Käsityö tilana surun käsittelylle

Useissa kirjoitelmissa kerrottiin siitä, kuinka käsityön fyysinen tekeminen loi tilan ja ajan omille ajatuksille ja surun käsittelylle. Ajatukset kulkivat vapaammin, kun kädet tekivät työtä. Vastaajien kokemusten mukaan kiperätkin asiat saattoivat saada ratkaisun käsityötä tekemällä. Käsityön tekeminen myös auttoi huomaamaan sen, mikä on hyvin ja loi toivoa tulevaisuuteen. Tekeminen organisoi päässä risteäviä ja harhailevia ajatuksia ja auttoi kes-kittymään hetkeen ja rauhoittumaan.

Käsityöt ovat kanava, jossa saa olla itsensä ja ajatustensa kanssa rau-hassa.20

Käsityötä tekemällä monet vastaajat kertoivat muistelleensa menetystään. Käsityön teke-minen tavallaan tarjosi turvallisen tilan muistella ja surra menetettyä läheistä. Tiettyyn kä-sityöhön ja erityisesti sen tekemisen prosessiin saattoi liittyä paljon muistoja, ajatuksia ja tunteita, joita vastaaja kertoi käsitelleensä tekemisen lomassa. Monet vastaajat kertoivat,

kuinka olivat nimenneet jonkun tietyn käsityön esimerkiksi surupeitoksi. Nämä nimet ker-toivat siitä, että käsityön tekemiseen oli purettu ja käsitelty surua. Tehdessä saatettiin muistella esimerkiksi elämän vaiheita, kokemuksia ja muistoja, joita oli aiemmin koettu.

Ukilleni neuloin sukat, jotka jalassa hän lähti viimeiselle matkalleen ja samat sukat puettiin myös arkkuun. Siinä vuoteen vieressä istuessani ja kuunnelles-sani ukin hiljaista hengitystä neuloin sukkiin erivärisin raidoin lapsuuden kestä, laivamatkat, saaren hiljaisuuden. Pehmeän lumen, auringon ja tuulen.

Ukin vahvat ja turvalliset kädet, hassut tarinat, ukin naurun. Toki elämä toi myös mukanaan niitä harmaita ja tummiakin raitoja ja taas ilon hetkiä. Lo-pulta valkoinen rauha kietoi sekä ukin että neulojan syleilyynsä. N8

Useat vastaajat kuvailivat sitä, miten käsityön tekeminen oli helpottanut surutyötä ja aut-tanut selviytymään. Monet kuvailivat siirtävänsä ja purkavansa surua ja muita siihen liitty-viä tunteita, kuten pettymystä ja ahdistusta, käsityön tekemiseen. Vastauksissa kuvailtiin käsitöitä surutyön tekemisen välineeksi. Eräs vastaaja kertoi siitä, että hänen paikkakun-nallaan ei järjestetty sururyhmää ja hän korvasi tämän puutteen käsitöitä tekemällä. Toinen vastaaja kirjoitti siitä, että käsityö on hänelle terapiaa ja mielialalääke. Käsityön tekeminen antoi tavallaan mahdollisuuden surra.

Itkin ja virkkasin. Hymy huulilla virkkasin kummipoikani kastemekon ja itku silmässä poikani sukat N1

Käsityöt ovat auttaneet paljon suruprosessini etenemisessä ja jaksamisessa.

Käsityöt ovat olleet minulle keino keskittyä ja rentoutua silloin kun ahdistaa.

Purkaa tunteita, käsitellä ajatuksia, tuoda huomio tähän hetkeen, kun ajatuk-sen harhailevat. 17

6 POHDINTA

Tässä luvussa pohditaan tutkimuksen tuloksia aiempaan tutkimustietoon verraten sekä ar-vioidaan tutkimusprosessia ja sen luotettavuutta sekä jatkotutkimusaiheita.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ja pyrkiä ymmärtämään millaisia merkityksiä kä-sitöitä harrastavat antavat käsityöllä surun yhteydessä. Tämän tutkimuksen tulokset ovat pääasiassa linjassa aiempien käsityötä ja hyvinvointia koskevien tutkimusten kanssa. Tämä tutkimus myös piirtää surututkimuksen kanssa yhtenevää kuvaa suruprosessista. Joitakin ominaispiirteitä tai painotuksia löytyi tässä tutkimuksessa verraten aiempaan käsityön hy-vinvointiulottuvuuksia koskevaan tutkimukseen.

