Tutkimuksen uskottavuus ja sopivuus

Uskottavuudella viitataan tutkimuksen totuusarvoa koskeviin kysymyksiin (Lincoln & Guba 1985; Guba & Lincoln 1994). Kuinka tutkijana olen onnistunut tuottamaan uskottavan ja todellisuutta vastaavan kuvan ja selityksen rakentamani teorian avulla hoitajien keskinäisen vuorovaikutuksen huumorista hoitajien huumorikulttuurissa? Glaser ja Strauss (1967) puolestaan kirjoittavat tässä yhteydessä sopivuuskriteeristä eli siitä, onko teoria aineistolähtöinen, palautettavissa empiirisiin havaintoihin ja haastateltavien ilmauksiin.

Glaser ja Strauss (1967) ovat käyttäneet grounded-teoriamenetelmän kehittämisen alkuvaiheissa tutkimustulostensa raportoinnissa kerronnallista tyyliä tulosten käytäntöön kytkemisessä. Tässä tutkimuksessa kerronnallisuus esitetään myös hoitajien todellisuuteen liittyvänä kuvailuna, joka on hoitajien kanssa yhdessä tarkistettu. (Morse ym. 2009.)

Hoitajat valikoituvat tutkimuksen kohteeksi esihavainnointikäyntini ja luomieni kriteereiden pohjalta (liite 1). He ottivat minut tutkijana luontevasti osaksi maailmaansa, kuten edellä kuvasin. Tutkijana sulauduin naisten joukkoon vaihtamalla hoitajien vaatteet päälleni ennen havainnointikertoja. Vastaavalla tavalla sisään pääsy hoitajien käyttämään kieleen ja sairaalamaailmaan oli vaivatonta, koska ne olivat tulleet minulle hoitajana ja opettajana toimiessa tutuiksi.

Kuitenkin jouduin tutkijana tarkentamaan ja miettimään rooliani hoitajien arjessa siten, että olisin mahdollistanut huumorin tarkan havainnoinnin. Jos olisin esimerkiksi ajautunut ylimääräiseksi hoitajaksi siten, että pohdin hoitotyötä yleensä yhdessä osastolla toimivien hoitajien kanssa usein muulta kuin huumorisanomien osalta, olisi tutkimukseni aineistonkeruun kohde ollut väärä. (Sharkey & Larsen 2005.)

Huolehdin osastolla myös siitä, että pystyin kussakin tilanteessa havainnoimaan mahdollisimman tarkasti hoitajien vuorovaikutusta osaston eri tilanteissa. Tarpeen vaatiessa siirryin paikasta toiseen havainnoimassani tilassa. Osallistuvassa havainnoinnissa oli tärkeää tiedostaa, mitä osasin havainnointitekniikkaan liittyen, ja muokata sen pohjalta rooliani tilanteisiin sopivaksi. Pyrin vuorovaikuttamaan hoitajien kanssa ja huomioimaan heidän kiireensä ollen tarvittaessa sivusta tarkkailevana havainnoijana. (Hammersley & Atkinson 2005.)

Osallistuvan havainnoijan roolissa minun oli osattava katsella ympärilleni ja kuunnella ihmisiä. Havainnointikertoihin kuului olennaisesti esimerkiksi se, että hoitajien käyttämän huumorin ei tarvinnut miellyttää minua tutkijana.

Havainnoinneissa oli tärkeä lisäksi oivaltaa, etteivät kaikki huumorin sanomat ja sisällöt olleet tarkoitettuja tutkijalle, varsinkin jos kysymyksessä olivat hyvin kahdenkeskiset henkilökohtaiset asiat. Lisäksi toisinaan päivän hektisinä tunteina en saanut kirjattua kaikkea huumoria ylös, sillä sitä esiintyi paljon varsinkin kahvihuoneessa. Kirjasin asiat, jotka tilanteessa kerkesin ja kotona vielä muistin.

Havainnoinneissa jouduin pitämään muutamia taukoja. Yksittäinen ja pisin osastolta poissaolo havainnoinnista oli hieman yli kolme kuukautta tyttäreni synnyttyä. Muita pidempiä jaksoja olivat kesäloma-ajat vuosina 2003 ja 2004, jolloin osasto liitettiin yhteen toisen osaston kanssa. Päätin, etten tuolloin havainnoi, koska halusin huomioida tutkimuseettiset kysymykset ja lisäksi se, etten olisi toisten osastojen hoitajien huumorin käyttöä oppinut lyhyessä ajassa tuntemaan. Minua myös mietitytti, millaisia vaikutuksia kyseisillä poissaoloilla on aineistokeruuseen ja analyysiin. Sain kuitenkin olla levollinen, sillä osaston toiminta ei ollut juuri muuttunut poissaoloaikana. Sain jatkaa siitä mihin olin jäänyt ja kuroa kiinni poissaolooni liittyvää aikaa.

133

Havainnoinneissa ja haastatteluissa pyrin olemaan avoin tutkittavien henkilökohtaisille, aineistoon pohjautuville kokemuksille (Glaser 1978; Strauss &

Corbin 1998; Corbin & Strauss 2008). Tosiasia kuitenkin huumoria tutkittaessa oli se, että maallikon käsitys huumorista oli erilainen kuin tutkijan (Kerkkänen 2003), vaikkakin maallikon käsitys voi usein olla myös tutkijaa osuvampi. Tällä tarkoitan sitä, että tutkijana olin kuitenkin henkilö, joka antoi piilossa olevan merkityksen ja tulkinnan tutkittavien tarkoittamille asioille. Jokainen hoitaja oli omanalaisensa huumorin asiantuntija, mutta huumoriin liittyvä tieto oli kullakin hoitajalla erilaista.

