Huumorin merkitys hoitajien rituaaleissa

Huumori ilmenee säännönmukaisina, eli tiettyä kaavoja noudattavina rituaaleina silloin, kun yhteisön jäsenistä suurin osa tuntee toisensa ja käyttää huumoria usein keskinäisessä vuorovaikutuksessaan. Toisin sanoen kollegat erottavat keskuudestaan työkaverit, huumorikaverit ja ystävät sekä tietävät paikkansa työssä ja yhteisössä. Työyhteisössä heille on muodostunut keskinäisessä vuorovaikutuksessa, ja siihen liittyen huumorin käytössä, muita rituaaleja, jotka kuvaavat huumoria kontekstisidonnaisesti liittyen kollegan kanssa työskentelyyn, työhön ja yhteisöllisyyteen. Rituaalit vaikuttavat työntekijöiden jaksamiseen.

Käsitteen ”huumorin merkitys hoitajien rituaaleissa” alakategoriat ilmenevät taulukossa 10 (liite 7).

Hyväntahtoinen huumori on positiivisen palautteen antamista kollegalle. Se esiintyy tiedostamattomana palautteena kollegan kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa, kuuntelemisena, hymyssä, naurahduksessa ja naurussa työkaverille, huumorikaverille ja ystävälle. Sitä ei yleensä rekisteröidä positiivisena palautteena. Se on myös pahantahtoisena negatiivisen palautteen antoa.

Ammattitaidosta ja sen ylläpitämisestä huolehditaan muiden muassa kouluttautumalla, jolloin lähtökohtana ovat omat tarpeet ja osaston resurssit.

Työyhteisössä myös opiskellaan ohjatuissa tilanteissa, joissa hoitotyössä tarvittavien välineiden asiantuntijat tulevat ohjaamaan ja kertomaan hoitajille uusista sovelluksista. Lisäksi yhteisössä hakeudutaan oma-aloitteisesti erilaisiin koulutuksiin ja opintopäiville. Työn vaateet ovat suuret ja työskennellään jatkuvassa muutoksessa.

”Sitten meillähän on aina koulutuspäiviä, että tuota, mä oon ainakin tykännyt olla, ja sitten on noita kokouksia ainakin kerran viikossa, missä voi niin sanoo, jos on jotakin epäkohtia tai huomautettavaa, ihan semmosia asioita, joista voi keskustella. ” Hoitaja 2.

Hoitajien keskuudessa ammattitaito oli suurin arvo ja vaade, jota ylläpidettiin myös lukemalla omalla ajalla ammattia täydentävää kirjallisuutta sekä itse kustannetuin koulutuksin. Ammattitaidon vaalimisessa suhde kollegaan ymmärrettiin tärkeäksi ja häntä pyrittiin kunnioittamaan. Uusi ihminen oli tuntemattomana ihmisenä toisinaan poikkeus ammatillisessa ja kollegiaalisessa kanssakäymisessä.

”Se oli joku semmonen ihmeellinen meininki siellä osastolla, ett ihmiset jakso sen arkipäivän, ne luotti siihen, tuo tietää ton, ja toi tietää ton ja oli hyvä tunnelma siinä arjen pitämisessä, ett ne jakso sen takia hymyillä.” Hoitaja 1.

Tuttujen ja luotettujen hoitajien kesken muodostetaan työyhteisössä kollegan kanssa työhön liittyviä keskusteluja tarpeen vaatiessa. Yleistä on keskustella kollegan kanssa mieltä askarruttavista kokemuksista ja näkemyksistä. Varsinkin nuoren asiakkaan kuolemaan johtava vakava sairaus mietityttää hoitajia. Asiaa mietitään yhdessä ja yritetään ymmärtää tilannetta. Toinen hoitaja tietää, mistä on kysymys ja kokee samanlaisia tuntemuksia. Ei tarvitse selvittää tilanteen taustoja, vaan se on keskustelijoiden tiedossa ja helpottaa koetun asian ytimeen pääsyä.

Tutkitussa työyhteisössä sairaala järjesti myös työnohjausta osalle hoitajista säännöllisesti vuonna 2003.

”Mun mielestä, mä oon tehny niin kauan, ett se on yks asia, ja sen mietittiin ja näin siinä nyt jutellaan, varmaan kaikkein parasta sitä työnohjausta, kun me täällä keskenään, mä muistan, mähän oon ollu työnohjauksessa tuolla, mä en saa siit mitään”. Hoitaja 7.