6.1 Tulosten pohdintaa

Merkittävänä havaintona tässä tutkimuksessa voidaan pitää sitä, että käsityö on joustava resurssi, joka on muokattavissa tilanteen ja tarpeen mukaisesti. Samanlaisia tuloksia ovat raportoineet esimerkiksi Pöllänen (2015, 72) ja Reynolds (2000, 13). Tämän tutkimuksen mukaan käsityön tekemisen tapa valittiin joko tietoisesti tai intuitiivisesti. Surun eri vai-heissa käsityöllä oli erilaisia merkityksiä, esimerkiksi käsityö oli monelle vastaajalle erityisen merkityksellistä suruprosessin akuutissa vaiheessa. Käsityön tekemisen tapa oli yksilöllinen ja sillä oli eri ihmisille erilaisia merkityksiä surun yhteydessä.

Ylivoimaisesti käytetyin käsityötekniikka oli tässä tutkimuksessa neulonta. Neulomisen suu-reen osuuteen vaikutti varmasti se, että suurin osa vastaajista tuli facebookin villasukka- ja neuleryhmän kautta. Toisaalta muutama vastaaja kertoi siitäkin, että neulontatyöhön on muihin käsitöihin verraten vaivaton tarttua ja se on helppo ottaa esimerkiksi mukaan. Kui-tenkaan tuloksissa ei ollut havaittavissa eroja verrattuna neulomisen tai jonkun muun käsi-työtekniikan merkityksiin. Tämän tutkimuksen vastaajat kertoivat siitä, että olivat tehneet käsitöitä aina. Huomionarvoista on, että esimerkiksi Reynolds (1997, 2000, 109) raportoi siitä, että hänen tutkimuksissaan suurin osa oli aloittanut käsityön tekemisen aikuisiällä vasta sairauden puhjettua tai stressitekijöiden vuoksi.

Moni vastaaja puhui surusta prosessina tai surutyönä. Vastauksissa myös näkyi se, miten suru oli yksilöllisyydestä huolimatta vaiheesta toiseen etenevä prosessi. Joku tietty käsityö symboloi suruprosessin vaihetta ja kun se oli saatu valmiiksi, surussa pystyttiin siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Erilaisella kysymyksen asettelulla surun vaiheet olisivat saattaneet tulle tätä vahvemmin esille. Nyt vastaajille lähetetyissä ohjeissa kysyttiin sitä, onko käsitöi-den tekeminen muuttunut/ ollut jotenkin erilaista suruprosessin eri vaiheissa ja surusta pu-huttiin kysymyksissä muutamaan otteeseen prosessina. Kuten Poijula (2005, 42) kuvaa, myös tässä tutkimuksessa tuli ilmi, että surevat kamppailevat löytääkseen tavan ylläpitää yhteyttä menetettyyn. Nämä tavat voivat olla esimerkiksi puhuminen menetetylle, kuol-leelle kuuluneiden esineiden säilyttäminen tai haudalla käyminen. Myös tietyt suruproses-sin aikana tehdyt, merkitykselliset käsityötuotteet muistuttivat vastaajia menetystä lähei-sestä.

Tässä tutkimuksessa havaittiin sekä ositettuun, että kokonaiseen käsityöhön aiemmassa tutkimuksessa liitettyjä merkityksiä (ks. Kojonkoski-Rännäli 1998, 63; Pöllänen 2009, 46, 2013, 223). Kuitenkaan tämän tutkimuksen vastaajat eivät varsinaisesti kuvailleet esimer-kiksi kokonaiseen käsityöhön liittyvää käsityön suunnitteluprosessia. Vastauksissa kuvailtiin lähinnä käsityön vaikeusastetta tai erilaisia tekniikoita ja sitä, että käsityö valittiin tarpeen mukaan. Vastauksista voidaan kuitenkin päätellä, että esimerkiksi mekaanisen käsityön te-kemisen aikana surua ja mielessä olevia asioita pystytään käsittelemään.

