksi yksilö voi olla yhä enemmän riippuvainen toisten huolenpidosta. Näin

ollen yksilö voi kokea roolien ja itsetunnon menetystä. Neulatyöt tarjosivat Reynoldsin tut-kimuksen vastaajille tässä tilanteessa keinon ylläpitää itsetuntoa ja sosiaalisia rooleja. Kä-sityön tekeminen tarjosi saavutuksen tunnetta sekä rakensi itsearvostusta esimerkiksi toi-silta saadun arvostuksen kautta. Käsityö myös tarjosi keinon olla hyödyllinen ja vähemmän riippuvainen ja keinon tarjota jotain toisilta sadun hoidon vastineeksi.

Pölläsen (2009, 45) mukaan käsityötä voi käyttää terapiamuotona, mutta myös terapeutti-sena metodina, tiedostamattomana itseilmaisun muotona. Käsityöterapiassa käsityön mer-kitys voi olla käsityössä itsessään, sen tekemisen prosessissa tai valmiissa tuotteessa. Tera-peuttinen vaikutus perustuu käsityön ja yksilön väliseen vuorovaikutukseen. Terapeutti-sena metodina käsityön ilmaisuprosessi voi toimia välineenä sisäisen maailman ilmaisemi-seen. Käsityö voi vahvistaa toiminnallista mielenterveyttä minimoimalla ahdistavat stressi-tekijät ja vahvistamalla itsetuntoa ja itseluottamusta.

Pölläsen (2004, 71) tutkimusten tuloksena käsityö voi tarjota uusia, näkyviä haasteita ja niiden avulla mieli pystyy käsittelemään tapahtumia vähitellen henkilön kykyjen mukaan.

Käsityön pitkä prosessi voi tarjota suojaa negatiivisten kokemusten välillä. Käsityö voi siis toimia selviytymisvälineenä, joka auttaa puskuroimaan negatiivisten elämäntapahtumien vaikutusta ja vähentämään stressiä. Käsityön avulla vastaajat pyrkivät ylläpitämään hyvin-voinnin tunnetta stressin ja isojen menetysten keskellä. Käsityö voi myös toimia tilanteen jäsentäjänä ja tilanne nähdään uudesta näkökulmasta (Pöllänen 2004, 71). Käsityön kehol-linen aktiivisuus on Pölläsen (2004, 73, 2009, 46, 2013, 223, 2015b) tutkimusten mukaan auttanut työntämään tuskan tunteita pois. Materiaalien ja laitteiden käsittelystä sekä tek-niikoista, kuten rauhoittavasta ja rutiininomaisesta neulonnasta syntyi kontrollin tunnetta ja käsitöiden rauhoittava ja uutta luova vaikutus työnsi pois ajatuksia valtaavia huolia ja murheita sekä antoi mielellä tilaa käydä läpi ja järjestää tapahtunutta sekä suunnitella tu-levaisuutta. Tekemisen aikana itsenäinen toimijan identiteetti vahvistui ja sai uusia näkö-kulmia. Pölläsen aineistossa tutkimushenkilöt kuvailivat tällaisia käsitöitä murehtimiskäsi-töiksi ja puikkojen kilinän rauhoittavaksi vaikutukseksi. Myös valmiin tai keskeneräisen työn

tai materiaalin silittely toi lohtua. Collierin (2011, 108) tutkimuksen mukaan käsitöiden te-keminen joko stimuloi tai rauhoitti ajatteluprosesseja. Pölläsen (2013, 224, 2015, 94) ja Col-lierin (2011) mukaan käsityö tarjosi vaihtelua ja pakoa ahdistavasta tilanteesta ja oli näin hyväksi mielenterveydelle.

Pölläsen (2013, 217) ja Reynoldsin (1997) tutkimusten mukaan käsityöllä oli merkitystä stressiä ja tuskaa vähentävänä sekä rauhoittavana toimintana. Käsityön tekeminen struk-turoi päivää ja auttoi käyttämään ajan hyödyllisesti. Käsityö myös tarjosi mahdollisuuden keskustella myös muista kuin sairauteen liittyvistä aiheista sekä mahdollisuuden esimer-kiksi rahan keräämiseen hyväntekeväisyyteen (Reynolds & Prior 2006, 258). Pöllänen (2017,79) toteaa, että käsitöiden tekemisellä voi saada tunteet siitä, että voi vaikuttaa asi-oihin ja saada aikaan jotakin näkyvää ja konkreettista. Pöllänen (2015, 90) on havainnut, että käsityön tekemisellä ja uusien projektien suunnittelulla ja niiden odottamisella saavu-tettu tyytyväisyys voi auttaa tekijöitä luottamaan tulevaisuuteen ja ylläpitämään toivoa.