Huumorin käytössä ammattitaito tulee esille myös vanhan, uuden tai sijaisen keskinäisessä vuorovaikutuksessa siten, että työssään taitava hoitaja pystyy

109

käyttämään huumoria uusia työntekijöitä helpommin. Työn opetteluun ja hallintaan ei mene energiaa yhtä paljon kuin vastikään osastolle tulleella kollegalla.

”Mut ehkä mä sanosin tohon ammattitaitoon, ett sellanen, jolla on hyvin se työ käsissä ja on varma siitä työstänsä, se pystyy sen verran olemaan relampi, ett se pystyy sitä tilannekomiikkaa viljelee.” Hoitaja 1.

Hoitajien työyhteisön kulttuuriin sisäänpääsyyn saattaa edelleen vaikuttaa ripeän toimeliaisuuden rituaali. Osastolla oli vallalla kuva hoitajasta, joka hoiti ripeästi työnsä. Uudelta ihmiseltä odotettiin samaa, eli esimerkiksi asiakkaan kutsu oli nopeaa kelloihin vastaamista. Kyse oli toimeliaisuudesta, jolla saatiin näyttöä, että oli sisäistetty ammattiin liittyvä ahkera työote. Kansliassa istuminen ja hetken toimettomana olo katsottiin helposti laiskotteluksi. Tehtiin paljon. Istuessa tarkasteltiin ja kirjattiin potilaspapereita sekä osallistuttiin raportointiin. Osastolla sai niin kutsutusti laiskotella hetken, mutta se tarkoitti sellaista työtä, jolloin ei oltu asiakkaan äärellä. Piilovaade osastotyössä oli toimeliaisuus, ja samalla käytettiin huumoria työn nopeissa muutoksissa.

Hoitajien työyhteisössä ilmenee rituaalina positiivinen asenne. Se tarkoittaa oman asenteellisen mielen kääntämistä positiiviseksi. Usein sitä ei tarvitse tehdä, koska henkilökohtainen filosofia on positiivisen elämänkatsomuksen suuntainen.

Kuitenkaan oma filosofia ei aina riitä asenteen positiiviseksi kääntämisessä johtuen esimerkiksi työn ja henkilökohtaisen elämän haasteista. Huumorin avulla positiivisen asenteen syntyminen ja uudelleen syttyminen helpottuu erilaisissa tilanteissa, eli huumori vaikuttaa positiivisen asenteen kokemukselliseen jatkuvuuteen päivän aikana, mutta se ei suinkaan ole ainoa keino.

”Vakava, niinku jokin asia, ei näyttäs niin vakavalle tai niin pahalle, saadaan niinku jokin kivakin puoli siitä, kevennetään sitä tilannetta.” Hoitaja 13.

Tutkitun osaston kirjoittamaton sääntö oli, että varottiin päivän menemistä huonompaan suuntaan. Positiivinen asenne oli siten myös piilovaade. Sitä odotettiin kaikilta hoitajilta pidemmällä ajanjaksolla, jotta työhön ei menisi kohtuuttomasti energiaa. Tavoitteena oli pitää hyvää mieltä yllä potilaaseen ja kollegaan päin. Esimerkiksi kollegoille oli yleistä kertoa aamulla töihin tullessa tai kahvitauolla muiden muassa omasta alavireisyydestä ja väsymyksestä. Kollega ymmärsi, ettei toinen ollut juuri halukas vilkkaaseen keskinäiseen vuorovaikutukseen ja hoiti kenties työnsä pienemmällä energialla. Näin ollen vaade positiivisen asenteen pitämiseen oli hetkellisesti pienempi. Positiivinen asenne ilmeni myös työtahdin kiristymisenä. Työvuorossa oli uhkana, ettei työtä saatu tehdyksi vuoron suoman mitoituksen turvin. Asia käännettiin ajatuksissa positiiviseksi, jotta jaksettiin lisätä vauhtia työssä. Oma työ rytmitettiin siten, että työt tulivat hoidetuiksi vuorojen vaihtumiseen mennessä.

“Kyll se monta kertaa tai sillai psyykkaa ittesä, kun tietää on hirveen, on rankkaa, paljon potilaita ja paljon töitä ja vaan sitt niinkun asennoituu nyt näin, että monta kertaa on puol neljään asti aikaa, ota rauhas ja tee siihen omaan, ett ei ota sillai, ett kauhee kiire, ett ei kerkee millää, ett siitäkin mä oon muuttunu, mä

muistan sillon nuorena, kun tuli, oli jo edellisenä iltana alotti sen murehtimisen, ett millähän huomenna pärjää, ja nyt kaikki tietää ja näin että.” Hoitaja 21.