Tämän tutkimuksen vastauksissa näkyi Poijulan (2005, 11-15, 20) mainitsemat selviytymis-tavat: tapahtuman kohtaaminen ja tapahtuman välttäminen. Pakenemista voidaan pitää tapahtuman välttämisenä, mutta toisaalta on tärkeää myös pystyä suremaan ja kohtaa-maan tosiasiat. Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että käsityö toimi resurssina näissä molemmissa strategioissa. Samoin kuin Pölläsen (2004, 70, 2013, 222, 2015b, 69) tutkimuksissa, myös tämän tutkimuksen vastauksissa kerrottiin, kuinka vastaajat olivat käyttäneen käsitöitä pakokeinona ahdistavasta tilanteesta. Keskittyminen käsityön tekemi-seen antoi mielelle tilaa levätä ja suru ei ollut koko ajan mielessä. Kun surun keskelle tar-vittiin muuta ajateltavaa, valittiin joko erityisen haastava työ tai itselle uusi tekniikka, jolloin ajatukset sai keskitetty käsitöiden tekemiseen. Näitä haastavia käsitöitä valittiin useissa vastauksissa surun akuuteimmassa vaiheessa. Käsityön tekemisen prosessi tarjosi myös ti-lan ja ajan asioiden käsittelylle. Käsityön rauhoittava vaikutus auttoi keskittymään hetkeen ja mahdollisti ajattelun ja asioiden käsittelyn. Nämä tulokset ovat linjassa esimerkiksi Rey-noldsin (1999) ja Pölläsen (2013, 224) havaintojen kanssa, joiden mukaan käsityö pitkänä prosessina mahdollisti pohdinnan ja asioiden käsittelyn. Samantyyppisiä merkityksiä, kuin Sas ja Comanin (2016) tutkimuksessa havaitut sururituaalien merkitykset, oli myös tässä tutkimuksessa. Käsityötä käytettiin välineenä hyväksyä ja päästää irti. Se tarjosi turvallisen ajan, paikan ja kehyksen ilmaista ja käsitellä surua sekä irrottautua menetetystä rakkaasta.

Tässä tutkimuksessa nousi vahvasti esiin käsityöhön liittyvä lohtu ja toivo ja niiden merkitys selviytymisen tukijana. Samoin kuin Pölläsen (2015, 90, 2015b, 68) havainnoissa, myös

tässä tutkimuksessa käsityön tekeminen, sen suunnittelu ja valmiit käsityötuotteet ylläpiti-vät toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Kuten Kübler-Ross (1984) on surututkimukses-saan määritellyt, myös tämän tutkimuksen vastauksista voidaan tulkita, että pienikin toivon pilkahdus auttaa selviämään surusta.

Tämän tutkimuksen vastaajat kuvailivat sitä, kuinka fyysinen tekeminen toi tyydytystä. Pöl-länen (2004, 73, 2009, 46, 2013, 223, 2015b) on havainnut samanlaisia tuloksia käsityön kehollisuuden merkityksistä. Toisaalta tässä tutkimuksessa materiaalien tai artefaktien kos-kettelu tai katselu ei näkynyt samalla tavalla, kuin Pölläsen tutkimuksissa, joissa esimerkiksi materiaalien ja laitteiden käsittely tai keskeneräisen tai valmiin työn silittely toivat vastaa-jille lohtua.

Käsityön hyvinvointiulottuvuuksiin liittyvässä tutkimuksessa artefaktien tekemiseen liittyvä onnistumisen ja saavutuksen tunne kuvataan yhtenä käsityön hyvinvointia lisäävänä ele-menttinä (ks. Pöllänen 2015, 2015b, 66; Reynolds 1997, 2000, 113). Tässä tutkimuksessa vain muutamassa vastauksessa mainittiin onnistumisen ja saavutuksen tunne omasta käsi-työtaidosta. Voidaan pohtia, kertooko tämä surun erilaisesta luonteesta verraten esimer-kiksi johonkin sairauteen tai muuhun elämänkriisiin. Surun keskellä ei ehkä ole niin merki-tyksellistä saada todisteita omasta kyvykkyydestä tai hyödyllisyydestä, kuten kroonisen vamman tai sairauden aikana (ks. Reynolds 1999).