Kotona tai läheisten kodeissa esillä olevat artefaktit voivat vahvistaa toiveikkuutta, koska niihin liittyvät muistot ovat konkreettisia symboleja elämänkokemuksista (Pöllänen 2015b, 68).

Reynolds (1999) on tutkinut myös kuvakudoksen tekemisen terapeuttista arvoa ratkaise-mattoman surun yhteydessä. Yhteistyössä terapeutin ja asiakkaan välillä surematon suru tavallaan heräteltiin uudelleen henkiin. Kuvakudoksen tekemisen pitkän prosessin avulla asiakas kohtasi kipeät tunteet ja unohdetut muistot. Prosessi mahdollisti irtautumisen ikä-västä ja surusta luoden myös muiston menneisyydestä. Työ sisälsi pohdintaa ja itsetunte-mukset lisääntymistä sekä metaforisia pyrkimyksiä hallita ja etäännyttää surun kokemuk-sen otteesta. Valmis työ myös auttoi vähentämään asiakkaan kyvyttömyyden ja huonom-muuden tunteita. Reynoldsin mukaan tällaisella toiminnalla on huomattava terapeuttinen arvo. Samantyyppisiä tuloksia saivat Sas ja Coman (2016) haastatellessaan terapeutteja, jotka olivat työssään käyttäneet sururituaaleja. Tutkimuksessa havaittiin kolmentyyppi-siä sururituaaleja, jotka tukevat hyväksymistä, irti päästämistä ja itsemuutosta.

Hyväksymi-seen liittyvät rituaalit auttavat tuomaan esiin myönteisiä tunteita, jotka liittyvät menetet-tyyn rakkauteen. Nämä rituaalit liittyvät usein tärkeiden esineiden mieleen palauttami-seen, jakamiseen ja säilyttämiseen. Irti päästämiseen liittyvät rituaalit käsittelevät ja va-pauttavat negatiivisia tunteita, jotka liittyvät rakkaiden menettämiseen kuoleman tai eron myötä. Näitä rituaaleja voi toteuttaa esimerkiksi muokkaamalla fyysisesti joitakin esineitä, jotka edustavat tätä menetettyä suhdetta. Itsemuutokseen liittyvissä rituaaleissa ihmiset arvioivat elämäänsä, tunnistavat negatiivisia tunteita, jotka tarvitsevat käsittelyä sekä miet-tivät unelmiaan ja suunnittelevat tulevaisuuttaan. Näitä rituaaleja toteutetaan yleensä sel-laisissa elämänvaiheissa, kuten menetyksen yhteydessä, kun ihmisen rooli on muuttunut.

Sururituaaleina voidaan käyttää esimerkiksi valokuvia tai luovaa käsityötä ja niissä esineillä ja toiminnoilla on symbolisia merkityksiä. Rituaalit tarjoavat turvallisen aikaan ja paikkaan sidotun kehyksen ilmaista ja prosessoida surua, lisätä kontrollia ja irrottautua menetetystä rakkaasta. Nämä rituaalit voivat vahvistaa itsetuntoa ja tukea terveempiä mielialoja, asen-teita ja käyttäytymismalleja.

Reynolds (2010, 138-139) käsittelee myös käsityön tekemisen aistillisuutta, joka oli hänen tutkimuksen mukaan yksi hyvinvoinnin lähde. Käsityöt rikastuttivat tekijöiden sisäistä elä-mää ja toivat siten hyvinvointia. Värit ja tekstuuri toivat tarmoa ja nostivat mielialaa ja saat-toivat viedä huomion tehokkaasti saamalla uppoutumaan syvästi toimintaan, mikä lisäsi taitoa ja luottamusta luovuuteen. Tällainen toiminta tarjosi ajanvietettä ja muuta ajatelta-vaa myös negatiivisten kokemusten ja olosuhteiden keskelle.