Minulta kului pitkä tovi tämä asian ymmärtämisessä. Varsinkin sen oivaltaminen, että huumorin käyttöön reagoidaan, mutta sitä analysoidaan harvoin kiireisessä hoitotyössä, jossa työhän liittyvät asiat on ajatuksissa päällimmäisenä, oli työläs tietoisen ja tiedostamattoman huumorin alakategorioihin kuuluvien koodien jatkuvan vertailun prosessi (luku 5.5.4). Tässä vaiheessa olisi toisen tutkijan konkreettinen apu ollut tervetullutta. Hoitotyöhön liittyviä ilmiöitä on toisenlaista tutkia, kun tutkimuksen kohteena ovat hoitajat, jotka ovat paneutuneet asiaan koulutuksen ja työkokemuksen myötä.

Nauhurilla kasettinauhalle äänitetyissä haastatteluissa koin aluksi olevani totuttelija, joka harjaantui nauhoitettujen haastattelujen tekoon tutkimuksen edetessä. Huumori-ilmiöön liittyviä asioita käsiteltiin haastatteluissa, mutta kävin havainnointiaikoina myös paljon erilaisia keskusteluja. Hoitajien käyttämä huumori oli suurelta osin erilaisissa tilanteissa ilmenevää spontaania tilannekomiikkaa ja siten luontevaa sekä aitoa vuorovaikutusta alkuaikojen jännitystä lukuun ottamatta.

Se jätti tilaa muulle tulkinnalle vähän. Kukin käytti huumoria persoonallisella tavallaan, eikä kenelläkään hoitajalla ollut tarvetta vääristellä asioita. Ennemminkin oltiin aluksi hiljaa ja keskinäisen tutustumisen edetessä paljastettiin myös tietoisesti vieraalta piilossa olevaa todellisuutta. Hoitajat muodostuivat ajan kuluessa tutuiksi ja keskinäinen luottamus toimi.

Hoitajat kokivat päiväkirjan pitämisen työläänä ja vaikeana, koska huumorin koettiin ikään kuin latistuvan kirjallisessa tuotoksessa. Myös ajan, joka annettiin päiväkirjojen kirjoittamiseen, koettiin olleen liian pitkä. Muutama viikko olisi riittänyt. Tutkijana tuijotin liiaksi siihen, ettei kukaan kuormittuisi työltään, ja että jokainen saisi valita itselleen sopivan ajankohdan kesän korvalla ja kesällä 2005.

Lisäksi päiväkirjan kirjaamiseen liittyi huumorin vaikea muistaminen mutta myös analysoiminen, jota ei ollut juuri totuttu tekemään. Päiväkirjan palautti kymmenen hoitajaa seitsemästätoista. Näin ollen päiväkirjojen pito metodina ei tutkimuksessa toiminut hyvin. Tutkimuksessa on käytetty metoditriangulaatiota eli hoitajien havainnointia, haastattelua ja hoitajien päiväkirjamerkintöjä huumori-ilmiön tavoittamiseksi hoitajien todellisuudessa. Ne toivat samankaltaisia tuloksia.

Williamsonin (2005) mukaan samassa paradigmassa käytetty metoditrianguulatio ei välttämättä lisää tutkimuksen luotettavuutta, vaan antaa tutkijalle mahdollisuuden tarkastella syvällisemmin tutkittavana olevaa ilmiötä (vrt. Denzin 1997). Toisaalta Silverman (2001) Belgey (1996) katsovat, että metoditriangulaatio antaa aineistolle

mahdollisuuden ”totuudenmukaisen” tiedon ilmenemiseen ja lisää tutkimuksen luotettavuutta. Siten metoditriangulaation käyttö tutkimuksen tuloksena syntyneen teorian sopivuuden (Glaser & Strauss 1967) osalta on edellä mainituista näkemyksistä riippuen joko lisää sen luotettavuutta tai sitten ei sitä tee.

Tässä tutkimuksessa käytin myös aikatriangulaatiota lähes kolmen vuoden ajan (Begley 1996; Janhonen & Nikkonen 2001) eli tutkijana vietin paljon aikaa hoitajien keskuudessa. Tämä vaikuttaa osaltaan tutkimuksen tulosten luotettavuuteen (Atkinson 1997; Morse ym. 2009). Kuitenkin on aina huomattava, että haastattelut ja havainnoinnit ovat subjektiivisia eli tutkijan jäsennyksiä ja tulkintoja huumori-ilmiöstä ja sen heijastamasta todellisuudesta. Suorilla lainauksilla pyrin esittelemään hoitajien kertomaa, joka jäsentää lukijalle hoitajien todellisuutta tutkijan tulkintaa vasten. Lisäksi raportissa kirjoitetulla hoitajien arjen kerronnalla, jotka olen käynyt hoitajien kanssa läpi, pyrin osoittamaan teorian osa-alueita käytäntöön kytkeytyen.

Glaserin ja Straussin (1967) mukaan jatkuva vertailu on olennaista eri menetelmillä kerättyjen aineistojen sisällä ja eri aineistojen välillä lisää tutkimuksen luotettavuutta teorian rakentamisessa. Tässä tutkimuksessa analysoin aineistoja useaan kertaan vertaillen niitä toisiinsa. Tässä työssä olen käyttänyt paljon apuna kirjoittamista tutkijan päiväkirjoihin ja varsinkin tekstiksi koneella. Piirsin myös erilaisia kaavioita. Analysointiprosessissa ohjaajina toimivat kokeneet tutkijat.

(Morse ym. 2009.)