Vaikka aiemmissa käsityön hyvinvointiulottuvuuksia käsittelevissä tutkimuksissa yhtenä kä-sityön merkityksenä mainitaan sen sosiaalinen merkitys (vrt. Pöllänen 2015b; Reynolds 1997, 2010, Collier 2011), tässä tutkimuksessa se ei tullut tätä yhtä poikkeusta lukuun ot-tamatta esille. Sosiaalisen kontaktin merkitys oli mainittu vain yhdessä kirjoitelmassa. Toi-saalta tämän tutkimuksen tulokset ovat linjassa Pölläsen (2013, 223, 2015, 89) havaintojen kanssa siitä, että yksilöt tarvitsivat usein yksinäisyyttä, koska se tarjosi mahdollisuuden ren-toutumiseen ja tilanteen analysoimiseen. Kuten Reynolds (1997) oli havainnut käsityön lah-jaksi antamisen yhdeksi hyvinvointia tuottavaksi merkitykseksi, myös tämän tutkimuksen

vastaajista jotkut kuvailivat sitä, että käsityötuotteiden lahjaksi antaminen toi vastapainoa ja lohtua oman surun keskelle.

Värit ja niiden merkitys nousivat hiukan yllättäen merkittäväksi teemaksi tutkimushenkilöi-den vastauksissa, koska värejä ei oltu aiemmassa käsityön hyvinvointiulottuvuuksiin liitty-vässä tutkimuksessa juurikaan käsitelty. Tämän tutkimuksen vastauksissa väreille kuvattiin erilaisia merkityksiä ja ne toimivat tunteiden tulkkeina, lohduttivat, rauhoittivat ja toivat uskoa tulevaisuuteen. Niiden avulla myös muisteltiin menetettyjä läheisiä. Voidaan ajatella, että kuten Ylikarjula (2014, 6) on havainnut, myös tässä tutkimuksessa vastaajat ovat pys-tyneet värien avulla kertomaan tunteistaan sanoja paremmin. Värit vaikuttivat, kuten ai-kaisemmissa tutkimuksissa (Ylikarjula 2014, 6; Hintsanen 2008) on todettu, kokijansa oloti-laan ja hyvinvointiin ja niiden merkitys oli yksilöllinen.

Tässä tutkimuksessa olevien vastaajien kokemukset ovat ainutlaatuisia, eikä niitä ole tar-koituksenmukaista yleistää. Kuitenkin, kuten Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara (2009, 182) to-teavat, tutkimalla ilmiötä riittävän tarkkaan saamme näkyviin sen, mikä tietyssä ilmiössä on merkittävää ja toistuvaa yleisellä tasolla. Voimme havaita tämän tutkimuksen vastauksissa samanlaisia teemoja sekä aiempaan tutkimukseen verraten paljon yhtäläisyyttä.

Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimusprosessin arviointi koskee koko tutkimusprosessia.

Keskeisenä luotettavuuteen liittyvänä tekijänä on tutkijan avoin subjektiviteetti ja sen ym-märtäminen, että tutkijalla on keskeinen rooli tutkimusvälineenä. (Shenton 2004, 63; Es-kola & Suoranta 2008, 210; Tuomi & Sarajärvi 2018, 160) Tässä raportissa olen pyrkinyt avaamaan tutkimuksen kulkua mahdollisimman tarkasti ja totuudenmukaisesti ja näin ollen tarjoamaan lukijalle mahdollisuuden ymmärtää ja arvioida tutkimuksen luotettavuutta (ks.

Eskola & Suoranta 2008, 212; Tuomi & Sarajärvi 2018, 164).

6.2 Tutkimusprosessin pohdintaa

Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta tarkastelevat käsitteet ovat saaneet monenlaisia tulkintoja ja erilaisia käännöksiä. Eskola ja Suoranta (2008, 210-211) jakavat luotettavuu-den arvioinnin uskottavuuteen, siirrettävyyteen, varmuuteen ja vahvistuvuuteen. Shenton (2004) jakaa nämä käsitteet termeihin uskottavuus (credibility), siirrettävyys (transferabi-lity), luotettavuus (dependability) ja mukautuvuus (confirmability).