Värit kuuluvat vahvasti käsityön tekemiseen. Väreihin liittyy paljon symboliikkaa ja merki-tyksiä, jotka ovat osittain yleisesti tunnettuja, mutta myös kulttuurisidonnaisia tai mielty-myksiä (Ylikarjula 2014, 6). On tieteellisesti todistettu, että värit vaikuttavat kokijansa olo-tilaan. Monet tutkijat uskovat, että värit vaikuttavat mielentilaan ja hyvinvointiin. Värien vaikutus ihmiseen voi kuitenkin vaihdella esimerkiksi kulttuurin mukaisesti. (Hintsanen 2008.) Arnkil (2007, 244-255) puolestaan kirjoittaa, että värien psyykkisiä ja fyysisiä vaiku-tuksia on tutkittu aika vähän ja niitä ei ole helppoa tutkia. Lisäksi tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia tai ne eivät ole sellaisia, mitä useimmiten väitetään. Väreillä on Arnkilin mukaan

huomattavia merkityksiä, mutta niiden merkityksiä on vaikea tutkia erillään niiden ilmene-mismuodoista, asiayhteyksistä ja muista ympäröivistä väreistä. Valdez ja Mehrabian (1994) tutkivat värien väitettyjä ja todellisia vaikutuksia ihmisten tunnereaktioihin. Tutkimuksen mukaan värit herättävät ihmisissä emotionaalisia reaktioita, mutta reaktiot liittyivät enim-mäkseen värien kirkkauteen tai kylläisyyteen. Withrowin (2004, 35-37) mukaan monet tut-kijat ovat havainneet, että erilaisissa tunnetiloissa ihmiset valitsevat värejä ja ovat vuoro-vaikutuksessa niiden kanssa eri tavoin. Värit myös vaikuttavat erilaisiin yksilöihin eri tavoin.

Värit luovat ihmisissä erilaisia assosiaatioita ja laukaisevat erilaisia muistoja, tunteita ja tun-nelmia, joita ei ehkä suullisesti pysty ilmaisemaan. Lieppisen (2011, 49-52) mukaan eri rejä voi käyttää erilaisiin tarkoituksiin. Punaista voidaan esimerkiksi käyttää aktivoivana vä-rinä, oranssiin taas liittyy esimerkiksi uskallusta ja keltaiseen valoa ja itsearvostusta. Musta symboloi pimeää, harmaa peruskalliota ja valkoinen on puhtauden väri. Ylikarjulan (2014,6) mukaan piirtämistä ja värittämistä on pidetty terapeuttisena toimintana esimerkiksi syöpää sairastavien lasten kanssa. Väreillä lapset ovat pystyneet kertomaan tunteistaan sanoja pa-remmin.

3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja pyrkiä ymmärtämään millaisia merkityksiä käsitöitä harrastavat antavat käsityölle surun yhteydessä.

Tutkimustehtävään on haettu vastauksia seuraavilla tutkimuskysymyksillä:

1. Millaisia käsitöitä tutkimushenkilöt tekivät ja miksi?

2. Miten käsityön tekeminen näyttäytyy suruprosessin eri vaiheissa?

3. Millaisia merkityksiä tutkimushenkilöt antavat käsitöille surussa?

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

Tämän luvun tarkoituksena on esitellä tutkimusote, tutkimushenkilöt sekä käytetyt aineis-tonkeruu- ja analysointimenetelmät.

Tämä tutkimuksen tutkimusotteena on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, koska tar-koituksena on pyrkiä ymmärtämään käsityön tekijöiden käsityön tekemiselle antamia mer-kityksiä surussa. Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena onkin pyrkiä ymmärtämään, selit-tämään ja tulkitsemaan jotakin tiettyä ilmiötä, toimintaa tai tapahtumaa (Anttila 2005, 276, 280; Tuomi & Sarajärvi 2018, 98). Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara (2009, 161) määrittelevät kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoitukseksi kuvata todellista, moninaista elämää mahdolli-simman kokonaisvaltaisesti. Alasuutarin (2011, 243) mukaan tärkeintä on paikallinen selit-täminen. Oma tehtävänsä on myös tulosten yleisemmän merkityksen osoittamisella, jossa tuloksia tarkastellaan esimerkkinä.