Yhteiset kahvihetket ovat hoitajien yhteisöille tärkeitä irtiottoja työn vaateista.

Kahvihuoneessa vaalitaan, ja uuden ihmisen osalta rakennetaan, keskinäistä tuntemista, ymmärrystä ja luottamusta. Siellä sidotaan ihmiset erilaisin kertomuksin osaston historiaan ja toinen toistensa elämän historiaan. Yhdessä ratkotaan keskinäisiä ristiriitaisuuksia, opitaan uutta, korostetaan yhteisiä arvoja ja päämääriä. Se on keskinäistä työyhteisöön sitoutumisen prosessia. Huumorilla on suuri vaikutus edellä mainituissa seikoissa.

Tutkitulla osastolla kahvitaukoa odotettiin etukäteen. Se oli riitti, jolla siirryttiin iloisen ajattelun ja mielikuvien vaiheeseen. Yhteiset kahvihetket toivat usein hoitajille monenlaista mielihyvää. He näkivät vaivaa leipomalla kakkuja, piirakoita ja pullaa keskinäisiin kahvihetkiin.

”Että niinku aamullakin on kiva mennä, vaikka me pidetään eri aikaan raportit, niin kiva niinku kokoontua sinne yhteen ja semmost yhteen, se tuntuu enemmän, ett ollaan yhtä porukkaa.” Hoitaja 7.

Työyhteisössä puhutaan kollegasta selän takana, sillä se on universaali ja inhimillinen ihmisiin liittyvä piirre (vrt. luku 5.7.1). Selän takana puhumisella tarkoitetaan tässä raportissa puheita toisesta ihmisestä, joka ei ole paikalla vaikuttamassa kahden tai useamman hoitajan keskinäiseen vuorovaikutukseen ja sen sisältöön. Se on suoraa toisen selän takana puhumista silloin, kun se kestää tilanteesta poissaolevan ihmisen tarkastelun. Toinen selän takana puhumisen muoto on toisesta epäsuora puhuminen, jolloin puheen kohteelle ei voida suoraan paljastaa vuorovaikutettua puheen sisältöä. Tällöin selän takana puhumisen motiivit ja päämäärät ovat epäselviä ja toisinaan myös pahansuopia. Jos kyseessä on pidempiaikainen ja tahallinen pahansuopa selän takana puhuminen, on kyseessä kiusaaminen. Työyhteisössä, jossa kollegat tunnetaan, erottaa, milloin on kyseessä hyväntahtoinen tai pahantahtoinen selän takana puhuminen.

”No, mä tiiä paljo, mutta puhutaan… töissä, mitä joku on tehny jotakin semmosta niinku, mikä niinku ei ollu sopivaa, jotain sellasta, että niinkö sitä, että siitä joutuu niinkään oikeuteen tai sellasta, vaan meidän keskinäistä sellasta.”

Hoitaja 4.

Selän takana puhuminen on naisten vuorovaikutuksessa vertaamista, jolloin ihmiset keskenään tarkastelevat ajatuksiaan, tuntemuksiaan ja tietojaan toisesta.

Vastaavalla tavalla käsitellään myös kollegan karikatyyreiksi muodostuneita piirteitä. Varsinkin uutta tulokasta tarkkaillaan, kuulostellaan ja yritetään muodostaa hänestä kuvaa persoonana ja kollegana. Häntä ikään kuin asetetaan yhdessä toisten kanssa osastotyöhön ja yhteisöön, joissa kullakin on oma paikkansa. Hänelle ei välttämättä tehdä suoria kysymyksiä. Toisen kertoma olennainen tieto välitetään huumorikaverille tai ystävälle ja tietoa pohditaan

111

puhutaan selän takana enemmän epäsuorasti. Johtajien roolia, käyttäytymistä ja toimintaa tarkastellaan tarkemmin, koska sillä on suoranaisia vaikutuksia työhön ja sen toteutukseen.

”Osastonhoitajasta kyllä aina puhutaan, vaikkei siitä ois puhuttavaakaan, se on pelin henki.” Hoitaja 10.