Uskottavuudella tarkoitetaan sitä, että tutkittavana olevasta ilmiöstä annetaan oikea kuva (Shenton 2004, 63). Uskottavuutta voidaan lisätä triangulaation avulla. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi erilaisten menetelmien tai näkökulmien käyttöä, jolloin eri menetelmien puut-teet kompensoituvat ja vahvuudet tulevat esille. (Shenton 2004, 66; Tuomi & Sarajärvi 2018). Tässä tutkimuksessa triangulaatio liittyy lähinnä teoriaan. Teoriaosuudessa on py-ritty ottamaan huomioon monia eri teoreettisia näkökulmia ja näin laajentamaan näkökul-maa. (ks. Shenton 2004, 66; Tuomi & Sarajärvi 2018, 168.) Aikaisempien tutkimusten tar-kastelu ja raportointi auttavat lukijaa arvioimaan tulosten yhdenmukaisuutta aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa, kuten Shenton (2004, 69) määrittelee. Tässä tutkimuksessa ei ole ollut tarkoituksenmukaista etsiä tietoa monelta eri tiedonantajaryhmältä, koska on ha-luttu tutkia yksittäisten ihmisten kokemusta tietystä ilmiöstä.

Tässä tutkimuksessa aineiston analyysin lähestymistapa oli aineistolähtöinen. Kirjoitin aluksi teoriapohjaa ja käsitteiden määrittelyä, mutta täydensin sitä tutkimuksen kuluessa.

Näin ollen tutkimusprosessi oli vuoropuhelua teorian, aineiston ja tutkijan välillä. Pyrin saa-maan vastaajilta vapaamuotoisia vastauksia niin, ettei esimerkiksi oma ennakkotietämys tai - asenne ohjaisi liikaa vastaajia. Eskola ja Suoranta (2008, 211-212) määrittelevätkin, että varmuutta/luotettavuutta saadaan tutkimukseen ottamalla tutkijat ennakko- oletuk-set huomioon ja vahvistuvuus/mukautuvuus on sitä, että tulkinnat vastaavat samaa ilmiötä tarkastelleita muita tutkimuksia. Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan tausta vaikuttaa väis-tämättä tulosten tulkintaan, koska tutkija on sekä tutkimusasetelman luoja, että tulkitsija

(Tuomi & Sarajärvi 2018, 160). Tässä tutkimuksessa olen pyrkinyt avaamaan omia ennak-kokäsityksiäni ja pitämään ne mielessä tutkimuksen aikana ja näin vähentämään tätä vai-kutusta. Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara (2009, 161) toteavat, täyttä objektiivisuutta ei voida täysin saavuttaa, koska arvot vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme tutkimaamme il-miötä. Minulla tämän tutkimuksen tekijänä oli omat kokemukseni käsityön tekemisen voi-masta ja merkityksestä omassa elämässäni ja aihe oli sen takia kiinnostava ja läheinen. Se oli osaltaan syynä tämän aiheen valintaa. Anttilan (2005, 276-277) mukaan tutkija monesti valitseekin lähestymistapansa omasta historiastaan ja käytännön kokemuksistaan. Hänen määritelmän mukaan on tärkeää, että tutkija on aiheesta aidosti kiinnostunut ja jollakin tavalla sisällöstä perillä jo etukäteen. Toisaalta tämä asettaa omat haasteensa tutkijan en-nakkokäsitysten suhteen, jotka saattavat ohjata havainnointia ja tulkintaa. Kiinnostus ai-heeseen auttoi minua tutkijana viemään prosessin läpi. Aiheen läheisyyden negatiivista vai-kutusta taas on pyritty vähentämään esimerkiksi muilta saadun palautteen avulla sekä teo-riaa, aineistoa ja omia käsityksiä vuorottelevan dialogisen tutkimusprosessin avulla.

Tutkimuksen tutkimussuunnitelma ja esimerkiksi tutkimuskysymykset ovat eläneet ja muokkautuneet tutkimuksen kuluessa. Anttilan (2005, 186) mukaan on tärkeää huomioida se, että tutkija ei anna asioille painotuksia omien tarkoitusperien mukaan. Tutkijan on tär-keää olla mahdollisimman rehellinen havainnoissaan ja antaa asioille niille kuuluvat nimet.

