Tutkimusetiikkaan ja tutkijapositioon liittyvää

Tutkimuksen eettisyyttä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Tutkimuksen eetti-set kysymykeetti-set sisältävät tiedonintressin etiikan, tiedon hankkimisen etiikan ja tiedon tulkitsemisen etiikan. Lisäksi on pohdittava tiedon julkistamisen etiikkaa ja tiedon käyttämisen etiikkaa. (Pohjola 2007: 11–12.) Ihmistieteiden eettiset normit perustuvat neljään lääketieteeseen kehitettyyn periaatteeseen: hyötyseen, vahingon välttämisen periaatteehyötyseen, autonomian kunnioituksen periaattee-seen ja oikeudenmukaisuuden periaatteeperiaattee-seen. Lisäksi normeihin sisältyy tietojen luottamuksellisuuden turvaamisen periaate. Eettisesti kestävät tutkimustavat läh-tevät ihmisarvon kunnioittamisen periaatteesta, joka ilmenee pyrkimyksenä turva-ta tutkitturva-tavien itsemääräämisoikeus, vahingoittumattomuus ja yksityisyys. (Kuula 2006: 58–60.)

Tutkimusta ohjasi tutkijan oman tiedonintressin lisäksi tutkimuksella tuotetun tie-don hyödyntäminen kehittämistyössä. Tutkijanpositio vaihteli osatutkimuksesta toiseen. Asiakkuus sosiaali- ja terveydenhuollossa on tuttua lähes jokaiselle suo-malaiselle, tavalla tai toisella. Itsekin olen ollut asiakkaana sosiaali- ja terveyden-huollon palveluissa, mutta toiminut myös palveluntuottajan puolella työskennel-len muun muassa sosiaalityöntekijänä. Lisäksi otyöskennel-len erilaisissa kehittämishank-keissa tehnyt kehittämistyötä yhdessä ammattilaisten ja palvelunkäyttäjien kanssa.

Omat kokemukset muodostavat sen esiymmärryksen, joka toimii pohjana tutki-muksenteolle. Tutkijan on kuitenkin pyrittävä ainakin osittain irtautumaan ennak-kokäsityksistään ja aineistolähtöisesti tarkasteltava tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä. (Ks. Gadamer 2010: 271–279, 296–297.)

Kyselyyn vastanneiden anonymiteetti turvattiin erilaisin toimenpitein. Vastauksia esitellään yleisellä tasolla ja vaikka avoimissa kysymyksissä olisikin käytetty erisnimiä, ei niitä ole esitetty artikkeleissa tai yhteenveto-osiossa. Samoin artikke-leissa 4 ja 5 esiteltyyn kehittämishankkeeseen osallistuneiden henkilöiden nimiä ei ole esitelty artikkeleissa tai yhteenveto-osiossa. (ks. Kuula 2006: 214.)

Tutkimuksen tarkoitus selvitettiin lomakekyselyyn sisältyneessä kirjeessä (liite 3).

Lisensiaattitutkimuksessa (Valkama 2008) tehtyihin haastatteluihin osallistuneille selvitettiin tutkimuksen lähtökohdat sekä se, että tuloksia hyödynnetään alueen

palveluja kehittävässä projektissa (PAKKI-hanke). Projektin toimintatutkimuk-sessa tuotettu materiaali muodosti puolestaan artikkeleiden 4 ja 5 aineiston. Ke-hittämishankkeessa mukana olleiden osallistuminen arviointiin oli vapaaehtoista.

Arvioinnin yhteydessä selvitettiin mitä tarkoitusta varten materiaalia kerättiin ja miten sitä käsitellään. Vastaajien anonymiteetti luvattiin säilyttää.

Ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa artikkelissa oli yksinkertaisempaa ase-moitua ulkopuoliseksi aineiston tarkastelijaksi. Tutkimus perustui omiin ennak-kokäsityksiini, jotka kuitenkin pyrin sulkemaan pois analyysivaiheessa. Ennakkäsityksiini vaikuttivat omat kokemukseni asiakkuudesta, läheisteni kerrotut ko-kemukset heidän asiakkuudestaan, mutta myös aikaisemmin tekemäni lisensiaa-tintutkimus. Jokaista aineistosta tekemääni tulkintaa peilasin aineistoon ja teori-aan useampteori-aan kertteori-aan ja vasta loppuvaiheessa tarkastelin niitä suhteessa ennak-kokäsityksiini. Jotkut ennakkokäsitykseni kansalaisten asiakkuudesta jopa muut-tuivat tutkimuksen aikana. Esimerkkinä mainittakoon, että suuri osa kyselyyn vastanneista koki voivansa vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, vaikka ennakko-oletuksena oli, ettei niihin juurikaan voi vaikuttaa. Monet palve-lut kun perustuvat lainsäädäntöön sekä viimekädessä viranhaltijan harkintaan ja tulkintaan.