Ryhmien ulkopuolella olevia kollegoja ei juuri tunneta, joten heihin liittyen oletetaan asioita enemmän. Merkityksellistä työyhteisössä on, että keskinäisten oletuksien tuloksena syntynyttä tietoa ei herkästi kyseenalaisteta. Oletukset saatetaan uskoa todeksi.

Osastolla selän takana puhuminen oli pääasiassa luonteeltaan harmitonta eikä tarkoituksellista toisen mustamaalaamista esiintynyt. Edellä mainitun johdosta se ei ollut yhteisöä hajottavaa ja motiiveiltaan negatiivista. Osastolla ei ilmennyt pitkäaikaista pahantahtoista selän takana puhumista toisesta. Hoitajilla oli pyrkimyksenä ymmärtää toista ihmistä ja hänen käyttäytymistään persoonana työssä ja yhteisössä, mutta usein ei osattu, uskallettu tai voitu kysyä sitä kollegalta suoraan. Oltiin myös opitun vieraanvaraisia ja odotettiin yövuoroa, jolloin voisi olla mahdollista tutustua kollegaan paremmin. Jos tulokas pääsi osalliseksi selän takana keskusteluihin, oli hän jossakin määrin sisällä kyseisessä ryhmässä.

Yhteisissä vapaaehtoisuuteen perustuvissa tapaamisissa opitaan tuntemaan kollegaa työroolinsa lisäksi ja samalla tietämys toisesta lisääntyy. Kyseessä ovat usein yhteiset tapaamiset tai juhlat ja niihin liittyvät juhlarituaalit. Yhteishengelle ne ovat hyväntahtoisuudessaan keskeisiä tapahtumia ja niiden ansiosta työyhteisöön sitoutuminen lujittuu sekä yhteisöllisyyden kokeminen lisääntyy.

Osastolla tulevaa yhteistä tapaamista tai juhlaa varten piirrettiin tai askarreltiin wc:n oveen huumorilla sävytetty juliste, johon osanottajat saivat merkitä osallistumisesta nimensä. Tästä alkoi iloinen juhlan odotus erilaisine riitteineen ja rituaaleineen, mistä keskinäisesti vuorovaikutettiin runsaasti. Yhdessä mietittiin muiden muassa kyseisen juhlan vaatetusta, tarvetta käydä vaateostoksilla ja elopainon muutoksia. Juhlahetkien eteen nähtiin paljon vaivaa.

”Hilpeyttä herätti suunnitelma x-hoitajan juhlan ohjelmasta. Eräs hoitaja kehui olevansa hyvä kielissä ja yleensä kielellisesti, joten hän päätti imitoida x-hoitajaa.

Ja minä lisäsin, että muistaa myös käsien liikkeet ja muun elehdinnän ja ilmeet.

Nämä on näitä perjantaijuttuja.” Hoitajan päiväkirjamerkintä.

Esimerkiksi yhteiset 150-vuotisjuhlat järjestettiin mökissä järven rannalla keväällä 2003. Kolme osaston hoitajaa täytti 50 vuotta samoihin aikoihin. Osanotto juhlaan oli suuri, ja tapahtumassa saunottiin ja ruokailtiin yhdessä. Ohjelmamestari huolehti illan jouhevasta kulusta. Tunnelma oli lämmin ja rento. Yhdessä oli mukavaa.

Työasioita ei juuri käsitelty.

Juhlien ja yhteisten tapahtumien jälkimainingit ovat muodostuneet yhteisöissä usein rituaaleiksi, joissa reflektoidaan yhdessä koettua. Tässä vaiheessa saattaa paljastua hupaisiksi koettuja asioita. Joku kollegoista saatetaan pukea klovnin iloiseen kaapuun. Yhteisistä tapaamisista kehittyy osa työyhteisön historiaa, ja merkityksellisyydessään niitä saatetaan myöhemmin muistella kertomuksin.

Osastolla tutkija kuuli pariin kertaan tarinan talon järjestämästä pikkujoulujuhlasta.

Juhlassa johtajat esittivät kotimaisten laulajien roolihahmoiksi puettuina nimekkäiden artistien kappaleita. Esitys oli valtava menestys. Esimiehet astuivat rohkeasti alaistensa tasolle yhteisellä huumorin käytöllä. He toivat itsensä yleisön tykö. Se herätti kunnioitusta kyseistä johtajistoa kohtaan.

5.8 Hoitajien hyvää oloa ja työhyvinvointia edistävä tai