Ennakkoteoria- tai tietämys ei saa vaikuttaa aineistoon liikaa, vaan se on raportoitava niin, miten se tutkijan eteen tulee. Tässä tutkimuksessa aineisto kuljetti tutkijaa hermeneuttisen kehän periaatteen mukaisesti. Etenin tutkimuksessani vaihe vaiheelta eteenpäin, pyrkien tiedostamaan oman esiymmärrykseni. Aineiston ymmärtäminen oli dialogia tutkimusai-neiston, teorian ja oman tulkinnan välillä, jossa esiymmärrys muuttui ja korjaantui analyy-sin edetessä. (ks. Anttila 2005, 280; Laine 2018, 37-38.) Tutkimuksen kuluessa palaanalyy-sin uu-delleen ja uuuu-delleen lukemaan aineistoa niin kauan, että aineistosta ei enää noussut mitään uutta esiin.

Koska kvalitatiivisessa tutkimuksessa arvomme vaikuttavat väistämättä tutkimuksen tulok-siin, tässä tutkimuksessa tätä vaikutusta on pyritty vähentämään muiden antamien palaut-teiden avulla. Sain tutkimuksen tekemisen aikana useaan otteeseen tekemisestäni pa-lautetta sekä ohjaajaltani, että muilta opiskelijoilta. Heiltä saatujen palautteiden avulla pys-tyin reflektoimaan omia ajatuksiani ja lähestymistapojani. Tämä lisää tutkimuksen luotet-tavuutta, niin kuin esimerkiksi Shenton (2004, 97) määrittelee. Tuomi & Sarajärvi (2018, 165) kirjoittavat tässä yhteydessä tutkimusprosessin julkisuudesta, jolla tarkoitetaan sekä yksityiskohtaista raportointia sekä tutkijakollegoiden arvioita prosessin aikana.

Tulosten siirrettävyyden ja luotettavuuden/varmuuden kannalta on tärkeää, että tässä tut-kimuksessa on pyritty tarjoamaan ilmiöstä ja tutkimusprosessista mahdollisimman tarkka kuvaus, jolloin lukija voi arvioida ja verrata ilmiötä muihin samankaltaisiin tilanteisiin. Tu-losten siirrettävyydellä tarkoitetaan sitä, onko tutkimuksen tulokset siirrettävissä toiseen kontekstiin. (Shenton 2004, 69-71; Tuomi & Sarajärvi 2018, 162.) Shenton (2004, 71) kui-tenkin kyseenalaistaa sen, onko yksittäisen tutkimuksen siirrettävyys kuitenkaan realisti-nen tavoite vai jätetäänkö silloin huomioimatta kontekstin tärkeys. Tässä tutkimuksessa vastaajien kokemukset ovat ainutlaatuisia, mutta toisaalta aiempaan tutkimustietoon ver-raten niissä on paljon yhteneväisyyksiä. Se, onko tulokset siirrettävissä toiseen kontekstiin, ei välttämättä ole edes relevantti kysymys, koska vastaajien kokemukset ovat heille täysin totta riippumatta siitä, onko toisessa tilanteessa toisella henkilöllä samanlainen kokemus.

Varton (1992, 101) mukaan laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on saada huomio jokai-sen kohteen ainutlaatuisuuteen, mutta myös jokai-sen käsitteelliseen yleisyyteen. Perusteellinen ja yksityiskohtainen kuvaus tutkimusprosessista lisää luotettavuutta siitäkin näkökulmasta, että se antaa lukijalle mahdollisuuden ymmärtää perusteellisesti menetelmät sekä arvioida niiden tehokkuuden ja asianmukaisuuden (ks. Shenton 2004, 72). Tämä tutkimusraportti sisältää mahdollisimman tarkan kuvauksen käytetyistä menetelmistä ja tutkimushenki-löistä sekä esimerkiksi liitteenä tutkimuspyynnön ja kirjoitelmaohjeet.

Tuomi ja Sarajärvi (2018, 163) nostaa sisäisen johdonmukaisuuden eli koherenssin tärke-äksi tarkastelun kohteeksi arvioitaessa kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta. Kohe-renssilla tarkoitetaan tutkimusraportin osien suhdetta toisiinsa, niiden johdonmukaisuutta.

Tätä tutkimusta tehtäessä on pyritty prosessin aikana arvioimaan eri osien yhteneväisyyttä.