Neljäs ja viides artikkeli perustuvat toimintatutkimuksellisella työotteella toteutet-tuun kehittämishankkeeseen, johon osallistuin yhtenä aktiivisena toimijana jokai-sessa työryhmässä. Projektilla oli varsinaiset projektityöntekijät, jotka huolehtivat projektin etenemisestä. Olin kuitenkin mukana projektityöskentelyn joka vaihees-sa, ohjausryhmän jäsenenä, jokaisessa työryhmässä ja lisäksi tein projektin väli- ja loppuarvioinnin. Työryhmissä toimin sekä tutkijana, mutta myös asiakkaan ää-nen vahvistajana. Toin ryhmiin tietoa, jota olin kerännyt lisensiaatintutkimusta varten, perheiden kokemuksista. Lisäksi olen toiminut paikallisyhdistyksen (Au-tismin kirjon pohjalaiset ry) puheenjohtajan vuodesta 2007. Tukenani työryhmis-sä oli kuitenkin aina muitakin asiakkaiden edustajia. Työryhmätyöskentelyn arvio perustuu aktiivisen subjektin subjektiiviseen arviointiin, jolloin ulkopuolisen tarkkailijan rooli oli käytännössä mahdoton. Työryhmien ja muiden sidosryhmien kokemuksia ja arvioita kerättiin eri vaiheessa hanketta jonkinlaisen objektiivisuu-den tavoittamiseksi.

Sorensen (1992: 53) jaottelee toimintatutkijan erilaiset roolit seuraavasti: tieteelli-nen asiantuntija, konsultti, aktivoija ja osallistuva tutkija. Hankkeessa esittelin it-seni osallistuvana tutkijana (ks. myös taulukko 5). Kaikki osallistujat tiesivät te-keillä olevasta tutkimuksesta sekä tunsivat taustaani ja työhistoriaani. Tieteellisen asiantuntija ja konsultin roolit tunsin liian ulkokohtaisina, enkä halunnut nostaa itseäni muiden työryhmäläisten yläpuolelle. Projektityöntekijä Sonja Lehtimäki

otti luontevasti aktivoijan roolin ja osallisti työryhmäläisiä pohtimaan ja kehittä-mään ideaalisen palvelupolkua. Osallistuvana tutkijana en pitäytynyt pelkästään tutkijan roolissa, vaan osallistuin keskusteluun myös muista aktiivisen toimijan rooleista käsin hyödyntäen kokemustani.

Toimintatutkimuksissa organisaation ulkopuolelta tuleva tutkija voi kokea ulko-puolisuutta (Kuula 1999: 120–121). Ulkopuolisuuden tunnetta vähensi se, että hankkeeseen osallistui eri alojen toimijoita useista organisaatioista ja kahdesta maakunnasta. Hanketyöntekijät mahdollistivat sen, että tutkija pystyi sujahtamaan työryhmissä muiden kanssa lähes samanlaiseen ryhmäkehittäjän asemaan. Ku-kaan ei ryhmissä ollut entuudestaan toisilleen kovinKu-kaan tuttu, jolloin ryhmäläisil-lä ei ollut aikaisempaa tietämystä toisistaan ja eri organisaatioiden toimintatavois-ta. Alkuvaiheessa jokainen sai esitellä itsensä, jolloin esittelin itseni arviointitutki-jana sekä kerroin myös muut sidonnaisuuteeni ja asiantuntemukseni kehittämis-hankkeen teemasta.

Tutkijan neutraalisuus, erityisesti voimakkaita mielipiteitä tutkittaessa, voi olla viisas ratkaisu. Tutkijan täytyy pystyä objektiivisuuteen, koska yleensä tiedeyh-teisöltä ja sen jäseniltä edellytetään sitoutumattomuutta, riippumattomuutta ja ris-tiriidoista erillään pysymistä. (Kuula 2006: 153–155). Toimintatutkimuksellisessa otteessa tietynlainen sitoutumattomuus ja neutraalisuus ovat kuitenkin mahdotto-mia. Jo metodillisesti tutkija on osa toimintaa ja sitä kautta myös vaikuttaa toi-minnan tulokseen (Whyte 1991: 1–4). Tieteenfilosofiana sosiaalinen konstruktio-nismikin antaa olettaa, että todellisuus on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa raken-tuva kokonaisuus, jota jokainen, jopa tutkija, tulkitsee omista ennakko-oletuksis-taan ja kokemuksisennakko-oletuksis-taan käsin.

3 ASIAKKUUDEN DILEMMA

Yksilö on nykyisin monien erilaisten yhteiskunnallisten määritysten kohteena eri-tyisesti, kun on kyse sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Jokainen termi pi-tää sisällään määrityksen ihmisten välisistä suhteista, identiteeteistä ja käytännöis-tä (Hughes, Clarke, Lewis & Mooney 1998: 1–2). Hyvinvointivaltion kansalaises-ta on kenties muotoutumassa hyvinvointipalveluiden asiakas. Millainen suhde asiakkuudella on kansalaisuuteen? Mitä seurauksia kansalaisen asiakkuudella on?

Seuraavassa luvussa pohditaan tätä retorista siirtymää kansalaisesta asiakkaaksi sekä käsitteiden sisällöllisiä eroja ja merkitysten päällekkäisyyksiä ja yhtäläisyyk-siä.