Jo otsikointia on pyritty miettimään niin, että esimerkiksi teoriaosuudessa ja tulososiossa puhutaan samoista ilmiöistä. Näin ollen jo sisällysluetteloa tarkastellessa lukija pystyy arvi-oimaan johdonmukaisuutta.

Moni vastaaja oli kiitollinen siitä, että sai kertoa oman tarinansa. Muutama vastaaja myös mainitsi siitä, että kirjoittaminen auttoi havahtumaan jäsentämään ajatuksia käsityön mer-kityksistä. Tässä voisi pohtia sitäkin, eivätkö nämä ihmiset ole tulleet kuulluksi tässä merki-tyksellisessä kokemuksessaan eli eikö kokemukselle ole löytynyt lähipiirissä ymmärtäjää.

Vastaajat ehkä kokivat, että minä tätä aihetta tutkivana ymmärrän heidän asiansa ja koke-muksensa ja sen takia asia oli mielekäs jakaa minun kanssani. Kaikki vastaajat olivat naisia ja ylivoimaisesti käytetyin käsityötekniikka oli neulonta. Pohdittavaksi jää, olisiko erilaisella otoksella saanut erilaisia tuloksia. Miehet eivät käsitykseni mukaan ole niin aktiivisia face-bookissa ja sen käsityöryhmissä tai ainakaan niissä ryhmissä, joihin tämä tutkimuspyyntö laitettiin. Olemme kuitenkin saaneet lukea uutisista esimerkiksi pääministerin surutyönä tekemästä veneen muotoisesta arkusta nuorena menehtyneelle pojalleen. Ehkä vastaaja-joukon etsiminen toisesta kontekstista olisi tuonut tutkimukseeni myös miehiä.

Käsityötä ja hyvinvointia on tutkittu jonkin verran eri näkökulmista. Käsityön merkityksiä surussa ei ole kuitenkaan suoranaisesti tutkittu. Tämä tutkielma vastaa omalta osaltaan tähän tarpeeseen, mutta tätä aihetta voisi tutkia lisää ja eri näkökulmista. Tutkimukseen voisi ottaa vahvemmin mukaan jonkun teoreettisen lähtökohdan. Surua ja käsitöiden mer-kitystä surussa voisi tutkia vahvemmin surun vaiheteorioiden pohjalta. Lähtökohdaksi voisi

6.3 Jatkotutkimusaiheet

ottaa myös esimerkiksi Poijulan (2005, 11-15, 20) selviytymisstrategiat, tapahtuman välttä-minen ja tapahtuman kohtaavälttä-minen. Onko käsityöllä merkitystä näiden strategioiden valin-nassa ja jos on, niin millaista? Asiaa voisi tutkia myös niin, että vertailee surun kokemusta niillä, jotka ovat käyttäneet käsitöitä selviytymisen apuna ja niillä, ketkä eivät ole. Onko suruprosessin kulku heidän välillään jotenkin erilainen? Onko toisilla esimerkiksi ollut joku muu menetelmä, jolla on samansuuntaisia vaikutuksia, kuin käsitöillä? Varsinkin isommasta aineistosta voisi myös poimia tyyppiesimerkkejä käsityöntekijöistä surun yhteydessä: miten he ovat käyttäneet käsitöitä ja liittyykö eri tapoihin erilaisia selviytymisstrategioita.

Värit nousivat tämän tutkimuksen tutkimusaineistossa selkeästi esiin. En löytänyt tutkimus-tietoa käsityön ja siinä käytettävien värien hyvinvointimerkityksistä. Yksi näkökulma tule-vaan tutkimukseen voisikin olla juuri värit, esimerkiksi mikä on niiden merkitys käsitöitä tehdessä esimerkiksi johonkin tiettyyn tunteeseen, kuten suruun liittyen. Tässä tutkimuk-sessa nousi selkeästi esiin myös suruun ja siitä selviytymiseen liittyen lohtu ja toivo. Suruun ja käsitöihin voisi paneutua tarkemmin lohdun ja/tai toivon näkökulmasta. Toiko käsityön tekeminen lohtua, toivoa ja luottamusta ja jos toi, niin millä tavalla? Tässä tutkimuksessa nousi myös esiin syvä uppoutuminen tekemiseen. Tällainen flow- tila ja sen merkitys su-ruun ja sen prosessiin liittyen voisi olla yksi lähestymistapa tutkimukseen.

Tämäntyyppistä tutkimusta voisi tehdä erilaisin tiedonkeruu- tai analysointimenetelmin.

Esimerkiksi haastattelu voisi antaa syvempää tietoa ilmiöstä ja ihmisen kokemuksesta. Joi-takin kirjoituksia lukiessa nousi esiin, että kirjoittamalla itsensä ilmaiseminen oli kyseisille vastaajille vaikeaa. Ehkä he olisivat osanneet suullisesta ja kasvokkain paremmin kertoa ja analysoida asiaa. Käsityön hyvinvointiulottuvuuksia ei ole suruun liittyen juurikaan tutkittu, joten tällä aihealueella riittää runsaasti tutkittavaa erilaisista näkökulmista.

LÄHTEET

Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.

Anttila, P. 1993. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. Porvoo: WSOY.

Anttila, P. 2005. Ilmaisu, teos, tekeminen ja tutkiva toiminta. Hamina: AKATIIMI.

Arnkil, H. 2007. Värit havaintojen maailmassa. Jyväskylä: Taideteollinen korkeakoulu.

Collier, A. F. 2011. The well-being of women who create with textiles: Implications for art therapy. Art Therapy: Journal of the American Art Therapy Association 28 (3), 104–112.

Erjanti, H. 1999. From Emotional Turmoil to Tranquility. Grief as a Process of Giving in A Study on Spousal Bereavement. Acta Universitatis Tamperensis 715. Tampere: Univer-sity of Tampere.

Erjanti, H. & Paunonen-Ilmonen, M. 2004. Suru ja surevat. Surevien hoitotyön perusteet.

Vantaa: WSOY

Eskola, J. & Suoranta, J. 2008. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

Freud, S. 2005. Murhe ja melankolia sekä muita kirjoituksia. Suom. Markus Lång. Tam-pere: Vastapaino.

Hintsanen, P. 2008. Väriterapia ja värien parantava voima.

https://www.coloria.net/kulttuurit/terapia.htm (luettu 1.8.2019)

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

Kielitoimiston sanakirja. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/ (luettu 21.8.2019) Koskela, H. 2011. Lapseni elää aina sydämessäni. Lapsen menetyksen merkitys vanhem-man spiritualiteetin muodostumisessa. Porvoo: Kirkon tutkimuksen julkaisuja.

Kojonkoski-Rännäli, S. 1998. Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön ana-lyysi. Turku: Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos.

Kübler-Ross, E. 1984. Raportti kuolemisesta. Mitä kuolevat voivat opettaa lähimmäisil-leen, omaisille, ystäville, sairaanhoitajille, lääkäreille, papeille. Helsinki: Otava.

Kübler-Ross, E. & Kessler, D. 2006. Suru ja surutyö. Helsinki: Basam Books.

Laine, T. 2018. Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma. Teok-sessa: R, Valli (toim.). Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Jyväskylä: PS- kustannus.

Lieppinen, M. 2011. Eheyttävä taideterapia. Healing Art Therapy. Taideterapian oppikirja.

Tampere: Mediapinta.

Poijula, S. 2005. Surutyö. Helsinki: Kirjapaja.

Pulkkinen, M. 2016. Lectio praecursoria. Läheisen menettäminen kokonaisvaltaisena ko-kemuksena: voisiko surun ymmärtää toisin? Uskonnontutkija 2. (luettu 4.4.2019) https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/64636/25886?acceptCookies=1

Pulkkinen, M. 2016b. Salattu, suoritettu ja sanaton suru. Läheisen menettäminen koko-naisvaltaisena kokemuksena. Väitöskirja, Uskontotiede. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Pöllänen, S. 2004.Elämä ilman käsitöitä- mitä se on? Käsityö harrastajien psyykkisen hy-vinvoinnin tukena. Teoksessa: L. Kaukinen & M. Collanius. (toim.) Tekstejä ja

Pöllänen, S. 2004.Elämä ilman käsitöitä- mitä se on? Käsityö harrastajien psyykkisen hy-vinvoinnin tukena. Teoksessa: L. Kaukinen & M. Collanius. (toim.) Tekstejä ja

In document Käsityön tekemisen merkityksiä surussa (sivua 44-61)